Hei! Haluaisin kertoa minun tarinani.
Minua alettiin kiusaamaan joskus ensimmäisen luokan alussa. Silloin kiusaaminen oli pääasiassa syrjintää ja haukkumista. Muistan kun minulla oli silloin paha nuha, niin ne nimittelivät minua räkänokaksi. Toisella luokalla kiusaaminen oli samanlaista. Kolmannen luokan lopussa minulle tapahtui autokolari, jossa vasen reisiluu meni poikki, pikkuaivot kutistuivat ja isoaivoihin tuli kolme aivoverenvuotoa. Tämä aiheutti sen, että olin puoli vuotta sairaalassa opetellen uudestaan kävelemään, syömään, puhumaan etc.
Palasin kouluun neljännen luokan alussa ja pääsin luokalta käytännössä käymättä koulussa ollenkaan. Tällöin kiusaminen oli jo kohtalaisen "mukavaa" Minua syrjittiin, kenkiäni piiloteltiin ja takkini heitettiin maahan. Viides ja kuudes luokka meni entiseen malliin.
Yläasteelle tullessani ajattelin alkaa elämäni alusta; kaikki puhtaalta pöydältä! Vaan eipä se ollutkaan niin. Ennen kuin ehdin silmäänikään räpäyttämään, oli luokkani "kingi", pahin kiusaajani, levittänyt juttua minusta ja siitä, mitä minulle oli tapahtunut. Niinpä minut leimattiin entistä tyhmemmäksi. Silloin kiusaamiseni oli jo jonkin verran fyysistä, tönimistä, potkimista.
Seitsemännen luokan suoritin rimaa hipoen ja kahdeksannen luokan alussa pidin kiusaamistani niin pahana, etten voinut enää olla koulussa. Missä tahansa liikuinkin niin aina oli jostain jotain moittimista. Niinpä lopetin koulun kokonaan. Valvoin yöt ja laitoin nukkumaan tuntia ennenkuin olisi pitänyt lähteä kouluun; isä ei sdaanut minua sängystä ylös, joten ei auttanut muu kuin jättää minut nukkumaasn...
Lopulta minut erotettiin koulusta. Kokelin käydä koulua muutamassa paikassa eikä mikään ollut sellainen, johon erityisoppija olisi sopinut.
Niinpä loppujenlopuksi pääsin muhokselle kouluun ja siellä osataan opettaa ja ohjata "erityisoppijaa"
Minua alettiin kiusaamaan joskus ensimmäisen luokan alussa. Silloin kiusaaminen oli pääasiassa syrjintää ja haukkumista. Muistan kun minulla oli silloin paha nuha, niin ne nimittelivät minua räkänokaksi. Toisella luokalla kiusaaminen oli samanlaista. Kolmannen luokan lopussa minulle tapahtui autokolari, jossa vasen reisiluu meni poikki, pikkuaivot kutistuivat ja isoaivoihin tuli kolme aivoverenvuotoa. Tämä aiheutti sen, että olin puoli vuotta sairaalassa opetellen uudestaan kävelemään, syömään, puhumaan etc.
Palasin kouluun neljännen luokan alussa ja pääsin luokalta käytännössä käymättä koulussa ollenkaan. Tällöin kiusaminen oli jo kohtalaisen "mukavaa" Minua syrjittiin, kenkiäni piiloteltiin ja takkini heitettiin maahan. Viides ja kuudes luokka meni entiseen malliin.
Yläasteelle tullessani ajattelin alkaa elämäni alusta; kaikki puhtaalta pöydältä! Vaan eipä se ollutkaan niin. Ennen kuin ehdin silmäänikään räpäyttämään, oli luokkani "kingi", pahin kiusaajani, levittänyt juttua minusta ja siitä, mitä minulle oli tapahtunut. Niinpä minut leimattiin entistä tyhmemmäksi. Silloin kiusaamiseni oli jo jonkin verran fyysistä, tönimistä, potkimista.
Seitsemännen luokan suoritin rimaa hipoen ja kahdeksannen luokan alussa pidin kiusaamistani niin pahana, etten voinut enää olla koulussa. Missä tahansa liikuinkin niin aina oli jostain jotain moittimista. Niinpä lopetin koulun kokonaan. Valvoin yöt ja laitoin nukkumaan tuntia ennenkuin olisi pitänyt lähteä kouluun; isä ei sdaanut minua sängystä ylös, joten ei auttanut muu kuin jättää minut nukkumaasn...
Lopulta minut erotettiin koulusta. Kokelin käydä koulua muutamassa paikassa eikä mikään ollut sellainen, johon erityisoppija olisi sopinut.
Niinpä loppujenlopuksi pääsin muhokselle kouluun ja siellä osataan opettaa ja ohjata "erityisoppijaa"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti sinulla menee kuitenkin nyt hyvin ja olet saanut myös ystäviä.
Minuakin on kiusattu mutta ei ihan noin pahasti.En vain tajua ihmisiä, jotka kiusaavat.Minkäs kukaan itelleen mitään mahtaa. Niitten pitäisi kyllä tajuta se että siitä voi olla haittaakin koulun käynille ja niin edelleen.
Toivottavasti sinua ei enää kiusattais sulla on nimittäin ollut hirveä elämä.
Tuossa on jotain samoja piirteitä mitä itsekin olen kokenut. Mulle menee kyllä vielä tälläkin hetkellä kaikki päin mäntyä etten edes kehtaa kertoa sen enempää. Mut kaipa kaikki lähtee vielä käyntiin jos jaksaa pikkasen viel.
kamala mitä olet joutunut kokemaan! ne sun kiusaajas on kyllä aika idiootteja, ja epäkypsii ja joilla tuo elämän tasapaino on aika hurjassa laskussa!
minuakin kiusataan ja kiusataan edelleenkin, mtta ei noin PALJOA, minun asiaani ei ees voi verrata siihen mitä sinä olet kestänyt! suunta kohti tulevaisuutta, näyttää nyt siltä että sulla on tulossa kohta ihana aurinko vastaan, mutta niillä kiusaajilla ne menevät suoraan helvettiin!
kun mua kiusattiin joskus 6-7 luokalla, se päätty siihen kun vedin luokan ''kingiä'' sen enempää miettimättä, tarpeeksi saaneena turpaan. seuraavana päivänä se yritti kostaa hyökkäämällä mun kimppuun välitunnilla. no, siinä kävi sitten niin, että siinä sai kingi ja kumppanit jokainen päin näköä. sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmaa.