On pelottavaa löytää itsensä taas pienen hyvän hetken jälkeen toivomassa omaa kuolemaansa, ajattelemassa, että ei ole taaskaan mitään tai ketään jonka vuoksi elää ja tajuten olevansa hajoamis pisteessä sisältä, että pala palalta on putoamassa pois itsestä. Masentuen päivä päivältä enemmän ja Pahan olon kasvaessa. Yritin, yritin todella jatkaa, jatkaa täysillä eteenpäin, olla vahva, itkemättä, todellakin itkemättä, mutta paino pään sisällä on liian painava tavallista vahvemmankin kannettavaksi...
I feel I'm a dying tree, what looks good, helthy and strong outside, but empty from inside...
I feel I'm a dying tree, what looks good, helthy and strong outside, but empty from inside...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täsmälleen samanlainen, tyhjä, olo =(
joo itellä sama tunne. joku ihmeen aikakausi taas. kaikki masistelee. itsellä 2 kaveriiki masistelee nyt. ärsyttävää tällänen.
Muin mielestä tää nykyne nuorten mielenterveys-tilanne on huolestuttava. Ihekki olen näitä joittenki idioottien mielestä teinimasistelijoita. Minkäs sille ihmine voi jos mieli ei ole terve. Tietenki on myös niitä NAURETTAVUUKSIA jotka viiltelee ihan vaa huvin vuoksi. Oletko käyny missää puhumassa? Niiko ammattilaisen luona? mie kävin puol vuotta ja nyt sitte vissii lopetan ko se naine jäi lomalle. Sinne miut pakotettii, mut nyt en olis halunnu sit ehkä kuitenkaa lopettaa.
Mustakin tuntuu joskus tolta mut nyt riparin jälkeen on vaan jotenki sellanen olo et jos joku kumminki rakastais ja välittäis musta. Meinaan Jumala. Ja tietty perhekin ja ystävät mut silti. Vaikka kuullostaa tyhmältä kaikki jumalajuttu niin kannattaa yrittää ees. Zemppiä sulle.
mul on sama juttu.. et oo ainoo. :/
et tosiaan ole yksin. mä taidan olla maanisdepressiivinen kun välillä olen hirveän iloinen ja pirteä ja toisinaan tuntuu että kukaan ei ymmärrä, väsyttää ja haluisi ottaa vaan aseen ja käytää sitä pakokeinona. mutta enää en mieti itsemurhaa koska sain kokea äskettäin kun läheiseni hirtti itsensä koska tunsi olevan niin pieni tässä maailmassa vaikka todellisuudessa hänellä oli välittävä ystävä-piiri. siinä sen näkee. mutta älkää nuoret ajatelko että itsemurha on paras vaihtoehto. se tuottaa vaan paljon surua ja ahdistusta ihmisille jotka oikeasti välittävät susta. paras keino on aloittaa puhtaalta pöydältä ja ajatella pystyvänsä mihin vain.
Mulla on kans niin masennuskausia, jolloin mikään ei suju ja kaikki vaan hajoo sun käsiin.. Varsinki, ku ajattelen, ettei kukaan välitä ja elämä on pelkää sitä itseään.. Oon ilonen, ku ihastun ja sitte elättelenki vaan turhia toiveita.. Sitte ku pilvilinnat hajoo, niin se on mulla menoo.. Itken ja haudon itsemurhaa, mut oon kyl selvinny(välillä jopa ihailtavan hyvin), mut joissaki tapauksissa sitä sit muuttaa surun vihaksi.. ja siitä ei hyvää seuraa.. Tietenki kaikki aattelee, et oon tosi pinnallinen typpi ja esitän vaan.. Mut on mulla oikeesti vaikeeta.. se vaan korostuu ihastusten jälkeen..
kirjoitat kauniisti.
en ole koskaan lukenut mitään noin oikeaa ja totta. se vaan on sitä elämää. opin sen olevan kaunista. on olemassa kauniita ihmisiä, mutta niitä on aika harvassa nykyään. ihmiset ovat kauniita, kun he ovat omia itsejänsä. silloin kun tietävät mitä ovat ja mitä haluavat. itse etsin tuota tilaa sisältäni. eläimet ovat mukavia, koska niillä se on luonnostaan se itsenäisyys ja suoruus. se mitä ihmistenkin pitäisi löytää. se tulee sisältä. ulkokuorella ei ole mitään väliä. ulkoa viedään sisään ja kun sisällä on tarpeeksi, niin on valmis elämään omaa elämäänsä omana itsenään. näin ainakin itse luulisin. ja toivon. pars ystävä kuoli pois eikä uutta sen kaltaista näy.
Mie olen ihekkin tuntenu noin, siis niinku tämä aiheenalottaja. Ja noinha se on, niinko sie sanoit. Kyllä se on alkanu jo tuntumaa paremmalle. Tässä miu pätkässä ei ole nyt mitää järkeä, ja ko olen uus, ni en ymmärrä vielä oikei tätä systeemiäkää mutta juu. Sori.
Suunnilleen. Kaikki ihmiset kokee tietenki eri tavalla. Miu masennus on vissiin hellittämässä, no joha tätä vuoden on ollukki. Tuntuu varmaa mahottomalle, mutta jossai vaiheessa sie tulet (toivottavasti) huomaamaa, että kannattaakii yrittää. En mie ihekkää tuota usko kaiken aikaa, mutta aina välillä. Mie olen käyny aika pohjalla, ja saanu huomata että sieltä noustaa paljon hitaammin mitä on tiputtu. Hakeudu puhumaa jonku ammattilaisen kanssa. Mie olen käyny puol vuotta, ja nyt se sitten vissii loppu. Aluks ajattelin että se naine kuunteli koska saa siitä rahaa, mutta hänen mielipiteet ja puhe muutenki avarsi miu silmiä. Kai se oli sitä alun 'uhmaa', kun sinne menin lähes pakotettuna. Voimia.