Tälläkin palstalla monessa keskustelussa on oltu nettirakkautta vastaan "ei sellainen voi onnistua" ... "entäs välimatka?"
Ehkä se ei aina onnistukaan. Kerron oman tarinani, joka on tositarina.
Vuosi sitten, suomi24 chatista lisäsin erään tytön meseeni. Parivuotta nuoremman. Juteltiin, välillä juttelu oli vähäisempää, kunnes viime syksystä eteenpäin olemme päivittäin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jutelleet mesessä. Joulusta eteenpäin kumpikin tiesi toisen tunteet ja sen, että kumpikin halusi tavata livenä. Kesäkuun alussa se sitten tapahtui, matkustin n. 400km tytön luokse. Tapasimme.
En ole koskaan ollut mikään naistenmies, tytöt kehuvat minua söpöksi jne, mutten silti. Niin myös tämä tyttö. Tapaamisemme meni paremmin kuin uskoin, paremmin kuin pystyin koskaan kuvittelemaan. Aloimme seurustella "oikeasti" ja seurustelemme edelleen. Parin viikon kuluttua menen kahden viikon ajaksi taas tytön luokse, meille tulee varmasti ihana yhdessäolon kaksviikkonen.
En koskaan olisi uskonut, että löydän oman rakkaani netistä. Ei myöskään tämä tyttö olisi voinut sitä uskoa, kumpikaan ei vuosi sitten aavistanut mitään mitä vuoden päästä (nyt) on tapahtunut ja tapahtuu.
Kaverit, varsinkin tytön kaverit ja vähän meidän kummankin sukulaiset ovat hieman "oudosti" katsoneet, ja monet ovat olleet varmoja ettei tällainen toimi. Mutta toimiipas. Siitä on elävät todisteet.
Eli rohkeasti vaan - ei siihen ainakaan kuole jos käy toista tapaamassa ihan livenä. Kuten juuri kerroin, kaikki on mahdollista ;)
Itse olen 17v poika ja tyttöni on 15 vuotias :)
Ehkä se ei aina onnistukaan. Kerron oman tarinani, joka on tositarina.
Vuosi sitten, suomi24 chatista lisäsin erään tytön meseeni. Parivuotta nuoremman. Juteltiin, välillä juttelu oli vähäisempää, kunnes viime syksystä eteenpäin olemme päivittäin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jutelleet mesessä. Joulusta eteenpäin kumpikin tiesi toisen tunteet ja sen, että kumpikin halusi tavata livenä. Kesäkuun alussa se sitten tapahtui, matkustin n. 400km tytön luokse. Tapasimme.
En ole koskaan ollut mikään naistenmies, tytöt kehuvat minua söpöksi jne, mutten silti. Niin myös tämä tyttö. Tapaamisemme meni paremmin kuin uskoin, paremmin kuin pystyin koskaan kuvittelemaan. Aloimme seurustella "oikeasti" ja seurustelemme edelleen. Parin viikon kuluttua menen kahden viikon ajaksi taas tytön luokse, meille tulee varmasti ihana yhdessäolon kaksviikkonen.
En koskaan olisi uskonut, että löydän oman rakkaani netistä. Ei myöskään tämä tyttö olisi voinut sitä uskoa, kumpikaan ei vuosi sitten aavistanut mitään mitä vuoden päästä (nyt) on tapahtunut ja tapahtuu.
Kaverit, varsinkin tytön kaverit ja vähän meidän kummankin sukulaiset ovat hieman "oudosti" katsoneet, ja monet ovat olleet varmoja ettei tällainen toimi. Mutta toimiipas. Siitä on elävät todisteet.
Eli rohkeasti vaan - ei siihen ainakaan kuole jos käy toista tapaamassa ihan livenä. Kuten juuri kerroin, kaikki on mahdollista ;)
Itse olen 17v poika ja tyttöni on 15 vuotias :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itsekin kokenut samaa. Tosin meillä vain 50km välimatka,mutta vanhempani tekevät näkemisestämme hieman vaikeampaa... Mutta vajaat 2v ollaan seurusteltu.
Niimpä, niin tytön vanhemmatkin tekevät tapaamisestamme vaikeampaa sillä tavalla, etteivät päästä tyttöä minun luokseni, vaikka näkivät että olen luotettava kun kävin siellä kesäkuussa, muutenkin tykkäsivät kovasti... ensikesänä pitäisi tytön tulla minun luokseni kuitenkin :) näin ainakin suunnitelmissa olisi...
Toimiihan se, muttei aina.
Tarkoitan siis, että tosi monet nuoret etsivät rakkautta pelkästään netistä ja minusta se on typerää. Paljon todennäköisemmin löytää oman kullan vaikka ostoskeskuksesta tai kesäleiriltä, kuin netistä.
Henkilöt vaikuttavat usein erilaisilta netissä kuin livenä. Ihmsisuhteita pitäisi oppia rakentamaan myös kasvotusten. Siksi kannattaisi myös yrittää tutustua vastakkaiseen sukupuoleen myös livenä.
Mukavaa kuitenkin, että Sinulle on tuollainen onni siunautunut. Toivon liitollenne jatkuvuutta ja paljon mukavia yhteishetkiä. :)
Minulle ainakin oli helpompaa näin löytää oma kulta.
>>Henkilöt vaikuttavat usein erilaisilta netissä kuin livenä.>>
totta, tyttöni olikin paljon ihanampi kuin luulin :)
Nyt odotan vain että pääsen tytön luokse parin viikon päästä, ei tässä muu ajatus päähän sovi :D
Kiitos.
Tietenki se noin käy..mut sulla kävi hitonmoinen tuuri, tiedätkö mitä kaikkia mörköjä netissä liikkuu? älä ala ylistämään nettiä. livenä naisten hankkiminen on huomattavasti helpompaa ku netissä
Enpä sanoisi tuuri, mulla on esim. mesessä monia tyttöjä, jotka ovat kaikkea muuta kuin mörköjä. (chatista saadut)
Chatista hakemalla: "seuraaaa ???" ei saa kuin mörköjä.
Mutta: "juttuseuraa ?" niin löytyy ne kunnon tytöt, vahvalla kokemuksessa voin sanoa.
Ehkä mulla tuuri kävikin, samapa tuo, pääasia että seurustelen kyseisen tytön kanssa.
Ja sit vinkki, tyttöjen kans kannattaa jutella siitä mistä ne tykkää, ei pelkästään siitä mistä ite pitää, (pitäähän asian kiinnostaa myös itseä...) näin saadaan se juttu alkuun. Lisäksi pienen pieni kehuminen ei ole pahasta, se saa tytön innostumaan.
Näin sanoo internetin kovin naistenkaataja!
Mikä on sun salaisuus? Joku hyvä tuoksu, vaatetus vai ihana hymy?
En osaa ite sanoo tuohon mitää, pitäis kysyy siltä tytöltä kenet iskin.
Eipä taida täällä olla mun juttua joten nyt se tulee :)
Jotkut kyllä varmaan jo tietää tän stoorin, mut tässä niille jotka ei :)
Siitä on puoli vuotta, vähän ylikin, kun tapasin sen kundin livenä. Puoli vuotta siitä oltiin juteltu meses, kun ensin tavattiin suomi24 chatissa :)
Siinä sitten vaihdettiin ne meset ja alettii jutella.
Alkuun se kundi oli mulle vaa joku jolle juttelin, mut sitten siitä tuli mulle läheisempi ja aloin jutella enemmän ja unohdin ne muut joille mesessä juttelin.
Sitten yks päivä, toinen ehdotti tapaamista ja asiasta oltiin samaa mieltä.
Ensin yritettiin tavata marraskuussa, täällä missä asun, mutta hän ei saanut kyytiä. Seuraavan kerran joulukuussa, ja se onnistui.
En ole muistanut kysyä häneltä jännittikö eka tapaaminen, mut mua jännitti :D
En ennen uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä, mutta nyt uskon siihen. Koska mulle taisi käydä silloin niin :)
No sitten joulun aikaan kävi niin ikävästi, että hän ei päässyt enää nettiin, joten yhteyttä alettiin pitää tekstiviestein. Siinäpä sitten joulun jälkeen tunnustin että tykkään hänestä, ja takaisin tuli viestiä että se on molemminpuolista :)
Tuli kevät, meidän oli tarkoitus nähdä hiihtolomalla, mutta lähdin silloin matkalle niin se ei onnistunut :(
Nähtiin sitten nyt kesällä, jo kesäkuussa. Vaikka olikin jo toisen tavannut kumminkin jännitti vähän :S
Olen vähän ujo luonteeltani, en uskaltanut osoittaa hänelle sitä mitenkään että edelleen pidän hänestä kun taas tavattiin :(
Mutta tapaaminen meni kumminkin hyvin, vaikka se saikin käsityksen että on mulle vain kaveri.
Nyt sitten heinäkuussa nähtiin uudestaan, ja onnistuin kysyä pitääkö hän vielä minusta vai ollaanko vaan kavereit. Siinä mä mokasin :(
Mun ei ois pitäny sanoo mitään "ollaanko vaan kavereit" koska se ei ole mulle vain kaveri, mutta koska ajattelin että olen hänelle vain kaveri niin palaisin sit takas kaveri tasolle.
Koska asia jäi mulle jotenkin epäselväksi, soitin hänelle sitten yks päivä.
No siinä sitten sanoin että annoin ymmärtää sillon sen asian väärin, että edelleen tykkään hänestä tosi paljon. Ja niin hän sitten sanoi että niin hänkin tykkää minusta!
Sitten siinä kysyin et haluisiko hän olla mun kans, siis että seurusteltas. Niin hän sitten sanoi että kyllä ja mitäs mä ajattelen. Olin samaa mieltä, tottakai :D
Niin nyt sitten, ainakin epävirallisesti ollaan yhdessä, vaikka se kaukosuhde onkin :)
Olemme kummatkin siis 17 ja välimatkaa n.130km
T. Rakastunut nuori tyttö
Tapasin ihan IRC:ssä (nyt EI puhuta IRC-Galleriasta!) yhdellä kanavalla kivan miehen. Juttelimme pitkään privassa ja siskoni asui hänen kanssaan samassa kaupungissa. Halusin tavata kyseisen tyypin ihan kaveripohjalta, ja juuri kun olin päässyt yhdeksänneltä luokalta, sinä samana päivänä (päättäjäispäivänä) lähdin sisareni luokse n. 200 kilometrin päähän. Vietin kivan illan siskoni kanssa.
Seuraavana päivänä oli vuorossa tämän kivan miekkosen tapaaminen. Lähdin keskustaan ajoissa ja kännykkäni oli juuri hajonnut aamussa, niin että näyttö oli hajonnut, enkä nähnyt tekstiviestejä tai että kuka soittaisi! Vahingossa sitten häntä odotellessa pommitin häntä kaupungilla, jotta pystyisin soittamaan pelkkää vihreää painamalla hänelle. Hän soitti tietenkin takaisin ja ihmetteli, että miksi ihmeessä pommitin häntä. No sovittiin että nähdään siinä parin tunnin päästä kaupungilla. No siinä sitten kiertelin pitkin poikin kaupungin keskustaa.
Parin tunnin päästä hän soitti, että olisi valmis ja haluaisi nyt tavata.
No hän tulikin sitten minut hakemaan ja siinä meni pari tuntia vierähtäen. Naureskeltiin ja juteltiin kaikennäköistä. Hän pyysi illaksi leffaan. No käytiin siinä sitten katsomassa leffa ja hän saattoi minut takaisin sisareni luokse.
Illalla, kun olimme menossa nukkumaan selitin ihan innoissani sisarelleni, että mies oli todella ihanan ja mukavan tuntuinen, että olisi kiva tutustua häneen enempi. Eli ensimmäinen kerta, kun tapasin jonkun ensimmäistä kertaa ja ihastuin niin vahvasti.
No sain puhuttua miehen seuraavaksi lauantaiksi treffeille Suomenlinnaan.
No arvatenkin varmaan, me olemme edelleen yhdessä. Yli vuosi seurusteltu. Lähiympäristö (perhe, ystävät) ovat ottaneet suhteen erittäin hyvin. Setäni ja hänen vaimonsa, jotka asuvat Ranskassa ihmettelivät, että näinkin pitkään olen seurustellut. Heidän silmissään olen yhä se pieni valloittava kaksivuotias. :)
Nyt ehkä tässä vuoden sisään olisi muutto toiseen kaupunkiin, jännittäen. Koulu auttaa kyllä siirtymään toiseen kaupunkiin. Täytyypi vielä sanoa tähän loppuun, että olen hyvin onnellinen eikä välimatkasta ole oikeastaan seurannut minkäänlaisia ongelmia(Joulu on ainoa milloin emme ole nähneet viikkoon). Nythän olen täällä mieheni kotikaupungissa, hänen luonaan ja töissä.
Kyllä se onnistuu, vaikka välimatkaa olisikin. Haluan antaa toisille toivoa, että se voi toimia.
Kuitenkin se tutustuminen kannattaa tehdä kasvoikkain ja jutella itselleen tärkeistä asioista.
Jos se on joku viiskymppinen hullu karvanen mielisairas turkulainen joka runkkaa koneen ääressä ja zättää mesessä kuin pikkutyttö/poika ja sitten kun tavataan tämä sieppaa apureineen mustaan pakettiautoon, sitoo suun, kädet, silmät, jalat kiinni, raiskaa ja heittää roska-autoon jossa se litistin murskaa aika täydellisesti jopa ihmisen! SIIS KAUHEETA!!! Näinkoin on varmasti käynyt, ei näistä muten VAROITELTAISI! Kaverit (16v jätkät) teki testin: Meni suomi24 chattiin, valehteli ittensä 12v tytöiksi ja siis HETI alkoi vyöriä semmosia viestejä, kuin esim. "voiks panna?" "Mitä haluut vastapalvelukseks?". SIIS SAIRASTA!! SIIS VIIMESIMPÄNÄ KEINONA MÄ TOTA CHATTIA PIDÄN! MÄ EN HALUU PÄÄSTÄ HENGESTÄNI, ENKÄ CAPS LOCKISTA!
Kumppanit pitää löytää OIKEASTA ELÄMÄSTÄ eikä mistään netistä!!
Ikäerosta/välimatkasta tms. viis, mutta on aivan typerää hommata netistä itelleen muija/mies. Tuskinpa ite alkaisin seurustella netistä löytämäni muijan kanssa vaikka kuinka olis se oikea jne.
Kyllä sen voi löytää. itse et ole tainnut löytää ketään ihan naapuristakaan kun tuollaisella asenteella...
lue tästä ketjusta nämä kaikki, niin huomaan että kyllä voi.
Mun kaveri lyösi oman miehen chatista! :) Ja ne alko tapailla ja heei ne asuu nyt yhdessä ja niillä on pieni lapsi! :) Et kyl se voi onnistua! Ja ne on tosi onnellisia! :)
Minäkin tapasin erään pojan n. 2 vuotta sitten suomi24 chatissä. Vaihdoimme puhelinnumerot. Soittelimme sinä iltana. Meni kuukausi ja soitin tälle pojalle uudestaan. Soittelimme sen viikon. Ja sitten poika sano että se on miettinyt erästä asiaa. Utelin tietysti että mitä.. Poika kysyi että aletaanko seurustelemaan. Meillä oli väli matkaa n. 400 km.. Sitten poika sanoi että tule käymään täällä viikonloppuna. Niin menin ja siittä asti olemme olleet yhdessä.
Kävimme toisillamme joka viikonloppu puolen vuoden. Minulla oli peruskoulu loppumassa ja päätin hakea samaan kouluun pojan kanssa. Pääsin samaan kouluun ja nyt asun niillä.
Menimme kihloihin kun olimme olleet yhdessä vuoden. Kohta olemme olleet yhdessä 2 vuotta ja kihloissa vuoden.
Kyllä netistä voi löytää sen oikean.
että olen 16 kohta 17 ja jätkä lauantaina 18