olin jättänyt kaiken sen varaan, että saan opiskelupaikan. minulla ei ole yhtään ystävää ja opiskelupaikka olisi ollut pelastus ja paljon enemmän kuin pelkkä opiskelupaikka. olisin niin kaivannut sosiaalisia kontakteja. nyt hyvästi.
en päässyt
olli3
142350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Peruutuspaikkoja tulee ja aina voi hakea uudestaan. Sosiaalisiin kontakteihin opiskelu on varmasti hyvä, mutta on niitä muitakin vaihtoehtoja. Hae vaikka jotain kivaa duunia (ellei sinulla jo ole), saat työkavereita ja rahaa tulevia opiskeluvuosia varten. Koska ensi kerrallahan sinä pääset!
Olli,
Varmasti harmittaa ja saakin.Elämä ei kuitenkin jatkuu. Ehkä hieman myöhemmin elämääsi katsoessasi huomaat tämän olleen sinulle juuri paras ratkaisu. Mene seurakuntaan, esim.vapaakirkkoon. Siellä on varmaan nuortenporukka johon pääset mukaan ja saat uusia ystäviä:)
Olin seurakuntanuori ja miltei tuhosin elämäni.
Äärimmäisen huono ehdotus. Kristinusko tuhoaa ihmisen sisältä käsin.
Avainasioita, jotta yhteys toisiin voisi toimia:
-Armahtaminen, siis itsensä ja muiden armahtaminen.
Täydellisiähän täällä ei olla kukaan.
-Armon ja rakkaudellisen armahtavaisuuden vastaanottaminen itselle myös
-Vajavaisuuden hyväksyminen,
-Elämän tarkoitukseen ja jokaisen ihmisen ainutlaatuiseen arvoon uskominen
ihminen ei ole uskossa, eikä tunne muutenkaan mitään kiinnostusta asiaan...niin ei ehkä ole ihan järkevintä seurakuntanuoriin pörhältää. Siellä sitä sitten vasta itsensä yksinäiseksi tuntee. Ihminen on yksinäisin toisten ihmisten joukossa, jos ei koe heihin mitään yhteyttä.
Kansanopistot sen sijaan, joista tässä ketjussa on mainittu, on oikeasti hyvä vaihtoehto! Tosin usein rahaa vaativia :( Itsekin opiskelin peräti kahdessa paikassa. Osa kansanopistoista on kristillisiä, mutta on myös paljon sellaisia jotka ei ole.
Ehdotukseni ei sulje kansanopistoa pois, se on erittäin suositeltava vaihtoehto.
Seurakunnan nuorten juttuja suosittelisin siksikin, että siellä on ammatti-ihmiset tukena ja porukka yleensä tervehenkistä. Toki toisenlaisiakin kokemuksia on.
Voisihan siellä käydä katselemassa ja jos tuntuu kiinnostavalta/helpolta olla, mennä uudelleenkin.
Mene kansanopistoon, sieltä löytänet uusia ihmisiä ympärillesi. :)
Olen samaa mieltä, kävin itse kansanopiston ja tutustuin siellä moniin ihmisiin ja seuraavana keväänä pääsin yliopistoon! suosittelen sinullekin. ikinä ei kannata lannistua, elämä on vain yhden kerran meillä. lannistuminen nuorena on aivan turhaa. jokaisella on oma tie löydettävänä.
Mulla on sama tilanne jos en pääse opiskelemaan (eniten haluamaani paikkaa en saanut, toisesta hakemastani en tiedä vielä). Olen laskenut kaiken sen varaan, että pääsen. Mä olen yksinäinen tyttö pieneltä paikkakunnalta enkä oo koskaan kuulunut tänne. Kaipaan sosiaalisia kontakteja. Tiedän kokemuksesta, että olen itse sosiaalinen ihminen kaikkialla muualla paitsi täällä.
Mäkin suosittelen kansanopistoa. Sellaiseen mäkin aion tod. näk. mennä, jos en saa opiskelupaikkaa. Laiha lohtuhan tuo on, mutta jotain kuitenkin.
Aina on toivoa jäljellä. Älä luovuta.
Minulla on sellainen ajatus ollut joskus mielessä että jos on pohjalla niin sieltä ei ole kuin yksi suunta: Ylöspäin =)
Toivon, että löydät elämällesi uutta pohjaa ja tarkoitusta. Itsekään en päässyt reilu vuosi sitten yliopistoon, mutta olen suorittanut avoimen yliopiston opintoja. Syksyllä aloitan uuden kokonaisuuden avoimen yliopiston opinnoissa. Se on ainakin tavoitteena ja uskon sen toteutuvan, sitten väylän kautta yliopistoon. Toivottavasti.
Itselläkin oli samanlainen tilanne, kuin alottajalla. Mutta pitää ensivuonna yrittää uudestaan. En opetellu tarpeeksi hyvin pääsykoe kirjaa vaikka sitä luin ainaki kuukauden.
Yritin kanssa yliopistoon sen takia että saisi kontakteja ihmisiin ja voisi jotain hyödyllistäkin opiskella.
... lukea pääsykoekirjaa. Jotkut aloittaa jo nyt lukemaan ens kevään pääsykokeisiin.
mä kans toivon, että pääsen yliopistoon, koska haluun kavereita ja elämää. viime vuoden olin töissä, ei työkavereita ei mitään. kaiket illat nyhjötin yksin kotona, pää oli hajota. tänä keväänä päätin hakee kouluun ja kävin valmennuskurssillakin. toivon, että kurssikavereista saan sitte opiskelukavereitakin. mä en tiedä vielä tuloksia, ja jännittääkin ihan hirveesti. oon laskenu kaiken sen paikan varaan: luin 2,5kk kokeeseen, en ollu töissä yms. nyt en sitte tiiä, mitä teen, jos en pääse, hajoon ainaki.