help me!! Ex otti minusta aikanaan eron ,jättäen minut hoitamaan kahta lastamme,joista nuorin ihan vauva. Nt olen avioitunut uudelleen ja haluaisin lapsille uuden sukunimen avioliittoni myötä mut ex ei suostu,onko mitään mahiksia saada näin lapsille uusi nimi? he ovat alle kouluikäisiä.Asuvat ja ovat kirjoila luonani,yhteishuoltajuus ja ex eri kaupungissa
nimenvaihto
äitikkä69
252126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
eettisessä mielessä, että vaihtaisit lapsienne sukunimen nykyisen puolisosi mukaan. Ajattelehan asiaa hieman syvemmin.
kuinka niin? Silloinne puolisoni nimittäin yksin otti minusta eron,jätti puille paljaille, ihan oikeasti, olin sinä tilassa(juuri synnyttänyt) että en ees osannu puoliani pitää. Olisi vähintäänkin kohtuullista laittaa asiat kohdalleen,nyt kun olen tasavertainen.
vähän pelkäsinkin ...
Eli selkeä kostotoimenpide taas kysymyksessä.
Minä en ainakaan suostuisi että lapseni sukunimeksi vaihdettaisiin jonkin minulle tuntemattoman ihmisen sukunimi.
on eri jos lapsi ja isä ovat edes jonkinlaisissa väleissä. Mielestäni kuitenkin isä joka ei ole lastaan nähnyt vuosikausiin, eikä ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta lapsen elämään, ei ole isä ollenkaa vaikka biologisesti sitä olisikin. Ja tälläisessä tilanteessa on hyväksyttävää vaihtaa lapsen nimi "isän" nimeksi.
yksipuolinen näkemyksesi asiasta. Olisi kiva kuulla myös toisen mielipide asiasta, miksi näin? Asian ei tarvitse olla ollenkaan niin kuin itse olet tänne kertonut.
Jos teillä on yhteishuoltajuus, tarvitset lasten isän nimen muutoshakemukseen. Minä myös sinuna miettisin kahteen kertaan. Itse en lasteni sukunimeä vaihtaisi uuden miehen sukunimelle. Korkeintaan omalle tyttönimelle voisin vaihtaa, mutta en tee sitäkään. Kulkekoot isänsä nimellä.
miksi näin eli miksi haluat säilyttää?
Oletan että tässä tilanteessa isäpuoli on ja tulee olemaan huomattavasti läheisempi lasten kanssa. Onko tuo nyt lapselle kovin traumatisoivaa, jos hänellä ei ole sama sukunimi kuin isällä, jos ei tätä edes tunne.
juuri näin miten sissi sanoi.
Siksi en vaihda, koska heidät on sille nimelle kastettu ja he siihen sukuun kuuluvat. En tiedä, minkä ikäisiä sinun lapsesi ovat, mutta minun lapseni eivät edes halua nimeänsä vaihtaa. Asiasta puhuttu, vaikkei ollut edes ajankohtainen asia. Meillä kyllä isä, isän suku, lapset ja jopa ex-vaimo ovat tekemisissä ja välit ovat hyvät.
Kaipa minä olen vanhanaikainen, kun näin ajattelen.
Mutta ei sitä isyyttä poiskaan saa pyyhittyä, vaikka nimeä kuinka vaihtaa. Eikä varmaan ole sekään traumatisoivaa, jos on sama nimi kuin isällä, jota ei tunne. Ehkä jonain päivänä haluaa tutustua.
Mutta - kukin tekee omat valinnat. Joka tapauksessa tarvitset suostumuksen biologiselta isältä, jos on yhteishuoltajuus. Minä en ainakaan tiedä, miten tämän voisi kiertää. Ehkä sitten, jos isä on itsekin huollettava :=).
Tsemiä!
jospa nykyinen liittokaan ei ole ikupäiväinen ja eroat. Sitten ehkäpä taas uusi liitto ja lapset ovatkin ei-biologisen isän sukunimellä. Vaihdatko taas uuden avioliiton myötä lasten nimen jo kolmanteen kertaan?
otin puhelimen kauniiseen käteen,vihoin ja viimein ja juttelin asiasta lasten isän kanssa, joka ei halunnut vielä tehdä ratkaisua - aika näyttää ja itse ajattelin,että käyköön miten käykään, se olkoon parasta lapsille ja kaikille.... ajatellen eteeenpäin, itse kun en asiaan voi vaikuttaa,siksi ajateltava näin.
Luinpa jostain että nimeä ei voi vaihtaa tämän uuden miehesi nimeksi oikein millään. Ei vaikka bioisä suostuisi. Ainut miten se onnistuu on se että uusi isä adoptoi heidät. Voisit bioisän luvalla vaihtaa omalle tyttönimellesi jos se olisi sinulla käytössä, mutta et uudelle nimellesi.
Jos äiti ja uusi mies menevät naimisiin - äiti ottaa miehen sukunimen - äiti voi vaihtaa "oman" nimensä lapsillensa - kaikilla on sama sukunimi.
mikäli lasten biologinen isä on elossa, eikä anna lupaa nimen vaihtoon. Lisäksi on sekin, minkä sukunimen esikoinen saa, on oltava muillakin lapsilla - eli ei voi olla kahta nimeä sisaruksilla.
Äiti voi vaihtaa lapsillensa ilman isän suostumusta uuden aviopuolison sukunimen, jos heillä ei ole yhteishuoltajuutta..ja silloin ei lasten isä voi asialle mitään..eri asia jos on yhteishuoltajuus...
ap:llä on yhteishuoltajuus
asia hoidettu, olin yhteydessä maistraattiin sekä soskuun, hieman eri asioista,mutta yhteishuoltajuuteen ja lapsiin liittyen. Sitä kautta asiat ratkeavat.
Olin avioliitossa kun esikoiseni syntyi:eli miehen sukunimi.Ero tuli ja otin tyttönimeni takaisin ja siinä samalla vaihdoin lapseni sukunimen saman kuin minulla.Eron myötä minulle tuli kyllä yh ja tein selvennyksen maistraattiin jossa hyväksyivät lapsen sukunimen vaihdoksen.Nyt minulla on uusioperhe ja syntynyt tyttö joka on nykyisen mieheni sukunimellä.Olemme avoliitossa.Eli sisaruksilla on eri sukunimet....
laita yhteisnimi eli oot vaikka niemi nykyää ja lapset alatalo niin alatalo-rissanen
lapsesi on aika nuoria, mutta minusta lapsilla on oikeus isänsä sukunimeen myös! jos lapsesi olisivat jo 12 vuotiaita he saisivat päättää sukunimestään, mutta kun he ovat nuorempia niin eivät! mutta haluaisitkos sinä että sinun äitisi olisi vaihtanut sukunimesi? anna lasten kasvaa ja sitten kun ikää on riittävästi niin kysy mitä he haluavat! älä ajattele sitä että nyt koko perheen on muutettava sukunimi! kuinka vanha on sun vanhin lapsi?
lapsillasi on oikeus oikean isän sukunimeen, en minä ainakaan haluaisi että nimeni muutettaisi eron myötä! ajattele lapsiasi, äläkä mitään sukunimeä! se on aika pieni merkitys. lapsesi on kastettu oikean isänsä sukunimeen niin miksi sitä vaihtamaan? niin joo tulevaisuus pitää mennä eteenpäin! mutta tuossa asiassa se ei onnistu, lapsesi kun kasvavat niin mitäs sitten, entä jos he haluavat isänsä sukunimen? taas vaihetaan? ei jeesus!
asiasta.. Avokkini kuuluu näihin avioerolapsiin jolla monta sukunimeä. Hänellä on perheessään yksi n. tasan vuoden vanhempi sisko, ja sitten hän ja äiti.
Avokkini biologinen isä jätti äidin tämän odottaessa avokkiani.. Voin vain kuvitella millainen kusipää tekee sellaista. Lapset vaihdettiin äidin sukunimelle, jota käyttivät pari vuotta.
Äiti meni myöhemmin naimisiin uuden miehen kanssa, sisarusten ollessa n. 3-4 vuotiaita. Tätä miestä he oppivat kutsumaan isäksi ja häntä isänään pitämään. Häneen heillä oli erittäin hyvät ja läheiset välit. Mies kuitenkin kuoli lasten ollessa teini-ikäisiä - suru oli valtava. Lapsille oli otettu uuden ja rakkaan isän myötä isä"puolen" nimi.
Teini-iän kriiseissä avokki sitten vaihtoi nimeä pari kertaa, hän itsekin sanoo että hänellä on kolme nimeä. Lopulta hän päätyi käyttämään kuolleen isänsä nimeä, ei biologisen isänsä, joka sittemmin oli ottanut pari kertaa yhteyttä. Häneen avokkini ei halunnut olla missään väleissä..
Biologisuus ei siis tee isää, vaan ne suhteet jotka me luomme.
Nyttemmin avokkini ja minä odotamme ensimmäistä lastamme, tytärtämme, ja mieheni on haljeta ylpeydestä ja on aivan innoissaan... Hän haluaa olla parempi isä lapselleen kuin oma biologinen isänsä oli hänelle, ja varmasti hän on vähintään yhtä isä hyvä kuin oma _isänsä_ oli hänelle!