Ollessani tänään kävelyllä sopiva tuulen vire toi sieraimiini jotain tuttua ja miellyttävää, sain tuntea häivähdyksen tulevasta syksystä. Se taas toi muistoistani ikuisesti siellä kai majailleen kaipuun metsään. Haju. Kutsun sitä hajuksi, koska tuoksun miellän yksittäiseksi elämykseksi. Haju taas pitää sisällään paljon enemmän. Se pitää sisällän koko metsän kirjon, havuneulasista pihkan tahmeaan tuoksahdukseen, sekä myös punamuurahaisten sinne tuoman ominaishajun.
Näin loppukesän kynnyksellä lämpötilan hieman laskiessa, voi tämän hienon tunteen tuntea syvällä sisällään. Uskoisin kaupunkilaisen kokevan samanlaisen tunneryöpyn jonakin sopivasti viileänä päivänä, kun dieselöljyn katku tunkee makunystyröihin ja kaupunki heräilee illan rientojen jäljiltä. Tai merelle sydämensä menettäneen tuntiessa lähes tyynellä ilmalla, kuinka laine hiljaisesti liplattaa veneen poskilla, lokin rääkäistessä tapellessaan kalan puolikkaasta toisen lokin kanssa.
Kun voisi huomiota sen suuremmin herättämättä mennä makaamaan kuusen juureen ja antaa aistien nauttia olotilasta, tosin muurahaiset sopivan oloisessa metsässä olisivat tietysti riesana, mutta se kuului kuitenkin metsän olemukseen. Voi kun saisi nauttia paikallaan ilman pienintäkään stressiä ja pakkosuorittamisen painetta, olla vaan ja lekotella. Metsään voisi vaikka muuttaa asumaan ainiaaksi, mutta kylmä talvi tekee sen pelkäksi haaveeksi.
Myöskään puhtauden pakkotila ei sovellu nykyihmiselle pitkäaikaiseen metsäasumiseen, kun sinne rakentaisi pakolliset varustukset. Wc, suihku, takka ja paljon muuta pakollista, olisi metsän henki ja tunnelma kateissa, eikä siitä voisi nauttia haluamallaan tavalla. Tietysti voisi kesämökin rakentaa lähelle sopivaa metsää, mutta ei mene aikaakaan, kun siinä on naapurimökki pystytettynä, tai ranskalaisen kaivosyhtiön uraanikaivos. Myös marjastajat ja sienestäjät todennäköisesti polkisivat jalkoihinsa.
Otollisin paikka saattaisi olla joku luonnonsuojelualue kaukana itärajan helmassa. Siellä voisi varmasti olettaa rauhaisan luonnonaistimisen saavan tarvitsemaansa tilaa. Mutta ehkä sekin menisi pipariksi, kun joku olisi luullut nähneensä leijonan jälkiä tienvieressä ja kohta siellä rynnistelisi kaikenkarvaisten lehtien toimittajat salamavalot välkkyen. Pahalla onnella joutuisi vielä lööppiin metsän erakkona, voisi vain toivoa että Nykänen olisi kesällä ollut liikekannalla, jottei metsäläisen toilailut kiinnostaisi.
Ehkä se rauhaisa hetki on jätettävä tuonpuoleiseen siirtymisen jälkeen. Kuka nyt haluaisikaan hautaansa kaivettavan kunnan maalle, jossa viemäröinnit vievät maalliset liemet kunnan jätevesiverkostoon ja jossain vaiheessa päälle rakennettaisi kauppakeskuksen parkkipaikka. Makaa siellä nyt asfaltin alla ikuisuus. Mieluummin kuusen juureen, pieneliöiden ravintoketjuun. Tuntisi ainakin olevansa jotenkin hyödyksi kuolemansa jälkeenkin.
Jostain muistan lukeneeni neliömetrillä olevan käsittämätön määrä pieneliöitä, sukkulamatoja, koppakuoriaisia, juoksujalkaisia, punkeista nyt puhumattakaan. Ei olisi tuonelan virralle soutelu yksinäistä, tosin metsän rauhasta ei kai silloin voisi enää puhua. Mutta olisi se sielulle, tai paremminkin ruumiille mieluisampaa kuin asfaltin alle kätkettynä.
Näin loppukesän kynnyksellä lämpötilan hieman laskiessa, voi tämän hienon tunteen tuntea syvällä sisällään. Uskoisin kaupunkilaisen kokevan samanlaisen tunneryöpyn jonakin sopivasti viileänä päivänä, kun dieselöljyn katku tunkee makunystyröihin ja kaupunki heräilee illan rientojen jäljiltä. Tai merelle sydämensä menettäneen tuntiessa lähes tyynellä ilmalla, kuinka laine hiljaisesti liplattaa veneen poskilla, lokin rääkäistessä tapellessaan kalan puolikkaasta toisen lokin kanssa.
Kun voisi huomiota sen suuremmin herättämättä mennä makaamaan kuusen juureen ja antaa aistien nauttia olotilasta, tosin muurahaiset sopivan oloisessa metsässä olisivat tietysti riesana, mutta se kuului kuitenkin metsän olemukseen. Voi kun saisi nauttia paikallaan ilman pienintäkään stressiä ja pakkosuorittamisen painetta, olla vaan ja lekotella. Metsään voisi vaikka muuttaa asumaan ainiaaksi, mutta kylmä talvi tekee sen pelkäksi haaveeksi.
Myöskään puhtauden pakkotila ei sovellu nykyihmiselle pitkäaikaiseen metsäasumiseen, kun sinne rakentaisi pakolliset varustukset. Wc, suihku, takka ja paljon muuta pakollista, olisi metsän henki ja tunnelma kateissa, eikä siitä voisi nauttia haluamallaan tavalla. Tietysti voisi kesämökin rakentaa lähelle sopivaa metsää, mutta ei mene aikaakaan, kun siinä on naapurimökki pystytettynä, tai ranskalaisen kaivosyhtiön uraanikaivos. Myös marjastajat ja sienestäjät todennäköisesti polkisivat jalkoihinsa.
Otollisin paikka saattaisi olla joku luonnonsuojelualue kaukana itärajan helmassa. Siellä voisi varmasti olettaa rauhaisan luonnonaistimisen saavan tarvitsemaansa tilaa. Mutta ehkä sekin menisi pipariksi, kun joku olisi luullut nähneensä leijonan jälkiä tienvieressä ja kohta siellä rynnistelisi kaikenkarvaisten lehtien toimittajat salamavalot välkkyen. Pahalla onnella joutuisi vielä lööppiin metsän erakkona, voisi vain toivoa että Nykänen olisi kesällä ollut liikekannalla, jottei metsäläisen toilailut kiinnostaisi.
Ehkä se rauhaisa hetki on jätettävä tuonpuoleiseen siirtymisen jälkeen. Kuka nyt haluaisikaan hautaansa kaivettavan kunnan maalle, jossa viemäröinnit vievät maalliset liemet kunnan jätevesiverkostoon ja jossain vaiheessa päälle rakennettaisi kauppakeskuksen parkkipaikka. Makaa siellä nyt asfaltin alla ikuisuus. Mieluummin kuusen juureen, pieneliöiden ravintoketjuun. Tuntisi ainakin olevansa jotenkin hyödyksi kuolemansa jälkeenkin.
Jostain muistan lukeneeni neliömetrillä olevan käsittämätön määrä pieneliöitä, sukkulamatoja, koppakuoriaisia, juoksujalkaisia, punkeista nyt puhumattakaan. Ei olisi tuonelan virralle soutelu yksinäistä, tosin metsän rauhasta ei kai silloin voisi enää puhua. Mutta olisi se sielulle, tai paremminkin ruumiille mieluisampaa kuin asfaltin alle kätkettynä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Loppu hieman hätäinen. Mutta hyvin kirjoitettu tarina. Jotain tuttua aistin, mitä muuta olet tänne laittanut?
kuvaus tämä tekstisi on. Mukavaa joskus lukea tällaista kaikenlaisten liirumlaarumjuttujen joukosta.
Tekstisi kieli on muutoin hyvää ja monipuolista, mutta tolkuton lauseenvastikkeiden käyttö häiritsi aika pahasti. Samoin ilmaus "pitää sisällään" kalskahti ikävästi.
"Pitää sisällään" on tosiaan hieman huono kuvaustapa.
T. ®Sherlokki © 2006
ja lisäksi se on svetisismi (innehålla), jolle on luonteva ja naseva suomalainen vastine: "sisältää".
Missään tapauksessa "sisältää" sana ei "tässä" sovi tarinankerrontaani. Ajattelin monimutkaisempaa ilmaisua, sinä taas mietit yksinkertaisempaa. Joten nyt palasimme alkujuurille.
T. ®Sherlokki © 2006
on tämä:
http://www.createphpbb.com/kirjoittajat/viewtopic.php?t=274&mforum=kirjoittajat
Eipä se mitään, eihän tämä nyt ollut lainkaan vaikea pähkinä purtavaksi.
T. ®Sherlokki © 2006