oma aika?

monella onnistua. meillä myös viisi, kerran vuodessa puolipakolla järjestämme kahden yön reissun kaksin, muuten emme sitten kaksin missään käykään. onneksi edes se onnistuu. mutta totuushan on että lapset kasvaa, vielä tulee päivä jolloin voi lähteä kaksin vaikka timbuktuun =)

Kyllä me saadaan aina järjestettyä joitakin vk:nloppuja vapaaksi. Yksi hyvä juttu on että mieheni äiti on ruukannut antaa "joululahjaksi" lapsilleen, että ottaa lapsenlapset hoitoon muutamaksi päiväksi, että äiti ja isä pääsee lomalle. Niin ja onhan niitä vapaaehtoisia lapsenvahteja ihan kiitettävästi suvussa. :)

taida olla eikä sitä kai kauheasti kaivatakkaan? Lienee se suuri perhe tullut samasta syystä kuin sitä omaakaan aikaa ei isosti tarvitse vaan pienikin riittää? Monella on kyllä ongelmia jo jonkin menonkin kanssa jos hoitajaa tarvitsisi joten ihan huvikseen ei moiseen ala.

Meillä on onneksi vain nuo neljä ja heille on aina jompikumpi mummo saatu hoitamaan ja isoisäkin hätätilassa päiväaikaan. Joskus on muitakin sukulaisia vaivattu jos paha tilanne ja helpolla on hoitaja silloinkin löytynyt. Myös lasten hajasijoittaminen on yksi tapa; osa kummilleen tai muulle "kaverille" jne. tämä kuitenkin on ollut useimmiten yllättävä vapaa-ilta ja käynnistyy sillä että joku lapsista lähtee ensin ja muut haluavat myös ja hommaavat itselleen kyläpaikan.. Vastavuoroisesti on sitten meillä välillä sakkia yli tarpeen..

Surkein tilanne on yhdellä tutulla joka ei uskalla ottaa vierasta vahtia kotiin kun lapset ovat niin villejä ja kukaan tuttu ei suostu heitä ottamaan luokseen! Kotiinsa voisi joku vielä mennä vahtimaan, mutta kun se ei sovi pariskunnalle.. Mummo siellä sitten nakitetaan välillä, mutta toinen ei lapsia kertakaikkiaan vahdi kuin tunnin korkeintaan ja päivällä sekin ja toinen vielä töissä ja vielä vuorosellaisessa joten ei aina jaksa tai voi mennä, eipä kauheasti haluakkaan..

ei saa.

T. Neljän lapsen isä, 36 v, loppuunpalanut.