Iltayöllä, kaukaa metsiköstä,
käen kukuntaa mä kuuntelin.
Enkä tiedä,
miksi määrän laskin,
enteillehän usein naurahdin.
Sain kolme elinvuotta
- sen mä kuulin-
neljäs särähtäin,
kuin empien...
Ja vaikka enteisiin en uskoiskaan,
nuo vuodet sai mun hiljaa huokaamaan.
Mä katsoin yksinäistä maisemaa;
jo kylä nukkui unta raukeaa.
Yön usvaharso lepäs joen yllä,
ja hento hämäryys
maan kietoi syleilyynsä.
käen kukuntaa mä kuuntelin.
Enkä tiedä,
miksi määrän laskin,
enteillehän usein naurahdin.
Sain kolme elinvuotta
- sen mä kuulin-
neljäs särähtäin,
kuin empien...
Ja vaikka enteisiin en uskoiskaan,
nuo vuodet sai mun hiljaa huokaamaan.
Mä katsoin yksinäistä maisemaa;
jo kylä nukkui unta raukeaa.
Yön usvaharso lepäs joen yllä,
ja hento hämäryys
maan kietoi syleilyynsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinulta taas kesästä ja kaiken lyhyydestä ja katoavudesta. Hieno!
Itseltänikin on aika kadonnut runojen kirjoittamiselta, kun lomalla pitäisi ehtiä niin paljon. Veneenkin korjaus on vielä kesken.
Kiitos vastauksestasi, tem. En lainkaan ihmettele, että runojen kirjoittamiseen ei kesällä jää aikaa. Toisaalta, kesä on kuin runo jo itsessään ))). Saamme "lukea" sen säkeitä läpi vuorokauden.
Leppoisaa lomaa Sinulle ja iloa veneen korjauspuuhiisi.