Mikä teidän mielstänne, yhteiskunnan asennoitumista lukuunottamatta, tekee trans-ominaisuudesta sairauden? Tuntisitteko itsenne sairaiksi, jos hoitojärjestelmä ei sitä edellyttäisi tai kanssaihmiset helpoimpana selityksenä pitäisi? Eikö ihminen voi olla "ihan tavallinen ja terve ransu" (kuten minä koen olevani)?
Sairauskäsitys
normihormi
351783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ihan tavallinen ransu on varmastikkin transvestiitti, eli pukeutuja, mutta ns. oirehtelijat kokevat olevansa trans-sukupuolisia, eli kokevat elävänsä väärässä ruumiissa ja vaikka trans-sukupuolisuudesta puhutaan siten, ettei se ole sairaus, niin siitä on olemassa siltikin psykiatriassa kooditus. Hassuinta asiassa on se, ettei päälle ole toistaiseksi kyetty tekemään juuri mitään, se käytännön työ joka tehdään, niin tehdään vartalolle ja se jota minä toivon, niin on se, että työ tehdään vartalolle vaikka se toisinaan ajatuksena tuntuu hyvin sairaalta ja harvoinhan terveitä ihmisiä operoidaan ja lääkitään, joten miksipä ei sitten jokin sairauskoodi. Saahan sitä sairautena yhteiskunan tukea lääkkeille.
Transvestismi on vielä suomessa tautiluokituksessa, mutta onkohan yhtään transvestiittia koskaan edes hakenut diagnoosia. Ehkä joku TS onkin saanut TV-diagnoosin. Esimerkiksi Tanskassa on muistaakseni transvestismi poistettu jo tautiluokituksesta.
Mielenterveydenhoidossa esiintyvistä f-sarjan koodeista, niin eikös ne ole täysin kansainvälisiä, enkä koskaan muista törmänneeni transvetismia kuvaavaan f-koodiin. Toisaalta käsite ristiinpukeutumisesta on hieman kyseenalainen, myydäänhän tänäpäivänä samat t-paidat naisille ja miehille, farkut ehkä muodoiltaan erinlaisia ja miehillekkin myydään omat sukkahousut, hameet ja stringit vaikkakin näitä näkee kohtuu vähän.
on 64,1, seuraavalla selityksellä:
Dual-role Transvestism (F64.1)
has three criteria:
The individual wears clothes of the opposite sex in order to experience temporary membership in the opposite sex; There is no sexual motivation for the cross-dressing; The individual has no desire for a permanent change to the opposite sex.
Eli kyllä kai jokaiseen poikkeavuuteen on joku viisas tohtori kehittänyt diagnoosikoodin. Eri asia on tietysti se onko transvestismi edes sairaus.
F64.1 Kaksoisroolinen vastakkaiseksi sukupuoleksi pukeutumisen halu (lat. Transvestitismus dualis)
Sisältyy icd-10 tautiluokitukseen.
TAUTI?? :D
eli diplomitiitti.
Eri asia on, kuka haluaa todistuksen tästä ominaisuudestaan. Sellainen saatetaan antaa transtutkimuksiin osallistuneelle.
Mennä hameessa?
Kyllä mä menin ekaan istuntoon ihan miesten farkuissa. Tietysti jos on siirtynyt elämään jo naisena (MtF), hamekin on vaate siinä missä muutkin vaatteet. Itse olen ollut useammankin kerran hameessa, mutta myös housuissa. Kysymys on vähän miten niitä vaatteita kantaa. Itse sorruin muutaman kerran yliampuvaan tyyliin, koska hain silloin omaa tyyliäni. Kaikki noteerataan.
Niin kauan kunnes masentuneisuuteni ym. alakuloisuuteni on poissa, joka taas johtuu, koska olen vartaloltani vääränlainen, joten sairas kropaltani.
Mielialalääkkeitä, antavat tk:sta taikka mtt:stä reseptillä niitä.
Onhan nuokin kokeiltu, mutta 'sairauteni' johtuikin ihan muusta, josta sinä et näköjään tajua yhtään mitään.
Leikkauksien jälkeen ei ole mitään 'sairauksia' havaittu.... ei edes nuhaa =)
On. Se sitten selviää aikanaaan paljonko tajuan ts-sairaudesta.
Jokainen kokekoon omalla tavallaan transsukupuolisuutena ja täydestä sydämestäni toivon jokaisen löytävän oman itsensä, vaikka tie voikin olla pitkä ja mutkikas. Minä itse koen nyt olevani terve leikkauksien jälkeen ja nautin jokaisesta hetkestä täysillä =)
yrittämällä sinnitellä tässä vaivassa, että jouduin jakamaan itseni hyväksyttyyn ja hyväksymättömään. Tällä on ollut käytösvaikutuksia ja tehnyt minusta defensiivisen.
Kysymys on oireilusta, koska varsinaista vaivaa ei hoideta. Toki voidaan myös laittaa vähän kulttuurinkin piikkiin, koska transsukupuolinen pyrkii sopeutumaan dikotomisiin lokeroihin. Ne nyt vaan ovat, kuten on myös transsukupuolisuus.
Puolisolle on helpompaa mieltää tämä sairaudeksi. Itsekin pitäisin tutkimusten alaisen diagnoosin psykiatrisissa, F-sarjassa. Mutta kun diagnoosi varmistuu, kyse on kehityspoikkeamasta ja sillä pitäisi olla E-sarjan diagnoosi. Tarkoitan siis ICD-10 tautiluokitusta.
Kyllä tämä vaivani on lääketieteen väliintuloa vaativa tila ja pidän sairausluokitustani F64.0 oikeana.
En ole Ransu enkä kukaan muukaan Karvakuonoista, mutta voin sanoa, että jollen olisi päässyt hoitoon, olisin nyt joko pöpilässä tai tuhkauurnassa.
Kyllä, jollen olisi päässyt hoitoon, olisin tuntenut itseni todella psyykkisesti ja sosiaalisesti sairaaksi. Se paha olo ja tuska, dysforia, sisällä oli jo ehtinyt sille tasolle, jossa se alkoi muuttua fyysiseksi kivuksi.
Päästyäni mömmöille oireet hävisivät parin viikon sisään. Kun puhutaan testosteronimyrkytyksestä, se todella tarkoittaa myös sitä. Minun kohdallani testosteroni todella myrkytti minua; ja kun sitten jouduin lopettamaan mömmöt 2 kk ennen leikkausta, olin tulla hulluksi ja jouduin menemään psyykenlääkkeille.
Leikkauksen myötä se hirveä ahdistus myös hävisi. Kun kuusi tuntia heräämisen jälkeen pahin tokkura alkoi olla ohi, ja se kamala olokin oli ohi, tiesin että olin tehnyt oikean ratkaisun.
Kaikkein parasta on, että tämän riesan myötä myös allergiani hävisivät kaikki tyynni. Nyt olen jo monta vuotta kyennyt nauttimaan täysin rinnoin kesistä, vaikka olisi ollut millainen siitepölyvuosi tahansa.
Partaakin voi polttaa laserilla ilman EMLAa. Mulle tää ilmeni hoitamattomassa tilassa tokkurana ja pahana olona. Purin sitä sitten lihomiseen.
Ja mulla alkoi allergia jo 6 vuotiaana. Se paheni astmaattiseksi murkkuna, oli sitä kunnes tulin ulos kaapista ja laihduin. Siis jo ennen estroja. Salaisuus oli vaan niin paha kantaa. Nyt olen sen verran allerginen, että otin pahimpaan koivuaikaan viikon ajan antihistamiiniä lähinnä nuhaan. Silmiä ei kutissut kuten lapsena. Viereisessä talossa yksi pariskunta, joka on allerginen, joutui viettämään sen viikon sisällä.
Allergiataipumus on siis vielä olemassa, mutta se on enää hyvin lievää. Estroillakin ollessa. Joillainhan estrot laukaisee astman vaikka muuten helpottaisi.
Kyllä dysforia on TAUTI. Ainakin minä kärsin siitä ja se oireili pahana olona, masennuksena ja astmana. Kaikki ne hävisi muutaman kuukauden päästä siitä kun hormonitasot oli vaihtuneet naisen tasoiksi. Samalla värit kirkastui, hajut ja maut tuntui myös "kirkkaammin", tuntui kuin olisin kuoriutunut jostain betonikuoresta ulos oikeaan elämään.
Ehkä tieto joka saattaa helpottaaa monia on se, että hulluksi olen tuntenut oloni myös minä ja psyykelääkkeilläkin ollut, mutta toimivana ratkaisuna sain tk:sta mielialalääkkeitä, joka vaikuttaa mm. masentuneisuuteen ja ahdistukseen. Sain aluksi kokeiltavaksi paketillisen mielialalääkkeitä. Tuolloin ne pikemminkin väsyttivät, mutta lääkkeet kun loppuivat, niin ahdistuskohtaukset muistuttivat pitkälti paniikkihäiriötä. En ollut saada henkeä tässä tietokoneella ja tilani heikkeni unettomuudesta psykoosiin ja alkoholikin maistui. Nyt jälleen mielialalääkkeissä kun pyysin niitä reseptillä, alkoholi ei maistu, saan nukutuksi ja kaikki psykoottiset ajatukset ja ahdistus on poissa. Pahimmat oireet mielialalääkkeistäkin pitäisi hoidon jatkuessa mennä ohi.
Ehkäpä mä olen sitten vähemmistön vähemmistöä. Jos valtaosa sukupuolenkorjausta kaipaavista tuntee itsensä sairaiksi, mikäpä minä olen sitä heiltä riistämään ja identiteettiänsä kiistämään.
Vähän hassulta kyllä tuntuu, että halutaan yhtyä normiväestön käsitykseen siitä, että transihminen on ikään kuin viallinen. Itse koin, että haluan hankkia tiettyjä palveluita, jotta tykkäisin itsestäni enemmän; että ulkomuoto vastaisi paremmin minäkuvaani. Pitäisihän ihmisellä olla hallintaoikeus omaan kroppaansa. Siksi harmitti pirusti, kun kaiken maailman säännöstelypykäliä oli tielle asetettu, ja sairaana kohdeltiin.
Kieltämättä homma taitaa tässä kulttuuritilanteessa toimia sujuvimmin, kun pelataan tautiluokituksella. Yritän siis opetella kelpuuttamaan sen riittäväksi syyksi. Ja hyväksyä demokratian hengessä, että enemmistön mielipiteen mukaan mennään.
On taatusti muuta kuin hullu. Aito psykoosi on sellainen, jossa tuntee itsensä täysin terveeksi. Mutta todellisuus on vääristynyt.
Oireita voidaan hoitaa toki monella tapaa, mutta kannattaa selvittää oireilun syy ja parantaa itse oireita tuottava vaiva.
Itse en ole koskaan ottanut mielialalääkkeitä vaikka pahimmillaan minulla oli masennus. Pääsin kuitenin omin voimin kuopasta. Ehkä siksi että tunnustin olevani ts. Se on monelle vaikeaa koska siihen näyttää liittyvän sosiaalisia painolasteja. Ihmisiä painostetaan henkisesti hoitamaan oireitaan mielialalääkkeillä sen sijaan että he kohtaisivat todelliset syyt. Näin myös monessa muussakin mielialalääketapauksessa käy, taustalla on ratkaisemattomia ongelmia.
Todellakin käy mielialalääke, joka todellakin toimii paremmin kuin uni tai antipsykoosilääkitys. Mielialalääkkeitä myydään varmastikkin kuin maitoa kaupassa, eikä vaadi kuin työpaikkalääkärin reseptin. Mielialalääkkeiden syönti on aivan tavanomaista.
Mikään ei estä kohtaamasta todellisuutta taikka tutkituttamasta taikka hoitamasta itseään ts ongelmien osalta. Masennus, alakuloisuus ja ahdistus saattaa olla, aivan kuten tapauksessani niin voimakasta, että aluksi tartutaan alkoholiin ja muihin typeryyksiin, eikä päästä edes terveskeskukseen asti saati ts tutkimuksiin. Se jota hölmöt tekevät näissä tilanteissa, niin he raahaavat mielisairaalaan "lepäämään". Siellä saa jälleen jotain antipsykoosia ja unilääkettä, joka ei toimi ja kalliiksihan sekin leikki tulee. Itse olen todella tyytyväinen yhdestäkin hyvästä viikosta.
Olenkohan sitten minäkin vähemmistöä. En pidä itseäni varsinaisesti sairaana tämän sukupuoliristiriidan takia. Olen kyllä myöntynyt siihen että olen saanut diagnoosin ja sen perusteella tarvittavat lääkkeet ja hoidot. Mutta tunnen itseni sairaaksi monesta muusta sairaudesta ja niihinkin saan lääkkeet.
Mielialalääkkeitä en ole tarvinnut, koska en ole koskaan kärsinyt niin syvästä masennuksesta että sitä olisi pitänyt lääkitä.
Oloni helpottui jo ilman hormonilääkitystäkin kun pystyin aloittamaan todellisen sukupuoleni mukaisen elämän, siihen en tarvinnut lääkitystä. Hormonien mukaan tulo myöhemmin antoi vain sitten sen tarpeellisen lisäyksen joka tarvitaan hoidossa. Tällä hetkelläkin elämäni on jo sangen hyvin uomissaan, kun olen juridisesti nainen. Yllättäen se lopullinen fyysisen naiseudenkin odotus ei enää tunnu niin pahalta.
Kutsutaan depressioksi, jota lääkitään helpoiten mielialaläkkeellä. Lääkkeen voimakkuus saattaa olla 5mg-40mg ja pahimmillaan depression hoitoon käytetään mielialalääkkeen lisäksi psykosilääkkeitä ja sähköshokkihoitoa. Ei siis tarvitse kovastikkaan kutista varpaiden välistä hakeakseen laimeata tai keskivertovahvaa mielialalääkettä, joka todellakin auttaa.
Korkea kipukynnys ja kova pää ovat varmoja tapoja ikävyyksiin.
Kipu on elimistön tapa ilmoittaa, että nyt on jokin jossakin vialla. Minulla on korkea kipukynnys ja pahaksi onnekseni vielä kaupan päälle meditoin sen kivun pois. Niinpä dysforia sitten lopulta paheni niin kovaksi minulla kuin paheni - ja miksi ajauduin sitten itsemurhan partaalle. Pehmeäpäisempi olisi ymmärtänyt hakeutua aiemmin hoitoon.
Juuri tuon dysforian takia pidän tätä riesaa sairautena. Se todellakin oli niin rankka, että täysipainoisen elämän eläminen oli mahdotonta - ja lopetettuani ennen leikkausta mömmöt, T-stoffituotannon elpyminen oli ajaa minut hulluuden partaalle uudelleen.
Jos on normaalia, että ihmiset silpovat itseään veitsillä tai hyppivät silloilta niin sitten, toden totta transsukupuolisuus ei ole sairaus.
ja jos tämän silloilta hyppimisen tai itsensä silpomisen pystyy lääketieteellisin keinoin hoitamaan, niin kyllä se silloin on sairaus tai ainakin lääketieteellistä väliintuloa vaativa tila.
On huomattavaa, että lääkärit innokkaasti tulevat antamaan lääkkeitä kun on vaikkapa korkea kolesteroli, vaikka se ei tunnu missään. Ja harvemmin vaikkapa korkea verenpaine saattaa ihmisen tuntemaan oloaan sairaaksi.
Jos lääketieteellisen väliintulon kynnys on tuossa, niin transsukupuolisuuden aiheuttama tuska on aivan toisissa sfääreissä.
Transsukupuoliset ihmiset eivät ole sairaita. Erityisesti transsukupuolisuus ei ole mielenterveyden häiriö tai mielisairaus, vaan kyseessä on eräs ihmisyyden luonnollinen variaatio. Se on kuitenkin lääketieteellistä hoitoa vaativa tila ja sille on olemassa oma tunnuksensa ICD-järjestelmässä, F64.0
Siinä vaiheessa, kun tämä riesa on edennyt niin pitkälle, että paha olo ja dysforia sisälläsi muuttuu fyysiseksi, somaattiseksi kivuksi, niin siinä vaiheessa lääketieteellistä väliintuloa vaativa tila on muuttunut sairaudeksi.
Luojan kiitos siihen on olemassa hoitokeino. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse olla yhtä kovapäinen kuin itse olin.
on sairas.
Sinnittely tuottaa oireilua, joka ilmenee somaattisten tautien esiintymisenä tai voimistumisena, käyttäytymishäiriöinä, syömishäiriöinä ja mahdollisesti persoonallisuushäiriöinä.
Hoitamattomana tämä vasta onkin sairaus.
Kun oireet saadaan hoidon avulla kuriin ja poistetuksi, voi ryhtyä filosofoimaan kuin sohvaperunat. Silloin ovatkin väistyneet fysiologiset tarpeet ja esiin työntyvät itsensä toteuttamisen tarpeet. Ymmärrän hyvin ihmistä, joka terveenä haluaa olla terveiden kirjoissa. Takana on kuitenkin voitettu sairaus.
Lieneekö loppujen lopuksi väliä luokitellaanko asia sairaudeksi vai ei. Pää asia on, että asian joku hoitokeino, tms. löytyy. Itselläni voimat lopussa ja selvinpäin ei rohkeutta kaulakiikkuunkaan ole... Pitänee vetää taas p...olalle känni...
Se etu sairausluokituksesta on, että on oikeus päästä tutkimuksiin jos tuntee sukupuoliristiriitaa. Jos ja kun sitten saa diagnoosin ja luokitellaan "sairaaksi", saa tarvittavat hoidot, Suomessa jopa julkisella puolella, ei tarvitse sen takia lähteä huoraamaan.
Jos voimat on lopussa, on paras hakea apua asiantuntijoilta. Transtukipisteen henkilökunta auttaa ensihätään ja vertaistukiryhmistä saa tukea. Kunhan pääsee jalkeille, kannatta harkita selviäisikö paremmin omaksi tuntemassaan sukupuolessa ja hakeutua tutkimuksiin. Kännit kannattaa unohtaa, alkoholismi lykkää tutkimuksia!
te olette sairaita!
ja ihan lääkärin antaman diagnoosin mukaan. :)
Mutta mulla onkin terveen paperit, onko sulla.
ja olin kuolla siihen sairauteen, mutta se sairaus on hoidettu jo.
Minulla on terveen paperit. Onko sinulla?
On hyvä muuten, että totesit että kyseessä on sairaus. Olisithan voinut väittää, että kyseessä olisi perversio tai sitten pelkkä elämäntapa. Sairaudessa on se hyvä puoli, että se voidaan aina hoitaa.
Pakko tunnustaa. Mutta onneksi on hoidossa :)
Mulla on F64.0 mukainen tauti jo hoidettu ja samalla todettiin, ettei potilaalla ole mielisairauksia. Eli terveen paprut sain minäkin.
Nyt olen kaikin puolin terve ja iskukykyinen.