Michellen päiväkirjat. Osa 1.
Nimi: Michelle Lindom
Ikä: 13 vuotta
Luonne: Hieman äkkipikainen, aika järkevä, hurjapää joka uskaltaa tehdä melkein mitä vaan. (No ei nyt ihan mitä vaan)…
Nimi: Jan Lindom
Ikä: 26 vuotta
Luonne: Hieman herkkä mutta osaa komentaa tarpeen vaatiessa. Kiltti ja huomaavainen. Tulee toimeen melkein kaikkien kanssa. Michellen äiti.
Koulun käytävillä:
- Michelle! Kaverini Linda huusi koulun käytävällä.
- Niin? Kysyin häneltä ja katsoin samalla koepaperiani ilmeisesti kulmat kurtussa koska Linda kysyi minulta heti:
- Mikä on? Saitko huonon numeron kokeesta?
- Ei. Ei tämä sitä ole. Mietin vain yhtä asiaa..
- Mitä? Isääsikö?
- Niin, Sanoin ja jatkoin matkaa Linda perässäni.
Isäni oli kuollut, kun oli katsellut pilviä. Hänen päällensä oli nimittäin tipahtanut meteoriitti. Seuraavat kolme päivää oli ollut surua ja tuskaa. Onneksi Linda ja ystäväni Jack oli ollut lohduttamassa minua ja äitiäni. Mummi ja ukkikin olivat kuolleet jo silloin kun minä en vielä elänyt. Eli nyt näistä läheisistä sukulaisista on elossa enää serkkuni Rich ja hänen äitinsä Jasmine. Richinkin isä oli kuollut kauan aikaa
sitten.
- Älä nyt sitä enää murehdi. Elä päivä kerrallaan. Siinä haavatkin paranevat, Linda yritti lohduttaa.
- Tuo ei nyt vain auta, Linda, sanoin ilmeisen tylysti, koska Linda jäi koulun käytävälle seisomaan, mutta sen sijaan jatkoin matkaani päättäväisenä kohti englannin luokkaa ja Jackia.
- Hei. Kuis hurisee? Jack kysyi minulta, mutta olin niin ajatuksissani etten vastannut. Sitten hän jatkoi:
Hei! Huhuu! Pyydän Michelleä laskeutumaan takaisin maan pinnalle.
- Hehheh hyvin hauskaa Jack, Sanoin ja menin omalle paikalleni
istumaan.
- No, mikä neiti myrtsiä vaivaa? Jack sanoi kiusoitellen.
- Ei mikään! Anna jo olla! huusin mutta kaduin sitä heti kun näin opettaja Hendersonin tulevan luokkaan.
- No jopas nyt! Opettaja sanoi mutta jätti asian siihen kun huomasi Nicholasin kaivavan korvaa.
- Noniin Nick! Heti tunnin lopussa menet rehtorin kansliaan. Niin kuin joka ikinen päivä.
- No voi hitto! Nick kuiskasi vieruskaverilleen mutta huomasi että opettaja kuuli. Sitten hän jatkoi:
- No joo joo sori..
Voi ei hikisiä verbejä. Pitää lopettaa. Jatkan sitten ruokkiksella.
Ruokatunnilla:
- Missä Linda on? Kysyin Richiltä ja annoin katseeni kiertää ympäri luokkaa.
- No sitä en tiedä vaikka olen älykkäämpi kuin sinä, Rich sanoi muka ylpeänä.
- Älä viitsi, Rich mennään vakiopöytäämme, sanoin ja lähdin ruokalan poikki pöytää päin jossa Linda jo istui.
- Anteeksi Michelle jos loukkasin sinua, Linda sanoi ja viittoi minua istumaan.
- Ei se mitään, sanoin ja istuin Lindaa vastapäätä. Samassa Rich ja Jack tuli ja istuivat pöytään jutellen.
- Voitko tulla muuten tänään meille koulun jälkeen? Kysyin samalla kun söin juustopastaa.
- Kyllä kai. Pyydetään pojatkin, Linda sanoi ja kumartui poikien puoleen.
- Voitteko te tulla tänään Michellelle? Linda odotti vastauksia.
- Joo totta kai! Pojat vastasivat yhteen ääneen.
- Mikä teitä vaivaa? Kysyin Jackilta joka istui minun vieressäni.
- Ei mikään, Jack sanoi ja tuijotti lautasta.
- Kello on jo kohta 12.00. Pitää mennä Historian tunnille. Tule sitten perässä, Sanoin Richille joka on samassa Historian ryhmässä kuin minä.
Menin Historian luokkaan joka oli täysin tyhjä lukuun ottamatta Danielia joka syö luokassa ja on välkätkin luokassa. Samassa kello soi, ja kaikki oppilaat ryntäsivät sisään kuin hengen hädässä vain saadakseen takarivin hyvät paikat. Siis kaikki muut paitsi muutama hikari. Sitten opettaja tuli luokkaan.
No mä lopetan nyt ettei kukaan huomaa kun kirjoitan tunnilla.
- Jesh! Koulu loppui aikaisemmin kaikilta! Hihkaisin kun pääsin luokasta ulos.
Samassa Rich ja Jack ottivat minun käsistäni kiinni ja veivät ulos. Siis käsistäni pidellen?!
- Hei! Mitä täm? En kerinnyt sanoa enempää kun Jack laittoi kätensä suuni eteen.
Meidän on jo pitkään pitänyt tunnustaa tämä sulle, Jack ja Rich sanoivat mulle ilmiselvästi vähä täristen.
- Me kummatkin pidetään susta, Jack sanoi ja katsoi maahan. Ilmeisesti sitä vähän nolotti.
- Tosi paljon, Rich jatkoi ja katsoi pihaan päin.
Samassa minäkin käännyin ja näin Lindan jo odottamassa. Niinpä minä sitten sanoin:
- En oikein tiedä, saisinko miettimisaikaa? Kysyin johon he tietenkin vastasivat:
- Joo totta kai. Lähdetään nyt teille, Rich sanoi ja otti jo muutaman askeleen, mutta minä sitten tietenkin kielsin sitä ja sanoin:
- Ehkä nyt ei ole paras aika teidän tulla meille, sanoin ja lähdin kävelemään Lindan luo.
Ei tullut nyt kovin pitkä mutta ensikerralla tulee pitempi.
Kommentteja Kiitos!
Nimi: Michelle Lindom
Ikä: 13 vuotta
Luonne: Hieman äkkipikainen, aika järkevä, hurjapää joka uskaltaa tehdä melkein mitä vaan. (No ei nyt ihan mitä vaan)…
Nimi: Jan Lindom
Ikä: 26 vuotta
Luonne: Hieman herkkä mutta osaa komentaa tarpeen vaatiessa. Kiltti ja huomaavainen. Tulee toimeen melkein kaikkien kanssa. Michellen äiti.
Koulun käytävillä:
- Michelle! Kaverini Linda huusi koulun käytävällä.
- Niin? Kysyin häneltä ja katsoin samalla koepaperiani ilmeisesti kulmat kurtussa koska Linda kysyi minulta heti:
- Mikä on? Saitko huonon numeron kokeesta?
- Ei. Ei tämä sitä ole. Mietin vain yhtä asiaa..
- Mitä? Isääsikö?
- Niin, Sanoin ja jatkoin matkaa Linda perässäni.
Isäni oli kuollut, kun oli katsellut pilviä. Hänen päällensä oli nimittäin tipahtanut meteoriitti. Seuraavat kolme päivää oli ollut surua ja tuskaa. Onneksi Linda ja ystäväni Jack oli ollut lohduttamassa minua ja äitiäni. Mummi ja ukkikin olivat kuolleet jo silloin kun minä en vielä elänyt. Eli nyt näistä läheisistä sukulaisista on elossa enää serkkuni Rich ja hänen äitinsä Jasmine. Richinkin isä oli kuollut kauan aikaa
sitten.
- Älä nyt sitä enää murehdi. Elä päivä kerrallaan. Siinä haavatkin paranevat, Linda yritti lohduttaa.
- Tuo ei nyt vain auta, Linda, sanoin ilmeisen tylysti, koska Linda jäi koulun käytävälle seisomaan, mutta sen sijaan jatkoin matkaani päättäväisenä kohti englannin luokkaa ja Jackia.
- Hei. Kuis hurisee? Jack kysyi minulta, mutta olin niin ajatuksissani etten vastannut. Sitten hän jatkoi:
Hei! Huhuu! Pyydän Michelleä laskeutumaan takaisin maan pinnalle.
- Hehheh hyvin hauskaa Jack, Sanoin ja menin omalle paikalleni
istumaan.
- No, mikä neiti myrtsiä vaivaa? Jack sanoi kiusoitellen.
- Ei mikään! Anna jo olla! huusin mutta kaduin sitä heti kun näin opettaja Hendersonin tulevan luokkaan.
- No jopas nyt! Opettaja sanoi mutta jätti asian siihen kun huomasi Nicholasin kaivavan korvaa.
- Noniin Nick! Heti tunnin lopussa menet rehtorin kansliaan. Niin kuin joka ikinen päivä.
- No voi hitto! Nick kuiskasi vieruskaverilleen mutta huomasi että opettaja kuuli. Sitten hän jatkoi:
- No joo joo sori..
Voi ei hikisiä verbejä. Pitää lopettaa. Jatkan sitten ruokkiksella.
Ruokatunnilla:
- Missä Linda on? Kysyin Richiltä ja annoin katseeni kiertää ympäri luokkaa.
- No sitä en tiedä vaikka olen älykkäämpi kuin sinä, Rich sanoi muka ylpeänä.
- Älä viitsi, Rich mennään vakiopöytäämme, sanoin ja lähdin ruokalan poikki pöytää päin jossa Linda jo istui.
- Anteeksi Michelle jos loukkasin sinua, Linda sanoi ja viittoi minua istumaan.
- Ei se mitään, sanoin ja istuin Lindaa vastapäätä. Samassa Rich ja Jack tuli ja istuivat pöytään jutellen.
- Voitko tulla muuten tänään meille koulun jälkeen? Kysyin samalla kun söin juustopastaa.
- Kyllä kai. Pyydetään pojatkin, Linda sanoi ja kumartui poikien puoleen.
- Voitteko te tulla tänään Michellelle? Linda odotti vastauksia.
- Joo totta kai! Pojat vastasivat yhteen ääneen.
- Mikä teitä vaivaa? Kysyin Jackilta joka istui minun vieressäni.
- Ei mikään, Jack sanoi ja tuijotti lautasta.
- Kello on jo kohta 12.00. Pitää mennä Historian tunnille. Tule sitten perässä, Sanoin Richille joka on samassa Historian ryhmässä kuin minä.
Menin Historian luokkaan joka oli täysin tyhjä lukuun ottamatta Danielia joka syö luokassa ja on välkätkin luokassa. Samassa kello soi, ja kaikki oppilaat ryntäsivät sisään kuin hengen hädässä vain saadakseen takarivin hyvät paikat. Siis kaikki muut paitsi muutama hikari. Sitten opettaja tuli luokkaan.
No mä lopetan nyt ettei kukaan huomaa kun kirjoitan tunnilla.
- Jesh! Koulu loppui aikaisemmin kaikilta! Hihkaisin kun pääsin luokasta ulos.
Samassa Rich ja Jack ottivat minun käsistäni kiinni ja veivät ulos. Siis käsistäni pidellen?!
- Hei! Mitä täm? En kerinnyt sanoa enempää kun Jack laittoi kätensä suuni eteen.
Meidän on jo pitkään pitänyt tunnustaa tämä sulle, Jack ja Rich sanoivat mulle ilmiselvästi vähä täristen.
- Me kummatkin pidetään susta, Jack sanoi ja katsoi maahan. Ilmeisesti sitä vähän nolotti.
- Tosi paljon, Rich jatkoi ja katsoi pihaan päin.
Samassa minäkin käännyin ja näin Lindan jo odottamassa. Niinpä minä sitten sanoin:
- En oikein tiedä, saisinko miettimisaikaa? Kysyin johon he tietenkin vastasivat:
- Joo totta kai. Lähdetään nyt teille, Rich sanoi ja otti jo muutaman askeleen, mutta minä sitten tietenkin kielsin sitä ja sanoin:
- Ehkä nyt ei ole paras aika teidän tulla meille, sanoin ja lähdin kävelemään Lindan luo.
Ei tullut nyt kovin pitkä mutta ensikerralla tulee pitempi.
Kommentteja Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö Jan ole pojan nimi? :o
Saattaahan se tosin olla sekä miehen että naisen nimi...
Vähän pilkunviilausta, mutta siis.. Michellen äiti on saanut tytötn 13-vuotiaana? Ja Rich on ihastunut omaan serkkuunsa? O.o
Jep jep. Aika outoa sinänsä mutta voin silti kertoa taustaa että michellen äiti on tosiaankin saanut michellen 13 vuotiaana . Michelle oli nimittäin vahinko. Niin Rich on tosiaankin ihastunut omaan serkkuunsa
Toi oli tosi menevää tekstiä! Ootan innolla jo toista osaa.
Ihan mukava tarina. Oikeastaan juonta ei tarvitse olla yhteen pidemmästi, mutta kerrontaa yms voisi olla enemmän, tulisi pituuttakin hieman lisää. :)
Tämä tarina tosin vaikuttaa enemmän tavalliselta tarinalta, kuin päiväkirjatyyliin odottaisi, mutta ei sekään haittaa. :D
Ja virheitäkään ei ollut ja sujuvuuttakin löytyi.