kaikki sanat ovat
kirjoittaessamme rakkaudesta
tai kaipauksesta
tyhjiä sanoja kaikupohjaa vailla
sillä kaikki ne ovat kuluneet
lauluissa karaoke-baarien savunhämyissä
juopuneiden mutinoissa nurkkapöydissä.
Joskus aikojen alussa rakkautta vaalittiin
toiselle lauluja, runoja laadittiin
nyt kaikki kuluneita fraaseja ovat.
Uskallusta lienee
kuluneiden lauseiden
särmättömien
kautta teille kirjoittaa
rakkautta vaalikaa
kun teille sitä annetaan.
Aina ei voi miellyttää
kuluneet fraasit rakkauden.
kirjoittaessamme rakkaudesta
tai kaipauksesta
tyhjiä sanoja kaikupohjaa vailla
sillä kaikki ne ovat kuluneet
lauluissa karaoke-baarien savunhämyissä
juopuneiden mutinoissa nurkkapöydissä.
Joskus aikojen alussa rakkautta vaalittiin
toiselle lauluja, runoja laadittiin
nyt kaikki kuluneita fraaseja ovat.
Uskallusta lienee
kuluneiden lauseiden
särmättömien
kautta teille kirjoittaa
rakkautta vaalikaa
kun teille sitä annetaan.
Aina ei voi miellyttää
kuluneet fraasit rakkauden.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on kuin ilmoille lennetettyjä lauseita, rakkauden voi näyttää teoissa, muuten heno juttu olisi tuo runojen kirjoittaminen ja niitä vaikka toisilleen ääneen lukea, kiitos hienosta ajatusta herättävästä runostasi!
pienetkin
kuin lauseetkin
toisinaan
tekemättä, sanomatta
jää...
Vaalimaton
pyyteetön
rakkaus silloin
unhoon jää...
*kumartaen kiittää*
olen kirjoittanut tälle forumille
hiukan samanoloisen runon joskus
aikoja sitten,
joten kokemusta on aiheesta -
tosin ei ihan omakohtaisia.
Eikä ne kuluneet fraasit voi
todellakaan aina miellyttää.
Mutta, runosi sisältö oli
koskettava, kiitos.
Toisinaan sitä vain on vaikea miellyttää, mutta yrittämällä liikaa tukahduttaa itsensä :(
Joskus vain kaipaa etäisyyttä kaikkeen, vetäytyen kaikesta - jopa läheisistä, jolloin satuttaa.
*kumartaa kiittäen ja poistuu esiripun taakse*
Sanojaan
Selitä, ei kirjoita,
Kirjoittaja
Luovuuttaan mielensä mukaan
naputtaa, liittäen sitä tuolta, sitä täältä,
kuvitteellista vähän,
todellista vähän,
Suodattaa näkemänsä
Kuvittaa kuulemansa,
Lukijalle jää vastuu omasta mielikuvituksestaan
Ei tarinan tuottajalle :D
*krapsuttaa päätään ja fundeeraa* ;)
Lukijalle jää vastuu omasta mielikuvituksestaan -
ei tarinan tuottajalle...
*krapsutus tihenee*
Tarinan tuottajallahan on kaikki oikeudet muuten, mutta mielikuvien tuottamisen hänen täytyy luovuttaa lukijalle...
*krapsutus loppuu*
Toisaalta jotkut "teoksistani" voivat olla ensi lukemalla vaikeaselkoisia, mutta avautua sitten vähän kerrallaan - tähän vetoan syyksi sen, että olen lukenut Saarikoskea ;D
Vain kirjoittaja tietää
miten pienessä on runon olemus;
se voi olla vesi, jää, kivi
Runon voi tuntea katseessa, läheisyydessä, liikennevaloissa, ruuhkaKassalla, hammaslääkärissä ;D
Luovuus annetaan lahjaksi,
Lahjaa voi käyttää, näyttää.
Sielulla on lahjan SuojainenPiiloPaikka,
jossa runo näyttämättä jää
silti se voimakkaasti elää ja rakkaat tunteet säilyttää.
joka alkaa takaraivossa kiehnaamaan
siitä jonkin ajan kuluesa
hiljalleen muotoutuen
kirjoituksen, muokkauksen,
hiomisen jälkeen
se runoksi muodostuu :)
Näin minulla yleensä tapahtuu kuin myös jostakin pienestä tai isosta asiasta :D
kuluneimmat sanat ovat toisille ihan uusia.
en koskaan ole kirjoittanut
rakkaudesta
en koskaan vuodattanut
ikävää
en koskaan ennen kuin
nyt.
kaunista päivää sinulle
Sanoja, Sanoja, Sanoja
Tekoja, Tekoja, Tekoja
Runopalsta pohdiskelevan mielen tuuletusIkkuna
lento taikamatolla pienen hetken
auttaa jaksamaan pitemmänkin retken ;D
Ei aina ole
sielu, sydän
valmis kirjoituksin
purkamaan itseään.
Kun hetki koittaa
tartu kynään
anna sielusi, sydämesi
vaeltaa
Silloin vapauta
ne kahleistaan
tunteesi valjasta
sulkakynään.
Kaunista päivää myös sinulle
Ei mikään ole niin kuin ennen.