Haluaisin kysyä teiltä, Suomen korkeakouluissa opiskeleva nuoriso, mitä varten teidän mielestänne nykyään opiskellaan? Onko tarkoitus tosiaan vain saada mahdollisimman nopeasti jonkinlainen tutkinto jolla pääsee edes jotenkuten leivänsyrjään kiinni, ja pääsee elämään "oikeaa" elämää? Eikö kasvulla ihmisenä ole enää mitään arvoa? Eikö opiskelu ole enää elämän parasta aikaa? Entä mihin katosi nuorten halu muuttaa maailmaa? Onko kaikki yhteiskunnassa ja maailmassa muka niin hyvin, ettei mitään enää tarvitse enää muuttaa, kunhan itse sopeutuu hämäräperäisten korkeampien tahojen kuten markkinavoimien vaatimuksiin?
Korkeakouluopiskelijat ovat kautta historian olleet yhteiskunnallisesti aktiivinen ja sitä muovaava voima, ajatellaanpa vaikka Tiananmenin aukion tapahtumia vuonna 1989. Näin oli Suomessakin joskus viime vuosisadalla, mutta nykyään näyttää olevan tärkeää vain nopea valmistuminen ja työmarkkinoiden käytettäväksi pääseminen. Ajan kukkanen ovat ammattikorkeakoulut, jotka tuottavat nimellisesti korkeasti koulutettua, mutta elämänkatsomukseltaan ja ajattelultaan hyvin kapeanäköisiä ”osaajia”. Hyvin ei mene silti perinteisissäkään korkeakouluissa, vapaan ajattelun ilmapiirin ja elämänkatsomuksellisen pohdiskelun (joskus varsinaisen opiskelun kustannuksella) on korvannut kritiikki liian pitkistä opiskeluajoista ja turhasta teoreettisuudesta.
Yhä harvempaa kiinnostaa osallistua mihinkään muuhun kuin tentteihin ja hienoihin yritysten tilaamiin projekteihin. Korostunut yksilöllisyys on tuonut mukanaan välinpitämättömyyden, eikä vaikuttaminen omiin saati yhteiskunnallisiin asioihin kiinnostaa juuri ketään. On vain tärkeää korostaa olevansa juuri sellainen ”ne” vaativat, ja tehdä kritiikittä mitä käsketään. Jo nyt on selvästi nähtävissä, että opiskelijoita pidetään laajasti yhteiskunnallisena rasitteena, jonka pitäisi hävetä tuottamattomuuttaan ja sitä, että näkee asiat eri tavalla kuin vanhemmat, taloudellisesti tuottavat ikäluokat. Pahinta on silti se, ettei se tunnu häiritsevän juuri ketään opiskelijoista.
Korkeakouluopiskelijat ovat kautta historian olleet yhteiskunnallisesti aktiivinen ja sitä muovaava voima, ajatellaanpa vaikka Tiananmenin aukion tapahtumia vuonna 1989. Näin oli Suomessakin joskus viime vuosisadalla, mutta nykyään näyttää olevan tärkeää vain nopea valmistuminen ja työmarkkinoiden käytettäväksi pääseminen. Ajan kukkanen ovat ammattikorkeakoulut, jotka tuottavat nimellisesti korkeasti koulutettua, mutta elämänkatsomukseltaan ja ajattelultaan hyvin kapeanäköisiä ”osaajia”. Hyvin ei mene silti perinteisissäkään korkeakouluissa, vapaan ajattelun ilmapiirin ja elämänkatsomuksellisen pohdiskelun (joskus varsinaisen opiskelun kustannuksella) on korvannut kritiikki liian pitkistä opiskeluajoista ja turhasta teoreettisuudesta.
Yhä harvempaa kiinnostaa osallistua mihinkään muuhun kuin tentteihin ja hienoihin yritysten tilaamiin projekteihin. Korostunut yksilöllisyys on tuonut mukanaan välinpitämättömyyden, eikä vaikuttaminen omiin saati yhteiskunnallisiin asioihin kiinnostaa juuri ketään. On vain tärkeää korostaa olevansa juuri sellainen ”ne” vaativat, ja tehdä kritiikittä mitä käsketään. Jo nyt on selvästi nähtävissä, että opiskelijoita pidetään laajasti yhteiskunnallisena rasitteena, jonka pitäisi hävetä tuottamattomuuttaan ja sitä, että näkee asiat eri tavalla kuin vanhemmat, taloudellisesti tuottavat ikäluokat. Pahinta on silti se, ettei se tunnu häiritsevän juuri ketään opiskelijoista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opiskelen markkinavoimia varten ja sita kautta elamaa varten. Opiskeluaikani on ollut (ja on) todella hauskaa ja mukavaa, seka monin puolin antoisaa aikaa. Maailmaa on tullut nahtya ja ihmisiin tutustuttua. Luulenpa jopa hieman siina sivussa kasvaneeni ihmisena.
Omalla kohdallani kuitenkin faktaa on se, etta raha ratkaisee suurilta osin. Rakastan rahaa ja sen tuomia mahdollisuuksia. Tekeeko se minuta huonon ihmisen? Joidenkin silmissa ehka, sille en voi mitaan.
Itse opiskelen AMK:ssa ja ainakin oman kurssini opiskelijat ovat hyvinkin laaja-alaisen ajattelun omaavia yksiloita. Mita tulee yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, niin se on henkilosta kiinni. Minua itsea se ei juuri kiinnosta, sen verran omahyvainen olen. Eika se minua hairitse.
Mistä luulet, että nuoriso on vaikutteensa saanut? Mikä kauhistus vanhemmille onkaan, kun lapsi ei osaa itse huolehtia itsestään. Vanhemmille ikäluokille korkeakoulutukinto on totta tosiaan ollut se ainoa tie menestykseen, ei enää tämän päivän nuorisolle. Kaikki mahdolliset heikkouden merkit on peitettävä jo kotoa lähtien. Kaikenlainen epäonnistumisesta keskustelu ja juoruilu on kiellettyä. Meillä menee vain hyvin.
Miksi vanhemmat ikäluokat ovat halunneet ammattikorkeakouluja? Ei kai nuoriso ole niiden perustamisesta päättänyt.