Pääsin siis kesätöihin sotilaskotiin. Siellä leivotaan joka aamu ja on kiire, koska kaikki pitää olla valmista parissa tunnissa. Minulla on vielä vähän kokemusta tuollaisesta hommasta, mutta olen innokas oppimaan ja nyt hommat sujuu oikein hyvin. Mutta silloin alussa..!
Olin vajaat pari viikkoa ensin toisen työntekijän kanssa, pääosin iltavuorossa, jolloin ei tarvinnut edes leipoa. Yhden kerran olin hänen kanssaan aamuvuorossa ja seuraavana päivänä minun piti pärjätä yksin. Onneksi päivä oli hiljainen ja minulla oli aikaa opetella.
Sitten juhannukselta tämä työntekijä jäi lomalle ja minun oli yksin selviydyttävä (on edelleenkin) siitä kaikesta. Toinen aamuvuoro oli katastrofi. Minulle tuli tilaus, jossa piti leipoa vielä 75 ylim. munkkia. Sitten myöhästyin vähän kun en muistanut että ne kouluttajat tulevat jo yli tunnin aikasemmin.. ei siinä mitään.. mutta:
Siellä aina aamuisin käy siivooja. Sellanen vanha mummo, joka puhuu yksikseen, ei osaa olla hiljaa ollenkaan. Puhe häiritsee, koska mun pitää muka vastailla ja olla kuulevinaan.. arrghh. Niin siitä myöhästymisestä se alkoi. Se rupes valittamaan mulle kaikesta. Oli tietävinään miten hommat on siellä tehty. Kun tein jotakin, alkoi luennointi, että miten vaki työntekijät on tehny sen.
Seuraavana päivänä aivan kauheeta. Intti joka paikasta. Mulla meni hermot lopullisesti siihen, kun se valitti etten ollut vielä kahdeksaan mennessä kastellut kukkia, kun muut on sen jo tehnyt siihen mennessä. Sanoin etten oo kerennyt vielä, mutta teen sen myöhemmin. Valitus vaan jatkui ja jatkui.. "onpahan ne muut kerennyt". Ei voinut käsittää, että minä olen uusi ja etsin vielä omaa rutiinia. Ei multa suju leipominenkaan muutaman kerran jälkeen niin nopeasti kun sellaselta, joka on tehnyt sitä vuosikymmenet. Aina kun jonkin homman kerto mitä mun pitää tehdä, perään huomautti "sullehan sanottiin, lienetkö ees kuunnellut". Mä hermostuin sille ja riideltiin rajusti. Eipä oo sen jälkeen tarvinnut kuunnella sen jori´noita. Ihanan hiljaista. Olin sit kuulema vinksahtanut.
Nyt hommat menee hyvin, kun alkaa rutiinia tulla. Osaan nauttia työstä. Se on haastavaa mutta mukavaa. On ollut munkit aina ajoissa valmiita.
Pitäisi sellanen mummeli laittaa itse aivan uuteen työpaikkaan ja katsoa kuinka hyvin ne hommat heti alussa sujuu..:) Siitä jäi sellanen tunne, ettei tainnut oikein arvostaa meitä nuoria.
Olin vajaat pari viikkoa ensin toisen työntekijän kanssa, pääosin iltavuorossa, jolloin ei tarvinnut edes leipoa. Yhden kerran olin hänen kanssaan aamuvuorossa ja seuraavana päivänä minun piti pärjätä yksin. Onneksi päivä oli hiljainen ja minulla oli aikaa opetella.
Sitten juhannukselta tämä työntekijä jäi lomalle ja minun oli yksin selviydyttävä (on edelleenkin) siitä kaikesta. Toinen aamuvuoro oli katastrofi. Minulle tuli tilaus, jossa piti leipoa vielä 75 ylim. munkkia. Sitten myöhästyin vähän kun en muistanut että ne kouluttajat tulevat jo yli tunnin aikasemmin.. ei siinä mitään.. mutta:
Siellä aina aamuisin käy siivooja. Sellanen vanha mummo, joka puhuu yksikseen, ei osaa olla hiljaa ollenkaan. Puhe häiritsee, koska mun pitää muka vastailla ja olla kuulevinaan.. arrghh. Niin siitä myöhästymisestä se alkoi. Se rupes valittamaan mulle kaikesta. Oli tietävinään miten hommat on siellä tehty. Kun tein jotakin, alkoi luennointi, että miten vaki työntekijät on tehny sen.
Seuraavana päivänä aivan kauheeta. Intti joka paikasta. Mulla meni hermot lopullisesti siihen, kun se valitti etten ollut vielä kahdeksaan mennessä kastellut kukkia, kun muut on sen jo tehnyt siihen mennessä. Sanoin etten oo kerennyt vielä, mutta teen sen myöhemmin. Valitus vaan jatkui ja jatkui.. "onpahan ne muut kerennyt". Ei voinut käsittää, että minä olen uusi ja etsin vielä omaa rutiinia. Ei multa suju leipominenkaan muutaman kerran jälkeen niin nopeasti kun sellaselta, joka on tehnyt sitä vuosikymmenet. Aina kun jonkin homman kerto mitä mun pitää tehdä, perään huomautti "sullehan sanottiin, lienetkö ees kuunnellut". Mä hermostuin sille ja riideltiin rajusti. Eipä oo sen jälkeen tarvinnut kuunnella sen jori´noita. Ihanan hiljaista. Olin sit kuulema vinksahtanut.
Nyt hommat menee hyvin, kun alkaa rutiinia tulla. Osaan nauttia työstä. Se on haastavaa mutta mukavaa. On ollut munkit aina ajoissa valmiita.
Pitäisi sellanen mummeli laittaa itse aivan uuteen työpaikkaan ja katsoa kuinka hyvin ne hommat heti alussa sujuu..:) Siitä jäi sellanen tunne, ettei tainnut oikein arvostaa meitä nuoria.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan oikein teit, kun löit luun kurkkuun. Ei kenenkään tarvitse kuunnella kaiken maailman urpojen horinoita.
Tulet pärjäämään työelämässä kun puolustat itseäsi rohkeasti . Se siivooja varmaan ajatteli että kerrankin elämässään hän pääsee toista neuvomaan ja arvostelemaan . Valitettavasti ainakin meissä siivoojissa on paljon niitä "maailman parhaita" työntekijöitä joilta aina riittää napakka neuvo ja terävä kommentti kaikkiin tilantisiin : /
Tuli itsekin laitettua luu kurkkuun eräälle keski-ikäiselle haahkalle, joka ilmeisesti luuli etten kuule hänen vittuiluaan. ;) Sen jälkeen kummasti puhdistui ilmapiiri eikä tarvinnut kuunnella jorinoita..!
kaunis kaikille jotka jaksoivat lukea viestin ja minua kannustivat..!
Yleensä meitä nuoria ei todellakaan arvosteta...kaikki muut mun perheessä on autoasentajia,tai sähköteknikoita,eli broidil ja siskol oli aika helppoo ku äiti ja isä tunnetaan aika hyvin taidoistaan...mut ite ravintola-alan käyneenä jouduin itse rakentamaan koko homman alusta alkaen,ei ollu isi ja äiti hankkimas duunii tai antamas neuvoja...silloin huomas että nuorta vastavalmistunutta ei arvosteta yhtään...nykyään jo sentään vähän parempi...