Elämän tilanne on muuttunut järkyttävän paljon tämän vuoden aikana. Ensi kuussa aloitan opiskelut monen vuoden jälkeen, enkä tiedä mitä tekisin koiran kanssa. En varmaan olisi uskaltanut ottaa koiraa, jos olisin tiennyt että monen vuoden avoliitto hajoaa, ja minun on pakko lähteä opiskelemaan.
Eihän siinä mitään jos koirani olisi vähän helpommasta päästä, ottaisin sen miettimättä mukaani opiskelemaan. Mutta mutta.. sillä riittää energiaa loputtomasti, huolimatta kaikesta aivotyöstä ja lenkkeilystä mitä yritän järjestää.
Minun on pakko tehdä opintojen ohessa töitä, muuten ei ole varaa elää. Niin, sanoisitte, selkeä juttu. Viisaampaa luopua koirasta. Mutta kaikki koiraihmiset tietävät ettei se helppoa ole. Puran ahdistuneisuuttani tänne..
Eihän siinä mitään jos koirani olisi vähän helpommasta päästä, ottaisin sen miettimättä mukaani opiskelemaan. Mutta mutta.. sillä riittää energiaa loputtomasti, huolimatta kaikesta aivotyöstä ja lenkkeilystä mitä yritän järjestää.
Minun on pakko tehdä opintojen ohessa töitä, muuten ei ole varaa elää. Niin, sanoisitte, selkeä juttu. Viisaampaa luopua koirasta. Mutta kaikki koiraihmiset tietävät ettei se helppoa ole. Puran ahdistuneisuuttani tänne..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voin kertoa, että itsellä samansuuntaisia kokemuksia. vaikea avoero ja koiran kanssa evakkoon. Saatiin elämä kuitenkin järjestymään, myös alkaneen opiskelun lomassa.
Kuitenkin niin ikävää kävi, että lemmikki kuoli sunnuntai-iltana pitkän sairauden jälkeen, josta oli toipumassa. Sydän kuitenkin petti.
Yritä nauttia terveestä koirasta, niin kauan kuin mahdollista. Kyllä sen elatusrahan pystyy puristamaan. Ja ikävä suunnaton sen ajanjakson loppuessa. Ei ole enää kukaan iloisesti vastaanottamassa kun koulusta kotiutuu. Tsemppiä!
Heips.
Olen opiskellut ja käynyt töissä siinä ohella ja hoitanut samanaikaisesti yksin kolmea koiraani. Välillä on ollut rankkaa tuon yksin olemisen takia, 3 kertaa päivässä lenkille jne tuppaa välillä tulemaan korvista ulos, mutta suosittelisin sinulle, että edes yrität jaksaa koirasi kanssa. Opiskelijanahan varmaankin nostat opinto- ja asumistukea? Jos näin on, niin silloinhan tulorajat ovat 505 euroa kuukaudessa, brutto, eli siinä ei kovinkaan paljoa tarvitse / pysty edes töitä tekemään. Esimerkiksi erilaisten vuokrafirmojen kautta saat sellaisia työvuoroja, jotka voit sovittaa koulun ja koirien sekaan, ilman että koirien täytyy olla kotona jalat ristissä koko päivää. Ja jos sattuukin sellainen päivä, että koulu jä työt on samassa putkessa, esim. 4H-kerhon dogsitterit voivat silloin käyttää koirasi ulkona. Opiskelu, työ ja koirat ja sinä YKSIN ei ole kaikkein paras yhdistelmä, ja joskus tökkii pakostikin jollain saralla, mutta silti suosittelisin ehdottomasti yrittämään, koska koirasi varmaankin myös antaa voimia erosta selviämiseen jne. Voimia ja tsemppiä kaikkeen! :)
että jos koirasi on niin yliaktiivinen, että mikään leikkiminen ja lenkkeily ei ole riittänyt, niin voisi nyt olla ihan hyväksikin sille oppia vähän rauhoittumaan, ja totutella siihen, että ihan aina ei voi touhuta... tuli vaan mieleen.. Että tuon takia ei ainakaan mitään syyllisyydentuntoja pitäsi itsellesi kehittää (että käytät aikaasi opiskeluun, etkä leikkimiseen). Kyllähän se koira vähän rauhallisempaan tahtiin totuttuaan on iloinen pienestäkin leikistä, mitä sen kanssa teet... Vai mitä?