Olisi hienoa jos joku nuori voisi kertoa minulle siitä, että mitä järkeä on rakastua "nuoruusiässä".
Itse olen nuori myös ja minua aina on ihmetyttänyt kavereitteni käytös. Tässä annan esimerkin eräästä: Hän ihastui "ala-asteella" yhteen toiseen luokkalaiseen tyttöön ja kertoi siitä minulle. He ihastuivatkin toisiinsa, mutta ajan kuluttua he erosivat ja taas tulivat yhteen... tätä hullunmyllyä jatkui noin 5 kertaa kai...
Itse en ole koskaan ihastunut keneenkään ja enkä halua, sillä tämä "teini-iän" ihastus on niin turhaa ja sairasta...
Itse olen nuori myös ja minua aina on ihmetyttänyt kavereitteni käytös. Tässä annan esimerkin eräästä: Hän ihastui "ala-asteella" yhteen toiseen luokkalaiseen tyttöön ja kertoi siitä minulle. He ihastuivatkin toisiinsa, mutta ajan kuluttua he erosivat ja taas tulivat yhteen... tätä hullunmyllyä jatkui noin 5 kertaa kai...
Itse en ole koskaan ihastunut keneenkään ja enkä halua, sillä tämä "teini-iän" ihastus on niin turhaa ja sairasta...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Se ei ole sairasta, se on typerää. Ja muuten, VAIN kaikki TeiniX pöperöiset käyttäytyy tolla tavalla! >.
Paitsi minusta se on ihä sairasta...
ihä=yhä
Opettele nyt ensiks käyttämään noita lainausmerkkejä oikeissa kohdissa, prkl! Otti oikeen silmään...
Kun siitä nyt sitten tulee valitusta, niin täytyy kai sitten lopettaa niiden käyttö.
Onhan tuo aika lapsosta, mutta toisaalta näissä teinisuhteissa "opetellaan", mitä se seurustelu on.
Kyllä ainakin itse olen huomannut, että nämä teiniaikaiset ihastumiset ovat jollain tavalla kasvattaneet minua.
Asioilla on myös toinen puoli. Jos on pienenä ollu yhessä jokaisen oman luokan tytön/pojan kanssa, niin myöhemmin, kun on valmis oikeaan parisuhteeseen, ottaako toinen osapuoli tällaista henkilöä vakavasti.
Mutta vaikka teini-ihkutukset kuinka säälittäviä mielestäni onkin, niin on tuossa silti jotain "hyvääkin". Kunhan ne yhdessä olot on semmoisia pusuttelukädestäpitämisjuttuja, ei että aletaan duunailemaan aikuisten hommia.
Tiedän sen kyllä että näissä opetellaan seurustelemaan, mutta siltä se ei näytä ja sen katsominenkin ottaa päähän.
En minä ainakaan tiedä... en ymmärrä mitään parisuhteista.
Voisitko vielä sanoa mitä tarkoittaa teini-ihku? (en ole perehtynyt nykyajan nuorisosanoihin )
Ihastuminen ja seurusteleminen on kaks eri asiaa. Ihastuminen on todella mukava tunne, jolle ei mahda mitään. Taidat olla vaan vähän kateellinen, kun et itse ihastu tai sitten vaan ottaa päähän, kun kaverit puhuu vaan ihastuksistaan, joita sulla ei oo. Joka tapauksessa en mäkään seurustele vaikka oonkin ollu monta kertaa ihastunu. Ja eihän se sun asias oo mitä sun kaveris tekee...
Tiedän että seurustelu ja ihastuminen ovat eri asioita.
En ole kateellinen kenellekkän. Olen onnellinen, etten ole ihastunut keneenkään. Elämäni menee muutenkin hyvin. Minulle tekee vain huonoa katsoa kun jotkut ovat niin ihastuksiinsa toisiinsa ja sitten pian he ovatkin riidoissa ja taas yhdessä... Minusta se on hulluutta ( suuret anteeksi pyynnöt niille jotka tästä loukkaantuivat )
Ei se olekkaan minun asiani, mitä he tekevät... Se vain ottaa minua päähän ja sen takia olenkin täällä kysymässä mitä järkeä siinä on.
Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi eri asiaa. Itsekkin joskus saatan miettiä, että ompas tuolla pojalla ihanat kasvot, tai että tuo vaikuttaa fiksulta. Sitä voi sanoa jossain määrin ihastumiseksi, muttei kyllä rakastumiseksi. Ja mielestäni nuorten ihmisten kuuluukin kiinnittää vähän huomiota vastakkaiseen sukupuoleen.
Sen sijaan juuri tuo seurustelu ja "ramppaaminen" ovat aivan turhia. Ne vievät ihmisiltä sen viattomuuden. Minun mielestäni ihmiset jotka seurustelevat vain näön vuoksi ja vaihatavat kunmmaniaan viikottain, ovat iljettäviä, en voi sille mitään.
Mutta täytyy sanoa, että kyllä nuortenkin rakkaus voi olla hyvä asia. Oma ystäväni seurustelee erään pojan kanssa, he ovat niin samanlaisia ja toisaalta niin erilaisia, villejä ja vapaita ihmisiä. Heidän suhteessaan ei ole mitään likaista, ei pahaa, he ovat kuin kaksi kukkaa kietoutuneena toisiinsa keskellä kaatopaikkaa. Väkisinkin hymyilyttää niiden kahden korttipelisessiot, kun yrittävät raukat olla yhdessä paljastamatta koko maailmalle seurusteluuan.
Olenkin sitä mieltä että teini-iän ihastukset ovat turhia, mutta rakkaus ei katso ikää tai paikkaa. Kun se oikea sattuu kohdalle, kannattaa pitää kiinni kynsin hampain, sillä sellaiset ihmiset ovat todella harvassa. Ja koko maailmassa on vain yksi "se oikea" ja kun hänet löytää, hänet kyllä tunnistaa, koeajoja ei tarvita.
Itsekkin olen joskus saattanut huomata jotain mielenkiintoissa vastakkaisessa sukupuolessa, mutta en ole jaksanut keskittyä paremmin asiaan ja menen tekemään muuta. ( kaverini esimerkki kammoksuu minua ja minua ei muutenkaan kiinnosta parisuhdeleikit )
Tuo on totta! En vain ymmärrä miksi jotkut tekevät sellaista...
Olkaamme onnellisia ystäviesi suhteesta. Lähetä terveisiä täältä vain :)
Tuo on kyllä oikeaa, että rakastuu ja yrittää pitää rakkaudesta kiinni ja eikä päästä lähtemään irti. Nuoruusiän rakkaudessa on vain se huono puoli, että suhteet eivät kestä pitkään. Paitsi onhan niitä erittäin harvoja poikkeuksia. Mutta jos suhde loppuu, niin silloin ollaan joko huonoissa väleissä tai hyvissä väleissä. ( Haluan vielä sanoa kavereistani jotka ovat lopettaneet suhteen ilman mitään järkevää syytä ja olleet vihoissaan siitä )
Vaikkapa sitä järkeä, että nuo nuoruusiän "seurustelut" ja muut leikkijutut ovat tärkeitä kokemuksia matkalla kohti oikeaa ja aikuismaista ihmissuhdetta?
Minä en juuri noita harjoittelusuhteita koskaan harrastanut, mutta todella toivon että olisin. Sitten kun tuli oikea suhde, minulla ei ollut mitään kokemusta asiasta ja olin ihan hukassa enkä tiennyt koskaan miten toimia missäkin tilanteessa. Turhan vaikeaa on se vakava suhdekin niin.
mut just niistä "teini-iän" ihastuksista oppii ja kasvaa "aikuisiin" suhteisiin, oppii elämästä.
Yleensä se ihastuminen ei nyt ole mikään "järkevä" asia. Sitä ei niin vaan kontrolloida. Ja hyvä niin. En tiedä, olisiko yhtään parempi, jos ihmiset olisivat kuin sinä, "rakastuisivat" vain järkisyistä; saadakseen rikkaan puolison tms.
En syytä sinua, toki tuollakin tavalla saa ajatella. Ehkä olisi kuitenkin parempi, jos ihmiset rajoittaisivat pohjatonta hyötyajatteluaan, aikamme vitsausta. Jos sinun mielestäsi on sairasta kokea ihastumista tietyssä iässä, niin anna ihmisten olla sairaita. Miksi positiivisten epäitsekkäiden (?) kokemuksien pitäisi olla turhia, kun ne koetaan teini-iässä? Tarvitseeko kaikesta saada materiaalista "hyötyä"? Joten taidanpa kuitenkin syyttää sinua. Mutta vain vähän.
-Olen huomanny myös, että se ei ole järkevä asia, koska se saa ihan kummalliseksi koko henkilön.
-Itse en halua rikasta puolisoa, jos sellaista edes haluan.
-Olen antanut " sairaiden" ihmisten olla rauhassa ja haluankin kysyä muilta asiasta.
"-Itse en halua rikasta puolisoa, jos sellaista edes haluan."
No mitä sitten ihastumisella mielestäsi pitäisi saavuttaa, jotta se olisi "järkevää"?
kyllä ihastumisessa on järkeä, mutta rakastumisessa ei. ( Pyydän anteeksi jos olen sanonut samaa ihastumisesta, sekoilen jälleen )
jos menee viis kertaa saman kanssa yhteen esim yhessä erotaan yhessä erotaan,,, niin ei se kyllä mun kaaliin mene! mutta mun serkku alko seurustelemaan 13 vuotiaana ja on edelleen yhessä se jätkän kanssa ja on nytten 18 vuotta! :)
Olet suuri ihme poikkeus tapauksesta! olen ymmälläni... :)
Mitä järkeä on ihastua nuoruusiässä... hmm... sitä kutsutaan elämän opetteluksi. Tutustutaan ajatukseen / tunteeseen miehestä ja naisesta yhdessä. Siinä on paljonkin järkeä =)
Ja joskus sillä on kauaskantoisemmat seuraukset. Itse olen nyt 23-vuotiaana naimisissa miehen kanssa, johon ihastuin ollessani 14-vuotias.
kummallisia tapauksia... hmmm...
Siis kun:
Teini-iän seurustelu ei ole tuommoista lainkaan.
En tiedä ootko nyt joku 5-luokan pikkuhyypiö joka on saanut sellaisen käsityksen, että seurustelu on meinaa: Viikko "yhessä" ja lähetetään 1 "moi,tykkäänsustniiqihangauheesti"-viesti/vko.
Seurustelu on aivan erilaista ja 99% varmana ihanaa, kumpa saisin kokea sellaista itsekin hiljattain... ^^
Että näin!
Ja varmasti teini-iän seurustelu on tuollaista ainakin minun kummallisten kaverien piirissä. Otin muuten loukkauksena kun kutsuit minua 5-luokan pikkuhyypiöksi... Pakko silti myöntää, että on niitä muutamia poikkeuksiakin, mutta osa on sellaisia täysin.
Vieläkin 10 vuoden jälkeen tulee hymy joskus kasvoille, kun muistelee miten sitä jännäsi. Silloin kaikki rakkaus-asiat oli niin paljon huolettomampia ja ongelmat lopulta kuitenkin niin pieniä, vaikka ne isoilta tuntui. Viatonta.
Kyllä sitä vanhempana ehtii kokemaan sitä todellista rakkautta kuka alkoholistiin, kuka pettäjään ja kuka pieksijään. On asuntolainat ja lapset jne.
se teini rakkaus just on söpöö!
muistan pikku tyttönä ku kerrottiin siitä ku uskalsi pitää kädestä kiinni tai halata ja pussaaminen oli paras juttu :)
Kaikille kuuluu teni rakkaus,kuhan se ei menen liian pitkälle aikusiten maailmaan!
Kateellisuus on ihan normaalia ja se on varmasti yks aihe tähän tekstiin! se teini rakkaus kuuluu nuoruuteen!!