Joen kohina
koskessa
veri
suonissani
painautunut poskeni
lumiverhon harsoamaan
puun kylkeen
sivelen rosoista
pintaa
sieluni pintaa
kosteus poskillani
kyyneleistä sulanut
lumi
viilentyen putoavat
rinnukselleni
tukahduttaen
roihuavan palon
sisälläni
kylmentäen sieluani
kaukaisuudessa kuuluva
ulvonta
Suden hetki
aamuyö
hetki hiljaisuuden
kadotetun rakkauden
unohtuneen tunteen
katseessa rajattomat
iättömät
salaisuudet
Suden sielu
vaeltaa
koskessa
veri
suonissani
painautunut poskeni
lumiverhon harsoamaan
puun kylkeen
sivelen rosoista
pintaa
sieluni pintaa
kosteus poskillani
kyyneleistä sulanut
lumi
viilentyen putoavat
rinnukselleni
tukahduttaen
roihuavan palon
sisälläni
kylmentäen sieluani
kaukaisuudessa kuuluva
ulvonta
Suden hetki
aamuyö
hetki hiljaisuuden
kadotetun rakkauden
unohtuneen tunteen
katseessa rajattomat
iättömät
salaisuudet
Suden sielu
vaeltaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
kiitos, mielettömän kauniista runostasi.
synnyin
suden hetken
aikana
Sielumme jaoimme
susien kanssa...
In wilderness is the preservation of the world - tämä on suora lainaus yhdestä susitaulustani huoneeni seinältä ;)
Maraan..??Jos ei kukaan muu kiitä, niin kandeeko ittekään..?
minä en ole 'vaihtanut' keneenkään. ja kiitosta annan sille, joka minua koskettaa sanoillaan.
oli se sitten mara tai kuka tahansa muu, mies tai nainen tai nimetön runo.