joku vain

Puukottajan testamentti
Kirjoittanut: heikki_tala 19.7.2006 klo 16.12


Muistuivatpa mieleeni vuodet Etelä-Pohjanmaalla, kun nuorena hammaslääkärinä jouduin päivittäin puukottamaan potilaita, joilla oli hengenvaarallisia hammasperäisiä märkäpesäkkeitä. Piti osata arvioida, milloin paise oli kypsä puukotettavaksi ja sitten alkoi veri ja märkä lentää - mutta mikä tärkeintä - ankara kipu hellitti ja paraneminen pääsi alkuun.

Huikein tekemäni puukotus tapahtui 1980-luvun puolivälissä Damaskoksessa. WHO:n keskukseemme marssi paikallinen siviilimiliisi Kalashnikov-rynnäkkökivääri kädessä. Vaati apua kauheaan kipuun, minkä märkäpesäke poskessa aiheutti. Ilmoitti myös, että kipeää ei saa tehdä. Paikalliset kollegat väistyivät syrjään ja pyysivät WHO:n asiantuntijaa puukon varteen. Potilas istui tuoliin kivääri poikittain sylissä. Täytyy myöntää, että ihan hiukkasen oli perhosia vatsassani. Mutta sekin puukotus päättyi onnellisesti - potilas pelastui eikä tohtoriakaan ammuttu. ;-)

Aivan samaa hoitoa tarvitaan nyt pakkoruotsimärkäpesäkkeen puhkaisemiseksi. Ilman sitä ei paraneminen ala ja potilas (suomenruotsalaisuus) pelastu. Nyt vain instrumenttina on henkinen puukko! ;-D

Kielivapaus ja valtakunnallisesti virallinen yksikielisyys - kas siinä tavoitteemme!