olen jo hetken aikaa harkinnut sairaanhoitajaopintojen aloittamista, vaan en tiedä onko minusta kuitenkaan sellaiseen työhön. kysymykseni saattavat kuulostaa typeriltä, mutta toivon kuitenkin asiallisia vastauksia.
Tahtoisin siis tietää, että miten paljon työssä joutuu olemaan tekemisissä ihmisten eritteiden kanssa ja kuinka paljon ruumiiden kanssa? Kuuluuko esimerkiksi opintoihin jonkinlainen tutustuminen ruumiinavaukseen? Minua ei niinkään ällötä se mitä ruumiin sisältä löytyy (esim. sisäelimet ja suolenpätkät) vaan lähinnä minua karmii ajatus siitä, että pöydällä makaa nyt ronkittavana olento, joka on vielä hetki sitten ollut täysin tunteva ihminen.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksistanne ja vielä kerran, tiedän,että kysymykseni ovat typeriä, mutta parempihan se on, että kysyn nämä kysymykseni nyt enkä mene sitten opintojen alettua ensimmäiseen työharjoitteluun ihmettelemään onko minusta siihen vai ei. sehän olisi meidän kaikkien yhteisten verovarojen tuhlausta!
Tahtoisin siis tietää, että miten paljon työssä joutuu olemaan tekemisissä ihmisten eritteiden kanssa ja kuinka paljon ruumiiden kanssa? Kuuluuko esimerkiksi opintoihin jonkinlainen tutustuminen ruumiinavaukseen? Minua ei niinkään ällötä se mitä ruumiin sisältä löytyy (esim. sisäelimet ja suolenpätkät) vaan lähinnä minua karmii ajatus siitä, että pöydällä makaa nyt ronkittavana olento, joka on vielä hetki sitten ollut täysin tunteva ihminen.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksistanne ja vielä kerran, tiedän,että kysymykseni ovat typeriä, mutta parempihan se on, että kysyn nämä kysymykseni nyt enkä mene sitten opintojen alettua ensimmäiseen työharjoitteluun ihmettelemään onko minusta siihen vai ei. sehän olisi meidän kaikkien yhteisten verovarojen tuhlausta!
Vastaukset 15
Vanhimmat
miten paljon työssä joutuu olemaan tekemisissä ihmisten eritteiden kanssa
Kokoajan. Lima, sylki, hiki, veri, virtsa, uloste, oksennus ym. Et voi olla kaukana sairaasta potilaasta, autat häntä ja ei ole tavatonta saada eritteitä jopa päällesi.
pöydällä makaa -- joka on vielä hetki sitten ollut täysin tunteva ihminen.
Ei tarvitse edes ronkkia. Olet tekemisissä kuoleman kanssa joko niin, että kuollut on siihen valmistautunut tai sitten kuolema tulee täysin odottamatta. Kaikki tyynni hetki sitten eläviä, tuntevia ihmisiä. Pienet lapset kuolevat, pienten lasten tarpeelliset vanhemmat kuolevat eivätkä vain ne, joilla on ollut pidempi aika olla ja elää. Epäoikeudenmukaisia, epäreiluja kuolemia.
Oma suhtautumisesti täytyy olla käytynä läpi, että olet kykenevä ymmärtämään ja auttamaan toisia niillä tavoilla, joita he tarvitsevat. Useimmiten tämän taidon kehittymiseen menee vuosia ja on mahdottomuus hankkia sitä kirjoista lukemalla. Elämällä, hoitamalla, miettimällä ja ajan kuluessa kyky kypsyy. Yleensä myös muunlainen realistinen näkemys ammatista.
Kehotan ketjun aloittajaa hakeutumaan oikean hoitajan sijaan röntgenhoitajan ammattiin. Tosi siistiä hommaa mitä eritteisiin tulee. Kuolemaakaan ei juuri näe, ellei hakeudu sädehoitoon.
vaikka verta vuotais suusta, semmosta se on.
Tuo on vielä pientä.
Yleensä ottaen sh.n työ on ikävää, raskasta ja rutiininomaista sekä erittäin turhauttavaa. Hyvin vaativaa, kärsivällisyyttä kysyvää ja erittäin työteliäs täytyy olla. Yleisenä sylkykuppina täytyy pystyä suu iloisessa hymyssä toimimaan sekä nöyränä ottaa vastaan kaikki mitä elämä suo muodossa tai toisessa. Alistuakkin täytyy pomojen, potilaiden ja heidän omaistensa simputukselle. Juokse "tyttö" juokse, siitähän sinä palkan saat, palkan jolla hädintuskin elää.
Pientä on räkäklimppi puvun rinnuksilla tämän kaiken muun toivottomuuden rinnalla.
Sanoisimpa, että mietippä vielä, en suosittele.
perkele jo alle viiden työvuoden tuntuu kuvailemaltasi. epäilen, että tuskin montaa vuotta enää viitsii, jatkuva ilta-aamu-yö etc hyppely tappaa kaiken työnulkopuolisen elämän, niin talossa kuin puutarhassakin, mutta toisaalta estää ainakin niitä vähiä pennosia laittamasta "turhaan". kaiken se kestää, kaiken se kärsii etc. vittu. no, tähän joku "väsynyt tekstinkäsittelijä" tms tulee sitten heittämään juttua siitä, kuinka Hänellä on niin ja niin paljon raskaampaa, vastuutakin vähintään saman verran, että älkää valittako. vittu. sanon vaan, että nykyaikana sairaanhoitajalla on erittäin suuri vastuu esim yliopistosairaaloiden päivystyksissä tai tehoilla, ei niitä potilaita ja niiden vointia sen muutoksia lääkärit valvo, vaan hoitajat. jos et ymmärrä mitä teet ja toisaalta ole tilannetta paria askelta edellä, homma on siinä, ja sinä vastaat. tämän päälle se, että persesuoli pitkällä painat pitääksesi homman kuosissa ja jutut rullaamassa, kiitosta et saa, et. shp:n johtaja vaan jankuttaa, kun hoitohenkilökunta on vain kuluerä, josta ei ole mitään hyötyä, lisäksi omaiset, jotka eivät mistään useinkaan mitään ymmärrä, käyvät vuorotellen jäkättämässä asioista, joilla ei ole oikeasti hoidon onnistumisen tai potilaan voinnin kannalta mitään merkitystä. siinä pitäisi vielä hymyssäsuin kokea hoitotyön tekemisen autuutta, jota joka saatanan takansytykkeessä (tehy-"lehti") julistetaan, voimaantuminen ja muuta paskaa. vittu että vituttaa. näyttää kyllä siltä, että tällä alalla ei sis kannata roikkua henkensä kaupalla, vaan hakeutua siisteihin sisätöihin ja jättää kollegat hukkumaan vaatimusten loputtomaan suohon. mikähän saatanan mielenhäiriö on alunperin "alalle laittanut hakeutumaan?
Kuule kollega,
turhaan provosoidut, se syö itseä ja tomperoiden päättävien ihmisten älyä ei auta mitenkään. Jo ajat sitten on tiedossa, että ulkoapäin ei älyämättömille (vain hoitaja on kompetenetti arvioimaan oman ammattikunnan työtä ja aivan varmasti vähiten pöydän takana istuva vieraantunut diletantti. Virhe tapahtuu heidän omnipotenssissaan, ei kysytä ammatin todellisilta tuntijoilta ja vielä vähemmän uskotaan.) älyä umpiluuhun on aivan turha yrittää takoa. Ymmärtävät sitten, kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Siihen saakka relax. Anna rauhassa pudota omaan kuoppaan.
Toiseksi kaikki se muu häälä mikä on varsinaisen hoitotyön ulkopuolella. Esim. ylenpalttinen valittaminen ja esimiesten hitsaus. Pää kylmänä vaan. Itselläni kun on esim. elintoimintoja uhkaavan tilanteen hoito menossa ja omainen jäkättää, sanon kylmän viileästi, että olen huomenna tavattavissa, muut potilaat tarvitsevat minua ja en ehdi juuri nyt tai tänään. Voinko pyytää joskus toiste. Jos valitetaan kirjoitan vastineen selkä suorana. Aina ovat prioriteetit ja perustelut olemassa miksi ylenpalttista jäkätystä ei voi kuunnella. Ensisijainen terveydenhuollon tehtävä on turvata elintoiminnat, vähentää kärsimystä (esim. kipu) ja sen jälkeen tulevat asiat tietyssä perustellussa prioriteettijärjestyksessä. Turhaan hitsaat. Asiat itselle nuppiin selväksi ja voit aina tarvittaessa napakasti perustella.
Esimiehet. Sama homma. Anna keuhkota. Itse tiedät ja perustelet, miksi tietyssä tilanteessa olet toiminut siten miten olet toiminut. Itse olet omien tillannesidonnaisten ratkaisujen perustelija ja kiistämätön auktoriteetti ja kaikki on ulkopuolisille perusteltavissa. Ammattilaisen ratkaisut ovat yleensä tilanteessa aina parhaat mahdolliset. Anna keuhkota ja kirjoita selvityksiä, jos tarvitaan. Potilaalle vastaat hoidosta ja muun känätyksen otat vastaan siten miten aikaa on. Viileesti vaan, järjettömille järkeä on aivan turha takoa päähän. Kyllä se heidän äly joskus tulee.
Vaikutat hyvältä hoitajalta. Pudota rimaa. Senkin voi sanoa ääneen, että johtaminen laskee hoidon tasoa. Takansytyke on täynnä muuta, mutta hoidon taso on laskenut ja laskee terveydenhuoltoa koskevien toimenpiteiden seurauksena. On itsepetosta hymistellä muuta. Potilaillakin on oikeus tietää tämä ja sanoa se julkisesti ääneen. Laske hoidon tasoa. Sitä ei ammattieettisesti sitoutuneena tietenkään mieluusti halua, mutta pakko ja selkä seinää vasten on ainakin itsellä hyvä renki.
Musta on kiva olla mukana, kun alkaa todellinen päättäjien itku ja hammastenkiristys. Niin makaa kuin petaa. Ja oikeassa olet, että hoitajat ovat sairaaloille ym. yksiköille elintärkeitä. Lääkärit konsultoivat palaa potilaan hoidossa, hoitajat hoitavat 24/7 ja koordinoivat kokonaishoitoa. Tämäkin pitää tunnustaa ja sanoa nykyisin isoon ääneen.
Tienaat varmaan värkilläsi sievoiset sivutulot...
Oho, mitä värkkiä tarkoitat? Alapään värkkiä ja sillä sivutulon hankkimista vai mitenkä...? Aivan erikoista logiikkaa, jos näin ajatuksesi menee. MIkäli käytät tällaisia päättelytaitoja, on pakko kysyä, että miten sun potilaat tuolla logiikalla pysyvät hengissä? Jos potilas on turhautunut sairauteensa, sen tuomiin hankaluuksiin ja rajoituksiin ja sen ilmaisee, niin voiko hänestäkin tuolloin ajatella, että varmaan alapäällä ansaitsee lisätuloja? Erikoista. Todella erikoista. Kivaa iloista kesää!
Kirjoittaja mainitsi monesti erään v-alkuisen anatomisen sanan. Sitä voi tosiaan ajatella mainostamiseksi.
Hieno kirjoitus. Pointsit sulle. Tehy:n p, johtaja nosti palkkaansa 85000tuhannesta 99000 tuhanteen. Heippa vain tehy, en enää ikinä liity!
Ai niin, jäi kirjoittamatta, että eritteet on ammatin "piece of cake" juttuja. Työpisteestä riippuen sinun täytyy olla varustautunut kestämään jokapäiväisiä potilaiden solvauksia lehmästä huoraan (jos olet nainen), potilaiden lyönti- ja hakkaus- tai kuristusyrityksiä, mahdollisia vahingoittamisaseita, sylkemistä, tappouhkailua yms. Rauhallisesti vaan. Kerran mua nauratti, kun eräs potilas sanoi, että asentaa auton alle dynamiittia. Silloin istuin hetken ja hyvästelin lapset ja läheiset ennenkuin käänsin avainta virtalukossa...:) Ehkä enemmän olisin huolissani kyvystä työskennellä kovan paineen alla ja juuri noissa latautuneissa emotionaalisissa tilanteissa kuin jostain eritteistä. Eritekammo ei ole ammatissa ollenkaan suhteellista.
Sairaanhoitajat tekevät hyvin erilaisia työtehtäviä. Ruumiiden tapaaminen tai ulosteiden kohtaaminen on tiettyjen osastojen työtä.
Itse ole hommassa jossa lähinnä ihmisten elämäntarinat ovat aika karseita. Sinänsä niiden kuuntelu antaa hyvää kontekstia suhteessa omaankin elämään ja lehtijutuille lähinnä nauran-niin lapsellisia ne RAJUNAKIN olevinaan ovat todellisen elämän rinnalla.
>tiettyjen osastojen työtä.
Jep. Toistaiseksi vielä kuitenkin ne työharjoittelut ja ainakin vielä hyväksytty hylätty periaate niissä. Opiskelijan hyväksyttyyn harjoitteluun ovat olemassa tietyt kirjatut ja sovitut kriteerit ja ainakin itse ohjaajana olisin harjoitteluaikana kovin voimakkaista työrajoitteista ihmeissäni. Olkootpa niille sitten kuinka aukottomat kammoperustelut hyvänsä. Työura on sitten asia erikseen, mutta vielä ainakin toistaiseksi koulutus haluaa antaa joitakin yleisempiäkin hoitovalmiuksia.
Kun luet näitä hoitajan työtä moittivien kirjoituksia niin muista että "kiltit tytöt" kärsii eniten.
Jos sinusta löytyy kovuutta sivuuttaa ketjun kirjoituksissa kerrottu paska ja keskittyä olennaiseen eli potilaan hoitotyöhön niin uskon että pärjäät ja jopa nautit hoitajan työstä.
Niin ja kannattaa myös miettiä sanontaa: "Saman saa vaikka istuu".
valitettava tosiasia on se, että jos ihmistä hoitaa, hoidetaan KOKONAISVALTAISESTI. Jos on paskat housuissa ne siivotaan pois oli potias sitten terveyskskuksen vuodeosastolla tai laikkausosastolla. Kuoleminen kuuluu luonnollisena osana ihmisen elmään,joten hoitajan työhön kuuluu myös vainajan hoito. Hoitajan työ ei ole mitään pintaliitoa, jos on seiialinen kuva työstä, että vähän siteitä vaihdetaan ja lääkärin kanssa kierrolla kuljetaan niin olet aikomassa väärälle alalle.