Liki kymmenen vuotta sitten, (8.9-96) erään keskustelun jälkeen, kirjoitin muistoihini seuraavan runon:
Elon tiellä kuljemme sinne tänne.
"Miksi," kysyn "kiirehdämme?"
Paljosta jäämme vaille kiireen tähden,
huomaan sen, kun luotasi lähden.
Pysähtykäämme hetkeksi kerran,
ehkäpä vain minutin verran.
Katsohan taaksesi menneitä vuosia,
paljonko toivat maallisia huolia.
Ennen oli ennen, nyt on nyt.
Kuinka olenkaan väsynyt.
Palaanko takaisin menneeseen,
rakennan elämäni uudelleen.
Mikä se olikaan arvokasta,
ennen aikaa teollista?
Perhe, yhdessä vanhuksetkin.
Työtä riitti kaikille, toki raskastakin.
Markkinatalous ei määrännyt silloin.
Puhdetöitä tehtiin illoin,
isät, äidit, mummot, vaarit.
lapset telmivät melua aikaan saaden.
Onko se raha niin tärkeää, kysyn.
Onhan se, että hengissä pysyn.
Mutta muutakin lienee elämässä,
eikö niin, miettikäämme sitä yhdessä.
Elon tiellä kuljemme sinne tänne.
"Miksi," kysyn "kiirehdämme?"
Paljosta jäämme vaille kiireen tähden,
huomaan sen, kun luotasi lähden.
Pysähtykäämme hetkeksi kerran,
ehkäpä vain minutin verran.
Katsohan taaksesi menneitä vuosia,
paljonko toivat maallisia huolia.
Ennen oli ennen, nyt on nyt.
Kuinka olenkaan väsynyt.
Palaanko takaisin menneeseen,
rakennan elämäni uudelleen.
Mikä se olikaan arvokasta,
ennen aikaa teollista?
Perhe, yhdessä vanhuksetkin.
Työtä riitti kaikille, toki raskastakin.
Markkinatalous ei määrännyt silloin.
Puhdetöitä tehtiin illoin,
isät, äidit, mummot, vaarit.
lapset telmivät melua aikaan saaden.
Onko se raha niin tärkeää, kysyn.
Onhan se, että hengissä pysyn.
Mutta muutakin lienee elämässä,
eikö niin, miettikäämme sitä yhdessä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos on kanttia tehdä tietoinen irtiotto oravanpyörästä ja sen lisäksi elinympäristö sen sallii ja hyväksyy sen.
On tosi suuri päätös, mutta varmasti palkitseva koko egologian ja evolution kannalta.
Yhteiskunta ei vain anna suurile massoille siihen mahdolisuutta, koska sen pyöriminen perustuu kasvuun lähinnä talouskriteerien sanelemana.
Ei niinkään henkisyyden,inhimillisyyden,luonnon hyvinvoinnin kasvuun, jos se ei palvele "markkinoita".
Tavoite useimmille, kuten minullekin on toteutunut vakavan sairastumisen kautta, jolloin "pakko" on sanellut uuden asenteen tulevaisuuteen ja hetkeen ottaa nautinnot silloin, kun vielä pystyy.
Nautinnoista ei silloin ensimmäisten joukossa ole talouden tila, riittää, kun pystyy olemaan ilman kipua tai ahdistusta tai pääsee haukkaamaan ulkoilmaa, kuulee, näkee, tunteen toisen ihmisen läheisyyden.
Siis on "miljoonia" aioita, joista voi nauttia, ja silti meillä on usein niin, että "mikään ei ole hyvin". Riittäisi, kun pysähtyisi hetkeen, rentoutuisi ilman 'kemiaa', antaisi itselleen mahdollisuuden ottaa vastaan jotain ilmaista ja nautinnollista mielenrauhaa.
minäkin. Myös oma elämäni on muuttunut täysin tuosta "runoni ajoista". Nyt olen tyytväinen tähän hetkeen, huomisesta en tiedä.
Tsemppiä sinulle elämääsi kumppanisi kanssa.
Tervehenkinen kyläyhteisö jossa suvun turva
perheen lämpö ja omat kalut oikeilla paikoillaan.
puukko ja kirves on jokaasen mihett oma mut petkeles ja kassara tuloo taloosta
Meidän lienee syytä palata agraaritalouteen ja ydinperheseen josna 3-5 sukupolvea elää yhdessä.
siell olis aina ystäviä ja apua kaikeen mahrolliseen haavainsironnasta lastenhoitoon.
ja se rantasauna josna porkall käytääs ja viell oma nuottapaikka ja kalapaatis omas rannas
Tuohon kun voisimme palata ja lapsemme kasvattaa turvallises ympäristös omiensa luona
Olis siin senverta turvallinen paikka että ei tarvis käytä ulkopuolelta hakemas mitään muuta ku suolaa ja akka
kuluva vuosi on ollut parasta ja pisin jakso koko tällä vuosituhannella, ja hyvältä näyttää terveyden suhteen edelleenkin.
Kuusi vuotta sitten en olisi edes unissani kuvitella näin hyvää 'kokonaiskondista', joten ei minulla akuuttia hätää ole ja jossain määrin (paljossa)olen siitä kiitollinen sekä 'kohtalooni'ja vaimolle/perheelle, sillä omin voimin en olisi tälläisena, kuin nyt olen.
Myös palstalaisille kuuluu kiitos, sillä olen saanut opetella kirjoittamaan asioista, joista olen kiinnostunut ja jostain syystä, minun kirjoitusvirheisiinkään ei olla puututtu, kuin eräiden toisten, jotka ovat samoilla eväillä kieliopillisesti, kuin minäkin.
Ehkä koko ajan samalla nikillä kirjoittaminen on siihen jonkinlainen selitys, koska "tuttua" on helpompi ymmärtää ja ottaa hänet kirjoitusten sisällön perusteella huomioon, kuin kieliopin tai arvuuttelun, kuka kirjoituksen takana kulloinkin on?
asua.
Ainoastaan sukumme ei ole järven/meren rannalta, mutta muuttoin olosuhteet juuri kuvaamasi kaltaiset.
Omakin ja veljien jälkikasvu on hyvin viihtynyt tässä aivan lähellä, joten suku jatkaa perinnettä edelleen ja lasten kasvatuksessa ei ole ainakaan olosuhteista onnistuminen kiinni.
No on nykyisin sentään kahdella sisaruksella mökit järven rannoilla ja jokaisen halukkaan käytössä milloin vain.
Hyvin on sekin puoli hoitunut ja avaimet ovat jokaisella mennä koska tarvis on.
Toki myös jokaisella senverran lojaalisuutta, että kysyy, onko ketä muita samaan aikaan lähdössä mökille ja reisun "tarkoitusperistä" riippuen katsotaan, kuka menee vai meneekö kaksi tai useampi.
Siis veljien mökit ovat niitä petkeleitä ja kassaroita. Tietysti myös traktorit,peräkärryt,p-autot ym. tilpehöörit!
Onkos tämä palsta se ydinperhe jolle perustuu
ihmisen henkinen hyvinvointi.
Täällä olemme samanarvosia ja kukin taitojensa mukaan
Ja meillä on yhteiset kalavedet ja kauppatorit
ja myllyyn menee kukin ajallaan
Ehkä tämä on alku johonkin parempaan joka takaa rauhallisen maailman
ja runsaat puhtaat sadot
Takilan kanssa samoilla mielin, nykymaalimassa immeisiltä puuttuu suvun antama turvaverkosto.
PS. en idealisoisi kyllä liikaa niitä entisaikojakaan, mutta entinen sovellettuna tähän aikaan oisi ideaali.
Kiitoksia sinulle Pirre,
todentotta se entinen ydinperhe oli kaikessaparee kun tämä
tehdastyön mukanaantuoma elintasokulttuuri
ennen sitä ties mitä sitä tuli tehdä kun oli se vuodenkierto
mut meren rannalla ja merellä sitä saa olla vapaa tuosta oravanpyörästä ja nauttia kalastuksesta
saat päättää
PÄÄSTÄNKÖ VAPAAKS -- LAITANKOS SUMPPUUN - VAI KALAUTANKO JA NAUTIN SEN SEURAAVANA ATERIANANI
ja nyt kaupunkille katseleen noisia ja sit kalaan
suuri mahdollisuus useassakin mielessä.
Ehkä parhaiten palsta ja nettiyhteyhet kaikineen palvelevat erinäisistä syistä johtuvia yksinäisiä, liikunta rajoitteisia, ujoja henkilöitä.
Parhaimmillaan saattaa jollekin olla jopa ydinperhe, mutta valitettavan usein palstalla otetaan empaattisesti ja "tosimielellä" vastuuta lähimmäisistä vasta silloin, kun elämä on ajautunut umpikujaan.
Helposti saa harmittomasta kahdenkeskisestä keskustelusta epämiellyttäviä kommentteja ja käskyn siirtyä "sättäilemään" omiin 'kaappeihin'.
Jopa tervehtimistäkin ja kohteliasta tai sympaattista käytöstä pidetään palstalle sopimattomana nuoleskeluna.
Vaikka kahdenkeskiset hyväntuuliset viestit on ainakin minulle paljon miellyytävämpiä lukea, kuin loukkaava, tahallinen häiriköinti.
Silti ne ovat yllättävän monelle kuin punainen vaate, jota päin hyökätään ja ainoana tarkoituksena saada "idylli" murtumaan.
On kyllä sekin jossain määrin "ymmärrettävää", että on niin kova ahdistus ja ihmiseltä elämänkauneus kaikonnut, että kostaa omaa paha oloaan jollekin, jonka katsoo "ansaitsevan" elämän kääntöpuolen tuntuvan myös hänessä;onnekkaassa?
Nämä henkilöt ovat varmasti "tosissaan" ja heillä on paha olla.
Heidät kun jollain tavoin saataisiin mukaan palstalle ns.taviksina, kuin muutkin, niin sehän avaisi aivan uudet ja vielä tätäkin 'puheenvuoroa'idealistisemmat tulevausuuden tavoitteet mahdollistavan palstataivaan'.
Nykyisin palsta on kohtuullisen siisti, joten mikäs tästä on jatkaa vieläkin parempaan.
että on "miljoonia" asioita, joista pitäis osata olla iloinen. Esim. kesä, luonto ja viikonloppu, kun voip lähteä mökille nautiskelemaan ja samalla vaikkapa punkkeja metsästään.
Oli muuten minullakin sellainen "sukuyhteisö", jossa oli hyvä olla ja elellä. On tietysti vieläkin, vaikkakin aikalailla muuttuneena ja pienentyneenä, mutta sitäkin tärkeämpänä.
Eiköhän niin ole meitillä kaikilla, että vaikka ois kuin osallistuvainen ja empaattinen (minulla kun on vähän semmoista empaattista vikaa rasitteenani) niin silti oma perhe, varsinkin lapset, ovat ne kaikista rakkaimmat ja tärkeimmät elämänkipinän ylläpitäjät.. ja niin pois päin.
lapset kokee aivan erityisinä ja tietysti niin kuuluu ollakin.
Toisille hekin ovat aivan"normaaleja", tai vain naapurin kakaroita.
Aikuisiksi kasvettuaan,heissä huomaa monta sellaista piirrettä, jonka ovat jommalta kummalta vanhemmaltaan "perineet", ja jota ei olisi uskonut muutamaa vuotta aiemmin tapahtuvan.
Aina ei edes toivoisi joidenkin piirteiden siirtymistä heidän taakakseen.
ja niitä piirteitä ja aikuistumista seuraamalla sitä samalla ikäänkuin oppii ymmärtämään omaa nuoruuttaankin vähän paremmin.
Oli kyllä mukava runo ja sellainen, että huomaan ajattelevani samalla tavalla. Ymmärrän minäkin rahan ehdottoman merkityksen hengissä pysymisen ehtona, mutta muuta merkitystä ei minulle rahalla ole. Toisinaan kyllä huomaan sisimässäni harmistuvani siitä, että ihmiset ovat niin ahneita. Mikäli huomaavat jonkun olevan vähänkin löysempi rahan suhteen niin sitä käytetään kyllä hyväksi heti.
Jos Sinulla on mahdollisuus laittaa levylautasellesi venäläinen sävelmä
Ajomies.
Haulla saatte suomenkieliset sanatkin esiin - puhuttelevat minua kuten tarinakin johon se perustuu.
Asioilla on taipumusta järjestyä ja mennä niinkuin ne ovat mennäkseen. Monet pienet sattumukset muuttavat usein koko elämämme kulkua.
Laulun sanoin :Aika entinen ei enää koskaan palaa,vois miettiä miten muutosta vois vastustaa.
Elämä on jatkuvaa muutosta , nyt kun on siirrytty täydelliseen markkinatalouteen. Mikään ei ole pysyvää ja arvokasta. Työpaikat viedään Kiinaan
ja yleinen turvattomuus lisääntyy sitäkautta.
Itse olen räpiköinyt elämän läpi monenlaisten
muutosten ja kommelluste kautta. Toisten ihmisten
pahansuopuus ja leimaaminen on pahinta. Niistä ei tahdo päästä yli vuosikymmenien jälkeenkään.
Perättömiin juttuihin luotetaan enemmän kun ihmisen omaansanaan Kirjalliset näytöt vasta saivat turvat tukkoon.
Vielä suurempaa tuskaa, kun elinehto oli kiinni jauholaarista. Jos ne loppui kesken talvea, konsteja oli vähän selviytymiseen.
Syötiin puuta. Lapset kuolivat pieninä ja niitä syntyi kuitenkin pirtin täydeltä. Sitä virtsan määrää, voi vain kuvitella. Ja potalla istujien.
ollu leipääkään, mutta leikitä - on ne olleet kovia aikoja ne.
Kerjäläiset ovat kulkeneet talosta taloon, ja saaneet mistä on ollut jotain antaa.
Kyllä nyt on ihmisillä hyvä elää, ei kukaan kuole enää nälkään - janoon korkeintaan.