Tarinan ensimmäinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017767335
toinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017789999 .
----------
Deliverance heräsi, kun aurinko paistoi hänen ikkunastaan sisään, suoraan hänen kasvoihinsa. Hän avasi hitaasti silmänsä ja muisti mitä edellisenä iltana oli tapahtunut. Brian nukkui sikeästi hänen vieressään, joten Del nousi varovasti ja talsi alakertaan.
"Huomenta!" Del säikähti kuullessaan iloisen äänen olohuoneesta, vaikka muisti, että Dean oli jäänyt olohuoneeseen nukkumaan. Del näki pojan siivoamassa edellisen illan roskia.
"Huomenta", tyttö vastasi ja jatkoi matkaansa kylpyhuoneeseen. Kylmä suihku virkisti mukavasti.
Siistiydyttyään hän meni keittiöön, missä Brian ja Dean istuivat pöydän ääressä kahvikuppien kanssa.
"Huomenta", Briankin toivotti Delivarencelle ja hän vastasi siihen samoin. Del meni ottamaan itselleenkin kupin kahvia, vaikkei hän kahvista liiemmin pitänytkään, ja meni istumaan.
"Oli kyllä villi ilta", Dean sanoi. Del nyökkäsi, hän arvasi, että Brian oli kertonut Deanille hänen tekosistaan, ja siksi Dean varmaan näytti niin katuvalta. Brianin leuassa oli pieni mustelma, jota Dean välillä vilkaisi.
"Onko sun leuka kipeä?" Deliverance kysyi Brianilta.
"No, ei nyt kamalan kipeä. Kyllä tämä tästä äkkiä paranee."
"Tuota, mulla pitäis varmaan lähteä kotiin, vaikka siellä varmaan kuulustellaan mua niin pahasti, että joudun lähtemään evakkoon", Dean sanoi pilke silmäkulmassaan ja nousi pöydästä. "Moi." Brian ja Del hyvästelivät Deanin ja jäivät istumaan hiljaisuuteen.
"Joo. Mullakin pitää varmaan pian lähteä", Brian sanoi katkaisten hiljaisuuden.
"Niin kai", Deliverance sanoi ja nousi viemään kahvikupit tiskikoneeseen.
"Me varmaan nähdään pian.. Siis muutenkin kuin vaan koulussa?"
"Se olis kivaa", Del sanoi. Brian tuli tytön luokse ja kietoi kätensä tämän ympärille.
"Mulla oli hauskaa, vaikka menikin vähän ööveriksi", poika sanoi ja suuteli Deliä hellästi.
"Öh, Brian?"
"Niin?"
"Ollaanko me nyt niinku... virallisesti yhdessä?" Del kysyi.
"Jos sä haluat", Brian vastasi. "Mä ainakin haluaisin."
"Tietenkin mä haluan. Sä olet ihana", Del sanoi ja hyppäsi Brianin kaulaan. Nuoret hyvästelivät, ja pian Brian kulki jo kotiaan kohti.
Deliverance meni olohuoneeseen ja käynnisti tv:n. Muilla kanavilla näkyi vain kokkikoulua ja lastenohjelmia, joten Del alkoi katselemaan musiikkitv:tä. Hän kyllästyi pian, ja päätti lähteä shoppailemaan.
"Stef! Hei Stef, oota!" Deliverance juoksi ystävänsä luokse, joka oli juuri menossa poispäin. Hän kääntyi äkisti kuultuaan nimeään huudettavan, ja hymyili nähdessään bestiksensä.
"Moi", Steffy sanoi hymyillen ja tytöt halasivat.
"Oli villi perjantai", Del totesi saaden Steffyn naurahtamaan.
"Tosiaankin. Miten Brianille kävi?"
"Sillä oli semmoinen hieno pikku mustelma leuassa tänä aamuna", Del kertoi.
"Siis täh? Tänä aamuna? Oliko se teillä yötä?" Stef kysyi ja näki vastauksen jo Delin punehtuneista poskista. "Del! Hitto soikoon, mä en tiennytkään, että sä olit siihen pihkassa! No?"
"Mitä no?"
"Te ootte varmaan yhdessä nyt?" Steffy kysyi kärsimättömänä.
"Noh.. Joo, se on niin ihana", Del sanoi haaveilevasti, ja Stef naurahti taas.
"Pete sanoi mulle eilen, että mä olen aivan ihana ja suloinen, mutta se oli juonutkin, niin että se tuskin tarkoitti sitä tosissaan."
"Varmasti se tarkoitti sitä oikeastikin! Sehän oli ihan lääpällään suhun, koko ajan kuolaamassa!"
"Niinkö?"
"Usko mua", Del sanoi. "Tuutko mun makutuomariksi? Pitäis ostaa uusia vaatteita."
"Totta kai."
Del sulki ulko-oven astuessaan taloonsa sisälle.
"Miten täällä on kaikki valot sammuneita, vaikka jätin ne palamaan?" hän mietti itsekseen. Tyttö suunnisti valokatkaisijalle, ja kiersi sitten koko talon laittaen jokaikisen kattolampun päälle. Hän ei tykännyt olla pimeässä talossa yksin. Hän kävi purkamassa ostamansa ruoat jääkaappiin, ja meni sitten vaatekaapille. Hän vaihtoi arkiasukseen upean mustan, lyhyen mekon, jota hän oli katsellut jo jonkin aikaa. Del innostui ja meni vaihtamaan ulkonäköään: pitkät ruskeat hiukset vaihtuivat hieman lyhyempiin mustiin, ja meikki uudistui täysin. Lopputulokseen Del oli tyytyväinen, mutta sitten hän tajusi, miten kovasti hän muistutti äitiään. Hänen äidillään oli ollut samantapaiset hiukset, ja kasvonpiirteet olivat hyvin samanlaiset. Ja silmät, noh, ne olivat aina olleet samanlaiset, suuret ja siniharmaat. Deliverance oli niin keskittynyt tarkastelemaan ulkonäköään, ettei huomannut, että häntä tarkkailtiin talon ulkopuolelta, isoista ikkunoista...
----------
Ja kommenttia... :)
toinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017789999 .
----------
Deliverance heräsi, kun aurinko paistoi hänen ikkunastaan sisään, suoraan hänen kasvoihinsa. Hän avasi hitaasti silmänsä ja muisti mitä edellisenä iltana oli tapahtunut. Brian nukkui sikeästi hänen vieressään, joten Del nousi varovasti ja talsi alakertaan.
"Huomenta!" Del säikähti kuullessaan iloisen äänen olohuoneesta, vaikka muisti, että Dean oli jäänyt olohuoneeseen nukkumaan. Del näki pojan siivoamassa edellisen illan roskia.
"Huomenta", tyttö vastasi ja jatkoi matkaansa kylpyhuoneeseen. Kylmä suihku virkisti mukavasti.
Siistiydyttyään hän meni keittiöön, missä Brian ja Dean istuivat pöydän ääressä kahvikuppien kanssa.
"Huomenta", Briankin toivotti Delivarencelle ja hän vastasi siihen samoin. Del meni ottamaan itselleenkin kupin kahvia, vaikkei hän kahvista liiemmin pitänytkään, ja meni istumaan.
"Oli kyllä villi ilta", Dean sanoi. Del nyökkäsi, hän arvasi, että Brian oli kertonut Deanille hänen tekosistaan, ja siksi Dean varmaan näytti niin katuvalta. Brianin leuassa oli pieni mustelma, jota Dean välillä vilkaisi.
"Onko sun leuka kipeä?" Deliverance kysyi Brianilta.
"No, ei nyt kamalan kipeä. Kyllä tämä tästä äkkiä paranee."
"Tuota, mulla pitäis varmaan lähteä kotiin, vaikka siellä varmaan kuulustellaan mua niin pahasti, että joudun lähtemään evakkoon", Dean sanoi pilke silmäkulmassaan ja nousi pöydästä. "Moi." Brian ja Del hyvästelivät Deanin ja jäivät istumaan hiljaisuuteen.
"Joo. Mullakin pitää varmaan pian lähteä", Brian sanoi katkaisten hiljaisuuden.
"Niin kai", Deliverance sanoi ja nousi viemään kahvikupit tiskikoneeseen.
"Me varmaan nähdään pian.. Siis muutenkin kuin vaan koulussa?"
"Se olis kivaa", Del sanoi. Brian tuli tytön luokse ja kietoi kätensä tämän ympärille.
"Mulla oli hauskaa, vaikka menikin vähän ööveriksi", poika sanoi ja suuteli Deliä hellästi.
"Öh, Brian?"
"Niin?"
"Ollaanko me nyt niinku... virallisesti yhdessä?" Del kysyi.
"Jos sä haluat", Brian vastasi. "Mä ainakin haluaisin."
"Tietenkin mä haluan. Sä olet ihana", Del sanoi ja hyppäsi Brianin kaulaan. Nuoret hyvästelivät, ja pian Brian kulki jo kotiaan kohti.
Deliverance meni olohuoneeseen ja käynnisti tv:n. Muilla kanavilla näkyi vain kokkikoulua ja lastenohjelmia, joten Del alkoi katselemaan musiikkitv:tä. Hän kyllästyi pian, ja päätti lähteä shoppailemaan.
"Stef! Hei Stef, oota!" Deliverance juoksi ystävänsä luokse, joka oli juuri menossa poispäin. Hän kääntyi äkisti kuultuaan nimeään huudettavan, ja hymyili nähdessään bestiksensä.
"Moi", Steffy sanoi hymyillen ja tytöt halasivat.
"Oli villi perjantai", Del totesi saaden Steffyn naurahtamaan.
"Tosiaankin. Miten Brianille kävi?"
"Sillä oli semmoinen hieno pikku mustelma leuassa tänä aamuna", Del kertoi.
"Siis täh? Tänä aamuna? Oliko se teillä yötä?" Stef kysyi ja näki vastauksen jo Delin punehtuneista poskista. "Del! Hitto soikoon, mä en tiennytkään, että sä olit siihen pihkassa! No?"
"Mitä no?"
"Te ootte varmaan yhdessä nyt?" Steffy kysyi kärsimättömänä.
"Noh.. Joo, se on niin ihana", Del sanoi haaveilevasti, ja Stef naurahti taas.
"Pete sanoi mulle eilen, että mä olen aivan ihana ja suloinen, mutta se oli juonutkin, niin että se tuskin tarkoitti sitä tosissaan."
"Varmasti se tarkoitti sitä oikeastikin! Sehän oli ihan lääpällään suhun, koko ajan kuolaamassa!"
"Niinkö?"
"Usko mua", Del sanoi. "Tuutko mun makutuomariksi? Pitäis ostaa uusia vaatteita."
"Totta kai."
Del sulki ulko-oven astuessaan taloonsa sisälle.
"Miten täällä on kaikki valot sammuneita, vaikka jätin ne palamaan?" hän mietti itsekseen. Tyttö suunnisti valokatkaisijalle, ja kiersi sitten koko talon laittaen jokaikisen kattolampun päälle. Hän ei tykännyt olla pimeässä talossa yksin. Hän kävi purkamassa ostamansa ruoat jääkaappiin, ja meni sitten vaatekaapille. Hän vaihtoi arkiasukseen upean mustan, lyhyen mekon, jota hän oli katsellut jo jonkin aikaa. Del innostui ja meni vaihtamaan ulkonäköään: pitkät ruskeat hiukset vaihtuivat hieman lyhyempiin mustiin, ja meikki uudistui täysin. Lopputulokseen Del oli tyytyväinen, mutta sitten hän tajusi, miten kovasti hän muistutti äitiään. Hänen äidillään oli ollut samantapaiset hiukset, ja kasvonpiirteet olivat hyvin samanlaiset. Ja silmät, noh, ne olivat aina olleet samanlaiset, suuret ja siniharmaat. Deliverance oli niin keskittynyt tarkastelemaan ulkonäköään, ettei huomannut, että häntä tarkkailtiin talon ulkopuolelta, isoista ikkunoista...
----------
Ja kommenttia... :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitosta, tämä oli hyvä tarina juuri tällaisenaan. :)
Sujuvuus, virheettömyys, pituus... Kaikki pelaa tarinassasi ja sitä on mukava lukea. Simsmäisyys jäi ehkä hieman taka-alalle, mutta tarina oli muuten niin hyvä, ettei sitä edes huomannut, kuin vasta jälkikäteen. :D
JUST tällänen Mun-tyyppinen tarina siis mä pidän... koskas tulee jatkoa...?
Mun mielestä tarina oli kiva :) Jatka äkkiä!
Kiitos mukavista kommenteista!:) Jatkoa tulee ihan pian, kun laitan neljännen osan tänne.
Kun tässä hieman "jaoin" tuota tarinaa, uskompa että kymmenen osaa tulee. :)