Muistot palaavat jatko.........

Lonely kirjoitti:

Pääsimme vihdoin meidän pihaamme turvallisesti ,kun koirani saapui häntää heiluttaen luoksemme tutkien heti Rikun. Se oli rodultaan husky ja kauniin harmaa ja valkoinen. Se nuuski innostuneesti Rikua ja haukahti hyväksyvästi ja paineli sisälle avoimesta ovesta.
- Kiitos kun tulit saattamaan, jos sinulla on aikaa haluaisitko tulla sisälle?
- Kyllä minulla aikaa löytyy. Hän sanoi hymyillen ja silmät loistaen kauniisti vihreää.
- Haluatko jotain juomista? huusin päästyäni keittiöön
- Vettä, se olisi paikallaan.
- Prrrrrrr, prrrrrrrrr , kuului taas puhelimen ääni , joka sai sydämeni hyppäämään kattoon. Katsoin kännykän ruutua ja huokaisin helpotuksesta.
- Se on äitini. Hei
- Hei Mirka, olen pahoillani jouduin matkustamaan Helsinkiin palaveriin. Tiedän kyllä että tämä ei ole paras mahdollinen aika, mutta en voinut jäämään pois. Olen täällä nelisen päivää, joten voit mennä joko serkuillesi tai pyytää se Mennako se oli luoksesi.
- Juu, ei se haittaa äiti , kyllä minä pärjään älä huoli. Hei
- Hei, hei kulta.
- No mikä on hätänä?
- Äitini on joutunut lähtemään Helsinkiin, tarkoittaen sitten sitä , että jään tänne yksin neljäksi päiväksi, sillä serkkujen luokse en voi lähteä ja jättää Rassea yksin ja Mennasta ei ole seuraksi päivällä tai yöllä. Mitä minä oikein teen? Huokaisin syvään nojaten käsiini
- Tuota, jos haluat niin voisin jäädä seuraksesi, sillä pääsen vain pari tuntia myöhemmin kuin sinä koulusta? Siis ,mikäli haluat….?
- Oletko tosissasi, minun takiani vaivautuisit? Kyllä, minä haluan,. Tunsin taas punastuvan.
- Muuten et siis tiedä kuka tämä tyyppi olisi , joka seuraa sinua .Ehkä joku teidän koulusta ja lukiosta kenties?
- Tuota, minulla on aavistus. Tänään yhdellä pojalla oli takaraivossa juuri sopiva haava, joka olisi mahdollisesti siitä illasta ja kysyin tiedustelusta siitä numerosta josta minulle soitettiin ja se on hänen.
- Tiedätkö nimen?
- Marko Lahtonen.
- No alku se on tämäkin, muta pitänee mennä, jos aion ehtiä takaisin tänne ennen vikaa bussia. Nähdään iltasella.

Päivä kului nopeasti läksyjen ja muiden valmisteluissa ennen Rikun tuloa. Kello läheni seitsemää , kun kuulin yläkertaan oven käynnin ja odotin sen olevan Riku.
Juoksin alakertaan.
- Hei luulin jo….. Pysähdyin kuin seinään portaiden alapäässä kun tajusin ettei se ollut Riku.
- Minähän lupasin tulla kun sinua ei ole poikaystäväsi auttamassa. Commando -pipoinen mies sanoi kävellen kohti minua. Peräännyin rappusia takaisin ja lähdin juoksemaan ylös mies kintereilläni. Tunsin kun hän heitti jotain kovaa selkääni, saaden minut kaatumaan kivusta portaiden yläpäähän. Tyyppi sai minut parilla loikalla kiinni ja kiskoi minut ylös kädet selän takana väännettyinä. Parkaisin kivusta , kun hän väänsi käsiäni taakse ja työnsi minua eteenpäin kohti huonettani.
- Marko saakelin…
- Turpa kiinni! Hahmo huusi kääntäen minut häntä kohti tuijottaen minua. Hän tyrkkäsi minut sohvalleni, mutta yritin välittömästi ylös saaden iskun poskelleni.
Kaaduin takaisin penkille ja tunsin kuinka hän yritti saada otetta minusta, mutta aloin nähdä punaista potkaisemalla häntä nivusiin. Kuului kamala kiljaisu , kun mies rysähti maahan kumautin häntä selkään. Että kuulin kuinka ilmat vyöryivät ulos keuhkoista. Juoksin pois huoneestani käytävälle nojaamaan kaiteeseen ja hengähtämään.
- Mirka, tulin jo oletko siellä? Kuulin Rikun äänen.
- RIKU, hän on täällä, auta. Kun olin lopettanut hahmo takanani potkaisi jalat altani ja lähti vetämään rappusia alas. Rappusten alapäässä tullut Rikukin yllättyi kohti rymistelevästä miehestä , ettei ehtinyt väistämään miehen iskua, joka osui häntä käsivarteen ja kaatoi hänet kumoon lattialle. Mies häipyi ulos ovesta yhtä nopeasti kuin oli tulikin.

Avasin silmäni jonkin ajan kuluttua ja nousin ylös minkä kipeä jalkani antoi. Otin tukea kaiteesta noustessani ja vilkaisin alas.
- Riku voi luoja. Huudahdin kuin näin hänet lojuvan liikkumattomana lattialla.
Nilkutin portaat nopeasti alas Rikun luo katsoakseni hengittikö hän. Sen tehtyäni etsin puhelimeni ja soitin ambulanssin, joka saapui nopeasti paikalle.
Istuin hänen vieressään silittäen hänen hiuksiaan ja pitäen kädestään kiinni kunnes hän heräsi.
- M- missä minä olen? Hän räpytteli silmiään ja katsoi minuun.
- Olet sairaalassa. Olet ollut koko yön tajuton, sillä sait aika moisen tällin kun kaaduit ja sinun kätesi on murtunut yhdestä kohtaa. Sanoin hänelle osoittaen hänen käsivarttaan.
- Satuttiko hän sinua ? Hän kysyi huolestuneen oloisena ja tarrasi kädestäni katsoen samalla kasvojani.
- Selvisin mustelmilla ja kipeällä jalalla, johon laitettiin tuki side. Voi Riku olen pahoillani ,että vedin sinut tähän sotkuun mukaan.
- Se ei ole sinun ongelmasi vaan myös minun nyt. Hän hymyili minulle ja puristi kättäni.
- Poliisi oli täällä ja kuulusteli minua. He sanoivat tulevansa sitten kun olet herännyt
- Tiedätkö milloin pääsen pois täältä?
- He puhuivat, että huomenissa, sillä he haluavat tarkkailla tilannettasi ja ajattelin että pitäisin vapaata koulusta ja……
- Ei, sinä menet kouluun minä pärjään kyllä, mene jo
- Okei, saan kyydin kotia ja kouluun , lupaan tulla tänne heti kun koulu päättyy .
- Tule tänne. Riku sanoi kiskaisten minut lähelleen ja suuteli minua hellästi.
- Nähdään sitten mene jo.

Olin myöhästynyt jo ensimmäiseltä tunnilta, kun hain kirjojani huoneestani. Mennessäni alas portaita huomasin , jonkin kiiltävän rappusissa. Sormus. Enkä erehtynyt tietäväni omistajaa.

Kerkesin toiselle tunnille. Pölähdin sisään luokan ovesta, jolloin kaikki kääntyivät kummastelemaan minua.
- Anteeksi , jos olen myöhässä tuli hiukan mutkia matkaan. Sanoin hymyillen opettajalle, joka oli jähmettynyt suu auki katsomaan minua. Suuntasi paikalleni, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tunti loppui pian ja suuntasin ensimmäisenä ulos, Menna kintereilläni.
- Mitä sulle on oikee tapahtunut. Näytät kamalalta.
- Kiitos olisit sinäkin jos se tyyppi olisi teillä käynny?
- Oliko se teillä, pelottiko sua.
- No tietysti, mutta onneksi Riku tuli paikalle ilman sitä, mulle olisi voinu käydä miten vaan.
- Saatiinko se kiinni?
- Ei, muuta en haluisi puhua enää siitä ja sitä paitsi liikkaa tunti alkaa
- Ja kukakohan saa taas istuskella j kattoo.

Tunnin aikana kiertelin ympäri koulua nauttien hetken rauhasta kysymyksiltä. Kiersin pukuhuoneiden kautta, sillä minun piti hakea Mennan hiuslenkki ja pari muuta tavaraa. Olin kävelemässä poikien pukuhuoneitten ohi kun huomasin Markun olevan sisällä vaihtamassa paitaa. Peruutin takaisin ovelle . Hänellä ei enää ollut laastaria päässään, mutta huomasin ison mustelman hänen selässään ja hän nilkutti hiukan. Tajusin , ettei hänellä ollut sormustaan, joka oli hänelle kuin henki ja elämä. Palaset loksahtelivat mielessäni ja olin varma asioista. Otin jalat alleni ja suunnistin ulos koulusta takaisin kentälle missä muut tytöt olivat. Edessä oli vielä toinen liikunta tunti, ruotsia ja viimeinen jäi pois, koska opettaja oli sairas. Muita mutkitta suunnistin sairaalaan ilman mitään epäilyttäviä seuraajia. Paikan päällä minua odotti pukeissa ja käsi paketissa oleva Riku.

Saimme kyydin meille, jossa Rasse otti meidät iloiseen malliin vastaansa. Sisällä kerroin Rikulle löytämästäni sormuksesta ja siitä mitä olin nähnyt.
- Olen melkein varma , että se on hän, mustelmatkin puhuvat meidän puolesta.
- Meidän pitäisi saada tunnustus ja enennen kaikkea syy tähän hulluuteen.
- Siihen on ainoastaan yksi ratkaisu.
- Jos luulen tietäväni aatteesi, niin ei Mirka se on liian vaarallista.
- Se on ainoa keino ja teen sen huomenna.
- Siinä tapauksessa tulen mukaasi.
- Ei, sinusta ei ole minulle sen enempää apua käsi paketissa eikä hän minulle voi muitten ihmisen keskellä tehdä mitään.
- Tulisin mieluiten mukaasi. Hän sanoi ottaen käsivarrestani kiinni.
- Sinut heitettäisiin ulos , koska et ole oppilas ja minulle riittää kun kätesi on murtunut.
- Okei luovutan, mutta voitaisko syödä jotain sillä ne sairaalan pöperöt ei ollut hirveän täyttäviä.
- Jääkaapissa on äitini tekemää lasagnea otetaan sitä.
- Oletko soittanut äidillesi siitä eilisestä.
- Mitä turhia koska ehjiähän tässä ollaan, ja turhaan häntä sieltä nyt heti on raahata takas.

Me söimme ja juttelimme pitkään telkkarin ääressä Rasse jaloissa, kun kello läheni kahtatoista.

- Taidan mennä sänkyyn sillä huomenna on aikainen lähtö ja muutenkin ratkaiseva tämän asian suhteen.
- Missä minä nukun, sohvallako? Riku tökkäisi minua kylkeen ja virnisti.
- Varo tai kohta saatkin ja jakaa sen Rassen kanssa. Koira loi minuun ilkikurisen katseen heiluttaen häntäänsä hermostuneesti. Kävelimme yläkertaan.
- Tässä on sinun huoneesi, petasin sängyn eilen.
- Kyllä se sohvakin ois riittänyt. Missä sinä nukut?
- Tässä vieressä.
- Hyvä että olet lähellä niin voin tulla apuun jos jotain tapahtuu.
- En usko miehen niin tyhmä olevan hyökätäkseen heti uudestaan, mutta kiitos huolenpidosta. Öitä, nähdään aamulla. Avasin jo oveani…
- Mirka odota… Riku sanoi napaten kädestäni kääntäen minut ympäri. Hän suuteli minua pitkään. Kun hän lopetti hymyilin leveästi katsoen häntä silmiin ja katosin sitten huoneeseeni sulkien oven perässäni.

Kaksi tuntia oli jo kulunut ,kun suunnistin ruokalan nurkassa sijaitsevaan pöytään, jossa Marko mussutti ruokaansa.
- Kas, kas julkkis ite minun seurassani.
- Ole hiljaa minä tiedän kyllä.
- Ai nii sitten mitä?
- Että sinä olet vainoaja, todisteetkin puhuvat sinua vastaan.
- Tä! Marko kajautti huudahduksen.
- Väitätkö , et mä olisin muka se hakkaaja? Hän sähisi ja kimitti.
- Just kyllä syy ennenkin on vieritetty mun niskaan mut toi on jo liian paksua.
- No väitätkö, ettei tämä oo sun sormuksesi? Löysin sen talostani sen hyökkäyksen jälkeen.
- Tuo on kyllä mun , mutta se varastettiin samoin kun mun kännykkä. Tää on eka kerta kun olen nähnyt ne sen jälkeen.
- Et ole siis soittanut ja lähettänyt mitään viestejä.
- En tod.
- Entäs ne mustelmat ja isku päässäsi?
- Harrastan judoa , jos muistat ja se haava oli kun kaaduin vähän juotuani kavereitteni kaa. Sitä paitsi, kun sut hakattiin eka kerran satuin olemaan lapissa ja vielä Mennan veljen.
- Uh. Olen todella pahoillani, sori.
- Muista ennenku tuut toisten syyttelee mua varmista tausta tiedot tajuutko?

Lähdin nolona pois paikalta ja en katsonut eteeni, kun törmäsin opettajaan.
- Olen pahoillani . Sanoin ja nostin katseeni. SE oli sama mies opettaja , joka pelasti lasini.
- Hei, Mirkku etsin sinua juuri. Minua pyydettiin pitämään sinulle lisä tunnin matikasta ja fysiikasta. Kävisikö sinulle tänään koulun jälkeen? Hän katsoi minua hymyillen ja silmät loistaen.
- Ky - kyllä se käy mainiosti.
- Hyvä silloin siis. Hän hymyili oudosti ja ohitti minut.

Fyssan tunti meni harakoille en pystynyt keskittymään. Sinkosin ensimmäisenä ulos luokasta, sillä pääsimme aikaisemmin. Olin mietteissäni ja mieli maassa teoriani romutuksesta, kun kuulin tutun oloisen vihellyksen ja nostin pääni. Riku nojaili telineeseen ja vilkutti minulle.
- Hei mitä sinä täällä teet?
- Tulin tiedustelemaan pienestä keskustelusta.
- Harha retki. Kerroin kaiken keskustelusta Markon kanssa.
- Eli palaamme lähtöruutuun?
- Jep, ilman yhtäkään johtolankaa.
- Tuota ajattelin ,jos jättäisimme jutun hetkeksi omaan onneensa ja lähtisimme syömään koulun jälkeen jonnekin?? Riku sanoi ja astui eteeni laittaen terveen kätensä takana olevalle telineelle nojautuen lähemmäs.
- Kuulostaa houkuttelevalta, mutta pitää mennä korvaamaan tunteja koulun jälkeen, mutta pidä kiinni ajatuksesta sillä voin olla nälkäinen sen jälkeen.
- Se on siis sovittu?
- Menen kauppaan touhuamaan miten parhaiten voin soita sitten
- Joo, oi anna suukko kellot soi pitää mennä. Sain kunnon suukon ja monet jäivät katsomaan kun kävelin sisälle.

Neljä tuntia valuivat hitaasti kahden matikan, ruotsin ja englannin merkeissä.
Koulun loputtua suuntasin sovittuun matikan luokkaan. Opettaja oli jo luokassa istuskelemassa pöydän ääressä, kun saavuin paikalle.
- Terve tule vain sisään Mirka. Käyn hoitamassa pari asiaa ja tulen sitten. Opettaja sanoi ja lähti ulos ovesta vetäen sen kiinni perässään. Tutkiskelin luokkaa, joka kylpi auringon valossa osittain , sillä verhot oli vedetty eteen ja kaihtimet suljettu. Laitoin laukkuni pulpetille ja menin opettajan pöydän ohi tiputtaen mustan pusakan ja laukun. Otin ensimmäisenä pusakan käteeni , kun mennyt välähti mielessäni. Pusakka oli samanlainen kun commando piposella miehellä, ajattelin sen olevan vain sattuma, kun nostin laukkua pöydälle sieltä tipahti tutun näköinen 3310 kännykkä. Se oli Markon, tunnistin sen Mennan tekemistä kuorista ,jossa oli tiikeri. Mieleni oli aivan sekaisin ja pieni paniikki hiipi mieleeni .Nappasin laukkuni ja päätin lähteä pois, mutta avatessani ovea törmäsin opettajaan.
- No minnes sinä olet menossa meidän piti harjoitella rästiin jääneitä matikan juttuja?
- Tuota minun pitää mennä. Sanoin niin rauhallisesti kuin mahdollista, virheliike minulta oli vilkaista taakseni. Opettaja vilkaisi ylitseni ja tajusi missä mentiin. Hän nappasi minun käsivarresta kiinni ja työnsi sisälle.
- Jaahas, olet siis selvittänyt pienen temppuni. Hän sanoi rauhallisesti poistaen silmälasinsa.
- SINÄ? Ei ihme , että silmissäsi oli jotain tuttua. Joni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä