-herätys!!!! mä kuulin kerryn äänen ensin hiljaa ja sitten tunsin jonkun tönäisevän niin että melkein putoan sängyltä.
-mitä helvettiä!!?mä huusin ja nousin pystyyn ja kaaduin samantien takaisin parahtaen...
-mikä on?kerry kysyi hieman hätääntyneenä.
-ei mitään ottaa hieman mahasta.....menkat... mä vastasin ja kerry katto mua ymmärtäväisesti. ei mulla mitään menkkoja ollu vaan mun maha oli ku minä pyörityksen jäljiltä...tuntu et mä olisin niin tyhjä sisältä etten pysty olemaan..mun on pakko saada jotain suuhun.
-niin ei mulla ollut muuta kun että sä olet jo myöhässä kuolusta ,mutta onko susta nyt ees meniäks jos sun maha on noin kipee?kerry kysy ja sanoi hakevansa särky lääkettä.
mä olin ollut niin piokki sillon illalla etten laittanut ees kelloo soimaan.
kerry palas mun huoneeseen vesilasin ja lääkkeen kanssa.
-mun pitää nyt lähtee töihin et pärjäät sä? kerry kysy ja vilkuili kelloonsa siihen malliin että sillä oli jo kiire.
vähän ajan päästä mä pakotin itteni ylös sängystä ja laahauduin keittiöön edes pahin krapula ei ollut tuntunu yhtä pahalle.mä menin suorinta tietä jääkaapille ja rupesin tutkailee sen sisältöö. nyt mulla oli niin nälkä että päätin olla tämän kerran välittämättä laihdutuksesta lähtisin sitten vaikka lenkille tai jotain. tein itselleni ihanan ison kinkku voileivän ja söin sen hitaasti nauttien. oloni parani hieman mutta silti tunsin outoa pyörintää vatsassani ja ennen kuin kerkesin tajuta oksensin suoraan olohuoneen matolle.
lyyhistyin taas maahan ja ihmettelin yhtäkkistä reaktiota. kunnes tajusin sen ehkä johtuneen siitä etten ollut tottunut nyt pitkään aikaan syömään niin paljoa kerrallaan. no olo oli nyt silti hyvä eikä edes lenkille tarvinnut lähteä.hymeksin itsekseni ja lähdin hakemaan puhdistusvälineitä. samalla poikkesin vessaan ja vaa´alle se osoitti nyt 53kg hymyilin ja lähdin laulellen siivouskaapille päin. siivosin sotkun ja päätin nyt mennä katsomaan josko äidiltä löytyisi sitä leninkiä sinne bileisiin.
-ihana!!henkäisin ääneen ja katsoin vanhempien pukuhuoneen ylimmällä hyllyllä komeilevaa viininpunaista sametti pukua...se oli yksinkertainen ,mutta sitäkin kauniimpi juuri sopiva tuleviin juhliin.minkähän kokoinen puku on? etsin koon ja maailmani sortui...
-26...ei ikinä! sanoin tärisevällä äänellä ja pudotin puvun lattialle. se oli todella kapea juuri sieltä mistä minä olin läski...lantio ja reidet eikä perseessäkään ollut kehumista... ilmankos se oli ylimmällä hyllyllä ja käyttämättömän näköinen eihän tähän kukaan mahdu. hetken harkittuani päätin silti ottaa puvun ... se oli täydellinen ja päätin ottaa siitä itselleni tavoitteen... minun oli mahduttava pukuun hinnalla millä hyvänsä!
-mitä helvettiä!!?mä huusin ja nousin pystyyn ja kaaduin samantien takaisin parahtaen...
-mikä on?kerry kysyi hieman hätääntyneenä.
-ei mitään ottaa hieman mahasta.....menkat... mä vastasin ja kerry katto mua ymmärtäväisesti. ei mulla mitään menkkoja ollu vaan mun maha oli ku minä pyörityksen jäljiltä...tuntu et mä olisin niin tyhjä sisältä etten pysty olemaan..mun on pakko saada jotain suuhun.
-niin ei mulla ollut muuta kun että sä olet jo myöhässä kuolusta ,mutta onko susta nyt ees meniäks jos sun maha on noin kipee?kerry kysy ja sanoi hakevansa särky lääkettä.
mä olin ollut niin piokki sillon illalla etten laittanut ees kelloo soimaan.
kerry palas mun huoneeseen vesilasin ja lääkkeen kanssa.
-mun pitää nyt lähtee töihin et pärjäät sä? kerry kysy ja vilkuili kelloonsa siihen malliin että sillä oli jo kiire.
vähän ajan päästä mä pakotin itteni ylös sängystä ja laahauduin keittiöön edes pahin krapula ei ollut tuntunu yhtä pahalle.mä menin suorinta tietä jääkaapille ja rupesin tutkailee sen sisältöö. nyt mulla oli niin nälkä että päätin olla tämän kerran välittämättä laihdutuksesta lähtisin sitten vaikka lenkille tai jotain. tein itselleni ihanan ison kinkku voileivän ja söin sen hitaasti nauttien. oloni parani hieman mutta silti tunsin outoa pyörintää vatsassani ja ennen kuin kerkesin tajuta oksensin suoraan olohuoneen matolle.
lyyhistyin taas maahan ja ihmettelin yhtäkkistä reaktiota. kunnes tajusin sen ehkä johtuneen siitä etten ollut tottunut nyt pitkään aikaan syömään niin paljoa kerrallaan. no olo oli nyt silti hyvä eikä edes lenkille tarvinnut lähteä.hymeksin itsekseni ja lähdin hakemaan puhdistusvälineitä. samalla poikkesin vessaan ja vaa´alle se osoitti nyt 53kg hymyilin ja lähdin laulellen siivouskaapille päin. siivosin sotkun ja päätin nyt mennä katsomaan josko äidiltä löytyisi sitä leninkiä sinne bileisiin.
-ihana!!henkäisin ääneen ja katsoin vanhempien pukuhuoneen ylimmällä hyllyllä komeilevaa viininpunaista sametti pukua...se oli yksinkertainen ,mutta sitäkin kauniimpi juuri sopiva tuleviin juhliin.minkähän kokoinen puku on? etsin koon ja maailmani sortui...
-26...ei ikinä! sanoin tärisevällä äänellä ja pudotin puvun lattialle. se oli todella kapea juuri sieltä mistä minä olin läski...lantio ja reidet eikä perseessäkään ollut kehumista... ilmankos se oli ylimmällä hyllyllä ja käyttämättömän näköinen eihän tähän kukaan mahdu. hetken harkittuani päätin silti ottaa puvun ... se oli täydellinen ja päätin ottaa siitä itselleni tavoitteen... minun oli mahduttava pukuun hinnalla millä hyvänsä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vieläki sä jaksat laihduttaa...Ton tarinan otsikko on Kyl tosi surkee...keksi parempi,niin vois antaa pari säälipistettä koko stoorille.
oikeesti toi on tosi hyvä! mä ootan jo innolla että sä jatkat tota.. paitsi että oon lukenu vähän ton tyylisen kirjan mut... :)
tota en mä tarvii sulta mitään sääli pisteitä....mä en vaan tajuu et miks sun pitää ylipäätään lukee koko juttuu jos se ottaa sua noin paljon päähän?!
Jatkat etkä välitä tosta yhestä mitään..:)
Hehee, sillä vaan käy kateex!!
Kattoo että, ahaa, noniin, noin sitä siis kirjotetaan ja kopsaa sen sit ylös ja näyttää kaverilleen..."Kato, mä tein tän parissa päivässä...tosi nasta tarina, jes!!!" =D
Että sitä rataa..six se aina lukee nää.. :)