Olen tämän kevään abiturientti ja hain sekä luokanopettajakoulutukseen, että kotitalousopettajaksi. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että tulossa on välivuosi, ellei nyt ihmeitä tapahdu.
Ongelmani on se, että en tiedä hakisinko ensi vuonna uudestaan, koska en ole täysin varma onko opettajan koulutuksen hankkiminen välttämättä hyvä sijoitus tulevaisuuteen. Olen kyllä jo pikkutytöstä asti haaveillut opettajan urasta, mutta nyt aikuistuttuani olen alkanut epäilemään motiivejani opiskella opettajaksi. Eniten minua epäilyttää se, että en erityisemmin nauti esiintymisestä enkä ole kovin hyvä selittämään asioita. Tuntuu jotenkin väärältä ryhtyä opeksi pelkkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia... Toisaalta en oikein tunne olevani kiinnostunut muista ammateista, mutta se voi tietenkin johtua siitä etten tunne työnkuvia...
No joo, tämä meni vähän sekavaksi, mutta jos joku nyt jotain ymmärsi, niin olisi mukava kuulla ehdotuksia tähän ongelmaani.
Ongelmani on se, että en tiedä hakisinko ensi vuonna uudestaan, koska en ole täysin varma onko opettajan koulutuksen hankkiminen välttämättä hyvä sijoitus tulevaisuuteen. Olen kyllä jo pikkutytöstä asti haaveillut opettajan urasta, mutta nyt aikuistuttuani olen alkanut epäilemään motiivejani opiskella opettajaksi. Eniten minua epäilyttää se, että en erityisemmin nauti esiintymisestä enkä ole kovin hyvä selittämään asioita. Tuntuu jotenkin väärältä ryhtyä opeksi pelkkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia... Toisaalta en oikein tunne olevani kiinnostunut muista ammateista, mutta se voi tietenkin johtua siitä etten tunne työnkuvia...
No joo, tämä meni vähän sekavaksi, mutta jos joku nyt jotain ymmärsi, niin olisi mukava kuulla ehdotuksia tähän ongelmaani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä alan opiskella ruotsin ja saksan opeksi tänä syksynä. Olin todella innoissani päästyäni yliopistoon, mutta nyt olen alkanut miettiä, löytyykö näillä aineilla töitä. Mutta toisaalta ei ole mitään muutakaan alaa, mikä minua kiinnostaisi.
Haluaisin kommentoida myös tuota virkettäsi "Tuntuu jotenkin väärältä ryhtyä opeksi pelkkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia... " ... Jos olet ryhtymässä opettajaksi lyhyiden työpäivien takia, niin olet ehkä väärälle alalle menossa.. Käsittääkseni nimittäin opettajilla on paljon töitä iltaisin, tuntien suunnittelua, kokeiden korjausta, aineiden korjausta?
Mä olen kanssa miettinyt noin, että eihän lomat ja lyhyet työpäivät saa olla tietenkään mikään peruste, sillä työstä itsestäänhän sitä pitäisi olla kiinnostunut.
Sun työllistyminen voi tosiaan olla ongelmallista, sillä saksan lukijoiden määrähän on pudonnut ja pakkoruotsin opiskelustakin käydään jatkuvasti jotain vääntöä... Englanti olisi voinut olla turvallisempi vaihtoehto saksan tai ruotsin kanssa. En ole täysin varma asiasta, mutta tällaista olen ainakin kuullut puhuttavan.
Opettajillahan on tosiaankin paljon suunnittelu yms. tehtäviä, mutta sekin riippuu käsittääkseni aika paljon aineesta ja opettajan omasta motivaatiosta.
Jotenkin on vaan alkanut tuntumaan, että opettaminen ei tunnu tärkeältä ammatilta. Omien opiskelujen myötä on tullut sellainen olo, että suurimman osan oppimistani asioista olen oppinut omassa huoneessani, en opettajan opettaessa. Mitä merkitystä opettajalla oikeastaan on? Jakaa lippusia ja lappusia, joka korjaa ja sitten palauttaa ne. Opettajathan ovat suurimmaksi osaksi vain auktoriteettejä ja eräänlaisia ohjaajia. Ei kukaan opettaja saa aikaan minkäänlaista opetusta, ellei oppilas itse halua oppia. Opettajan työssä minua ehkä pelottaa juuri tuo kyseinen asia, miten jaksan tehdä työtä jos kukaan ei oikeasti halua oppia asioita? Minä kun en haluaisi olla vain sellainen luokan edessä töllisteltävä puhuva pää... No joo, tais mennä vähän minne sattu tää mun kirjoitus, mutta sainpahan ainakin purettua ajatuksiani.
Oikeesti, rupee vain opeksi. Missään muussa hommassa et pidä näin pitkiä kesälomia. Ja jos et ole himoduunari, ei työpäivätkään ole kovin pitkiä. Tällaiselle ei-niin-kunnianhimoiselle tyypille ainakin opettajan homma sopii kuin nenukki päähän. Suosittelen! Kokeile vielä päästä ensi vuonna opettajakoulutukseen. Sit jos et pääse, ni mieti jotain muuta...
T:Ope
kannata, jos sitä täytyy kysellä muilta. Opettajan työ on kutsumustyötä ja vaatii soveltumista alalle.
No jos haluat menettää mielenterveytesi nuorena, niin mikäs siinä. Nykyajan hulgaaninuoriso osaa hommansa. Lisäksi opettajan työ on äärimmäisen stressaavaa koska siihen liittyy paljon muutakin kuin opetustyö (ja niistä ei tietenkään makseta mitään).
kyllä pärjää opetustyössä, ja jopa nauttii siitä paljon. Mutta jos et sovellu alalle tai motiivit työhön ovat huterat, voi se tuottaa tuskaa,,,
* Olen kyllä jo pikkutytöstä asti haaveillut opettajan urasta, mutta nyt aikuistuttuani olen alkanut epäilemään motiivejani opiskella opettajaksi.*
Tuo on yleensä huono lähtökohta. Kaikkein epäsopivimpia opeiksi ovat yleensä ne, jotka ovat jo pienestä pitäen sitä ajatelleet. Tällaiset ihmiset ovat yleensä joustamattomia eivätkä kestä opettajan arkea, joka on hyvin erilaista, kun minä pikkutyttö sen näki. Toisaalta se, että epäilee motiivejaan ja kykyjään on yleensä hyvä merkki. 10 ensimmäistä vuotta opettajana kaikki yleensä epäilevät omia kykyjään...
*Eniten minua epäilyttää se, että en erityisemmin nauti esiintymisestä enkä ole kovin hyvä selittämään asioita. *
Esiintyminen ei ole kovin olennainen osa opettajuutta. Hyvät opettajat eivät yleensä "esiinny", vaan saavat huomion itsestään opetettavaan asiaan. Ellet sitten halua hurmoskonsultiksi lumoamaan yleisöjä. Asioiden selittämisen kyky on tärkeä, ja se kyllä paranee, kun ainenhallinta lisääntyy ja erottaa vaikeat ja olennaiset asiat muista.
*Tuntuu jotenkin väärältä ryhtyä opeksi pelkkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia...*
Pitkät lomat ovat totta ja mukava asia. Päivätkin ovat lyhyitä, se on totta myös. Toki päiviä voi venyttää halutessaan ympäripyöreiksikin, mutta se ei ole itsetarkoitus.
*Toisaalta en oikein tunne olevani kiinnostunut muista ammateista, mutta se voi tietenkin johtua siitä etten tunne työnkuvia..*
Niinpä.
terveisin Opettajien kouluttaja.
Kiitos vastauksestasi, se selvensi hieman sekavia ajatuksiani.
Olen tosiaan haaveillut opettajan ammatista ihan lapsesta lähtien. Väliin on kuitenkin mahtunut vaiheita jolloin toivoin olevani lääkäri, kampaaja, poliisi jne. Opettajan ammatti on kuitenkin se, joka aina on jotenkin pysynyt "pinnalla".
Uskon, että suurin epäilyksen aiheeni on että en osaa sanoa miksi olisin hyvä opettaja. Olen pärjännyt koulussa hyvin, mutta se on lähestulkoon kokonaan ahkeruuteni ansiosta. Olenkin ajatellut, että voisin sen takia sopia opeksi, kun oppiminen ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys. Toisinsanoen olen aina ollut hidas oppimaan uusia asioita. Pidänkin itseäni melko kärsivällisenä ihmisenä, mikä on luultavasti suotava ominaisuus opettajalle.
Esitelmien ja puheiden pitäminen jännittää aivan kauheasti minua joka kerta. Toisaalta olen saanut suurimmaksi osaksi positiivista palautetta esityksistäni.
Opettajan työ on oikeastaan aika pelottavaa, sillä siinä joutuu jatkuvasti antamaan itsestään jotain muille. Toisaalta se jatkuva vuorovaikutuksessa oleminen lasten kanssa on varmasti antoisaa.
En tiedä, ehkä mun pitää ensi vuonna koittaa hakea opettajaksi. Kun tietäisi vaan, mitä siellä pääsykokeissa pitää sanoa ja tehdä että tulee hyväksytyksi???
Tuo on hyvä juttu, että kaikki ei ole itsestään selvää itselle. Voi helpommin ymmärtää muiden oppimisvaikeuksia. Minuakin jännitti (ja yhä jännittää, vaikka olen ollut ope useita vuosia) esimerkiksi esitelmät yms puheet paljon. Opettaminen on kuitenkin ihan erilaista, eikä se jännitä enää yhtään. Siihen tottuu nopeasti.
Täytyy antaa paljon, mutta saa myös paljon. Se on aika mahtavaa juuri sen takia. Ole pääsykokeissa oma itsesi, äläkä teeskentele olevasi stereotyyppi opettaja. Huumorintaju on hyvä.