Hei.
Täytän kuukauden päästä 18 vuotta ja asun isoäitini kanssa. Minulla on oma huone, saan ruokaa ilmatteeks, saan 110e/kk faijalta.
Mulla on poikaystävä jonka kanssa olen seurustellut melkein 2 vuotta. Käyn lukiota ja valmistun kahden vuoden päästä, eli kun olen 20. Jätkäni oopiskelee Helsingissä ja on muuttamassa Helsinkiin syksyllä.
ONGELMA:
Rakastan häntä, haluaisin asua hänen kanssaan ensi syksynä, mutta onko se sen arvoista? Hän on todella tempperamenttinen, haluaa että kaikki tehdään hänen tavallaan ja sillion kun hänelle sopii. Joskus tuntuu että minulla ei ole mitään sanavaltaa... En kyllä jaksaisikaan asua mummini kanssa... Tulen saamaan semmosta rahatukea että voin maksaa vuokrat siihen "ehkä yhteiseen kotiimme" mutta se onkin siinä. Ei mitään ylimäärastä jää bailaamiseen ja hauskanpitoon...
Onko joku kokenut samaa? Oletko muuttanut jätkäsi/muijasi kanssa yhteen ja katunut sitä? TARVITSEN APUASI...!!!
Kiitos.
Täytän kuukauden päästä 18 vuotta ja asun isoäitini kanssa. Minulla on oma huone, saan ruokaa ilmatteeks, saan 110e/kk faijalta.
Mulla on poikaystävä jonka kanssa olen seurustellut melkein 2 vuotta. Käyn lukiota ja valmistun kahden vuoden päästä, eli kun olen 20. Jätkäni oopiskelee Helsingissä ja on muuttamassa Helsinkiin syksyllä.
ONGELMA:
Rakastan häntä, haluaisin asua hänen kanssaan ensi syksynä, mutta onko se sen arvoista? Hän on todella tempperamenttinen, haluaa että kaikki tehdään hänen tavallaan ja sillion kun hänelle sopii. Joskus tuntuu että minulla ei ole mitään sanavaltaa... En kyllä jaksaisikaan asua mummini kanssa... Tulen saamaan semmosta rahatukea että voin maksaa vuokrat siihen "ehkä yhteiseen kotiimme" mutta se onkin siinä. Ei mitään ylimäärastä jää bailaamiseen ja hauskanpitoon...
Onko joku kokenut samaa? Oletko muuttanut jätkäsi/muijasi kanssa yhteen ja katunut sitä? TARVITSEN APUASI...!!!
Kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja ole nuori ja vapaa. Jokainenhan tekee kyllä omat virheet, mutta haluatko elää tyrannin kanssa?
Mieti kahdesti ja sitten vielä kolmasti.
Viestistäsi huokuu epävarmuus; yhteenmuuttaminen on niin iso askel, että sitä täytyy kokosydämestä haluta.
Ehdotus: sulla on vielä koulut kesken, hanki itsellesi ammattaikoulutus, asu sen ajan opiskelija-asunnossa kohtuu kustannuksin. Saat opintotuen, asumislisän, ehkä käyt työssäkin opintojen ohella. Näin opit elämään ensin itse, opit pitämään huolen itsestäsi. Seurustella voi vakavasti, vaikka asuu eri osotteissa.
Jos olet muutamien yksin asumiesi vuosien jälkeen yhä saman kundin kanssa yhdessä ja päätös muuttaa yhteeen tuntuu kummastakin ainoalta vaihtoehdolta -> yhteistä kämppää katsomaan.
Parisuhde toimii vain jos se koostuu kahdesta itsensä tuntevasta osapuoleta. Tuollainen dominoiva ja itsekäs mies, jollaiseksi kumppanisi kuvasit, ei kuulosta sillälailla kypsältä aikuiselta, jonka kanssa vielä kanttaa lyödä hynttyitä yhteen.
Sanon minä.
kiitos tähän asti. olen nyt puhun sen kaa ja se sano että jos en halua niin ei sitten. Kai se sen ymnmärsi. Se on myös paljon rahasta kiinni. Tulen saamaan jotai 550e/kk.
Vuokra: 400e per ihminen
Ruoka: 100 per ihminen
netti ja sähkö ja vesi.
Tämä kämppä on ihana ja iso kaksio joka sijaitsee Lauttasaaressa. Rahaa menis ihan mukavasti. Ei minulla ole mitään tuloja. Kaikki saamani rahat menee siihen kämppään... Asutko sinä yksin? Mitä sinä maksat kämpästäsi?
aika kallis kämppä... En ota kantaa siihen, muutatteko yhteen vai ette, mutta kyllä halvempiakin asuntoja saa... Kun kerran olet huolissasi miten rahat riittää
Onhan Lauttasaari tosi kivaa aluetta, mutta... Kun sulla on opinnot vielä vaiheessa ja säännöllisistä tuloista ei varmuutta, niin ei hyvältä haiskahda. Tarkoitan siis, että ihan törkyvuokra opiskelijalle tuo 400€ kuukaudessa.
Tiedät kai myös, että jos muutat poikaystävän kanssa kimppaan, opintotuen asumislisän myöntämisessä otetaan huomioon hänen tulonsa (olette avopari siinä vaiheessa)? Käytännössä tarkoittaa sitä, että tuskin saisit asumiskuluihin mitään tukea ja olisi tosi kova urakka hoitaa tuo 400€ osuus opiskelijan tuloilla vaikka menisitkin osa-aikatöihin.
Vinkkini on: älä muuta kundin kanssa yhteen. Jos haluat "mummistasi eroon", niin muuta yksin opiskelija-asuntolaan, ja katsotte poikakaverin kanssa yhteenmuuttoasiaa myöhemmin uudelleen.
Olet niin nuori vielä, ja sua kuitenkin kiinnostaa bailaaminen ja hauskanpito, kuten sun ikästäs kuuluukin kiinnostaa. 18 vuotias on vielä liian nuori "leikkimään kotia". Vaikka oletkin viisas kun tiedostat mahdolliset ongelmat joita seuraa poikaystäväsi luonteesta. Etkö pystyisi asumaan opiskelijasolussa? On aika huono vaihtoehto muuttaa vanhempien luota suoraan poikaystävän kanssa asumaan. Ensin pitäisi asua vähän aikaa yksin.
Olen asunut yksin 4kk viime syksystä tammikuuhun. Asuin kaksiossa Matinkylässä, jonka mun isä makso koska se oli hänen kämppä. Hän ei kyllä siellä paljon ollut, kävi vaan hakemassa postin. Hän maksoi se vuokran (830e/kk) ja antoi mulle 50e/vko. Eli en olis pärjännyt ilman hänen tukeaan.
Sitten muutin mummin luo kun isoisäni kuoli. Hänkin oli vasta 64 vuotta.
Jätkä asui omassa kämpässä ja mä pyörin siellä joka arkipäivä ja olin viikonloput kotona mummilla. Eli en paljon kotona ollut.
Leikittiin sitten jätkäni luona kotia.
en itse pitänyt siitä ajatuksesta että minun piti muuttaa mummille. Kävi hänta sääliksi kun hänen mies kuoli (isoisäni) jota todella arvostin suuresti. Hän oli niin fiksu. (hän oli emeritusprofessori tähtitieteessä, ja kuoli 64- vuotiaana diabetekseen ja leukemiaan.)
Tämä oli todella kova paikka mulle.
Te olette nyt saaneet semmosen käsityksen (minkä olen myös antanut) että poikaystäväni on joku tyranni mutta eihän sekään pidä paikkaansa. Hänen mielestään se oli suuri kunnia olla mukana kantamassa minun isoisäni arrkua hautaan. Olen tästä ikikiitollinen.
Kiitos että olette jaksaneet vaivautua. En ole kyllä vielä tehnyt päätöstä mutta kohta pitää.
Luulen kyllä että on parasta muuttaa hänen kanssaan yhteen. Nään melkein joka päivä isääni mummilla (vanhemmat eronnu) ja en tule toimeen hänen kanssaan. Käsittelemme toisiamme kuin ilmaa. Meillä ei ole mitään yhteistä enään.
Okei tästä tuli vähän itsesäälittävä viesti..
naivilta (=lapsellinen) vielä, joten suosittelen, että et muuta sen poikaystäväsi kanssa vielä yhteen.
että ensin pitää asua yksin? voisitko kertoa että mistähän syystä mahdollisesti...?luuletko että jos muuttaa tyttö/poikakaverin kanssa heti kotipesästä yhteiseen asuntoon niin ei opi pitämään itsestään huolta samalla tavalla kuin että ensin asuu yksinään jossain? paskapuhetta sanon minä. 18-vuotias ei ole tosiaankaan liian nuori "leikkimään kotia" (niin kuin näköjään muotoilet asian..). Siinä hoidat vuokran,vesi- ja sähkölaskut, ostat ruokaa ja opiskelet ja pidät kodin siistinä, jos siinä ei ole tarpeeksi vastuuta aikuiselle ihmiselle, niin kuin 18-vuotiaan tulisi mielestäni jo olla, niin ei sitte missään.Muutin suoraan kotoa asumaan poikakaverini kanssa yhteiseen asuntoon ja hetkeäkään en ole katunut sitä että asutaan yhdessä, päin vastoin. Kuka sitä nyt jaksaa jäädä passattavaksi äidin helmoihin kun voi ite huolehtia itsestään? ja siinä sivussa pitää hauskaa, paremminkin kuin että tulet baari-illan jälkeen vanhempiesi luokse ja seuraavana aamuna saat nyrpeitä katseita aamiaspöydässä. kyllä 18 vuotiaalla saa olla jo oma elämäkin ja asunto.
oon ihaa samaa mieltä edellisestä viestistä! ite muutin kans kotoa heti poikakaverinkaa yhtee ja päivääkää en oo katunu! ja toi "leikkii kotia" oli todellaki naurettava juttu..
Kyllä, oon ihan samaa mieltä. Itse muutin heti kun täytin 17, niin kämppikseni kanssa (naisia) yhteen, samanikäsiä oltiin kummatki.
Asuttiin yhdessä vuoden 04 tammikuusta, vuoden 05 marraskuuhun saakka :) ja asuttiin 3h k, niin että kummallakin oli lukolliset huoneet, yhteinen olohuone ja keittiö /wc ym, siinä samassa oli myös poikaystäväni johon tutustuin heti kun kämppikseni kanssa muutimme keskenämme, jonka kanssa vieläkin elelen onnellisesti saman katon alla.