Rantasipin näin
katsovan järvelle päin
se istui hiljaa kivellä
eikä osannut pelätä
Silkkiuikun lapset kasvaneet
emosta vähitellen eronneet
mutta vielä piipitys vieno
oli yhdysside hieno
katsovan järvelle päin
se istui hiljaa kivellä
eikä osannut pelätä
Silkkiuikun lapset kasvaneet
emosta vähitellen eronneet
mutta vielä piipitys vieno
oli yhdysside hieno
Vastaukset 8
Vanhimmat
Askeleita rannal hiekan.
jäljet mitkä mietin vain.
Kummajainen kulkenut.jäljet rantaan jättänyt.
Allot lipuu hiljaa rantaan,huuhtoo jäljet.olennon.
Hiekkaranta autio kuin ei olis kulkenut.
Huuto kuuluu,järven takaa.
mikä siellä,onko kummajainen,vaiko mikä.
Korviani heristän,kuuntelen.
Laulu vaiko huuto.
Lokki vaiko kuikka.
Sitä ihmettelen,kummastelen
Ainoa koskaan kirjoittamani runo julkaistaan nyt tässä:
On mulla kissa oma,
se on niin kiltti ja soma.
Muru leikkii ja kehrää aina,
ei sen mieltä surut paina.
Se on niin kova kiipeemään,
joskus puun latvassa se nään.
Pelkään että se putoaa
mut turhaa lienee pelko vaan.
Muru voi joskus purra,
en muuta voi kuin surra.
mutta se kaikki vain leikkiä on,
Muru sittenkin niin verraton on.
kirj.pihlajanmarja n.10v.
Kyllä sulla tuota runoa pukkaa
et ole ollenkaan huono tai rukka
Kun runon teko sultu sujuu
niin elämä rennosti eteenpäin ujuu
Elämässä on paljon kaunista ja herkkää
katsopa vaikka nuoren kuusen kerkkää
miten se on kesän aikana muuttunut
kun ei ole aurinkoa ja vettä puuttunut
Minä sulle toivon elämää laatuisaa ja kivaa
eikä toivomuksessa ola häivääkään ivaa
runon teko on vain elämän ryydittäjä
ja arkipäivien iltaan kyydittäjä
Kuinka pieni se onkaan
kuin kiiltävä lasinpalanen
maantien pölyssä.
Kuin pois kiiruhtava
pilviverho taivaan sinessä.
Kuin metsien kätköistä kuuluva
lintujen kesäinen viserrys
ja perhosten siipien havina
auringon säteitten kimalteessa.
Minun elämäni on NIIN pieni.
Kiitos Eikka sulle
kun olit kiltti mulle.
Kohta kai lisää runoja kirjoitan,
hienoa taidetta näin harjoitan!
Runo hyvä jos ensimmäinen.
Voit jatkaa kirjoittamista.
Kun tulee yksi runo kohta tulee toinen runo.
Ja niin edelleen.
Katselin merelle,
näin varmaan saaren,
en ole aivan varma
kun laine löi.
En nähnyt liikettäkään
muutin mieleni,
se olikin varmaan valas
kun sellainen on olemassa.
MUN MILLI
mun milli on ihan pikkunen eikä sillä oo
eles silmii ja mä pilän sitä sylissä
ja mä lakastan sitä ihan oikeesti
vaikkei se osaa vielä sanoo miauuu
äiti tolu mua kun se pissas mun pailalle
se on yhtä pehmee kun tää tumppu
ja kiljava se on kun yks tiikeli
äiti sanoo ett se on syöny polkkanaa kun
sillä on hassun välinen suu
ja sillä on telävät hampaat sen suussa
ja näin pikkuset tassut
sen kynnet on kanssa telävät
mä en haluu ett
se kasvas isoks kissaks kun
sitten se tappas valpusia ja hiiliä
vaikka isä ei tykkää hiilistä kun
ne syö pipalkakkuja enkä määkään tykkää
isä sanoo ett se ei olis kissa jos se
ei söis hiiliä kun se kasvaa isoks
äiti kertoo aina illalla mulle pekka töpöhännästä
se on kans kissa eikä sillä oo häntää mut
mä luulen ett äiti vaan nallaa kun
kaikilla kissoilla on häntä eiks ookin
mut se osaa puhua niinkin määkin ja se
ei tykkää yhlesta kissasta kun se on losvo
äiti sanoo ett losvot joutuu vankilaan
äiti on keltonu ett ne tiikelit ja jellonat on
kanssa kissoja vaikka ne on niin suulia
ett ne ei mahlu asuun täällä ja ne kuolis
kun täällä on lunta ja ne jäätys mut
eläintalhassa ne asuu mä olin kellan
isin ja äitin kanssa silkuksessa ja siellä
asu kans iso tiikeli ja jellonia enkä mä
pelänny niitä yhtää kun ne oli semmosessa
kaltelihäkissä ja siel oli yks setä kanssa
mä tykkään mun millistä kun so nii kiva
mut sen äiti on tuhma kun se laapas mua
ja mää oon nähny kun se tappo yhlen varpusen
mut milli ei tapa yhtään valpusta kun se ei
vielä nää niitä se latkii vaan kelmaa kun mun
äiti antaa sille kelmaa tassilla ja millin oma äitinuolee millin tulkkia