Sanokaas nyt voisiko semmoisesta päästä sairaseläkkeelle?
Olen prostituoinut itseäni erilaisissa pk-yritysten IT-projekteissa n. 15 vuotta ja viime aikoina olen kovasti alkanut kärsiä palaveripaniikista.
Nykyään aina kun pitää käydä ilmoittautumassa firman vastaanottotiskillä ja kysyä henkilöä, jonka nimi on useimmiten Leppänen, iskee minuun hillitön hinku hävitä saman tien lasiovista pihalle. Juuri kun olen kääntymässä, huomaa keskusneiti harhailevakatseisen villapuseromiehen: -Sulle on hei, Leppänen vieras!
Leppänen kättelee hätäisesti ja alkaa osoitella palaverihuoneeseen päin ja käy koputtelemassa kolmelle, neljälle ovelle. - Nyt se nörtti tuli!
Palaverihuoneessa on aina valmiiksi termoskannussa kahvia ja aina yksi viineri vähemmän kuin palaverin osanottajia, eli viidestä viineristä tietää, että kun esittelyt on suoritettu, ovesta pujahtaa vielä se kuudes.
Samoin palaverihuoneessa on aina valmiiksi hiljainen nuorimies, jolla on edessään ruutupaperilehtiö ja ohutkärkinen tussi. Nuorimies voi olla Andre Wickströmin näköinen tai sitten se on farkkupaitainen ponnarimies, mutta aina se on siellä.
Joskus siellä on firman Sarikin, ja jos se on siellä, niin aina se on videotykkivastaava ja aina se jää ilman viineriä.
Päällikkö tulee muutaman minuutin muitten jälkeen ja istuu pöydän päässä, paitsi jos siellä videotykkiesitys. Silloin se istuu aina lähinnä fläppitaulua, koska se kokee, että sen kuuluu piirtää fläppitauluun viivoja ja ympyröitä. Päällikön kunniatehtävä on olla kiinnostumatta tietohallinon asioista. Päälliköllä on nykyisin kauluspaidan ylänappi auki.
Tarkalleen samalla hetkellä kun päällikkö kieltäytyy santsikupista, laittaa kädet niskan taakse ja nojautuu selkänojaan merkiksi, että smalltalk-osio on loppu, aukeaa palaverikopin ovi vielä kerran, ja sisään tupsahtaa se, jolle Sari ei tullut varanneeksi viineriä, ja aina se on se vitun ideanikkari.
Viimeinen viineri kourassaan se alkaa saman tien pulputa firman sisäistä jargonia ja vilkuilee päällikköön päin. Huomaakohan pomo että toinen ottaa tilannetta haltuun? Sen puheesta ei saa mitään tolkkua: Pitäisköhän ECCP:n pojat kanssa pyytää tänne, kun niillä on se KRTSH-projekti siinä vaiheessa, että olis hyvä miettiä millä alustalla tässä edetään ja yläkertaa on sitten briiffattava, teetkö Sari memon tästä!
Kun pomo on vetänyt ranskalaiset viivansa fläppitauluun, se sanoo Leppäselle, että sähän voit, Rami, jatkaa tästä.
Ideanikkari pomppaa pystyyn ja saattaa pomon ovelle. Hetken perästä firman Sarinkin pitää mennä, kun naisten vessasta on käsipyyhkeet loppu. Tasan kaksi minuuttia sen jälkeen Leppäsen kännykkä soi ja se sanoo, että mä otan tän tuossa ulkopuolella, eikä siitä kuulu puoleen tuntiin mitään.
Mykkä nuorimies, ideanikkari ja minä jäämme aina palaverikoppiin keskenämme. Minulle näytetään aina joku asiaankuulumaton Powerpoint-esitys läppäristä, koska videotykkivastaava on virkareissulla yläkerrassa. Vartin me istumme siinä kuin siamilaiset kolmoset, minä tietysti keskellä, ja silloin minä aina ahdistun ja ajattelen, että ei ikinä enää.
Palaveri kestää aina tunnin ja vartin. Kun tunti ja kolmetoista on lusittu, tulee Leppänen takaisin ja sanoo seinille, että teillähän alkaa varmaan olla homma hanskassa, me käydään tää sitten vielä keskenämme läpi.
Palaverin päättymisen huomaa siitä, että nuorimies, ruutupaperivihko ja kynä ovat kadonneet.
Ideanikkari sanoo lopuksi, että oli tosi selventävä palaveri ja että nyt sitten vaan hihat heilumaan. Minulla ei juuri koskaan ole siinä vaiheessa käsitystä mistä palaverissa oli kysymys.
Tasan kahden päivän päästä firman Sari lähettää sähköpostin ja selittää kolmessa kappaleessa mitä firmassa ollaan vailla.
Olen prostituoinut itseäni erilaisissa pk-yritysten IT-projekteissa n. 15 vuotta ja viime aikoina olen kovasti alkanut kärsiä palaveripaniikista.
Nykyään aina kun pitää käydä ilmoittautumassa firman vastaanottotiskillä ja kysyä henkilöä, jonka nimi on useimmiten Leppänen, iskee minuun hillitön hinku hävitä saman tien lasiovista pihalle. Juuri kun olen kääntymässä, huomaa keskusneiti harhailevakatseisen villapuseromiehen: -Sulle on hei, Leppänen vieras!
Leppänen kättelee hätäisesti ja alkaa osoitella palaverihuoneeseen päin ja käy koputtelemassa kolmelle, neljälle ovelle. - Nyt se nörtti tuli!
Palaverihuoneessa on aina valmiiksi termoskannussa kahvia ja aina yksi viineri vähemmän kuin palaverin osanottajia, eli viidestä viineristä tietää, että kun esittelyt on suoritettu, ovesta pujahtaa vielä se kuudes.
Samoin palaverihuoneessa on aina valmiiksi hiljainen nuorimies, jolla on edessään ruutupaperilehtiö ja ohutkärkinen tussi. Nuorimies voi olla Andre Wickströmin näköinen tai sitten se on farkkupaitainen ponnarimies, mutta aina se on siellä.
Joskus siellä on firman Sarikin, ja jos se on siellä, niin aina se on videotykkivastaava ja aina se jää ilman viineriä.
Päällikkö tulee muutaman minuutin muitten jälkeen ja istuu pöydän päässä, paitsi jos siellä videotykkiesitys. Silloin se istuu aina lähinnä fläppitaulua, koska se kokee, että sen kuuluu piirtää fläppitauluun viivoja ja ympyröitä. Päällikön kunniatehtävä on olla kiinnostumatta tietohallinon asioista. Päälliköllä on nykyisin kauluspaidan ylänappi auki.
Tarkalleen samalla hetkellä kun päällikkö kieltäytyy santsikupista, laittaa kädet niskan taakse ja nojautuu selkänojaan merkiksi, että smalltalk-osio on loppu, aukeaa palaverikopin ovi vielä kerran, ja sisään tupsahtaa se, jolle Sari ei tullut varanneeksi viineriä, ja aina se on se vitun ideanikkari.
Viimeinen viineri kourassaan se alkaa saman tien pulputa firman sisäistä jargonia ja vilkuilee päällikköön päin. Huomaakohan pomo että toinen ottaa tilannetta haltuun? Sen puheesta ei saa mitään tolkkua: Pitäisköhän ECCP:n pojat kanssa pyytää tänne, kun niillä on se KRTSH-projekti siinä vaiheessa, että olis hyvä miettiä millä alustalla tässä edetään ja yläkertaa on sitten briiffattava, teetkö Sari memon tästä!
Kun pomo on vetänyt ranskalaiset viivansa fläppitauluun, se sanoo Leppäselle, että sähän voit, Rami, jatkaa tästä.
Ideanikkari pomppaa pystyyn ja saattaa pomon ovelle. Hetken perästä firman Sarinkin pitää mennä, kun naisten vessasta on käsipyyhkeet loppu. Tasan kaksi minuuttia sen jälkeen Leppäsen kännykkä soi ja se sanoo, että mä otan tän tuossa ulkopuolella, eikä siitä kuulu puoleen tuntiin mitään.
Mykkä nuorimies, ideanikkari ja minä jäämme aina palaverikoppiin keskenämme. Minulle näytetään aina joku asiaankuulumaton Powerpoint-esitys läppäristä, koska videotykkivastaava on virkareissulla yläkerrassa. Vartin me istumme siinä kuin siamilaiset kolmoset, minä tietysti keskellä, ja silloin minä aina ahdistun ja ajattelen, että ei ikinä enää.
Palaveri kestää aina tunnin ja vartin. Kun tunti ja kolmetoista on lusittu, tulee Leppänen takaisin ja sanoo seinille, että teillähän alkaa varmaan olla homma hanskassa, me käydään tää sitten vielä keskenämme läpi.
Palaverin päättymisen huomaa siitä, että nuorimies, ruutupaperivihko ja kynä ovat kadonneet.
Ideanikkari sanoo lopuksi, että oli tosi selventävä palaveri ja että nyt sitten vaan hihat heilumaan. Minulla ei juuri koskaan ole siinä vaiheessa käsitystä mistä palaverissa oli kysymys.
Tasan kahden päivän päästä firman Sari lähettää sähköpostin ja selittää kolmessa kappaleessa mitä firmassa ollaan vailla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sari lähetti sulle ohjeet joten pistä hihat vaan heilumaan. Vaikuttaisi diagnoosi työallergialta, joka on yleistä tietyn kansan osan keskuudessa. Tällä osalla se riittänee eläkepäätökseen, sillä kovin moni on sairaseläkkeellä.
Pitihän taas päästä sunkin heittämään se sama mielipiteesi työallergiasta. Se taisi olla sulla varastossa ja nyt huomasit mielestäsi hyvän tilaisuuden tulleen ja se sopivan tähän tilanteeseen.
Kannaltasi ongelma kyllä oli siinä, että kun et näyttänyt luetusta tekstistä tuntevasi alaa, etkä tilannetta joten se muistilokerosta kaivettu valmis heitto osuikin aivan väärään tilanteeseen. Tämmöistä sattuu. Yritä ensi kerralla olla tarkempi.
Minusta kirjoittajan teksti oli tosi hyvä. Tunnistin itseni istumassa niissä palavereissa ja miettimässä, mitä ihmettä teen täällä.
Näistä huuhaa palavereista sitten lankeaa projektipäällikölle se ikävä juttu, kun joutuu antamaan homman tekijöille ja kertomaan mitä piti tehdä.
Se on yleensä sitä, että tarvitaan joku kenttä jonnekin käyttöliittymään, tai web sivulle ei oo iso homma, kun siihen vaan tarttee syöttää sellanen tieto.
Kun kuvittelet, että sen saa nopeesti tehtyä, oot vähän aikaa ollu talossa, etkä tiedä talon tavoista. Ensimmäiseksi kyselet dokumentaatiosta, no sitähän ei tietenkään oo, vaan se jannu läks menee joka siitä tiesi. Tästä ollaankin tultu vaiheeseen nykytilanteen selvittäminen. Joten enää sovitut tuntimäärät eivät pidäkkään paikkaansa. Sen jälkeen vielä selviää, ettei se homma ollukaan mikään yhden kentän lisääminen, ei asiakas oikeasti pelkästään sitä tilannut vaan halusi muutakin.
Nyt sitten lähdetään selvittelemään järjestelmän toimintoja. Jos on joku tunnettu frameworkki, pääsee nopeemmin hommasta jyvälle, ilman dokumentaatiota, kun lähdekoodeja nuuskii.
Tietenkin omasta koneesta puuttuu joku tietty hilavitkutin, jota tarvitaan jotta pystyy edes lähtemään liikkeelle. No sitä asentamaan, kun ylläpito ei kerkee ja homma on menossa pitkäksi. Asennuksessa tuleekin eteen että se hilavitkutin onkin versio x ja koneessa on käyttöjärjestelmä tai joku softa jota se käyttää versio y. Eikä versiota y hilavitkuttimesta enää ole saatavilla.
Nyt sitten turisemaan projektipäällikön kanssa mitä tehdään. Kohta on jo isompi päällikkö kiukuttelemassa projektipäällikölle, miksi on mennyt niin paljon tunteja. PP joutuu selittelemään, kun asiakkaan tilaus olikin jotain muuta, kun mitä asiakkaan palaverissa ilmeni. Selittelee vielä, kun järjestelmästä ei ole kunnollista dokumentaatiota ja tarvitaan ylimääräistä softaa ympärille eikä ole saatavissa oikeaa versiota, joten joudutaan rakentamaan koko infra projektin ympärille alusta pitäen.
Ymmärrän hyvin projektipäällikköjenkin tilanteen. On muuten vittumainen homma, kun pitäis väksisin puristaa asiakkaasta sen firman jargonin seasta oleelliset asiat ja kuunnella omien pomojen narinoita.
Ai tätä IT-projektien ihanuutta ;)
Se on todella asiakkaan ongelma, kun palaveriin tulee täysin ummikko it-heebo. No anyway ironiaa ei juuri nörtti ymmärrä.
"täysin ummikko it-heebo"
Siis siellä päässä näyttää olevan asenneongelmia. Tosta on hyvä lähteä niikun tekemään yhtään mitään?
Nykyinen tietojärjestelmänkehityksen teoriat, eivät todellakaan lähde siitä että pitäis jotain jargonia heitellä asiakkaalle.
Ongelma on työelämässä ja liian kovassa kilpailussa, kun ei voida vetää projekteja läpi niin kun ne pitäis vetää.
Sanoin vain, että on todellinen ongelma, kun palaveriin tulee ummikko it-heebo. Mikä siinä on asenneongelmaa. Kokemattomat ovat usein ongelmallisia projekteissa. Ei siitä mihinkään pääse.
Jos, kuten alkuperäinen kirjoittaja esitti, asiakkaan puolelta ei löydy palaverille "puheenjohtajaa", niin kyllä itse sen roolin otan. Minulle maksetaan tehdystä työstä ei asiakkaan päivittelystä. Itseasiassa näin minun on ainakin helpompi toimia. Toki se vaatii minulta tutustumista aiheeseen, yritykseen ja kokemusta muista vastaavista projekteista.
Tietojärjestelmäkehityksen teoriat eivät ehkä lähde, mutta jargon on se, millä niistä kommunoikaadaan käytännössä ja toki se on konsultin hallittava.
Olet oikeassa siinä, että työelämässä on epäkohtia, mutta niiden ehdoilla mennään ja jotkut jää niitä surkuttelemaan, kun toiset tekee. Ei negatiivinen asenne vituta kuin itseä loppupeleissä. Kaikissa hommissa on ne paskat puolet ja ne vaan on hyväksyttävä. Ei ne ole henkilökohtaisia asioita ja jos asiakkaan opettaa henkilökohtaiseksi niin sitten töistä tuskin tulee tällä alalla loppua. :)
Juuri nämä tietojärjestelmäteoriat ovat sitä pahinta höttöä. Teoriaa siitä miten hommat pitäisi hoitaa, kun ei ole aavistustakaan siitä miten hommat pitäisi hoitaa. Kun teoria on valmis, hommat ovat yhä hoitamatta. Mikään ei muutu, ennenkuin nämä tohelot ymmärretään heivata pihalle ja annetaan ammattimiesten hoitaa tyynesti hommansa.
Täähän on ihan kuin olisi joku piilokamera asetettu seuraamaan mun työtäni! :)
Oikeesti, varmasti on tärkeää käydä kaikenlaisia palavereja kun aletaan tekemään projekteja tai muuten vaan normaalia ylläpitoa isompaa hommaa, mutta noi asiakasfirman omat sisäiset sotkut ja organisaatiot ei voisi vähempää kiinnostaa, eli just nää "Piäisikö projektin XYZ väki kutsua palaveriin" ja että väkeä hyppää palaverista ulkona kuluttamassa ulkopuolisen projektipäällikön arvokasta aikaa... Sitten on vielä oma lukunsa palavereissa ne kommunikaattorin räplääjät jotka tulevat palaveriin, kattovat vaan kommunikaattoria tai läppäriä, eivät osallistu asian kulkuun mitenkään, joilla ei ole mitään annettavaa ja niistä ei koskaan kuule jälkeenpäin.
Sen ulkopuolisen projektipäällikön olisi hyvä tutustua ja selvittää ketä projektiin tarvitaan. Mielestäni kun tuohon tilanteeseen joutuu, niin aika pitkälle sen kuopan on itselleen kaivanut. Se on vain minun rehellinen mielipide. Esimerkki on osuva ja hauska kylläkin..
Vielä pakko sanoa se itsestäänselvyys, eli eikö tilanteen toistuessa ala itsekin miettimään, mitä voisi tehdä toisin, ettei taas oltaisi samassa paskassa? Eli ei iskis sitä päätä jatkuvasti samaan mäntyyn... kuulostais itsestäänselvältä.
Arvaas, miltä tuntuu odottaa samalta asiakkaalta joka aamuista virkainnokasta teknisen tuen puhelua:"Täällä Ville Virtanen; Hyvää Päivää! Miten...toimii?"
En kestänyt enää, ja vaihdoin toiseen puljuun, mutta Villepä löysi webistä uuden numeron.
"Täällä Ville Virtanen; Hyvää Päivää! Miten...toimii?"
--*EEEIII, mistä minua rangaistaan näin?*
1. palaveri
aihe pidetäänkö viikkopalavereja?
äänestys 3-jaa, 8-ei.
projektipäälliköt puhuu asiakkaiden kanssa puhelimessa 30%, vääntää määrittelyitä 30%, ohjaa koodareita selän takaa 40%.
2. palaveri
aihe pidetäänkö viikkopalavereja?
äänestys 2-jaa, 9-ei.
sama meno jatkuu, tahti vaan kiihtyy.
3. palaveri
YT-neuvottelut: projekti on asiakkaalla nyt tuotannossa, eikä uusia projekteja ole näköpiirissä. 2 jää ylläpitämään, jos jotain sattuu. Pomo lähtee ansaitulle pitkälle lomalle.