Onko kellään kokemuksia tilanteesta jossa eron jälkeen lapsen äiti tai isä olisi muuttamassa ulkomaille? Kyseessä on 4-vuotias lapsi joka on vanhempien erosta asti asunut äitinsä luona ja tavannut isäänsä viikonloppuisin.Vanhemmilla on yhteishuoltajuus.
Nyt äiti olisi muuttamassa pois Suomesta mutta lapsen tuleva asuinpaikka on vielä auki.Tietysti hän haluaisi viedä lapsen mukanaan ulkomaille. Miten paljon toisella vanhemmalla on vaikutusmahdollisuuksia lapsen muuttamiseen? Miten tapaamiset järjestyy jos lapsi muuttaa toiseen maanosaan?
Itse olen äitipuolen roolissa. Olisi myös mahdollista että lapsi jäisi luoksemme Suomeen mutta pelkään hieman sitäkin tilannetta. Miten lapsi selviäisi siitä että on erossa äidistään ja miten itse selviäisin siitä että lapsi olisikin koko ajan luonamme? Itse olen lapseton ja nuori opiskelija vielä. Asun lapsen isän kanssa.
Olemme tilanteessa,jossa tuntuu ettei hyvää ratkaisua ole. Eniten tässä tulisi varmaan kärsimään lapsi joka joutuisi joka tapauksessa eroon toisesta vanhemmasta,koska tuskin tapaamisia pystyisi kovin usein järjestämään.
Olisi mielenkiintoista myös lukea kommentteja naisilta,jotka ovat "joutuneet " tai päätyneet kokoaikaiseksi äitipuoleksi vaikka biologinen äiti ei olisi kauas muuttanutkaan.Tilanne on kuitenkin aivan eri kuin se että lapsi vierailee viikonloppuisin.
Nyt äiti olisi muuttamassa pois Suomesta mutta lapsen tuleva asuinpaikka on vielä auki.Tietysti hän haluaisi viedä lapsen mukanaan ulkomaille. Miten paljon toisella vanhemmalla on vaikutusmahdollisuuksia lapsen muuttamiseen? Miten tapaamiset järjestyy jos lapsi muuttaa toiseen maanosaan?
Itse olen äitipuolen roolissa. Olisi myös mahdollista että lapsi jäisi luoksemme Suomeen mutta pelkään hieman sitäkin tilannetta. Miten lapsi selviäisi siitä että on erossa äidistään ja miten itse selviäisin siitä että lapsi olisikin koko ajan luonamme? Itse olen lapseton ja nuori opiskelija vielä. Asun lapsen isän kanssa.
Olemme tilanteessa,jossa tuntuu ettei hyvää ratkaisua ole. Eniten tässä tulisi varmaan kärsimään lapsi joka joutuisi joka tapauksessa eroon toisesta vanhemmasta,koska tuskin tapaamisia pystyisi kovin usein järjestämään.
Olisi mielenkiintoista myös lukea kommentteja naisilta,jotka ovat "joutuneet " tai päätyneet kokoaikaiseksi äitipuoleksi vaikka biologinen äiti ei olisi kauas muuttanutkaan.Tilanne on kuitenkin aivan eri kuin se että lapsi vierailee viikonloppuisin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
syyllistää ketään mistään, mutta eiköhän se lapsen etu ole kuitenkin tärkein, eikä oma. Jos haluaa suhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, pitää olla valmis myös olemaan lapsen kanssa kokoaikaisestikin, jos tilanne niin vaatii. Lapsi on kuitenkin elämänkumppanisi lihaa ja verta ... vai onko hän valmis luopumaan lapsestaan sinun hyvinvointisi takia?
Kirjoituksessani oli kyllä monta pointtia ja olin siinä miettinyt myös lapsen etua.
Ei tullut mieleen silloin kun seurustelun aloitin,että "viikonloppuisästä" saattaisikin yhtäkkiä tulla "kokoaikainen isä" vaikka tietystihän hän on isä koko ajan. Kun ei ole kovin yleistä että lapset päätyisi isälle...
Eli kyllä tällainen yhtäkkinen tilanne herättää monia ajatuksia ja koska minä viestin kirjoitin (eikä lapsen vanhemmat tms)niin toin siinä esille oman näkökantani ja pelkoni yms.
Lapsen vanhemmat tekee kuitenkin tässä asiassa sen ratkaisun ja en usko että lapsen isä on valmis luopumaan lapsestaan minun "hyvinvointini" takia.
En minäkään aikanaan ajatellut "joutuvani" kokoaikaiseksi äitipuoleksi, totuttelin vasta ajatukseen, että mieheni poika vieraili yhteisessä kodissamme kahdesti kuussa. Pojan äidin äkillinen kuolema muutti aika paljon minun elämääni! Tällaiset tapaukset ovat tietty harvinaisia, mutta ne pitäisi aina ottaa huomioon, kun alkaa seurustella ja muuttaa yhteen "lapsellisen" kanssa.
Tuosta ulkomaille muutosta; muistan lukeneeni jostain, ettei lähivanhemmalla ole oikeutta muuttaa lapsen kanssa "kohtuuttoman" matkan päähän. Ja joka tapauksessa lähivanhempi on tällaisessa tapauksessa velvollinen kustantamaan matkat etän luo sovittuina aikoina. Sitähän voi sitten miettiä, onko lapsen etu reissata joka toinen viikonloppu maasta toiseen...
Mutta käsittääkseni ei huoltajalla ole oikeutta noin vaín "viedä" lasta monen tuhannen kilometrin päähän. ( ja jos on yhteishuoltajuus, pitää esimerkiksi koulun vaihdosta yms. keskustella ja päättää yhdessä, joten sekin jo hankaloittaa muuttoa.)
mutta itse katsoisin lapselle onnenpotkuksi, mikäli pääsee asumaan ulkomaille, eikä lapsen parasta ajatteleva isä lähde poikkiteloin.
Kaikki tuntemani "keikkalapset", diplomaattipiirien jälkisvu sekä kv-perheiden lapset ovat itsevarmoja, toimeentulevia ja kielitaitoisia. Ainoastaan yhden "kelkastapudonneen" tiedän, siinäkin oli perheessä kolme lasta, joista kaksi saivat loistavat eväät elämäänsä kansainvälisyyden kautta, yhdelle se ei jostain syystä sopinut.
Ei se ulkomailla asuminen lapselle mikään automaattinen onni ole. Lapsen on hyvä olla siellä missä hän saa hyvän ja rakastavan hoidon. Kun muu suku ja ystävät, kieli ja tavat jäävät Suomeen on erityisen tärkeää miten lapsen arki järjestyy.
Usein ulkomailla asuvat, varsinkin kiertäjät, ovat perheitä, joissa äiti on ns. vain kotona. Ja siksi lapset yleensä voittavat pelissä ja oppivat mm. kielet helposti, koska äidinkieli pysyy vahvana kotona.
Lasta ei saa muuttaa ulkomaille ilman molempien huoltajien suostumusta.
"lapset voittavat pelissä" oli positiivisesti ajateltu. Lapseni alkavat olla jo isoja. En ole kaiken aikaa ollut kotonakaan, mutta paljon työttömänä kylläkin, jotta itse olen hävinnyt jo virkaurapelin, mutta lapseni ovat hyvin kaksikielisiä.
Hienoa, että joku näkee tältä kantiltakin asiat.
Jos miehelläsi on yhteishuolto, niin äiti ei saa muuttaa ulkomaille ilman isän lupaa.
Jos isä ei anna lupaa niin äiti ei muuta.
Joten jos pidätte lapsesta ja haluatte jatkaa tapaamisia niin älkää antako lupaa.
Äitihän toki saa muuttaa aivan minne haluaa :) Isällä on valta vaikuttaa vain lapsensa asuinpaikkaan.
Tiedän kyllä mitä tarkoitit, piti kuitenkin heittää, sori.
Hankala tilanne tosiaan. Ratkaisu riippuu tietenkin niin monesta asiasta, se vain ihmetyttää että mikä maailmassa voi olla niin tärkeää että lapsen suhde jompaan kumpaan vanhempaan kannattaa vaarantaa.
Miten olisi vaikkapa tulevaisuus? Jepu jee, minäkin olisin jäänyt nuohoamaan johonkin kirppulaan työttömänä ja rahattomana, siitäpä vasta hienot tulevaisuudennäkymät lapselle ja mutsille. Hermoni tuntien olisin varmaankin jo aivan deeku ellen jopa mullan alla. Likka olisi varttunut paikkakunnan "intelligentsian" kanssa kaljaa kitaten uimahallin takana.
Minä otin likan kainaloon ja lähdin, hankin työtä ja elämän. Enkä kysellyt isukilta lupia. Nyt täysipäinen lapsi tekee graduaan, puhuuu kolmea kieltä sujuvasti ja toista kolmea auttavasti, on matkustanut pitkin poikin palloa eikä pelkää haasteita, ei pelkää lähteä ja aloittaa alusta.
Tietysti saatte nyt tilaisuuden päästä nälvimään, kuka käskee tehdä luusereille kakaroita. No, tulipa tehtyä, teinivahinko, mutta selvisimme siitä molemmat, lapsi ja minä. Koska lähdin ja otin elämäni/-mme käsiini.
Niin, ja tytöllä on ihan hyvät välit isäänsä - ehkä hiukan huvittuneet mutta ystävälliset.
Entäs sitten
Nyt ei ole kyse sinusta
kannattaa puhua lapsen kanssa, mitä lapsi haluaa! haluaako hän muuttaa uuteen maahan? haluaakos hän erota isästään? lapsen etu on tärkein! mutta jos oma äiti sanois et me muutetaan nyt ulkomaille niin vastaus olisi luultavasti että minä jäisisin suomeen isän perheen luokse. en haluasisi erota omasta maasta! mutta asiahan on nytten eri juttu. keskustelkaa lapsen kanssa, ja miettikää mikä olisi tulevaisuuden kanssalta hyvä? mutta täekeintähän on että lapsi on onnellinen!
Miksi TÄRKEINTÄ on, että lapsi on onnellinen? Miksi on samantekevää, ovatko lapsen vanhemmat onnellisia? On TÄRKEÄÄ, että lapsi on onnellinen, ei tärkeintä. Aika puusilmäistä ajattelua. Miten muuten lapsi voisi olla onnellinen tietäen, että hänen vanhempansa elämä ja suunnitelmat ovat tuhoutuneet sen vuoksi, ettei lapsukainen hyväksy muuttoa?
Abortinvastustajien eräänä pointtina on se, ettei lapsi loppujen lopuksi ole katastrofaalinen loppu normaalielämälle. Mikäli kuitenkin nuoren aikuisen seuraavat 18 vuotta kuluvat toisen vanhemman pillin mukaan tanssien, voisi tulla mieleen monenkin päätyvän vain sen vuoksi aborttiin.
yhtään mitään. Äitini avioitui uuden miehensä kanssa, kun olin 4-vuotias. Olisipa hän kysynyt silloin minulta! En ollut heidän häissään edes mukana.