Kun nyt olette päässeet haluamaanne(kenties) opiskelupaikkaan ja olette varmoja siitä että olette valinneet uranne oikein, niin koettakaa pysyä ja sinnitellä siinä. Sillä tilastojenkin valossa niin monet naiset tekevät sen virheen, että saavat lapsen joko korkeakouluaikanaan tai usein sen jälkeen. Jos he jatkavat opiskelua tai jatkavat työelämässä myöhemmin, sekin on vielä hyvä. Mutta niin monet jättäytyvät kotiin lapsia hoitamaan ja puolisonsa tulojen varaan pitkäksi aikaa, jotkut jopa lopullisesti.
Olette pärjänneet pääsykokeissa hyvin ja saaneet paikan, moni ei saanut. Jos ette tulevaisuudessa aio hyötyä saamastanne paikasta tai sen tuomasta koulutuksesta, niin luopukaa paikastanne. Joku joka ei ole päässyt ja on varasijalla voi luoda vielä uran!
Itse olen jo työelämässä olevana olen nähnyt niin monen hyvin ansioin valmistuneen luopuneen urastaan, vaikka olivat jo maistereita. Maistereita turhaan?
Olette pärjänneet pääsykokeissa hyvin ja saaneet paikan, moni ei saanut. Jos ette tulevaisuudessa aio hyötyä saamastanne paikasta tai sen tuomasta koulutuksesta, niin luopukaa paikastanne. Joku joka ei ole päässyt ja on varasijalla voi luoda vielä uran!
Itse olen jo työelämässä olevana olen nähnyt niin monen hyvin ansioin valmistuneen luopuneen urastaan, vaikka olivat jo maistereita. Maistereita turhaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olipa taas harvinaisen typerä kirjoitus.
a. "Sillä tilastojenkin valossa niin monet naiset tekevät sen virheen, että saavat lapsen joko korkeakouluaikanaan tai usein sen jälkeen."
No shit, Sherlock. Yleensä ne lapset tosiaan hankitaan opiskelun aikana tai sen jälkeen; harva niitä lapsena hankkii. Duh.
b. "Jos ette tulevaisuudessa aio hyötyä saamastanne paikasta tai sen tuomasta koulutuksesta, niin luopukaa paikastanne."
Et kai tosissasi kuvittele, että ihmiset suunnittelevat ja päättävät kaiken etukäteen? Mielet muuttuu, vahinkoja sattuu, elämä nyt vain on sellaista.
c. Hittojako se sinulle kuuluu.
Olisihan minun nykyisin työttömän naismaisterin aikoinaan opiskelupaikan saatuani hoksata luopua opiskelupaikasta, kun en ole pystynyt luomaan tutkintoni pohjalta uraa. Hakusessa on tällä hetkellä mies, joka elättäisi minut ja kukaties muutaman muksunkin.
...eli siis ajattelet, että sellainen äiti on arvokkaampi yhteiskunnalle, joka ei ole korkeasti koulutettu, ja sellainen on vähempiarvoinen, joka on hankkinut koulutuksen, ja jää kotiin hoitamaan lapsiaan? Etkö ole ikinä tulolut ajatelleeksi, että opiskella voi myös vain itseään varten, ei vain työmarkkinoita ajatellen ja tehokkuus mielessä pitäen? Ei ainoa hyöty koulutuksesta ole rahallinen tai sellainen hyöty, jolla saadaan "parempi" työpaikka, vaan myös henkinen sivistys on tärkeää. Minä puolestani arvostan suuresti äitejä, jotka ovat kouluttaneet itsensä siitäkin huolimatta, että saavat lapsia ja mikä kamalinta, joutuvat jopa luopumaan urastaan!! Hui kamalaa.
ja eivätköhän ne "koulutetut äidit" sitten kasvata ehkä fiksumpia lapsia, kyllä ainakin itse olen sitä mieltä että koska äidilläni on hyvä koulutus, meillä on aina luettu ja pohdiskeltu paljon ja olen oppinutkin monia asioita jo erittäin nuorena. Kouluttamattomat vanhemmat eivät ehkä pysty antamaan samantasoista kasvatusta kuin koulutetut. Kaikki mitä vanhemmat tietävät, on potentiaalista henkistä pääomaa seuraaville sukupolville, eli erittäin hyvä juttu.
Olen myös sitä mieltä (niinkuin joku edelläkin taisi kirjoittaa), että eivät kaikki opiskele pelkästään työn ja rahan tms. takia, vaan esim. itse opiskelen kehittääkseni itseäni. Haluan olla mahdollisimman fiksu, ihan sama sitten mitä tulevaisuus tuo.
...saattaisi haluta opiskella työtä varten. Naurettavaa hakea yliopistoon vain harrastusmielessä.
Kuka sanoi, että VAIN harrastusmielessä...
Eivätköhän useimmat ihmiset opiskele *periaatteessa* työtä varten, mutta eivät sentään niin putkinäköisesti, etteivät tajua että elämäntilanteet voivat muuttua. Sanoisin että aika harva, joka päättää jo alusta alkaen että "sitten kun tapaan miehen, hankin heti lapsia enkä ikinä mene töihin vaan rupean kokopäiväiseksi äidiksi ja vaimoksi loppuelämäkseni", menee yliopistoon. Tai mihinkään pidempiaikaiseen opinahjoon. Muutenkin em. kaltaisia naisia on varmasti nykyään suht vähän. Eivätköhän suurin osa kumminkin palaa työelämään ennemmin tai myöhemmin, vaikka ne pakolliset 1,8 lasta ja kultaisen noutajan hankkivatkin.
Nuorena ne lapset on hankittava, työ voi odottaa. Säälittäviä ne naiset, jotka ajattelevat vain uraansa jälkeläisten kustannuksella. Sitten ne lapset jäävät hankkimatta tai ne tehdään yli nelikymppisinä tms jolloin vaarantuu niin lapsen kuin äidinkin henki mutta mitäs siitä kun töistä saa rahaa rahaa rahaa, raha on kivaa!!
Mitä te minun jälkeläisillä muka tekisitte??? Maksattaisitte eläkkeenne?
... naiset halua lapsia. Taitaa se hinku olla nykyään enempi miehillä. 30-vuotiailla on nykyään jo yli 3 lapsen perheitä, mutta vaimo vain tekee kotityöt kun mies elättää perheen. Eikö mies voisi hoitaa lapsia kokopäiväisesti ja vaimo kävisi töissä.
Ei ihminen ole eläin jonka tärkein funktio on lisääntyminen! Maa on jo täytetty, tyhjennetään välillä! Lisää tyttöjä yliopistoon, miehet kodinhoitokurssille!
P.S. Itseni on helppo puhua kun olen laitattanut putket solmuun. Free sex and rock'n roll :)
Niinpäniin, kaikki naiset EIVÄT halua lapsia, ei tämäkään nainen (eikä onneksi mieskään halua...)... mutta sehän onkin ihan toinen stoori! :D
Minun opiskeluni siis kumminkin "kannattaa", kun en jää kotiin pyyhkimään kenenkään pyllyjä. Mutta kukas sen lupaa, että saan valmistuttuani töitä? Ehkä en sitten istu kotona lasten kanssa, mutta sen sijaan ihan tyhjän panttina... siis opiskelut hukkaan, lapsia tai ei!
Eipä nyt tietenkään ollut tarkoitus yleistää että naisten tehtävä on jatkaa sukua, jäädä kotiin lasten kanssa jne, MUTTA silti (kenties olen vanhanaikainen) olen itse menossa yliopistoon, ja aion hankkia lapsia heti kun koulusta pääsen. Luultavasti jään myös kotiin heidän kanssaan, lapsien isäehdokas on yrittäjä, joten turha häntä pakottaa kotiin jäämään. Pidän kuitenkin kotiin jäämistä äitien tehtävänä, enkä pistä pahakseni sitä, että mies töistä tullessaan odottaa ruoan olevan pöydässä ja talon siistinä. Ei naisten tarvitse nyrkin ja hellan välissä olla, mutta puheet tasa-arvosta ja valitukset tyyliin "sä et koskaan tee ruokaa, mä saan tehä kaiken kotona" ovat aikamoisen kypsymättömiä, kaiketi nykypäivääkin, mutta itse odotan innolla lasten kanssa kotiin jäämistä maisterin tutkintoni kera. Sitten töihin, jos niitä löytyy, kun lapset ovat isompia.
Parempaa fiktiota seuraavalla kerralla. Kiitos!
Mielipiteeni vain ilmaisin, turha kiivastua.
"Pidän kuitenkin kotiin jäämistä äitien tehtävänä, enkä pistä pahakseni sitä, että mies töistä tullessaan odottaa ruoan olevan pöydässä ja talon siistinä."
Just joo. Se, että sinä olet näköjään syntynyt palvelijageenin kanssa, ei tarkoita että muidenkin naisten pitäisi.
"Ei naisten tarvitse nyrkin ja hellan välissä olla"
No voi SUURKIITOS ettei tarvitse. Tuo nyt olisikin jo absurdia.
"mutta puheet tasa-arvosta ja valitukset tyyliin "sä et koskaan tee ruokaa, mä saan tehä kaiken kotona" ovat aikamoisen kypsymättömiä"
Ja mikä tekee kypsymättömäksi sen, että odottaa kumppaniltaan osallistumista yhteiseen kotiin ja elämään? Kukahan se kypsymätön on..
"itse odotan innolla lasten kanssa kotiin jäämistä maisterin tutkintoni kera."
Se on täysin sinun asiasi, älä sekoita muita naisia omiin kapeisiin kivikautisiin katsantokantoihisi.
Luulisi että koulutetulla ihmisellä on vähän avarammat visiot.
Aivan; minusta on kummallista, etteivät ihmiset ymmärrä oikeasti sanaa "tasa-arvo"; eihän se tarkoita sitä, että miehen on nyt pakko hoitaa lapset ja naisen on pakko vaihtaa autonrenkaat, tai sitä ettei nainen voi olla kotiäiti ja mies perheen elättäjä, enemmän "perinteiseen tyyliin". Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kummallakin sukupuolella on yhtäläinen oikeus valita ja päättää omista asioistaan, kumpikaan sukupuoli ei ole toista "ylempänä", kummallakin on samat oikeudet. Esim. minulla ja miehelläni vallitsee 100 % tasa-arvo, vaikka minä olenkin se joka "perinteiseen tapaan" laittaa kaiken ruoan, koska se ei johdu sukupuolirooleista vaan siitä että *minä rakastan ruoanlaittoa ja mieheni inhoaa sitä*. Mieheni taas hoitaa imuroimisen, koska minä inhoan sitä. Enkä minä odota että hän vaihtaa autonrenkaat vaikka onkin mies, sillä tiedän ettei hän halua.
Mieheni veli laittaa loistavaa ruokaa ja rakastaa ruoanlaittoa yhtä paljon kuin minä, kun taas vaimonsa ei osaa eikä halua ollenkaan. Mieheni veli siis hoitaa koko sen talouden ruokahuollon. Tämän "ääk"-nimimerkin logiikan mukaan tämän vaimon tulisi kuitenkin pelkästään sukupuolestaan johtuen odottaa iltaisin kotona miestään ruoka liedellä; joka johtaisi siihen että sekä vaimo että mies olisivat tyytymättömiä: mies ei saisi laittaa ruokaa vaikka tahtoo (ja pitäisi syödä vaimon hirveitä pöperöitä ;), ja vaimon olisi pakko tehdä jotakin mitä inhoaa. Onpa hyvä logiikka. Ääkin mielestä tämän vaimon pitäisi siis myös jäädä kotiin lasten kanssa, vaikka hänen palkkansa on miehen palkkaan verrattuna melkein tupla, ja hänen kotiin jäämisensä romahduttaisi perheen talouden. Niinkö?
Eli hyvät ihmiset, annetaan kaikkien ihmisten tehdä omat valintansa sen mukaan mikä on heille luontaista, EI sukupuolen mukaan.
En yritä tuputtaa muille mitään omia mielipiteitäni, en minä pakota ketään jäämään kotiin, en sanonut että naiset, jääkää kotiin, sanoin että se on MINUN VALINTANI. En niin tekisi, jos en haluaisi jäädä, jos haluaisin mennä töihin ja jättää miehen kotiin lasten kanssa niin toki niin tekisin, tai pitäisin sitäkin vaihtoehtona siinä missä muitakin. Tarkoitan vain, että minun on helpompi jäädä kotiin kuin mieheni, jolla ei ole säännöllisiä työaikoja, mutta tietenkin kaikki tekevät niin kuin parhaaksi näkevät. Uskomatonta muiden mielipiteiden latistamista heti jos vähänkin on eri mieltä. Ja mitä tulee kommenttiini ruoanlaitosta, niin useimmiten tytöt sitä opettelevat kotona enemmän kun pojat, kun taas pojille opetetaan perinteisesti ns. miesten hommia. Tarkoitan siis vain että on typerää väkisin yrittää olla nykyaikainen nainen ja vääntää ja kääntää että kuka jää kotiin ja kuka tekee ruokaa ja siivoaa, kun asiat voi tehdä niin kuin ne on yksinkertaisin tehdä! Eli edelleen, minun on helpompi jäädä kotiin, minä osaan laittaa paremmin ruokaa kuin mieheni, vaikken ruoanlaitosta nautikaan, ja minut on opetettu myös siivoamaan kotona paremmin kuin mieheni. On siis kaikille parempi että hoidan nämä "naisten" hommat, kun ne kerran paremmin osaan.
En siis todellakaan ole sitä mieltä, että naisten ja miesten "työt" pitäisi jotenkin erotella, itsekin ajan kuorma-autoa, kenties ihan uraksi asti, jos maisterin töitä ei irtoa, kun taas leipomista inhoan enkä sitä hallitse. Myönnänpä vaan sen, että minut saa hyvälle mielelle se, kun mieheni kiittää minua ruoasta tai huomaa, että kotona on siivottu. Enkä pidä sitä "palveluna", ei tarvitse heti ajatella olevansa kotiorja, jos tekee enemmän kotitöitä kuin mies. Voi yhteiseen elämään osallistua muinkin tavoin kuin tiskaamalla ja se passaa minulle kyllä, että mieheni tekee kotona juttuja silloin kun ehtii, mutta normaalin työpäivän kestäessä 16 tuntia, on mielestäni ihan ymmärrettävää, että minun odotetaan tekevän kotona enemmän. Jos meidän työmme olisivat tasavertaiset, siis säännölliset työajat ym niin totta viete odottaisin mieheni tekevän myös kotona jotain! Olen vain sopeutunut tähän tilanteeseen, ja olisin aika vittumainen nalkuttaja jos mieheni tullessa kymmeneltä illalla kotiin sanoisin että tiskaappa nyt sitte.
Ps. "Luulisi että koulutetulla ihmisellä on vähän avarammat visiot", niin tota noin, emmä oo vielä mitenkään koulutettu että ei mikään ihime että oon näin kapeakatseinen ja "kukahan se kypsymätön on.." niin kouluttamattomuudestani ja nuoresta iästäni huolimatta toivosin ettei henkilökohtasuuksiin mentäs, koska se jos mikä on lapsellista.
Tosiaan, tuo "naisten homma on jäädä kotiin" oli melkoinen kärjistys, minulla on paha tapa kärjistää asioita ja usein ne otetaan liian tosissaan ja mustavalkoisesti. Anteeksi jos loukkasin teitä nykynaisia jyrkkine mielipiteinenne, mutta kommenttini kirjoitin raivon vallassa, joten helposti sitä kärjistää ja mustavalkoistaa (ei mikään sana, anteeksi) asioita. NAISTEN HOMMA EI OLE JÄÄDÄ KOTIIN, eikä velvollisuuskaan. (saa jäädä jos haluaa) Onpa hauskaa paasata anonyymisti.. :D no jospa nyt jo riittäisi. Kiitos kun jaksoitte lukea polveilevaa, mielipuolista tekstiäni. Totta, että jotkut mielipiteeni ovat sairaita eivätkä ollenkaan nykyaikaisia, mutta synnyin vahingossa väärälle vuosisadalle. Sori :P
Älä jätkä lässytä enempää. Jos haaveilet pikku kotiorjasta, niin kovinkaan moni nainen, varsinkaan akateeminen, ei ihan heti komentoosi alistu!
Miten niin "varsinkaan akateeminen"? Tarkoitatko, että akateemisesti kouluttautuneet naiset ovat jotenkin parempia kuin muut? Että VARSINKAAN akateeminen nainen ei tähän suostu mutta kysy toki niiltä huonommin kouluttautuneilta, ne ehkä voi suostua..?! just just.. Niin, ne mielipiteethän perustuvat pitkälti siihen, kuinka kauan on itseään kouluttanut.
Koulutettu tai kouluttamaton! Ei tarvitse uhrautua hellan ja nyrkin väliin! Akat. naiset varsinkin haluavat enemmin luoda uraa kuin hoitaa kotia jollekkin sohvaplösölle!