Aina niin iloinen
silkinpehmeä
musta
kiiltäväturkkinen
tottelevainen
oppivainen
huomionkipeä
uskollinen
seuralainen
isokokoinen "pieni"
ilopilleri
kaksi vuotias
Kiertelin kaartelin elämän teitä
ystäviä etsin, en löytänyt heitä
kotiin mä palasin kipein mielin
ihmiset puhuivat selkäni takana
ilkein kielin
mutta
katso ihmettä, suurta ja kummaa
vastaani käveli jotain pientä ja tummaa
en ole enää omituinen ihmisparka
pentuni kanssa en ole arka
silkinpehmeä
musta
kiiltäväturkkinen
tottelevainen
oppivainen
huomionkipeä
uskollinen
seuralainen
isokokoinen "pieni"
ilopilleri
kaksi vuotias
Kiertelin kaartelin elämän teitä
ystäviä etsin, en löytänyt heitä
kotiin mä palasin kipein mielin
ihmiset puhuivat selkäni takana
ilkein kielin
mutta
katso ihmettä, suurta ja kummaa
vastaani käveli jotain pientä ja tummaa
en ole enää omituinen ihmisparka
pentuni kanssa en ole arka
Vastaukset 4
Vanhimmat
runo pennusta pienoisesta,
ystävästä uskollisesta -
kiitos.
tuo loppuosa ensin, koska ei se koirani enää pentu ole, helppo olla jälkiviisas mutta useimmiten istun ruudun ääreen ja kirjoitan etukäteen ajattelematta ja muokkaaminenkin jää
(olen saanut siitä kyllä huomautuksia, mutta joskus sanat vain ryöppyää sen kummemmin ajattelematta) Kiitti sule sanoistasi tähän ontuvaan riimiini!
Minä pyörittelin säkeistöjäsi kuin bingo-koneessa, kunnes tajusin että ykkönen kun ois kakkonen ja kakkonen olis ykkönen! :DD Kokemusta on pienestä suloisesta koiranpennusta. Hui, ne on vaarallisia, vie sydämmen ja haukkuu sen jälkeen! :))))
kakkonen on ykkönen ja ykkönen on kakkonen, tää ei oo kyllä pieni enää, eikä se juuri koskaan haukukkaan ja se on jo vienyt mun sydämen vaikka olis tilaa vielä toisellekin!