Kesäloma.Pitkän ja työntäyteisen talven ja kevään jälkeen koitti vihdoinkin kesäloma ja aatokseni karkasivat arjesta miellyttävään,nautinnolliseen ajatukseen tulevasta mökkilomasta. Ajatuksen katkaisi vaimoni kehoitus auton pakkaamisesta lähtökuntoon. Matka sujui leppoisassa ilmapiirissä,kaupunkimiljöön vaihtuessa kesäiseen maalaismaisemaan. Mökkitielle päästyämme avasin sivulasin ja nuuhkin raitista ilmaa ja kesäheinän tuoksua täysin siemauksin.
Yhteisomistuksessa(Minä, vaimo ja anoppi)oleva mökkimme piirtyi näköpiiriini ja kehoni
antautui lopuistakin työkiireiden aiheuttamista jännitystiloista. Pysäköityäni automme vajan nurkalle,nousin autosta ja silmäilin pihapiiriä
ajatellen samalla rentouttavaa lomanviettoa. Tällä kertaa ajatukseni katkaisi Anoppini kimakka huuto: Kahville !. Kahvikupposta nauttiessamme selvitimme lyhyesti kuulumiset ja mahdolliset lomasuunnitelmat. Juuri ja juuri kun olin saanut juotua kahvikupposeni loppuun,seisoi anoppini oven edessä kaksi tyhjää ämpäriä käsissään ja huikkasi minulle: haeppas nuoremmaksesi vettä. Hyvän kotikasvatuksen saaneena kipaisin kaivolle ja kannoin vedet mukisematta sisälle. Juuri kun olin astunut kynnyksen yli,anoppini seisoi vastassa kädet ojossa,nappasi ämpärit ja tyrkkäsi puunkantotelineen käteeni,samalla hihkaisten: laatikko täyteen. Puuvajassa odottikin sitten melkoinen työmaa,koska edellisen kesän jäjiltä halkovajassa ei ollutkaan valmiita klapeja,vaan kasa pöllejä jotka odottivat tekijäänsä. No,ajattelin ottaa työn ihan terapiana ja pari mottia halkoja pilkottuani,siemailin halkovajan portailla pullollisen keskiolutta. Olutta nauttiessani anopilleni oli tullut tarve pikkulassa käyntiin ja polku mökiltä johti suoraan halkovajan ohi. Anoppi kirmasi polkua pitkin ohitseni ja kaljapullon nähtyään sihisi ohimennessään: heti ryyppäämässä. Vetelin vielä tovin henkeä ja ajattelin jatkaa halkojen hakkaamista,mutta anoppini ehti kirmaita takaisin pikkulasta,pysähtyi kohdalleni ja tokaisi: nyt kun olet jo huilannut,voisit tyhjentää pikkulan. Siinä samassa anoppi oli häipynyt paikalta ja ajatukseni vastenmielisestä työtehtävästä sai minut voimaan pahoin. Nappasin lapion olalleni ja suurta uhoa puhkuen astelin kohti pikkulaa. Kuin Don Quijote hyökkäsin raivolla pikkulan tyhjennysastian kimppuun pyykkipoika nenässäni ja lapioin koko säiliön tunkiolle. Asennettuani säiliön takaisin paikoillen olin kontillani pikkulan lattialla,kun kuulin selkäni takaa anopin viiltävän valitusvirren: et sitten levittänyt kalkkia tunkiolle. Seuraava puolituntinen menikin anopin esitelmää kuunnellessa siitä,kuinka raatokärpäset voivat vallata koko mökin. Esitelmän päätteeksi anoppini löi tikkuasikin käteeni ja hihkaisi: kun olet noin hikinen ja haiset,voisit lämmittää edes saunan ja pesytyä. Juuri,kun olin saanut tulen sytytettyä saunan kiukaaseen,anoppi ilmestyi pesuainetölkki kädessä ovelle,ojensi tölkin minulle ja kimitti: voisit siinä saunaa lämmittäessä pestä lauteet. Saunan kiukaan lämmetessä harjasin sitten hiki hatussa juuriharjalla saunanlauteita ja manasin itsekseni koko kolhoosiomistuksen maailman syvimpään helvettiin. Saunan lämpötilan yhä noustessa tunsin pakahtuvani,hien virratessa valtoimenaan ja tunsin epämiellytävän ahdistuksen tunteen. Vaatteeni tuntuivat liimautuvan ihoon niin,että minut valtasi paniikinomainen,tukehtumisen tunne. Havahduin epämääräiseen piipitykseen ja heräsin Hotellihuoneen sängystä,yltäpäältä hiessä ja lakanat liimautuneena kehooni. Vaimoni sopersi puoliunessa vieressäni: pitääkö jo herätä, meillä on vielä viikko lomaa..
Yhteisomistuksessa(Minä, vaimo ja anoppi)oleva mökkimme piirtyi näköpiiriini ja kehoni
antautui lopuistakin työkiireiden aiheuttamista jännitystiloista. Pysäköityäni automme vajan nurkalle,nousin autosta ja silmäilin pihapiiriä
ajatellen samalla rentouttavaa lomanviettoa. Tällä kertaa ajatukseni katkaisi Anoppini kimakka huuto: Kahville !. Kahvikupposta nauttiessamme selvitimme lyhyesti kuulumiset ja mahdolliset lomasuunnitelmat. Juuri ja juuri kun olin saanut juotua kahvikupposeni loppuun,seisoi anoppini oven edessä kaksi tyhjää ämpäriä käsissään ja huikkasi minulle: haeppas nuoremmaksesi vettä. Hyvän kotikasvatuksen saaneena kipaisin kaivolle ja kannoin vedet mukisematta sisälle. Juuri kun olin astunut kynnyksen yli,anoppini seisoi vastassa kädet ojossa,nappasi ämpärit ja tyrkkäsi puunkantotelineen käteeni,samalla hihkaisten: laatikko täyteen. Puuvajassa odottikin sitten melkoinen työmaa,koska edellisen kesän jäjiltä halkovajassa ei ollutkaan valmiita klapeja,vaan kasa pöllejä jotka odottivat tekijäänsä. No,ajattelin ottaa työn ihan terapiana ja pari mottia halkoja pilkottuani,siemailin halkovajan portailla pullollisen keskiolutta. Olutta nauttiessani anopilleni oli tullut tarve pikkulassa käyntiin ja polku mökiltä johti suoraan halkovajan ohi. Anoppi kirmasi polkua pitkin ohitseni ja kaljapullon nähtyään sihisi ohimennessään: heti ryyppäämässä. Vetelin vielä tovin henkeä ja ajattelin jatkaa halkojen hakkaamista,mutta anoppini ehti kirmaita takaisin pikkulasta,pysähtyi kohdalleni ja tokaisi: nyt kun olet jo huilannut,voisit tyhjentää pikkulan. Siinä samassa anoppi oli häipynyt paikalta ja ajatukseni vastenmielisestä työtehtävästä sai minut voimaan pahoin. Nappasin lapion olalleni ja suurta uhoa puhkuen astelin kohti pikkulaa. Kuin Don Quijote hyökkäsin raivolla pikkulan tyhjennysastian kimppuun pyykkipoika nenässäni ja lapioin koko säiliön tunkiolle. Asennettuani säiliön takaisin paikoillen olin kontillani pikkulan lattialla,kun kuulin selkäni takaa anopin viiltävän valitusvirren: et sitten levittänyt kalkkia tunkiolle. Seuraava puolituntinen menikin anopin esitelmää kuunnellessa siitä,kuinka raatokärpäset voivat vallata koko mökin. Esitelmän päätteeksi anoppini löi tikkuasikin käteeni ja hihkaisi: kun olet noin hikinen ja haiset,voisit lämmittää edes saunan ja pesytyä. Juuri,kun olin saanut tulen sytytettyä saunan kiukaaseen,anoppi ilmestyi pesuainetölkki kädessä ovelle,ojensi tölkin minulle ja kimitti: voisit siinä saunaa lämmittäessä pestä lauteet. Saunan kiukaan lämmetessä harjasin sitten hiki hatussa juuriharjalla saunanlauteita ja manasin itsekseni koko kolhoosiomistuksen maailman syvimpään helvettiin. Saunan lämpötilan yhä noustessa tunsin pakahtuvani,hien virratessa valtoimenaan ja tunsin epämiellytävän ahdistuksen tunteen. Vaatteeni tuntuivat liimautuvan ihoon niin,että minut valtasi paniikinomainen,tukehtumisen tunne. Havahduin epämääräiseen piipitykseen ja heräsin Hotellihuoneen sängystä,yltäpäältä hiessä ja lakanat liimautuneena kehooni. Vaimoni sopersi puoliunessa vieressäni: pitääkö jo herätä, meillä on vielä viikko lomaa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
olisit sanonut sille välillä,että sen ja sen ehtii huomennakin
Hotelleissa on todellakin surkea ilmanvaihto. Kesällä huoneet ovat juuri noin kuumia ettei nukutuksi saa. Siinä sitä sitten pyörit hikisenä märissä lakanoissa ja tunnet tukehtuvasi.
Voisit tietenkin harkita seuraavaksi vaikka raikasta mökkilomaa sukulaisten mökillä, jos sellainen sattuu olemaan olemassa...
siellä näkee kauheita painajaisia lomallaan.
ovat yhteisomistuksen ja sosialismin pelko. Myös väärä vaimon valinta syynä (omena ei kauaksi putoa). Lisäksi paineensietokyky matala: ei sovellu johtotehtäviin. Kateuskin on taustalla: mokin omistaa, hotellihuonetta ei. Työpelkokin vilahtaa: pikkula on helppo ja nopea tyhjentää.
Ehdotan konsultaatiota kiinteistönvälittäjän kanssa. Ostat mökin ja alat nauttia elämästä.
Minulla on niitä kaksi. Toinen itseäni ja toinen vieraita varten. Arvannet kummalla mökillä vietän enemmän ajastani.
Hauskaa lomaa joka tapauksessa.
" vai oliko tää kaikki unta vaan,silloin marjaniemessä.."