Minulla on hieman toisenlainen tyyli lukea dekkareita. Katson
yleensä lopusta, kuka oli murhaaja ja sitten vasta alan lukemaan tarinaa.
Toisinaan jännitys pilaa lukunautinnon, koska tekee mieli kiirehtiä, ahmia tekstiä, saadakseen selville mahdollisimman nopeasti kuka on syyllinen. Ei malta nautiskella kirjailijan tyylistä, lauseista, sanonnosta. Mielestäni dekkarinkin tärkein ominaisuus on kuitenkin se, miten se on kirjoitettu eikä kuka tappoi kenet. Jos juttu on huonosti kerrottu, ei kiinnosta.
Olen saanut kyllä pitkiä katseita osakseni, kun olen kertonut tavastani.
yleensä lopusta, kuka oli murhaaja ja sitten vasta alan lukemaan tarinaa.
Toisinaan jännitys pilaa lukunautinnon, koska tekee mieli kiirehtiä, ahmia tekstiä, saadakseen selville mahdollisimman nopeasti kuka on syyllinen. Ei malta nautiskella kirjailijan tyylistä, lauseista, sanonnosta. Mielestäni dekkarinkin tärkein ominaisuus on kuitenkin se, miten se on kirjoitettu eikä kuka tappoi kenet. Jos juttu on huonosti kerrottu, ei kiinnosta.
Olen saanut kyllä pitkiä katseita osakseni, kun olen kertonut tavastani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hullussa nuoruudessa on kokeiltu kyseistä tekniikkaa, ensin vahingossa, sitten tarkoituksella.
Oma viehätyksensä siinäkin, seurata kuinka kirjailija johdattelee lopputulosta tietämätöntä lukijaa kohti päämäärää.
Joissakin dekkareissahan kirjailija paljastaa murhaajan heti alussa, toimiihan juoni niinkin aivan hyvin. Yhtään esimerkkiä ei tosin heti tule mieleeni.
Yksi pitkä katse sinun suuntaasi, kuitenkin...