Seurustellut yksinäisen naisen kanssa? Mikä suhteessanne oli/on posiviivista ja mikä negatiivista? Jos erositte, niin liittyikö se mitenkään toisen yksinäisyyteen ja siihen, että hänellä ei ollut kavereita/ystäviä sinun lisäksesi?
Asiallisia vastauksia odotellen....
Mukavaa kesää ihan kaikille! = )
Asiallisia vastauksia odotellen....
Mukavaa kesää ihan kaikille! = )
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvän kysymyksen heitit. En ole itse seurustellut yksinäisen kanssa, mutta mietin asiaa toiselta kantilta kun olen itse sellainen (yksinäinen). Tunnen olevani omituinen. En ole ujo mutta kynnys ystävystymiseen on suuri.. mulla ei ole tukiverkostoa eikä kahvittelukavereita. Toisaalta en kärsikään yksinolosta, kyllä hyvä kirja huonon seuran voittaa ja kahvi maistuu kyllä yksinkin .. Mutta hiukan mietityttää mitä mahdollinen kumppani ajattelisi, pitäisikö kummallisena. Ns takiasta minusta ei kyllä saa jos se olisi pelkona.. :)
yhdessäolo, läheisyys, negatiivista lievä mustasukkaisuus ja yksinäisyyden tunne itsellä. Älä ainakaan, jos sinut jätetään tai jätät hänet, halveksi, hauku maanrakoon tai nimittele häntä. Jotkut asiat paranevat hitaasti.
Ja joskus asiat voivat olla toisin.
Yksinäisyys ei ole synti.
Yksinäisyys ei ole häpeä.
Yksinäisyys ei estä rakastamasta.
Yksinäinen voi olla toisen kanssa.
Yksinäisyys on vain tunne.
Tunteet satuttavat.
Tunteet antavat.
Rakkauden tunne poistaa yksinäisyyttä.
harkita moista riskiä? Jos näin on, niin miten tiedät hänen olevan yksinäinen, voihan hän olla esim töissä syrjäänvetäytyvä, mutta seurallinen vapaalla.
Yksinäisyys, hmm... itse olen aika yksinäinen, enkä pidä sitä mitenkään meriittinä, onnistuneempi ihminen olisin, jos saisin paremmin yhteyden toisiin.
Toisaalta, kuten joku jo sanoi, kaikki yksinäiset eivät ole onnettomia, ja silloin syytä huoleen ei ainakaan ole. Toisaalta, jos yksinäinen ihminen on masentunut, on hän myös hyvin haavoittuvainen, joten varovainen ehkä joutuisit olemaan.
olen itse yksinäinen (no muutama ystävä on, mutta ei sellaisia joiden kanssa täytyy kokoajan pitää yhteyksiä), ja olen seukannut yksinäisen naisen kanssa.
itseasiassa en tajua kysymystäsi, koska ongelmia ei missään nimessä ollut yksinäisyyden vuoksi päinvastoin. kahdenkeskeistä oleilua (juuri sitä mitä arvostan sekä kaipaan - en enää aikuisena halua liikkua jengeissä). muutamia yhteisiä harrastuksia oli, minulla sitten vielä omia.
aivan mahtavaa aikaa, vai kultaako aika muistot ;)
toivon sydämestäni löytäväni jatkossakin yksinäisen naisystävän rinnalleni.
..... , on yksinäisistä? Onko sinulla heistä huonoja kokemuksia, tai pelkäätkö että sinä saattaisit olla "huono kokemus" jollekulle yksinäiselle ihq:lle? Kerrothan, onko tämä ketju vahvistanut vai kyseenalaistanut aiempia mietteitäsi.
Kivaa kesää sinulle myös! Sen vuoksi vain kyselen, kun mietin tulinko ehkä kerran torjutuksi juuri siksi, kun minulla ei ole erityisen suurta hovia ympärilläni. Murheellista, jos näin on.
Koska itse olen todellakin yksinäinen. Vastausten määrästä voi toki päätellä, että aika harva on tainnut yksinäisen kanssa seurustella. Well well, but that´s not surprise at all...
Sitäkö, ettei ole laajaa kaveripiiriä, vaan ainoastaan yksittäisiä hyviä ystäviä? Vai sitä, ettei ole ketään? Ei kai kukaan siksi hylkää, ettei ole sitä "hovia"...
seurustelen, ja niin tekee moni muukin "yksinäinen" jonka tunnen, eli ei se normaalisti mihinkään vaikuta... Onneksi!
Kyselin omia tuntemuksiasi, kun mietin onko mahdollista, että sillä asialla olisi jonkin tyyppisille ihmisille väliä... kuten juuri sille (hyvin sosiaaliselle) henkilölle, joka minut kerran torjui. Niinhän se on, ettei kaikkia voi miellyttää.
Sisarusten (perheineen) lisäksi ketään muita.
Luulisin ettei aikuisilla naisilla (yli 35vee), joiden elämän täyttää työ ja harrastus pyöri "ystävät" (= monilla pelkkiä ryyppykavereita, mitä olen seurannut tilannetta) nurkissa vapaa-aikoina. Eri asia on, kun menee jonkun/joidenkin kavereiden kanssa esim leffaan, peliä katsomaan tmv. Tai joskus käymään toisen luona, mutta että joka viikonloppu esim. pitäisi liikkua kavereidensa kanssa niin huh-huh. Teinien touhua!!
TODELLISESTA yksinäisyydestä.
Ei saisi antaa yksinäisyyden eristää itseään enää enempää muista ihmisistä! Jos ei viihdy yksinäisenä, on kai pakko alkaa etsiä sellaisia harrastuksia, missä tutustuu toisiin... vaikkapa yhdistystoimintaa, vapaaehtoistyötä...
Itsekin voisi vaikkapa liittyä punaisen ristin ystäväpalveluun, ja ryhtyä jonkun yksinäisen vanhuksen kaveriksi. Hyvällä tuurilla siinä sivussa saattaisi myös tavata nuorempiakin ihmisiä.
Sääliä mä ite en todellakaan kaipaa. Niin, pitäisi kai hakeutua harrastuksiin. Mutta kun ei sitä yksin jaksa... Kun tää on sellanen vuosien saatossa tullut noidankehä, jos ei ole ulospääsyä.