Mirka oli tapaillut vuosia sitten , Jonin vanhempaa veljeä Santtua, kunnes tämä oli kadonnut Mirkan elämästä mitään kertomatta tai selittämättä mitään . Mirkalle oli kerrottu , että hän oli lähtenyt toisen kanssa pois, tämä oli särkenyt hänen sydämensä totaalisesti. Joni oli yrittänyt korvata veljensä paikan, mutta Mirka oli kieltäytynyt selityksellä ettei hän pystyisi tapailemaan hänen veljeään eikä hänellä ollut tunteita häntä tai ketään muuta miestä varten tallessa.
- Niin, minäpä minä ja näköjään jo unohdettuna.
- Mitä sinä haluat minusta ja miksi kaikki tämä hulluus. Jos tämä liittyy siihen niin siitä on jo 4 ½ vuottaa eikä siinä sinua loukattu?
- Ai, ei minun tunteet ollut pelissä? Kahden vuoden ajan mietin mikä vika minussa oli ettet hyväksynyt minua. Vaikka tein sinulle palveluksen. Kävin samaan aikaan kursseja opettajaksi, siihen asti kun sain paikan sikäläisestä koulusta avustajan paikan. Sieltä siirryin eri kouluihin muuttaen sukunimeäni Koivulaksi. Sitten löysin koulusi . Vapaana oli opettajan paikka joten käytin tilaisuuteni kostolle, ja suunnittelin kaiken tämän.
- Mutta, mitä tarkoitat palveluksella?
- Et siis vieläkään tiedä. Muistat kun kerroin sinulle, että Santtu lähti toisen matkaan, se oli vale. Totta oli , että hän lähti, mutta vain siksi, että pakotin. Hän tiesi, että pidin sinusta joten hän ei aluksi uskonut minun uhkauksia kostaa sinulle jos ei hän lähtisi. Lopuksi hän oli epävarma uhkauksieni toteutuksesta joten sanoin hänelle meidän olleen yhdessä, sinä yhtenä iltana kun kerroit ettet pääse esteitten takia. Ja hän uskoi sen ja lähti.
- Senkin alhainen paskiainen, miten uskalsit vaikka tiesit minun rakastavan häntä. Karjuin hänelle ja kävin hänen kimppuunsa kumoten hänet lattialle. Yhdellä voimakkaalla liikkeellä hän paiskasi minut kyljelleni seinän ja itsensä väliin naksauttaen asetta kädessään .
- Tuo oli paha virhe. Hän karjaisi naama punaisena heilutellen asettaan ja viittoen minua nousemaan.
- Täällä voit kiljua mielin määrin sillä rakennuksessa ei ole enää ketään, huolehdin siitä ja paikat ovat lukossa joten kukaan ei pääse sisään ilman avainta. Samalla ovi avautui hänen takanaan. Riku astui ovesta sisälle
- Taisit jälleen erehtyä Joniseni.
- Oletko kunnossa Mirka? Riku kysyi ja käveli luokseni huomioimatta aseistettua Jonia.
- Kuinka saamarissa pääsit sisälle, ovet ovat lukossa..
- Mutta ikkuna oli auki josta kuka vain pääsisi sisälle.
- No sinä olet pieni virhe jonka saa pian hoidettua pois päiviltä. Hän sanoi kylmästi ja latasi aseensa.
- Ei, et saa ampua häntä ja viedä pois luotani. En aio menettää häntäkin. Sanoin uhmakkaasti nieleskellen kyyneleitäni ja astuen Rikun eteen.
- En ymmärrä mitä näet hänessä, mitä minulla ei olisi olenhan sentään Santun veli.
- Sinulla ei ole tippaakaan oikeutta verrata itseäsi Santtuun, et ole puoleksikaan samanlainen kuin hän. Hän huolehti minusta, eikä yrittänyt satuttaa minua vaikka mikä olisi. Hän sanoi aina suojelevansa minua pahalta ja nyt tajuan mitä hän tarkoitti. Katsoin häntä puoliksi kyyneleisin silmin ,mutta niistä kuvastui silti viha.
- Tuo ei ole totta minä rakastan veljeäni enkä koskaan s…. Hänen äänensä häipyi.
- Satuttaisi häntä vai? Mitä luulet oikein tehneen hänelle kun ajoit hänet pois väkisin ja vielä valehtelit hänellä. Kerro monestiko hän on soittanut tai kirjoittanut sinulle tai vastannut puheluihisi tai pyyntöihisi, sano se minulle?
- Mutta minä tein sen koska rakastan sinua. Hän sanoi jo melkein itkien.
- Etkö vieläkään tajua minä EN rakasta sinua, enkä koskaan tule. Voit tehdä mitä vain erottaaksesi minut ja miehen jota rakastan, mutta en tule koskaan rakastamaan ja välittämään sinusta en ainakaan tämän jälkeen.
- Hyvä on, hän sanoi nieleskellen kyyneleitään ja laskien aseensa sivulleen.
- Jos et halua minua vaan tuommoisia nilkkejä, niin turha minun on heitä ampua.
- Joni älä nyt käsitä…
- Ole hiljaa olen kuunnellut tarpeeksi on vuoroni puhua. Tule lähemmäs.
Päästin irti Rikun kädestä jota olin puristanut koko ajan ja kävelin hitaasti kohti Jonia jääden metrin päähän hänestä. Katsoin syvälle hänen loistaviin silmiinsä.
- Olen pahoillani kaikesta mitä aiheutin sinulle kipua ja surua Mirka. Mutta en kestä ilman sinua ja tein kaikkeni takiasi jotta voisimme olla yhdessä. Tämä oli viimeinen keinoni ja se ei tehonnut, nilkki sai sydämesi en minä niin miksi hän saisi pitää sen jos en minä. Hyvästi.
Kaikki kävi nopeasti, mutta silti niin hitaasti Jonin nostaessa kättään ja laukaisten aseensa minua kohti. Tunsin piston kyljessä ja jäin räpyttelemään silmiäni. Näin ja kuulin heikosti kun varustetut poliisit paiskasivat oven matalaksi ja ampuivat Jonia jalkaan saaden hänet kaatumaan ja menettämään otteensa aseesta. Seisoin siinä tapahtumien keskellä melkein kuin kivettyneenä liikkumatta ja tuntematta kipua vain kylmää. Elämä vilahti edestäni, näin Santun hymyilevät kasvot, jotka vaihtuivat Rikun kasvoihin, näin erillisiä muistoja menneisyydestäni. Äkkiä kaikki kaikkosi ja en kyennyt seisomaan enää vaan kaaduin taaksepäin. Riku nappasi minusta kiinni ja laski minut varovasti syliinsä lepäämään.
- Luoja Mirka. Soittakaa saamari soikoon ambulanssi äkkiä. Hengittä rauhallisesti, älä nyt helkatissa kuole syliini. En halua menettää sua en nyt.
Katsoin häntä silmiin ja tunsin sen rakkauden jonka kerran menetin ja näin kirkkaan kyyneleen vierähtävän hänen poskelleen. Pyyhin kyyneleen pois hänen poskeltaan ja hymyilin hänelle, äkkiä henkäisin syvään ja kaikki vain katosi.
Samassa kuljin tutulla pellolla jonkun tutun tuntuisen hahmon kanssa kohti aurinkoa.
- Eikö ole kaunista?
- Vastustamattoman kaunista, mutta missä minä olen? Kysyin ja katsoin ensimmäisen kerran miestä. Se oli veljeni, joka oli kohdannut kohtalonsa vuosia sitten kun hän oli kuljettanut kännisiä kavereitaan ja häiriintynyt katsomaan pois tieltä ja ajanut päin rekkaa. Heitä ei ehditty auttamaan sillä autot räjähtivät melkein välittömästi.
- Make, se olet sinä mutta sinähän olet…
- Niin, olet päätöksen edessä johon minulla ei ollut mahdollisuutta. Katso.
- Siellähän on vaari ja lemmikit ja muut sukulaiset…
- He ovat myös pois menneet ja tulleet tänne, heillä ei ole tuskia ja vammoja katso haavojasi. Nostin paitani helmaa ja reikä oli kadonnut.
- Sinut on poistettu ruumiistasi jolla oli ne lait ja velvoitteet maassa, täällä ne eivät päde katso. Suuri ikkuna avautui taivaalle. Näin kuinka lääkärit ja hoitajat juoksentelivat ja hääräsivät ympärilläni, koneet piippasivat heikosti . Katsoin veljeäni , jonka kädestä pidin kiinni ja sukulaisia. Käännyin pois ja lähdin kävelemään kohti sukulaisiani, kuullessani takaani tutun äänen. Näin Rikun seisovan ikkunan takan pitäen kättään lasilla ja hokien koko ajan.
- Älä kuole, ei nyt kun juuri oltiin selviämässä, älä jätä minua. Tunsin hänen tuskansa ja näin hänen itkevän. Katsoin syvälle hänen silmiinsä ja muistin sen rakkauden minkä näin hänen silmissään. Kyyneleet kirposivat myös minun poskilleni kun tajusin juoksevan kohti pimeyttä pois auringosta ja vilkuttavasta veljestäni.
Koneet lopettivat piipittämisensä ja pomppimisensa näyttäen puhdasta viivaa ja vinkuvaa ääntä.
- Tohtori sydänkäyrä on pysähtynyt lopullisesti. Se ei reagoi enää lääkkeisiin ja sähköiskuihin. Mitä teemme?
- On turha jatkaa ja hukata aikaa, olemme tehneet parhaamme ja enemmänkin tämän nuoren takia. Hoitaja merkitse kuolin ajaksi 18.30.
- Menen ilmoittamaan pojalle.
- Ei se on parempi, jos hän kuulee sen suoraan lääkäriltä.
Lääkäri astui ulos leikkaussalista poistaen käsineensä ja heittäen ne roskikseen. Hän poisti myös maskinsa ja myssynsä saavuttua pojan luo.
- Mikä on onko hän kunnossa? Voinko nähdä hänet.?
- Olen pahoillani, mutta hän…
- Ei, ei teidän on tehtävä jotain. Hän ei voi olla kuollut.
- Olemme tehneet kaikkemme mikä meidän vallassa oli, mutta sydän ei reagoinut lääkkeisiin ja iskuihin ja hän oli menettänyt niin paljon vertakin ennen kuin saimme hänet tänne. Hän otti pojan olka päästä kiinni ja antoi surun valittelut.
- Tohtori tulkaa äkkiä hänen sydämensä alkoi lyödä ennen kuin vedimme johdot irti. Se voimistuu koko ajan ja muut ovat jo operoimassa haavaa umpeen.
- Miten se voi olla mahdollista sydän oli pysähdyksissä melkein 4 minuuttia. Tohtori kummasteli vetäen myssyään ja hoitajan antamia hanskoja käteensä hänen kävellessään saliin.
- Se on todellinen ihme tohtori , mutta hän luultavasti ei ollut valmis lähtemään
- No niin ihmiset laitetaan vauhtia , että hänet saadaan lepäämään ja heräilemään.
Raotin silmiäni, mutta häikäistyin lamppujen valoista, niin että silmiä vihloi. Silmäni tottui nopeasti ja aloin vilkuilemaan ympärilleni. Pian huomasin, että Riku oli nukahtanut tuolille sänkyni viereen pitäen kädestäni kiinni. Silitin hänen kiiltäviä hiuksiaan jonkin aikaa, kun heräsi.
- Olet vihdoinkin hereillä.
- Kyllä, en tunnu pääsevän eroon näistä sairaalan sängyistä
- Olin todella huolissani sinusta luulin jo hetken… menettäneeni sinut.
- Tiedän sinun ansiosta tulin takaisin.
- Mitä oikein tarkoitat?
- Kerron sinulle sitten myöhemmin, mutta mistä tiesit että olisin vaarassa ja missä tarkalleen olisin?
- Menin niin kuin sanoin töihin, sain joitain epämääräisiä hantti hommia käteni takia. Olin tehnyt tunteja töitä kun törmäsin vanhaan kaveriini ja hänen kaveriinsa.
Juttelimme ja kerroin kädestäni ja tästä jutusta, kun minulle selvisi, että se yksi tyyppi oli Markku. Hän kertoi teidän keskustelusta ja muisti , että joku uusi mies opettaja oli takavarikoinut hänen kännykkänsä pari päivää ennen ekaa soittoa. Sitten hän kertoi , että oli saanut kuulla ,että sinulla on sen tukkari joten epäilykseni heräsi. Sitten sain kuulla, että opettajalla oli hiukan repeytynyt musta pusakka, joka sopi siihen palaseen jonka löysin Rasselta joka oli luultavasti repäissyt sen silloin viimeisen kohtauksen jälkeen, jolloin varmistuin asiasta ja soitin poliisille ja kerroin tilanteen.
- Onneksi sait tietää tai ties miten olisi voinut käydä. Tämänkin voi vihdoin heittää menneisyyteen mikäli mahdollista, ei tarvitse pelätä enää.
- Niin, se on vihdoin ohi ja selvisimme siitä yhdessä.
- Mutta nyt tulevaisuuteen ja iloisimpiin asioihin, miten on sen lupaamasi pitsan laita. Virnistin hiukan ja tunsin kuinka oloni parani ja voimani. Se oli ohi.
Pian tapahtumien jälkeen otin yhteyden Santun kanssa kaikkien niiden vuosien jälkeen ja puhuimme vanhat asiat selviksi ja uudet. Olimme siitä lähtien jatkuvasti yhteyksissä ja puhuimme tapahtuneesta parhaina ystävinä.
Joni joutui elinkautiseen.
Minun ja Rikun elämä paranee paranemistaan, sillä tapahtumat sitoivat meidät lopullisesti yhteen. Elämme onnellisina ja ilman pelkoa, että se tapahtuisi taas, olisimmehan silti yhdessä.
- Niin, minäpä minä ja näköjään jo unohdettuna.
- Mitä sinä haluat minusta ja miksi kaikki tämä hulluus. Jos tämä liittyy siihen niin siitä on jo 4 ½ vuottaa eikä siinä sinua loukattu?
- Ai, ei minun tunteet ollut pelissä? Kahden vuoden ajan mietin mikä vika minussa oli ettet hyväksynyt minua. Vaikka tein sinulle palveluksen. Kävin samaan aikaan kursseja opettajaksi, siihen asti kun sain paikan sikäläisestä koulusta avustajan paikan. Sieltä siirryin eri kouluihin muuttaen sukunimeäni Koivulaksi. Sitten löysin koulusi . Vapaana oli opettajan paikka joten käytin tilaisuuteni kostolle, ja suunnittelin kaiken tämän.
- Mutta, mitä tarkoitat palveluksella?
- Et siis vieläkään tiedä. Muistat kun kerroin sinulle, että Santtu lähti toisen matkaan, se oli vale. Totta oli , että hän lähti, mutta vain siksi, että pakotin. Hän tiesi, että pidin sinusta joten hän ei aluksi uskonut minun uhkauksia kostaa sinulle jos ei hän lähtisi. Lopuksi hän oli epävarma uhkauksieni toteutuksesta joten sanoin hänelle meidän olleen yhdessä, sinä yhtenä iltana kun kerroit ettet pääse esteitten takia. Ja hän uskoi sen ja lähti.
- Senkin alhainen paskiainen, miten uskalsit vaikka tiesit minun rakastavan häntä. Karjuin hänelle ja kävin hänen kimppuunsa kumoten hänet lattialle. Yhdellä voimakkaalla liikkeellä hän paiskasi minut kyljelleni seinän ja itsensä väliin naksauttaen asetta kädessään .
- Tuo oli paha virhe. Hän karjaisi naama punaisena heilutellen asettaan ja viittoen minua nousemaan.
- Täällä voit kiljua mielin määrin sillä rakennuksessa ei ole enää ketään, huolehdin siitä ja paikat ovat lukossa joten kukaan ei pääse sisään ilman avainta. Samalla ovi avautui hänen takanaan. Riku astui ovesta sisälle
- Taisit jälleen erehtyä Joniseni.
- Oletko kunnossa Mirka? Riku kysyi ja käveli luokseni huomioimatta aseistettua Jonia.
- Kuinka saamarissa pääsit sisälle, ovet ovat lukossa..
- Mutta ikkuna oli auki josta kuka vain pääsisi sisälle.
- No sinä olet pieni virhe jonka saa pian hoidettua pois päiviltä. Hän sanoi kylmästi ja latasi aseensa.
- Ei, et saa ampua häntä ja viedä pois luotani. En aio menettää häntäkin. Sanoin uhmakkaasti nieleskellen kyyneleitäni ja astuen Rikun eteen.
- En ymmärrä mitä näet hänessä, mitä minulla ei olisi olenhan sentään Santun veli.
- Sinulla ei ole tippaakaan oikeutta verrata itseäsi Santtuun, et ole puoleksikaan samanlainen kuin hän. Hän huolehti minusta, eikä yrittänyt satuttaa minua vaikka mikä olisi. Hän sanoi aina suojelevansa minua pahalta ja nyt tajuan mitä hän tarkoitti. Katsoin häntä puoliksi kyyneleisin silmin ,mutta niistä kuvastui silti viha.
- Tuo ei ole totta minä rakastan veljeäni enkä koskaan s…. Hänen äänensä häipyi.
- Satuttaisi häntä vai? Mitä luulet oikein tehneen hänelle kun ajoit hänet pois väkisin ja vielä valehtelit hänellä. Kerro monestiko hän on soittanut tai kirjoittanut sinulle tai vastannut puheluihisi tai pyyntöihisi, sano se minulle?
- Mutta minä tein sen koska rakastan sinua. Hän sanoi jo melkein itkien.
- Etkö vieläkään tajua minä EN rakasta sinua, enkä koskaan tule. Voit tehdä mitä vain erottaaksesi minut ja miehen jota rakastan, mutta en tule koskaan rakastamaan ja välittämään sinusta en ainakaan tämän jälkeen.
- Hyvä on, hän sanoi nieleskellen kyyneleitään ja laskien aseensa sivulleen.
- Jos et halua minua vaan tuommoisia nilkkejä, niin turha minun on heitä ampua.
- Joni älä nyt käsitä…
- Ole hiljaa olen kuunnellut tarpeeksi on vuoroni puhua. Tule lähemmäs.
Päästin irti Rikun kädestä jota olin puristanut koko ajan ja kävelin hitaasti kohti Jonia jääden metrin päähän hänestä. Katsoin syvälle hänen loistaviin silmiinsä.
- Olen pahoillani kaikesta mitä aiheutin sinulle kipua ja surua Mirka. Mutta en kestä ilman sinua ja tein kaikkeni takiasi jotta voisimme olla yhdessä. Tämä oli viimeinen keinoni ja se ei tehonnut, nilkki sai sydämesi en minä niin miksi hän saisi pitää sen jos en minä. Hyvästi.
Kaikki kävi nopeasti, mutta silti niin hitaasti Jonin nostaessa kättään ja laukaisten aseensa minua kohti. Tunsin piston kyljessä ja jäin räpyttelemään silmiäni. Näin ja kuulin heikosti kun varustetut poliisit paiskasivat oven matalaksi ja ampuivat Jonia jalkaan saaden hänet kaatumaan ja menettämään otteensa aseesta. Seisoin siinä tapahtumien keskellä melkein kuin kivettyneenä liikkumatta ja tuntematta kipua vain kylmää. Elämä vilahti edestäni, näin Santun hymyilevät kasvot, jotka vaihtuivat Rikun kasvoihin, näin erillisiä muistoja menneisyydestäni. Äkkiä kaikki kaikkosi ja en kyennyt seisomaan enää vaan kaaduin taaksepäin. Riku nappasi minusta kiinni ja laski minut varovasti syliinsä lepäämään.
- Luoja Mirka. Soittakaa saamari soikoon ambulanssi äkkiä. Hengittä rauhallisesti, älä nyt helkatissa kuole syliini. En halua menettää sua en nyt.
Katsoin häntä silmiin ja tunsin sen rakkauden jonka kerran menetin ja näin kirkkaan kyyneleen vierähtävän hänen poskelleen. Pyyhin kyyneleen pois hänen poskeltaan ja hymyilin hänelle, äkkiä henkäisin syvään ja kaikki vain katosi.
Samassa kuljin tutulla pellolla jonkun tutun tuntuisen hahmon kanssa kohti aurinkoa.
- Eikö ole kaunista?
- Vastustamattoman kaunista, mutta missä minä olen? Kysyin ja katsoin ensimmäisen kerran miestä. Se oli veljeni, joka oli kohdannut kohtalonsa vuosia sitten kun hän oli kuljettanut kännisiä kavereitaan ja häiriintynyt katsomaan pois tieltä ja ajanut päin rekkaa. Heitä ei ehditty auttamaan sillä autot räjähtivät melkein välittömästi.
- Make, se olet sinä mutta sinähän olet…
- Niin, olet päätöksen edessä johon minulla ei ollut mahdollisuutta. Katso.
- Siellähän on vaari ja lemmikit ja muut sukulaiset…
- He ovat myös pois menneet ja tulleet tänne, heillä ei ole tuskia ja vammoja katso haavojasi. Nostin paitani helmaa ja reikä oli kadonnut.
- Sinut on poistettu ruumiistasi jolla oli ne lait ja velvoitteet maassa, täällä ne eivät päde katso. Suuri ikkuna avautui taivaalle. Näin kuinka lääkärit ja hoitajat juoksentelivat ja hääräsivät ympärilläni, koneet piippasivat heikosti . Katsoin veljeäni , jonka kädestä pidin kiinni ja sukulaisia. Käännyin pois ja lähdin kävelemään kohti sukulaisiani, kuullessani takaani tutun äänen. Näin Rikun seisovan ikkunan takan pitäen kättään lasilla ja hokien koko ajan.
- Älä kuole, ei nyt kun juuri oltiin selviämässä, älä jätä minua. Tunsin hänen tuskansa ja näin hänen itkevän. Katsoin syvälle hänen silmiinsä ja muistin sen rakkauden minkä näin hänen silmissään. Kyyneleet kirposivat myös minun poskilleni kun tajusin juoksevan kohti pimeyttä pois auringosta ja vilkuttavasta veljestäni.
Koneet lopettivat piipittämisensä ja pomppimisensa näyttäen puhdasta viivaa ja vinkuvaa ääntä.
- Tohtori sydänkäyrä on pysähtynyt lopullisesti. Se ei reagoi enää lääkkeisiin ja sähköiskuihin. Mitä teemme?
- On turha jatkaa ja hukata aikaa, olemme tehneet parhaamme ja enemmänkin tämän nuoren takia. Hoitaja merkitse kuolin ajaksi 18.30.
- Menen ilmoittamaan pojalle.
- Ei se on parempi, jos hän kuulee sen suoraan lääkäriltä.
Lääkäri astui ulos leikkaussalista poistaen käsineensä ja heittäen ne roskikseen. Hän poisti myös maskinsa ja myssynsä saavuttua pojan luo.
- Mikä on onko hän kunnossa? Voinko nähdä hänet.?
- Olen pahoillani, mutta hän…
- Ei, ei teidän on tehtävä jotain. Hän ei voi olla kuollut.
- Olemme tehneet kaikkemme mikä meidän vallassa oli, mutta sydän ei reagoinut lääkkeisiin ja iskuihin ja hän oli menettänyt niin paljon vertakin ennen kuin saimme hänet tänne. Hän otti pojan olka päästä kiinni ja antoi surun valittelut.
- Tohtori tulkaa äkkiä hänen sydämensä alkoi lyödä ennen kuin vedimme johdot irti. Se voimistuu koko ajan ja muut ovat jo operoimassa haavaa umpeen.
- Miten se voi olla mahdollista sydän oli pysähdyksissä melkein 4 minuuttia. Tohtori kummasteli vetäen myssyään ja hoitajan antamia hanskoja käteensä hänen kävellessään saliin.
- Se on todellinen ihme tohtori , mutta hän luultavasti ei ollut valmis lähtemään
- No niin ihmiset laitetaan vauhtia , että hänet saadaan lepäämään ja heräilemään.
Raotin silmiäni, mutta häikäistyin lamppujen valoista, niin että silmiä vihloi. Silmäni tottui nopeasti ja aloin vilkuilemaan ympärilleni. Pian huomasin, että Riku oli nukahtanut tuolille sänkyni viereen pitäen kädestäni kiinni. Silitin hänen kiiltäviä hiuksiaan jonkin aikaa, kun heräsi.
- Olet vihdoinkin hereillä.
- Kyllä, en tunnu pääsevän eroon näistä sairaalan sängyistä
- Olin todella huolissani sinusta luulin jo hetken… menettäneeni sinut.
- Tiedän sinun ansiosta tulin takaisin.
- Mitä oikein tarkoitat?
- Kerron sinulle sitten myöhemmin, mutta mistä tiesit että olisin vaarassa ja missä tarkalleen olisin?
- Menin niin kuin sanoin töihin, sain joitain epämääräisiä hantti hommia käteni takia. Olin tehnyt tunteja töitä kun törmäsin vanhaan kaveriini ja hänen kaveriinsa.
Juttelimme ja kerroin kädestäni ja tästä jutusta, kun minulle selvisi, että se yksi tyyppi oli Markku. Hän kertoi teidän keskustelusta ja muisti , että joku uusi mies opettaja oli takavarikoinut hänen kännykkänsä pari päivää ennen ekaa soittoa. Sitten hän kertoi , että oli saanut kuulla ,että sinulla on sen tukkari joten epäilykseni heräsi. Sitten sain kuulla, että opettajalla oli hiukan repeytynyt musta pusakka, joka sopi siihen palaseen jonka löysin Rasselta joka oli luultavasti repäissyt sen silloin viimeisen kohtauksen jälkeen, jolloin varmistuin asiasta ja soitin poliisille ja kerroin tilanteen.
- Onneksi sait tietää tai ties miten olisi voinut käydä. Tämänkin voi vihdoin heittää menneisyyteen mikäli mahdollista, ei tarvitse pelätä enää.
- Niin, se on vihdoin ohi ja selvisimme siitä yhdessä.
- Mutta nyt tulevaisuuteen ja iloisimpiin asioihin, miten on sen lupaamasi pitsan laita. Virnistin hiukan ja tunsin kuinka oloni parani ja voimani. Se oli ohi.
Pian tapahtumien jälkeen otin yhteyden Santun kanssa kaikkien niiden vuosien jälkeen ja puhuimme vanhat asiat selviksi ja uudet. Olimme siitä lähtien jatkuvasti yhteyksissä ja puhuimme tapahtuneesta parhaina ystävinä.
Joni joutui elinkautiseen.
Minun ja Rikun elämä paranee paranemistaan, sillä tapahtumat sitoivat meidät lopullisesti yhteen. Elämme onnellisina ja ilman pelkoa, että se tapahtuisi taas, olisimmehan silti yhdessä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.