MOBILISTIN juttu Kuitusesta

Pahemman luokan vesipää tuo kuitunen...

"suomeen on saatava tuoda sellaisia autoja verotta joita ei ikinä ole edes suomessa ollut myynnissä?

Ymmärrän varaosaksi tuonnin.

Onko oikeaa historian tallennusta jos esim. germaanien ihmevirityksiä tuodaan jäkikäteen verotta suomeen ???"

Väitätkö, että MUSEOIKÄISISTÄ tuontiautoista pitää paikkansa se, että olisivat suurin osa Marsuja ja Mursuja?

whiic kirjoitti:

"suomeen on saatava tuoda sellaisia autoja verotta joita ei ikinä ole edes suomessa ollut myynnissä?

Ymmärrän varaosaksi tuonnin.

Onko oikeaa historian tallennusta jos esim. germaanien ihmevirityksiä tuodaan jäkikäteen verotta suomeen ???"

Väitätkö, että MUSEOIKÄISISTÄ tuontiautoista pitää paikkansa se, että olisivat suurin osa Marsuja ja Mursuja?

,että olisi. Mainitsin vain esimerkkinä ko. mursut. Myös isoja siipiveikkoja ollaan varmaankin halukkaita tuomaan suomeen.

Oma mielipiteeni on se, että kaikkia yli 25v. vanhoja autoja ei pitäisi automaattisesti saada museoajoneuvoksi rekisteröityä etenkin jos auto on tuotu ulkomailta. Mielestäni autolla pitäisi olla historia suomesta tiedossa eikä esim. ukrainasta.

Toki maahan saa tuoda ns. museoikäistä kalustoa, mutta näille en soisi museajoneuvon statusta ( eihän autot ole olleet ikinä suomen ajoneuvokalustoa ja siten eivät tue suomen ajoneuvohistoriaa).

Pikemminkin ko. autot pitäisi luokitella harrasteajoneuvoiksi jolle myös voisi olla lievempi verokohtelu. Veikkaan, että n.95% ulkomailta tuoduista ns. museajoneuvoista soveltuu juuri harrasteajoneuvon luokitukseen eli näiden omistajat eivät ajattele auton historiallista taustaa suomen ajoneuvohistorian kannalta, vaan lähinnä hommaa auton leluksi tai sijoitusmielessä.

Suomiauto kirjoitti:

,että olisi. Mainitsin vain esimerkkinä ko. mursut. Myös isoja siipiveikkoja ollaan varmaankin halukkaita tuomaan suomeen.

Oma mielipiteeni on se, että kaikkia yli 25v. vanhoja autoja ei pitäisi automaattisesti saada museoajoneuvoksi rekisteröityä etenkin jos auto on tuotu ulkomailta. Mielestäni autolla pitäisi olla historia suomesta tiedossa eikä esim. ukrainasta.

Toki maahan saa tuoda ns. museoikäistä kalustoa, mutta näille en soisi museajoneuvon statusta ( eihän autot ole olleet ikinä suomen ajoneuvokalustoa ja siten eivät tue suomen ajoneuvohistoriaa).

Pikemminkin ko. autot pitäisi luokitella harrasteajoneuvoiksi jolle myös voisi olla lievempi verokohtelu. Veikkaan, että n.95% ulkomailta tuoduista ns. museajoneuvoista soveltuu juuri harrasteajoneuvon luokitukseen eli näiden omistajat eivät ajattele auton historiallista taustaa suomen ajoneuvohistorian kannalta, vaan lähinnä hommaa auton leluksi tai sijoitusmielessä.

Autoni on huomiota herättävä, lähes alkuperäinen, 35-vuotias, hyvässä kunnossa, jne. Teknistä nippelitietoa on tullut hamstrattua mitä vaan löytyy ja merkin historiasta on perustiedot jotenkin hallussa (vaikkei Triumph-merkin omistushistoria ihan sieltä yksinkertaisemmasta päästä olekaan). Minua ei kuitenkaan pahemmin kiinnosta Suomen ajoneuvokulttuuriin liittyvä historiatieto (kuten se, että kuinka monta Heraldia rekisteröitiin kunakin vuonna Suomessa, vuosivälillä 1959-1971 tai kuka oli liikenneministerinä). Se vain on jotenkin niin irrelevanttia tänä päivänä, eikä vanhojen autojen ideana ole AINOASTAAN herätellä vanhojen pappojen muistoja menneistä ajoista. Mielestäni vanhat tuontiautot ovat täysin tervetulleita, riippumatta siitä, että onko kyseistä mallia koskaan ennen Suomeen tuotu. Ehkä juurikin nämä ainutlaatuisina Suomeen tuodut yksilöt ovatkin juuri niitä erikoisimpia. Voisi olla hieman ankeaa tarjontaa muuten, kun Suomessa oli ne säännöstelyvuodetkin länsiautoille.

Auto on siis Suomi-auto, mutta uskon, että sillä ei ole asiaa museorekisteriin, sillä eihän pussihuosut voi näin "uutta" autoa sulattaa (vaikka se ei jenkki sentään olekaan). En jaksa edes nähdä vaivaa, kun syynäisivät kuitenkin kaiken suurennuslasilla; lähtien alipainesäädinletkun oikeasta väristä ja päätyen takaäänenvaimentimen sisuskalujen alkuperäisyyttä vastaavuuteen. Kun vielä ikärajaakin nostetaan 30-vuoteen niin... (ei kyllä koske minun autoani, mutta kertoo asenteista).

Minä olen totaalisesti menettänyt uskoni museoajoneuvorekisteriin ja se tulisikin kokonaisuudessaan romuttaa tai vähintään sen nauttimat edut tulisi ulottaa täysmittaisina kaikkiin riittävän vanhoihin autoihin (tänäänhän kaikki ei-museoautot ovat "käyttö"autoja). Jälkimmäisenä vaihtoehtona museorekisteri pysyisi siis status-rekisterinä ja ei täytyisi vanhojen partojenkaan enää repiä pussihuosujaan, jos heille tuodaan ehdolle jotakin uudempaa (60-, 70-lukulaista). Ei meinaan ainakaan säälittävimpiä tapauksia ehdotettaisi, kun ei olisi tätä verotustaakkaa painamassa niskaan (ja uhka tulevaisuudesta on painostava: yksittäiset kansanedustajat väläytellyt jopa 1000 eur vuotuisia "käyttö"maksuja).

whiic kirjoitti:

Autoni on huomiota herättävä, lähes alkuperäinen, 35-vuotias, hyvässä kunnossa, jne. Teknistä nippelitietoa on tullut hamstrattua mitä vaan löytyy ja merkin historiasta on perustiedot jotenkin hallussa (vaikkei Triumph-merkin omistushistoria ihan sieltä yksinkertaisemmasta päästä olekaan). Minua ei kuitenkaan pahemmin kiinnosta Suomen ajoneuvokulttuuriin liittyvä historiatieto (kuten se, että kuinka monta Heraldia rekisteröitiin kunakin vuonna Suomessa, vuosivälillä 1959-1971 tai kuka oli liikenneministerinä). Se vain on jotenkin niin irrelevanttia tänä päivänä, eikä vanhojen autojen ideana ole AINOASTAAN herätellä vanhojen pappojen muistoja menneistä ajoista. Mielestäni vanhat tuontiautot ovat täysin tervetulleita, riippumatta siitä, että onko kyseistä mallia koskaan ennen Suomeen tuotu. Ehkä juurikin nämä ainutlaatuisina Suomeen tuodut yksilöt ovatkin juuri niitä erikoisimpia. Voisi olla hieman ankeaa tarjontaa muuten, kun Suomessa oli ne säännöstelyvuodetkin länsiautoille.

Auto on siis Suomi-auto, mutta uskon, että sillä ei ole asiaa museorekisteriin, sillä eihän pussihuosut voi näin "uutta" autoa sulattaa (vaikka se ei jenkki sentään olekaan). En jaksa edes nähdä vaivaa, kun syynäisivät kuitenkin kaiken suurennuslasilla; lähtien alipainesäädinletkun oikeasta väristä ja päätyen takaäänenvaimentimen sisuskalujen alkuperäisyyttä vastaavuuteen. Kun vielä ikärajaakin nostetaan 30-vuoteen niin... (ei kyllä koske minun autoani, mutta kertoo asenteista).

Minä olen totaalisesti menettänyt uskoni museoajoneuvorekisteriin ja se tulisikin kokonaisuudessaan romuttaa tai vähintään sen nauttimat edut tulisi ulottaa täysmittaisina kaikkiin riittävän vanhoihin autoihin (tänäänhän kaikki ei-museoautot ovat "käyttö"autoja). Jälkimmäisenä vaihtoehtona museorekisteri pysyisi siis status-rekisterinä ja ei täytyisi vanhojen partojenkaan enää repiä pussihuosujaan, jos heille tuodaan ehdolle jotakin uudempaa (60-, 70-lukulaista). Ei meinaan ainakaan säälittävimpiä tapauksia ehdotettaisi, kun ei olisi tätä verotustaakkaa painamassa niskaan (ja uhka tulevaisuudesta on painostava: yksittäiset kansanedustajat väläytellyt jopa 1000 eur vuotuisia "käyttö"maksuja).

Jaa, onkohan 35-vuotias auto liian uusi "pussihousujen" hyväksymäksi??

Sinun autosi tuntuisi olevan juuri mainio esimerkki autosta joka soveltuisi harrasteajoneuvo luokkaan jos sellainen olisi.

Kaikkihan eivät halua auton olevan prikulleen alkuperäisessä kunnossa, mutta pitävät sen kuitenkin hyvässä kunnossa ja tahtovat ajella sillä silloin tällöin (auto olisi näinkin jo talletettu myöhemmille sukupolville).

Omakin harrasteajoneuvo on juuri periaatteessa samanlaisessa kunnossa. Mieli tekisi laittaa auto rekisteriin tollaisenaan( pelaa ja kulkee ), mutta dieselvero ja vakuutusmaksut tyssää homman.
Ei auta muu kuin tehdä autosta MA-kelpoinen jotta olisi varaa pitää auto liikenteessä (kokonaispaino 22t ikää 40v.). Toisaaltaan homma on kutkuttavan haasteellinen joka antaa harrastukseen sitä lisäpotkua.


Mielestäni voisi hyvinkin olla kaksi luokitusta vanhoille autoille jotka olisivat esim. museoajoneuvot ja harrasteajoneuvot yli 25v.
Molemmille olisi suurinpiirtein sama kohtelu
verotuksessa ja vakuutusmaksuissa yms.

Museoajoneuvoluokka olisi niille jotka tahtovat tehdä ajoneuvostaan mahdollisimman alkuperäisen ja vaalia auton historiaa pilkun tarkasti (ehkä myös antaa pussihousu ukoille fiboja).
Tässä voisi olla porkkanana esim. vielä halvemmat vakuutusmaksut ja harvemmat katsastukset (oma ehdotus).

Niin kuin jutustasi käy ilmi on nykyinen museorekisteri järjestelmä kulkenut tiensä päähän.

Tuontiautot ovat tervetullut lisä, mutta näitä ei mielestäni pitäisi sotkea museoajoneuvoiksi etenkään jos ko. mallia ei ole ikinään ennen ollut suomessa (vrt.pyramidimuseo Inarissa).

Suomiauto kirjoitti:

Jaa, onkohan 35-vuotias auto liian uusi "pussihousujen" hyväksymäksi??

Sinun autosi tuntuisi olevan juuri mainio esimerkki autosta joka soveltuisi harrasteajoneuvo luokkaan jos sellainen olisi.

Kaikkihan eivät halua auton olevan prikulleen alkuperäisessä kunnossa, mutta pitävät sen kuitenkin hyvässä kunnossa ja tahtovat ajella sillä silloin tällöin (auto olisi näinkin jo talletettu myöhemmille sukupolville).

Omakin harrasteajoneuvo on juuri periaatteessa samanlaisessa kunnossa. Mieli tekisi laittaa auto rekisteriin tollaisenaan( pelaa ja kulkee ), mutta dieselvero ja vakuutusmaksut tyssää homman.
Ei auta muu kuin tehdä autosta MA-kelpoinen jotta olisi varaa pitää auto liikenteessä (kokonaispaino 22t ikää 40v.). Toisaaltaan homma on kutkuttavan haasteellinen joka antaa harrastukseen sitä lisäpotkua.


Mielestäni voisi hyvinkin olla kaksi luokitusta vanhoille autoille jotka olisivat esim. museoajoneuvot ja harrasteajoneuvot yli 25v.
Molemmille olisi suurinpiirtein sama kohtelu
verotuksessa ja vakuutusmaksuissa yms.

Museoajoneuvoluokka olisi niille jotka tahtovat tehdä ajoneuvostaan mahdollisimman alkuperäisen ja vaalia auton historiaa pilkun tarkasti (ehkä myös antaa pussihousu ukoille fiboja).
Tässä voisi olla porkkanana esim. vielä halvemmat vakuutusmaksut ja harvemmat katsastukset (oma ehdotus).

Niin kuin jutustasi käy ilmi on nykyinen museorekisteri järjestelmä kulkenut tiensä päähän.

Tuontiautot ovat tervetullut lisä, mutta näitä ei mielestäni pitäisi sotkea museoajoneuvoiksi etenkään jos ko. mallia ei ole ikinään ennen ollut suomessa (vrt.pyramidimuseo Inarissa).

"Kaikkihan eivät halua auton olevan prikulleen alkuperäisessä kunnossa, mutta pitävät sen kuitenkin hyvässä kunnossa ja tahtovat ajella sillä silloin tällöin (auto olisi näinkin jo talletettu myöhemmille sukupolville)."

No ei kyllä prikulleen. Ei minua paljoa kiinnosta, että onko jäähdyttimen putket alkuperäiset ja muotoonsa prässäytyt vai haitarikumia. Haitarikumilla pääsee halvemmalla ja kyseessä on kulutusosa eikä se NÄY, KUULU, HAISE, TUNNU eikä MAISTU päälleppäin, kun konepelti on kiinni. Siis yhdelläkään ihmisen viidestä aistista ei pysty sanomaan, että onko autoni moottorin jäähdytysvedenkierto alkuperäinen. Sama pätee ilmansuodattimiin, filttereihin, jännitteentasaajiin (joka ei ole kulutusosa, mutta voidaan piilottaa vanhaan koteloon), sähköjohtoihin (onko tervettä vaihtaa APICO-liittimet joihinkin vanhoihin takaisin ja johdot joihinkin teippieristeisiin palovaaroihin tai poistaa jälkiasennettu sulakerasia autosta?), tms.

Muuten kyllä pyrin pitämään autoni alkuperäisenä, tarkoituksetta en tekniikkaa (eritysestä toimintaan vaikuttavia osia tai osakokonaisuuksia, kuten kaasutinta, pakosarjaa, tms) ja osia vaihda uusiin, ellei vanhat osat kulu kelvottomiksi. Päällepäin näkyviä osia täytyy kulumisen (haalistuminen, ruostuminen, tms) vuoksi välillä vaihtaa, maalata tai huoltaa. Täytyisi jostakin löytää sitä pähkinäpuuviiluakin kojelautaan...



"Mielestäni voisi hyvinkin olla kaksi luokitusta vanhoille autoille jotka olisivat esim. museoajoneuvot ja harrasteajoneuvot yli 25v.
Molemmille olisi suurinpiirtein sama kohtelu
verotuksessa ja vakuutusmaksuissa yms."

Siis eihän sillä oikeudenmukaisuuden puolesta ole pahemmin väliä onko käytännöt samoja vai suurinpiirtein samoja, mutta ajoneuvolainsäädäntö on nykyiselläänkin aivan tarpeeksi sekava, joten mielestäni harrasteajoneuvokohtelun tulisi olla täydellisen samanlainen kuin museoajoneuvokohtelukin. Tällöin tulisi vähemmän epäselvyyksiä.



"Museoajoneuvoluokka olisi niille jotka tahtovat tehdä ajoneuvostaan mahdollisimman alkuperäisen ja vaalia auton historiaa pilkun tarkasti (ehkä myös antaa pussihousu ukoille fiboja)."

Joku tukkää äidistä, toinen tyttärestä. Minä saan fibani, kun keväällä höräytän koneen ensimmäistä kertaa (vuoden aikana) käyntiin ja pesen sen pihalla talven aikana kertyneestä pölystä. Toiset ehkä mielummin nauttivat siitä, että auto vaan ON, eikä sitä välttämättä koskaan käytetä. Kyllä minä heidän suvaitsen vaikken välttämättä ymmärräkään heitä.