Menimme sporttiset 30-kymppiset vaimoni kanssa Ruotsin laivalle. Satamassa jäi odotusaulaan kahdelta 16-vuotiaalta lökäpöksyiseltä pystytukkaiselta koltiaiselta muodikkaat aurinkolasit lattialle löhöämästä noustuaan.
Sellaiset formulamalliset valkeasankaiset sinisävytyslasiset, jota aurinkovoidemallit pitävät muotikuvissa. 60-luvun mallisilla Uuno iskee naisia, mutta nämä ovat 2000 luvun mallistoa, jolla suorastaan kaadetaan naisia - tiedättehän.
Päätimme ottaa lasit mukaan, kun pojat ehtivät livahtaa jo ja palauttaa ne aurinkolasit laivassa, kun heidät siellä kuitenkin uudelleen näemme. Nukuttiin yö ja lähdimme aamulla saalistamaan aurinkolasien omistajaa.
Ongelma tuli siinä, että mitä sanoisimme aurinkolaseja palauttaessamme. Hetken siinä aprikoituamme vaimoni keksi katalan juonen, jolla kyllä korvataan vaivannäkömme, vaikkemme saisi edes kiitoksen sanaa vastineeksi : "Hei kulta, sulta jäi nämä aurinkolasit eilen mun hyttiin. Meillä oli ihanaa... - nähdäänkö uudestaan?". Suunnitelma oli valmis, mutta vaimoni pokka ei pitänyt kun piti koputtaa olkapäätä ja lasit päätyivät minulle bumerangina:"Vie itse lasisi, en mä voi."
No röyhistelin sitten rintaani ja pullistelin lihaksiani ja otin Likaisen Harryn ilmeen ja koputin aurinkolasien omistajan olkapäätä:
"Hei sinä siinä! Vaimoni mukaan sun tuntomerkkeihisi sopiva tyyppi oli kuulemma eilen illalla seksipetonilkkinä kuksimassa mun muijjaa ja oli jättänyt nämä aurinkolasit mun hyttiin sillä aikaa, kun olin kolme tuntia baarissa! *puristaa nyrkkiä kasaan ja nojaa eteenpäin*
- "ööö tota..."
- "Onks nämä sun lasit!?" *pokka pettämäisillään ja tikahtumassa sisäiseen nauruun*
- "ööö joo tota eiku.. ööö emmää tota..."
- "Häh?" *ei tätä rajatonta riemua kestä enää...*
Sellaiset formulamalliset valkeasankaiset sinisävytyslasiset, jota aurinkovoidemallit pitävät muotikuvissa. 60-luvun mallisilla Uuno iskee naisia, mutta nämä ovat 2000 luvun mallistoa, jolla suorastaan kaadetaan naisia - tiedättehän.
Päätimme ottaa lasit mukaan, kun pojat ehtivät livahtaa jo ja palauttaa ne aurinkolasit laivassa, kun heidät siellä kuitenkin uudelleen näemme. Nukuttiin yö ja lähdimme aamulla saalistamaan aurinkolasien omistajaa.
Ongelma tuli siinä, että mitä sanoisimme aurinkolaseja palauttaessamme. Hetken siinä aprikoituamme vaimoni keksi katalan juonen, jolla kyllä korvataan vaivannäkömme, vaikkemme saisi edes kiitoksen sanaa vastineeksi : "Hei kulta, sulta jäi nämä aurinkolasit eilen mun hyttiin. Meillä oli ihanaa... - nähdäänkö uudestaan?". Suunnitelma oli valmis, mutta vaimoni pokka ei pitänyt kun piti koputtaa olkapäätä ja lasit päätyivät minulle bumerangina:"Vie itse lasisi, en mä voi."
No röyhistelin sitten rintaani ja pullistelin lihaksiani ja otin Likaisen Harryn ilmeen ja koputin aurinkolasien omistajan olkapäätä:
"Hei sinä siinä! Vaimoni mukaan sun tuntomerkkeihisi sopiva tyyppi oli kuulemma eilen illalla seksipetonilkkinä kuksimassa mun muijjaa ja oli jättänyt nämä aurinkolasit mun hyttiin sillä aikaa, kun olin kolme tuntia baarissa! *puristaa nyrkkiä kasaan ja nojaa eteenpäin*
- "ööö tota..."
- "Onks nämä sun lasit!?" *pokka pettämäisillään ja tikahtumassa sisäiseen nauruun*
- "ööö joo tota eiku.. ööö emmää tota..."
- "Häh?" *ei tätä rajatonta riemua kestä enää...*
Vastaukset 3
Vanhimmat
juttu. Olikos toi joku tarina?
vai lähti akka postimiehen mukkaa . sekös vituttaa .
hauska juttu! Vaikkakin ihan väärässä mestassa. Mutta vähän leikkimieltä peliin mukaan!