Jälleensyntymä ja karma - TJ-pilako?

Buddhalaisuudessa, ainakin hinayanassa ja länsimaissa, on käsitys, jonka mukaan mitään yksilöllistä sielua ei ole olemassa ja että kuolema merkitsee yksilöllisyyden, muistin ja tietoisuuden loppua ja skandhojen hajaantumista. Tämän opin mukaan myös jälleensyntymässä ei, toisin kuin hindulaisuudessa, uuteen kehoon siirry sielu, vaan pelkkä persoonattoman karman taakka.

Mutta jos yksilöä ei ole ja jos individualiteetti häviää kuolemassa olemattomiin, niin mikä oikeastaan siirtyy? Ja mitä oikeastaan on karma, jos yksilö ei lopultakaan joudu itse vastuuseen teoistaan, vaan syntyvä uusi yksilö on aivan toinen persoonallisuus?

Eettinen ja juridinen vastuu liittyy aina yksilöön. Oikeuden periaate on kaikkialla, että isää ei syytetä poikien rikoksksta eikä tytärtä äitinsä. Vastuu on jokaiselle siis yksilöllinen ja koskee yksilöllistä persoonaa. Nyt jos kerran kuolemassa yksilöllisyys häviää ja mitään "ydinsielua" ei ole olemassa, niin miten karman lakia enää voidaan perustella? Onko kyseessä tällöin enää vain persoonaton vahingon kierrättäminen yksilöltä toiselle?

Ja tästä voidaan tehdä myös ilkeä kysymys. Jos kerran yksilöllinen tietoisuus ja minuus häviää samantien kuolemassa, niin eikö se merkitse sitä, että kuolema merkitsee porsaanreikää, jolla yksilö pääsee vastuustaan kuin koira veräjästä?

Ja vielä pahempaa: eikö tässä jouduta samaan tilanteeseen, kuin eräässä sillan maatukeen maalatussa graffitissa: "Me maalataan ja muut maksaa". Jos karman sovittajana (maksajana) ei ole sama yksilö kuin sen aiheuttajana (maalaajana), niin eikö se ole pelkästään vahingon kierrättämistä?

Ja jos oikein ilkeäksi haluaa mennä, niin eikö pohjimmiltaan kyse ole TJ-pilasta? Eli vanhemmilla varusmiehillä on kotiutuessaan tapana jokin sellainen sabotaasi, jäynä tai tuhoteko, jolla nuorempien varusmiesten elämä tehdään hankalaksi tai heille aiheutetaan tietoista mielipahaa (kuten vaikka levitetään kenkäplankkia sussupuhelimen luuriin). Eikö kyseessä ole juuri se sama asia: kerätään tässä elämässä karmaa, sitten hävitään olemattomiin eikä itse jouduta siitä vastuuseen, ja sitten joku toinen saa sovittaa sen kaiken?
391165
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 39

Vanhimmat

Karma on oikeastaan tässä ja nyt ilmenevä pitkien ja lyhyempienkin moninaisten syiden ja seuraamusten vaikutusverkosto, tai se tila millaisena se meille kulloinkin näyttäytyy. Se ei ole siis mitään ulkopuolista, jokin kohtalon vaaka tai tuomiojärjestelmä, vaan se on sitä mitä tässä nyt on ja mitä seurauksia tästä on.

Tavallaan juuri se mikä "syntyy uudelleen" on karmaa. Kuten voi ajatella, että "minä" olen oikeastaan karmani tässä ja nyt.

Mikään pysyvä olemus ei ole eikä siirry elämässä eikä kuolemassa, vaan tästä hetkestä, jossa ei siis ole mitään pysyvää olemusta vaan jossa monenlaiset vaikutukset kohtaavat, seuraa seuraava hetki jne. Karmamme on se mitä kulloinkin olemme. Ja siitä seuraa seuraavassa hetkessä jotakin, mikään ei katoa vaan muuttuu olosuhteiden kimppuina jatkuvasti.

Jos ei oleta pysyvää minuutta elämässä, ei ole tarpeen kysyä mikä siirtyy kuolemassa. Ehkä asiaa voisi pohtia siltä kannalta.

Äänestä
  • on olemassa vain tiiliskiviä, niin miten voi olla olemassa tiilitaloja?

    Oletko sitä mieltä, että ihmisyksilöitä ei ylipäänsä ole olemassa? Jos ihmisyksilöitä ei ole olemassa, ei myöskään ole olemassa juridisia subjekteja, ja koska ei ole juridisia subjekteja, ei ole olemassa myöskään oikeaa eikä väärää. Näin kaikelta etiikalta putoaa pohja pois. Buddhalaisuuden päälle siis ei voida rakentaa minkäänlaista etiikkaa, sillä etiikka lähtee oikean ja väärän käsityksistä.

    Jos karma on vain "pitkien ja lyhyempienkin moninaisten syiden ja seuraamusten vaikutusverkosto", niin karmalla ei silloin ole myöskään mitään yhteyttä oikeuden tai etiikan osalta, vaan kyseessä on vain pelkkä kemiallisiin reaktioihin rinnastettava tapahtumaketju. Eli "me maalataan ja muut maksaa".

    Ja jos ihminen on vain pelkkä oma karmansa, niin mitä mieltä on tällöin ottaa vastuuta yhtään mistään ja ylipäänsä piitata oikeasta ja väärästä? Tämä käsitys johtaa suoraan nihilismiin. Koska ei ole olemassa oikeaa eikä väärää, niin miksi ylipäänsä tiedostaa neljä jaloa totuutta tai seurata kahdeksanosaista tietä? Samoin jos ihminen on vain pelkkä karmansa, niin mitä mieltä ylipäänsä on tavoitella nirvanaa, sillä tietoisuus häviää joka tapauksessa kuolemassa, ja se joka syntyy, on joku toinen? Ja jos tietoisuus häviää kuolemassa, niin eikö tällöin hyveellisen, valaistuneen ja turmeltuneen ihmisen kohtalo ole täysin sama jokaisella eli tyhjiin raukeaminen? Mitä eroa tällä on enää materialistiseen ateismiin ja materialistiseen nihilismiin?

    Vastauksesi johtaa aivan suoraan tuohon TJ-pila -käsitykseen. Elämämme aikana kasaamamme karma on kuin TJ-pila, joka koituu jonkun muun kuin itsemme kärsittäväksi. Me todellakin maalataan ja muut maksaa - miksi ihmeessä ylipäänsä elää moraalisesti, koska lopputulos joka tapauksessa on sama?

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    on olemassa vain tiiliskiviä, niin miten voi olla olemassa tiilitaloja?

    Oletko sitä mieltä, että ihmisyksilöitä ei ylipäänsä ole olemassa? Jos ihmisyksilöitä ei ole olemassa, ei myöskään ole olemassa juridisia subjekteja, ja koska ei ole juridisia subjekteja, ei ole olemassa myöskään oikeaa eikä väärää. Näin kaikelta etiikalta putoaa pohja pois. Buddhalaisuuden päälle siis ei voida rakentaa minkäänlaista etiikkaa, sillä etiikka lähtee oikean ja väärän käsityksistä.

    Jos karma on vain "pitkien ja lyhyempienkin moninaisten syiden ja seuraamusten vaikutusverkosto", niin karmalla ei silloin ole myöskään mitään yhteyttä oikeuden tai etiikan osalta, vaan kyseessä on vain pelkkä kemiallisiin reaktioihin rinnastettava tapahtumaketju. Eli "me maalataan ja muut maksaa".

    Ja jos ihminen on vain pelkkä oma karmansa, niin mitä mieltä on tällöin ottaa vastuuta yhtään mistään ja ylipäänsä piitata oikeasta ja väärästä? Tämä käsitys johtaa suoraan nihilismiin. Koska ei ole olemassa oikeaa eikä väärää, niin miksi ylipäänsä tiedostaa neljä jaloa totuutta tai seurata kahdeksanosaista tietä? Samoin jos ihminen on vain pelkkä karmansa, niin mitä mieltä ylipäänsä on tavoitella nirvanaa, sillä tietoisuus häviää joka tapauksessa kuolemassa, ja se joka syntyy, on joku toinen? Ja jos tietoisuus häviää kuolemassa, niin eikö tällöin hyveellisen, valaistuneen ja turmeltuneen ihmisen kohtalo ole täysin sama jokaisella eli tyhjiin raukeaminen? Mitä eroa tällä on enää materialistiseen ateismiin ja materialistiseen nihilismiin?

    Vastauksesi johtaa aivan suoraan tuohon TJ-pila -käsitykseen. Elämämme aikana kasaamamme karma on kuin TJ-pila, joka koituu jonkun muun kuin itsemme kärsittäväksi. Me todellakin maalataan ja muut maksaa - miksi ihmeessä ylipäänsä elää moraalisesti, koska lopputulos joka tapauksessa on sama?

    tiilitalot rakennetaan tiilistä.

    Jokainen ihmisyksilö on tässä ja nyt. OIkeastaan ei ole edes paikkaa, eikä aikaa. Nämä käsitteethän ovat ihmisten keksimiä määreitä.

    Silloin kun on syy-seuraus suhde, on myös olemassa etiikka ja oikeus.

    Nirvanan tavoittelussa on se perä, että kun sinne kerran pääset, et enään joudu uudestaan kiertoon jolloin kärsimys loppuu.

    Tietoisuus häviää kuolemassa, mutta karma jää.

    Äänestä

  • puarr kirjoitti:

    tiilitalot rakennetaan tiilistä.

    Jokainen ihmisyksilö on tässä ja nyt. OIkeastaan ei ole edes paikkaa, eikä aikaa. Nämä käsitteethän ovat ihmisten keksimiä määreitä.

    Silloin kun on syy-seuraus suhde, on myös olemassa etiikka ja oikeus.

    Nirvanan tavoittelussa on se perä, että kun sinne kerran pääset, et enään joudu uudestaan kiertoon jolloin kärsimys loppuu.

    Tietoisuus häviää kuolemassa, mutta karma jää.

    - onko olemassa _tiilitaloja_ holistisina käsitteinä (eli onko kokonaisuuksilla sellaisia attribuutteja, joita niiden osien summalla ei ole) vai onko olemassa vain epämääräisiä kasoja tiiliä, muurauslaastia, sähköjohtoja ja LVI-tekniikkaa? (eli onko kokonaisuus pelkästään osiensa summa?)

    - Pelkkä syy-seuraussuhde ei luo etiikkaa; etiikan syntymiseen vaaditaan myös takaisinkytkentä. Esimerkiksi saalistaja-saalissuhde on syy-seuraussuhde, mutta siihen ei liity minkäänlaista eettistä konseptia. Jos me maalataan ja muut maksaa (minä aiheutan karmaa ja muut kärsivät seuraukset), niin siinä on syy-seuraussuhde, mutta liittyykö siihen minkäänlaista etiikkaa? Vastaus on, että ei liity Tästä päästään moraalidilemmoihin: saako varastaa, jos ei jää kiinni?

    - Nirvanan tavoittelussa ei ole mieltä, sillä jos kerran yksilönä ja tietoisuutena joka tapauksessa häviän olemattomiin kuollessani, niin enhän minä mitenkään palaa kiertoon vaikka olisin millainen roisto - lopputulos on joka tapauksessa täsmälleen sama, eli olemattomuuteen haipuminen.

    Ainoa ero nirvanan ja taviksen kuoleman välillä on se, että nirvanan saavuttanut ei tee TJ-pilaa jäljestäpäintuleville, kun taas tavis saavuttaa vahingoniloa kuollessaan sysätessään karmataakkansa jollekulle uudelle syntyvälle yksilölle.

    - Karma ilman sen aiheuttajan tietoisuutta ei ole mitään muuta kuin pelkkä TJ-pila. Se ei ole mitään muuta kuin pelkästään vahingon kierrättämistä jollekulle toiselle.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    on olemassa vain tiiliskiviä, niin miten voi olla olemassa tiilitaloja?

    Oletko sitä mieltä, että ihmisyksilöitä ei ylipäänsä ole olemassa? Jos ihmisyksilöitä ei ole olemassa, ei myöskään ole olemassa juridisia subjekteja, ja koska ei ole juridisia subjekteja, ei ole olemassa myöskään oikeaa eikä väärää. Näin kaikelta etiikalta putoaa pohja pois. Buddhalaisuuden päälle siis ei voida rakentaa minkäänlaista etiikkaa, sillä etiikka lähtee oikean ja väärän käsityksistä.

    Jos karma on vain "pitkien ja lyhyempienkin moninaisten syiden ja seuraamusten vaikutusverkosto", niin karmalla ei silloin ole myöskään mitään yhteyttä oikeuden tai etiikan osalta, vaan kyseessä on vain pelkkä kemiallisiin reaktioihin rinnastettava tapahtumaketju. Eli "me maalataan ja muut maksaa".

    Ja jos ihminen on vain pelkkä oma karmansa, niin mitä mieltä on tällöin ottaa vastuuta yhtään mistään ja ylipäänsä piitata oikeasta ja väärästä? Tämä käsitys johtaa suoraan nihilismiin. Koska ei ole olemassa oikeaa eikä väärää, niin miksi ylipäänsä tiedostaa neljä jaloa totuutta tai seurata kahdeksanosaista tietä? Samoin jos ihminen on vain pelkkä karmansa, niin mitä mieltä ylipäänsä on tavoitella nirvanaa, sillä tietoisuus häviää joka tapauksessa kuolemassa, ja se joka syntyy, on joku toinen? Ja jos tietoisuus häviää kuolemassa, niin eikö tällöin hyveellisen, valaistuneen ja turmeltuneen ihmisen kohtalo ole täysin sama jokaisella eli tyhjiin raukeaminen? Mitä eroa tällä on enää materialistiseen ateismiin ja materialistiseen nihilismiin?

    Vastauksesi johtaa aivan suoraan tuohon TJ-pila -käsitykseen. Elämämme aikana kasaamamme karma on kuin TJ-pila, joka koituu jonkun muun kuin itsemme kärsittäväksi. Me todellakin maalataan ja muut maksaa - miksi ihmeessä ylipäänsä elää moraalisesti, koska lopputulos joka tapauksessa on sama?

    Buddhalaisuudessa puhutaan usein keskitien filosofiasta. Se ilmenee monessa enkä siitä paljon ymmärrä ja minun jutuistani saa valitettavasti aivan väärän käsityksen, mutta nihilismistä ei missään tapauksessa ole kysymys.

    Se että käsityksemme pysyvistä olemuksista "itsenämme" on virhe ei tarkoita, että emme olisi olemassa tällä konventionaalisella tasolla. Tässähän me olemme, minä ainakin aivan elämyksellisesti. Ja juuri tässä siksi että "karmani" on tähän pisteeseen juuri nyt tullut.

    Absoluuttisesti kuitenkaan en ole olemassa jonakin erillisenä, pysyvänä "itsenä" nyt joten miten olisin kuoleman jälkeenkään. _Absoluuttisesti_ ottaen hyvää ja pahaa ei buddhalaisittain liene olemassa. Suhteellisella tasolla ne kyllä ovat hyvinkin todellisina, kuten yksilötkin elämänkaarineen ja identiteetteineen. Kaikki tämä on kuitenkin koko ajan muutoksen alaista ja erilaista kuin konventionaalisesti koemme.

    Buddhalaisuuden ytimessä on kaksi asiaa: viisaus ja myötätunto. Myötätuntoinen asenne kaikkeen on aivan keskeinen lähtökohta, jota ilman ei ole buddhalaisuutta. Siitä nousee myös vahvasti eettinen näkökulma, vaikka absoluutteja ei olisikaan. Myötätunnon nousemista edistää varmaan se, jos havaitsee että emme ole kaikki täällä pysyvästi erillisiä olentoja vaan osa samaa vuorovaikutusten verkkoa ja täysin riippuvaisia toisistamme.

    Vaikutusten verkko ei koske vain ainetta vaan mielellä on hyvin keskeinen asema buddhalaisessa ajattelussa. Mieli on se jonka kautta olemme kosketuksissa kaikkeen ja sen vahvat tottumukset saa asiat näyttämään meille tietynlaisilta. Mieleensä voi myös vaikuttaa ja opetella hallitsemaan sitä. Karma ei ole mekanistista sillä tavalla, vaan mielemme vaikuttaa siihen tässä ja nyt. Kun olemme havainneet, että elämässä on epämukavia asioita ja kärsimystä, voimme etsiä niiden syyn ja vaikuttaa suoraan siihen noudattamalla Jaloa kahdeksanosaista polkua.

    Kannattaa kuitenkin etsiä näihin hyviin kysymyksiin vastauksia muualta kuin täältä palstoilta, minun perehtymättömät vastaukseni ainakin voivat johtaa aivan harhaan. Ohimeneviä sekavia ajatuksia.

    Äänestä

  • -kko kirjoitti:

    Buddhalaisuudessa puhutaan usein keskitien filosofiasta. Se ilmenee monessa enkä siitä paljon ymmärrä ja minun jutuistani saa valitettavasti aivan väärän käsityksen, mutta nihilismistä ei missään tapauksessa ole kysymys.

    Se että käsityksemme pysyvistä olemuksista "itsenämme" on virhe ei tarkoita, että emme olisi olemassa tällä konventionaalisella tasolla. Tässähän me olemme, minä ainakin aivan elämyksellisesti. Ja juuri tässä siksi että "karmani" on tähän pisteeseen juuri nyt tullut.

    Absoluuttisesti kuitenkaan en ole olemassa jonakin erillisenä, pysyvänä "itsenä" nyt joten miten olisin kuoleman jälkeenkään. _Absoluuttisesti_ ottaen hyvää ja pahaa ei buddhalaisittain liene olemassa. Suhteellisella tasolla ne kyllä ovat hyvinkin todellisina, kuten yksilötkin elämänkaarineen ja identiteetteineen. Kaikki tämä on kuitenkin koko ajan muutoksen alaista ja erilaista kuin konventionaalisesti koemme.

    Buddhalaisuuden ytimessä on kaksi asiaa: viisaus ja myötätunto. Myötätuntoinen asenne kaikkeen on aivan keskeinen lähtökohta, jota ilman ei ole buddhalaisuutta. Siitä nousee myös vahvasti eettinen näkökulma, vaikka absoluutteja ei olisikaan. Myötätunnon nousemista edistää varmaan se, jos havaitsee että emme ole kaikki täällä pysyvästi erillisiä olentoja vaan osa samaa vuorovaikutusten verkkoa ja täysin riippuvaisia toisistamme.

    Vaikutusten verkko ei koske vain ainetta vaan mielellä on hyvin keskeinen asema buddhalaisessa ajattelussa. Mieli on se jonka kautta olemme kosketuksissa kaikkeen ja sen vahvat tottumukset saa asiat näyttämään meille tietynlaisilta. Mieleensä voi myös vaikuttaa ja opetella hallitsemaan sitä. Karma ei ole mekanistista sillä tavalla, vaan mielemme vaikuttaa siihen tässä ja nyt. Kun olemme havainneet, että elämässä on epämukavia asioita ja kärsimystä, voimme etsiä niiden syyn ja vaikuttaa suoraan siihen noudattamalla Jaloa kahdeksanosaista polkua.

    Kannattaa kuitenkin etsiä näihin hyviin kysymyksiin vastauksia muualta kuin täältä palstoilta, minun perehtymättömät vastaukseni ainakin voivat johtaa aivan harhaan. Ohimeneviä sekavia ajatuksia.

    teksteistäsi näkee että paljon olet opiskellut ja ajtellut, minä vasta aloittamassa, enkä siksi osaa kunolla tuon kyselepä vaan kysymyksiin. Hänen teksteistään kun näkee selvästi että ei edes halua yrittää nähdä buddhalaisuuden arvoja. Minua kuitenkin tämä elämänkatsomus on kasvattanut henkisesti hyvin suuresti, ja olen iki kiitollinen että olen löytänyt tämän tien, (vaikkakin vasta ottamassa ensi askeliani elämässä ja varsinkin tällä tiellä)

    kiitos sinulle

    Äänestä

  • -kko kirjoitti:

    Buddhalaisuudessa puhutaan usein keskitien filosofiasta. Se ilmenee monessa enkä siitä paljon ymmärrä ja minun jutuistani saa valitettavasti aivan väärän käsityksen, mutta nihilismistä ei missään tapauksessa ole kysymys.

    Se että käsityksemme pysyvistä olemuksista "itsenämme" on virhe ei tarkoita, että emme olisi olemassa tällä konventionaalisella tasolla. Tässähän me olemme, minä ainakin aivan elämyksellisesti. Ja juuri tässä siksi että "karmani" on tähän pisteeseen juuri nyt tullut.

    Absoluuttisesti kuitenkaan en ole olemassa jonakin erillisenä, pysyvänä "itsenä" nyt joten miten olisin kuoleman jälkeenkään. _Absoluuttisesti_ ottaen hyvää ja pahaa ei buddhalaisittain liene olemassa. Suhteellisella tasolla ne kyllä ovat hyvinkin todellisina, kuten yksilötkin elämänkaarineen ja identiteetteineen. Kaikki tämä on kuitenkin koko ajan muutoksen alaista ja erilaista kuin konventionaalisesti koemme.

    Buddhalaisuuden ytimessä on kaksi asiaa: viisaus ja myötätunto. Myötätuntoinen asenne kaikkeen on aivan keskeinen lähtökohta, jota ilman ei ole buddhalaisuutta. Siitä nousee myös vahvasti eettinen näkökulma, vaikka absoluutteja ei olisikaan. Myötätunnon nousemista edistää varmaan se, jos havaitsee että emme ole kaikki täällä pysyvästi erillisiä olentoja vaan osa samaa vuorovaikutusten verkkoa ja täysin riippuvaisia toisistamme.

    Vaikutusten verkko ei koske vain ainetta vaan mielellä on hyvin keskeinen asema buddhalaisessa ajattelussa. Mieli on se jonka kautta olemme kosketuksissa kaikkeen ja sen vahvat tottumukset saa asiat näyttämään meille tietynlaisilta. Mieleensä voi myös vaikuttaa ja opetella hallitsemaan sitä. Karma ei ole mekanistista sillä tavalla, vaan mielemme vaikuttaa siihen tässä ja nyt. Kun olemme havainneet, että elämässä on epämukavia asioita ja kärsimystä, voimme etsiä niiden syyn ja vaikuttaa suoraan siihen noudattamalla Jaloa kahdeksanosaista polkua.

    Kannattaa kuitenkin etsiä näihin hyviin kysymyksiin vastauksia muualta kuin täältä palstoilta, minun perehtymättömät vastaukseni ainakin voivat johtaa aivan harhaan. Ohimeneviä sekavia ajatuksia.

    ""Se että käsityksemme pysyvistä olemuksista "itsenämme" on virhe ei tarkoita, että emme olisi olemassa tällä konventionaalisella tasolla. Tässähän me olemme, minä ainakin aivan elämyksellisesti. Ja juuri tässä siksi että "karmani" on tähän pisteeseen juuri nyt tullut.""

    Käytetään tästä nimeä tietoisuusjatkumo (jos oletetaan, ettei pysyvää "ydinsielua", toisin kuin hindulaisuus ja mahayana opettavat, ole). Nyt on kuitenkin niin, että empiirisesti ottaen tietoisuusjatkumo päättyy tasan täsmälleen kuolemaan - peruuttamattomasti. Se yksilöllinen tietoisuusjatkumo, joka on joskus ollut, on ikuisesti mennyttä eikä koskaan enää palaa. Ne skandhat, jotka hajaantuvat jonnekin, eivät enää koskaan muodosta samaa tietoisuusjatkumoa.

    Kun uusi yksilö syntyy, hänellä ei koskaan tule olemaan nimimerkin "kunhan kyselen" tietoisuusjatkumoa, vaan aivan omansa, joka syntyy tyhjästä, kosmisesta skandhapankista yhteenakkumuloituneiden skandhojen muodostamana. Hän siis on aivan joku muu ja hänellä on aivan oma yksilöllisyytensä ja tietoisuutensa. Subjekti nimeltä "kunhan kyselen" on haipunut olemattomuuteen, tyhjyyteen. Ainoa, mikä hänestä on jäänyt, on hänen jälkeensä järjestämänsä karmataakka, jonka nyt joku toinen tietoisuusjatkumo saa setviä.

    Jos hyvää ja pahaa ei ole absoluuttisesti olemassa, niin mitä mieltä tällöin on elää minkään eettisen järjestelmän mukaisesti? Eikö tällöin mielekkäintä on syödä ja juoda ja pitää hauskaa ennen kuolemaa, koska se on kuitenkin kaiken loppu ja joku toinen joutuu siivoamaan sinun törkysi?

    Ja jos tietoisuusjatkumo katkeaa ja subjekti häviää olemattomiin, niin eikö tällöin myös vastuullisuus omista teoistaan häviä samantien? Voiko poikaa rangaista isänsä rikoksksta tai äitiä tyttärensä? Entä kaksoisveljiä? Eikö kuolema joka tapauksessa ole täsmälleen sama asia tietoisuusjatkumon itsensä kannalta, päättyikö se parinirvanaan vaiko jatkuuko samsara?

    "Suhteellisella tasolla ne kyllä ovat hyvinkin todellisina, kuten yksilötkin elämänkaarineen ja identiteetteineen. Kaikki tämä on kuitenkin koko ajan muutoksen alaista ja erilaista kuin konventionaalisesti koemme."

    Miten määritetään "hyvä" ja "paha" ja miksi niistä tulisi piitata? Jos lopputulos on joka tapauksessa sama, niin miksi tällöin elää minkään etiikan mukaan? Jos syy-seurausjatkumolla ei ole takaisinkytkentää subjektiin itseensä, niin miksi piitata etiikasta, jos on riittävän taitava välttääkseen seuraamukset?

    Nämä ovat kysymyksiä, joihin hinayanan pohjalta on lähes mahdotonta antaa tyhjentäviä vastauksia. Hinayanan pohjalta karman laki todellakin redusoituu pelkäksi TJ-pilojen järjestämiseksi.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    ""Se että käsityksemme pysyvistä olemuksista "itsenämme" on virhe ei tarkoita, että emme olisi olemassa tällä konventionaalisella tasolla. Tässähän me olemme, minä ainakin aivan elämyksellisesti. Ja juuri tässä siksi että "karmani" on tähän pisteeseen juuri nyt tullut.""

    Käytetään tästä nimeä tietoisuusjatkumo (jos oletetaan, ettei pysyvää "ydinsielua", toisin kuin hindulaisuus ja mahayana opettavat, ole). Nyt on kuitenkin niin, että empiirisesti ottaen tietoisuusjatkumo päättyy tasan täsmälleen kuolemaan - peruuttamattomasti. Se yksilöllinen tietoisuusjatkumo, joka on joskus ollut, on ikuisesti mennyttä eikä koskaan enää palaa. Ne skandhat, jotka hajaantuvat jonnekin, eivät enää koskaan muodosta samaa tietoisuusjatkumoa.

    Kun uusi yksilö syntyy, hänellä ei koskaan tule olemaan nimimerkin "kunhan kyselen" tietoisuusjatkumoa, vaan aivan omansa, joka syntyy tyhjästä, kosmisesta skandhapankista yhteenakkumuloituneiden skandhojen muodostamana. Hän siis on aivan joku muu ja hänellä on aivan oma yksilöllisyytensä ja tietoisuutensa. Subjekti nimeltä "kunhan kyselen" on haipunut olemattomuuteen, tyhjyyteen. Ainoa, mikä hänestä on jäänyt, on hänen jälkeensä järjestämänsä karmataakka, jonka nyt joku toinen tietoisuusjatkumo saa setviä.

    Jos hyvää ja pahaa ei ole absoluuttisesti olemassa, niin mitä mieltä tällöin on elää minkään eettisen järjestelmän mukaisesti? Eikö tällöin mielekkäintä on syödä ja juoda ja pitää hauskaa ennen kuolemaa, koska se on kuitenkin kaiken loppu ja joku toinen joutuu siivoamaan sinun törkysi?

    Ja jos tietoisuusjatkumo katkeaa ja subjekti häviää olemattomiin, niin eikö tällöin myös vastuullisuus omista teoistaan häviä samantien? Voiko poikaa rangaista isänsä rikoksksta tai äitiä tyttärensä? Entä kaksoisveljiä? Eikö kuolema joka tapauksessa ole täsmälleen sama asia tietoisuusjatkumon itsensä kannalta, päättyikö se parinirvanaan vaiko jatkuuko samsara?

    "Suhteellisella tasolla ne kyllä ovat hyvinkin todellisina, kuten yksilötkin elämänkaarineen ja identiteetteineen. Kaikki tämä on kuitenkin koko ajan muutoksen alaista ja erilaista kuin konventionaalisesti koemme."

    Miten määritetään "hyvä" ja "paha" ja miksi niistä tulisi piitata? Jos lopputulos on joka tapauksessa sama, niin miksi tällöin elää minkään etiikan mukaan? Jos syy-seurausjatkumolla ei ole takaisinkytkentää subjektiin itseensä, niin miksi piitata etiikasta, jos on riittävän taitava välttääkseen seuraamukset?

    Nämä ovat kysymyksiä, joihin hinayanan pohjalta on lähes mahdotonta antaa tyhjentäviä vastauksia. Hinayanan pohjalta karman laki todellakin redusoituu pelkäksi TJ-pilojen järjestämiseksi.

    Syntyvätkö uudet skandhat muka jostain tyhjästä ja katoavatko nykyiset skandhat vain olemattomiin? Ainakin joissain suuntauksissa ne uudet ovat syy-seurausketjun seuraava lenkki, joka perustuu aikaisempiin, vaikka ne kokonaisuutena ovat eri kokoelma skandhoja kuin ennen.

    Äänestä

  • Simon-AV- kirjoitti:

    Syntyvätkö uudet skandhat muka jostain tyhjästä ja katoavatko nykyiset skandhat vain olemattomiin? Ainakin joissain suuntauksissa ne uudet ovat syy-seurausketjun seuraava lenkki, joka perustuu aikaisempiin, vaikka ne kokonaisuutena ovat eri kokoelma skandhoja kuin ennen.

    tiilitalo puretaan, niin talo lakkaa olemasta ja tiilet (skandhat) menettävät kokonaan tähän taloon liittyneet kvaliteettinsa. Ne muuttuvat vain "raakaskandhoiksi", ja kokonaisuuden kannalta on täsmälleen sama, ovatko tiilet käytettyjä vaiko juuri tiilitehtaalta tulleita.

    Jos samoista tiilistä rakennetaan uusi talo, sillä ei ole vanhan talon kvaliteetteja. Voidaan sanoa, että uuden talon kvaliteetit ovat tulleet tyhjästä, ja on uuden talon itsensä kannalta aivan samantekevää, ovatko tiilet käytettyjä vaiko tuoreita, uusina tiilitehtaalta tulleita.

    Eli jälleen tuo "me maalataan ja muut maksaa".

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    tiilitalo puretaan, niin talo lakkaa olemasta ja tiilet (skandhat) menettävät kokonaan tähän taloon liittyneet kvaliteettinsa. Ne muuttuvat vain "raakaskandhoiksi", ja kokonaisuuden kannalta on täsmälleen sama, ovatko tiilet käytettyjä vaiko juuri tiilitehtaalta tulleita.

    Jos samoista tiilistä rakennetaan uusi talo, sillä ei ole vanhan talon kvaliteetteja. Voidaan sanoa, että uuden talon kvaliteetit ovat tulleet tyhjästä, ja on uuden talon itsensä kannalta aivan samantekevää, ovatko tiilet käytettyjä vaiko tuoreita, uusina tiilitehtaalta tulleita.

    Eli jälleen tuo "me maalataan ja muut maksaa".

    Ei ole ollenkaan sama, rakentaako talon käytetyistä vai uusista tiileistä, ja sen näkee jo hintalapusta. Myöskään talon "kvaliteetit" eivät ole ehdottomasti riippumattomat tiilien kvaliteeteista, koska talon kvaliteetit eivät tule mistään, jos et kyhää taloa juuri tiilistä. Jos talon kvaliteetit eivät tulisi tiileistä, ja rakentamisen toiminnasta, niin voisit rakentaa täsmälleen saman talon eri tiileistä, mutta talojen kvaliteetit olisivat silti samat. Eli tietoisuus voisi pysyä samana (tai sama tietoisuus tulla tyhjästä), vaikka skandhat olisivat vaihtuneet kokonaan.

    Tiilien avulla voi olla vaikea ymmärtää tätä, jos ajattelee, että kaikki tiilit ovat samanlaisia, mutta onko olemassa edes kahta samanlaista skandhaa? Vaikka skandhat toimisivatkin vain kokonaisuudessa, niin tuskin ne menettävät kaikkia niille ominaisia kvaliteetteja erkaantuessaan. Ja entä sitten, kun nämä skandhat muodostavat taas jotain?

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    tiilitalo puretaan, niin talo lakkaa olemasta ja tiilet (skandhat) menettävät kokonaan tähän taloon liittyneet kvaliteettinsa. Ne muuttuvat vain "raakaskandhoiksi", ja kokonaisuuden kannalta on täsmälleen sama, ovatko tiilet käytettyjä vaiko juuri tiilitehtaalta tulleita.

    Jos samoista tiilistä rakennetaan uusi talo, sillä ei ole vanhan talon kvaliteetteja. Voidaan sanoa, että uuden talon kvaliteetit ovat tulleet tyhjästä, ja on uuden talon itsensä kannalta aivan samantekevää, ovatko tiilet käytettyjä vaiko tuoreita, uusina tiilitehtaalta tulleita.

    Eli jälleen tuo "me maalataan ja muut maksaa".

    Se on eri talo, vaikka jokin siinä jatkuukin. Ennen purkamistaankaan talo ei tarkalleen ottaen ollut siihen saakka "sama" muussa kuin tietyssä käsitteellisessä mielessä. Ja sellaisella käsitteellisellä tavalla sinunkin minätietoisuutesi jatkumo elämän aikana tuntuu jotenkin "samalta" ja kokonaiselta, mutta käsitteet ovat katoavaisia.

    Että "talo" oli olemassa vain käsitteenä ei kuitenkaan vaikuta siihen, onko talo ollut hyvä asua, onko siellä viihdytty, teetkö eettisesti kestäviä ratkaisuja, tunnetko myötätuntoa.

    Äänestä

  • Talkkari kirjoitti:

    Se on eri talo, vaikka jokin siinä jatkuukin. Ennen purkamistaankaan talo ei tarkalleen ottaen ollut siihen saakka "sama" muussa kuin tietyssä käsitteellisessä mielessä. Ja sellaisella käsitteellisellä tavalla sinunkin minätietoisuutesi jatkumo elämän aikana tuntuu jotenkin "samalta" ja kokonaiselta, mutta käsitteet ovat katoavaisia.

    Että "talo" oli olemassa vain käsitteenä ei kuitenkaan vaikuta siihen, onko talo ollut hyvä asua, onko siellä viihdytty, teetkö eettisesti kestäviä ratkaisuja, tunnetko myötätuntoa.

    "Että "talo" oli olemassa vain käsitteenä ei kuitenkaan vaikuta siihen, onko talo ollut hyvä asua, onko siellä viihdytty, teetkö eettisesti kestäviä ratkaisuja, tunnetko myötätuntoa."

    Millään näistä asioista ei ole merkitystä enää sen jälkeen, kun alkuperäinen talo on purettu ja jäljellä on vain kasa siististi pinottuja tiiliä. Ne häviävät olemattomuuteen. On enää vain pino tiiliä. Siitä pinosta rakennetulla uudella talolla ei ole mitään vanhan talon attribuutteja, ja ainoa, mikä siinä jatkuu, ovat vain vanhat tiilet.

    Buddhalaisuus, varsinkaan hinayana, ei opeta minätietoisuuden jatkumista kuoleman jälkeen. Siksi käytän termiä "tietoisuusjatkumo". Se katkeaa kuolemaan ja se katkeaa aivan samalla tavalla jokaisella ja lopputulos on annihilaatio, olipa sitten nirvana saavutettu tai ei. Nirvana voidaan käsittää myös niin, ettei tehdä enää kenellekään jäljestätulevalle TJ-pilaa. (Samalla toki menetetään mahdollisuus vahingoniloon.)

    Kun kyse on karmasta, buddhalaisuuden mukaan kyse on samasta asiasta. Kun tietoisuusjatkumo katkeaa kuolemassa, skandhat hajaantuvat ja jäljelle jää vain pelkkä "pino tiiliä". Kun niistä skandhoista sitten lähdetään luomaan uutta tietoisuusjatkumoa, sillä ei ole mitään entisen tietoisuusjatkumon attribuutteja. Ei kertakaikkiaan mitään. Vain tuon toisen tietoisuusjatkumon karmataakka riesanaan. Se on aikoinaan maalannut, ja sinun pitää maksaa.

    Miksi tehdä eettisesti kestäviä ratkaisuja, jos joku toinen saa korjata niiden hedelmät? Eikö mielekkäämpää ole elää itsekkäästi ja hedonistisesti, tässä ja nyt, tippaakaan piittaamatta tulevaisuudesta - ja maalata, koska muut joutuvat maksamaan, et sinä itse? Jos tietoisuusjatkumolle ei ole eettisestä toiminnosta mitään insentiiviä (palkkiota tai rangaistusta), niin eikö tällöin kaikkein mielekkäintä ole vain seurata eläimellisiä vaistojaan?

    Äänestä

  • Simon-AV- kirjoitti:

    Ei ole ollenkaan sama, rakentaako talon käytetyistä vai uusista tiileistä, ja sen näkee jo hintalapusta. Myöskään talon "kvaliteetit" eivät ole ehdottomasti riippumattomat tiilien kvaliteeteista, koska talon kvaliteetit eivät tule mistään, jos et kyhää taloa juuri tiilistä. Jos talon kvaliteetit eivät tulisi tiileistä, ja rakentamisen toiminnasta, niin voisit rakentaa täsmälleen saman talon eri tiileistä, mutta talojen kvaliteetit olisivat silti samat. Eli tietoisuus voisi pysyä samana (tai sama tietoisuus tulla tyhjästä), vaikka skandhat olisivat vaihtuneet kokonaan.

    Tiilien avulla voi olla vaikea ymmärtää tätä, jos ajattelee, että kaikki tiilit ovat samanlaisia, mutta onko olemassa edes kahta samanlaista skandhaa? Vaikka skandhat toimisivatkin vain kokonaisuudessa, niin tuskin ne menettävät kaikkia niille ominaisia kvaliteetteja erkaantuessaan. Ja entä sitten, kun nämä skandhat muodostavat taas jotain?

    tasolla tilanne on täsmälleen sama. Uudella talolla ei ole mitään vanhan talon attribuutteja.

    Samoin myöskään uudella tietoisuusjatkumolla ei ole mitään vanhan, kuolemassa annihiloituneen, tietoisuusjatkumon attribuutteja. Kaikki sitä koskeneet sitoumukset, oikeudet, velvoitteet ja vastuut ovat annihiloituneet subjektin itsensä annihiloituessa. Jäljelle on jäänyt vain karmataakka, jonka _jonkun toisen_ on hoidettava.

    Buddhalaisuus (ainakin hinayana) nimenomaan opettaa niin, että tietoisuus _ei_ pysy samana inkarnaatiosta toiseen. Jälleensyntymä on vain "kynttilän sytyttämistä liekistä toiseen", eli tietoisuus _ei_ siitrry inkarnaatiosta toiseen, vain pelkkä karma: yhden elämän kestänyt tietoisuusjatkumo katkeaa ikuisiksi ajoiksi. Tätä tarkoitan sillä, että me maalataan ja muut maksaa.

    Ja koska subjekti on hävinnyt, mutta sen aikaansaama riesa jää jollekulle toiselle kannettavaksi, niin mistäpä muustakaan tuossa on kyse kuin TJ-pilasta?

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    "Että "talo" oli olemassa vain käsitteenä ei kuitenkaan vaikuta siihen, onko talo ollut hyvä asua, onko siellä viihdytty, teetkö eettisesti kestäviä ratkaisuja, tunnetko myötätuntoa."

    Millään näistä asioista ei ole merkitystä enää sen jälkeen, kun alkuperäinen talo on purettu ja jäljellä on vain kasa siististi pinottuja tiiliä. Ne häviävät olemattomuuteen. On enää vain pino tiiliä. Siitä pinosta rakennetulla uudella talolla ei ole mitään vanhan talon attribuutteja, ja ainoa, mikä siinä jatkuu, ovat vain vanhat tiilet.

    Buddhalaisuus, varsinkaan hinayana, ei opeta minätietoisuuden jatkumista kuoleman jälkeen. Siksi käytän termiä "tietoisuusjatkumo". Se katkeaa kuolemaan ja se katkeaa aivan samalla tavalla jokaisella ja lopputulos on annihilaatio, olipa sitten nirvana saavutettu tai ei. Nirvana voidaan käsittää myös niin, ettei tehdä enää kenellekään jäljestätulevalle TJ-pilaa. (Samalla toki menetetään mahdollisuus vahingoniloon.)

    Kun kyse on karmasta, buddhalaisuuden mukaan kyse on samasta asiasta. Kun tietoisuusjatkumo katkeaa kuolemassa, skandhat hajaantuvat ja jäljelle jää vain pelkkä "pino tiiliä". Kun niistä skandhoista sitten lähdetään luomaan uutta tietoisuusjatkumoa, sillä ei ole mitään entisen tietoisuusjatkumon attribuutteja. Ei kertakaikkiaan mitään. Vain tuon toisen tietoisuusjatkumon karmataakka riesanaan. Se on aikoinaan maalannut, ja sinun pitää maksaa.

    Miksi tehdä eettisesti kestäviä ratkaisuja, jos joku toinen saa korjata niiden hedelmät? Eikö mielekkäämpää ole elää itsekkäästi ja hedonistisesti, tässä ja nyt, tippaakaan piittaamatta tulevaisuudesta - ja maalata, koska muut joutuvat maksamaan, et sinä itse? Jos tietoisuusjatkumolle ei ole eettisestä toiminnosta mitään insentiiviä (palkkiota tai rangaistusta), niin eikö tällöin kaikkein mielekkäintä ole vain seurata eläimellisiä vaistojaan?

    Mie en tiiä mitä vastata. En ole ennen pohtinut ongelmaa, onko hyvässä elämässä järkeä jos kuolema on kaiken loppu. Tuossa tapauksessa ainakaan ei kannata varmaan tähdätä sinne kuoleman jälkeiseen aikaan, vaan miettiä, miten jatkumo/vuorovaikutusverkosto/karma toimii tässä ja nyt. Useimmille meistä tämä joka tapauksessa on tärkeintä, sillä koemme kärsimykset ja onnen aina juuri nyt ja tiedämme toisten kokevan. Nykyhetki on se oleellinen ja se johon me voimme vaikuttaa. Muuta ei ole.

    Nimimerkin Hmm-jaa viestissä on näitä asioita selventävä sitaatti buddhalaisesta näkökulmasta.

    Äänestä

mielestäni kyse ei ole vahingon kierettämisestä, vaan siitä että karman mukaan sinun pitää elää niin ettet huonoa karmaa tuota. Karman lait ja niiden seuraamukset voivat tulla esille tässä nykyisessä elämässäkin. Toisin sanoen, kun teet pahaa, saat vastaasi pahaa. Mutta jos tekosi ovat todella niin karmaattisia ne voivat kuin "periytyä" edeltäjillesi. Hyvät teot voivat lievittää huonoja tekoja, ja myös meditointi, ja niiden puolesta puhuminen ja hyvittäminen.

Äänestä
  • ovat seuraavat:

    1) Jos en itse joudu omasta muille aiheuttamastani karmasta vastuuseen vaan kykenen välttämään seuraukset, niin mitä insentiiviä on välttää karman aiheuttamista ja epäeettistä toimintaa? (Me maalataan ja muut maksaa)

    2) Jos karma ei kohtaa tässä elämässä, niin kohtaako se minua milloinkaan? Vastaus on, että ei, sillä pääsen luikertelemaan siitä kuin käärme kanaverkon läpi, sillä kuoltuanihan häviän olemattomiin, ja se karma osuu _jonkun toisen_ harteille. Eli voin vallan hyvin tehdä tässä elämässä oikein kunnon TJ-pilan, ja joku toinen kärsii sen karmataakan, jonka minä olen kasannut.

    Tässä on buddhalaisen käsityksen heikkous hindulaiseen jälleensyntymäkäsitykseen verrattuna.

    3) Pääsääntöisesti pahantekijät tässä maailmassa _eivät_ joudu kohtaamaan tekojensa seurauksia (jolleivät mokaa ja jää kiinni), vaan heidän tekojensa seuraukset putoavat niiden "maan hiljaisten" niskaan. Ja koska jokaisen kohtalo on täsmälleen sama, olipa hän pyhimys tai roisto, eli haipuminen olemattomiin, niin eikö tällöin kaikkein mielekkäintä ole elää hedonistisesti ja epikurolaisesti, tarttuen hetkeen, "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme", sillä tietoisuushan häviää joka tapauksessa kuolemassa jokaisen osalta aivan samalla tavalla olemattomiin, saavuttipa hän nirvanan tai ei, ja kerätty karmataakka koituu sitten _jonkun toisen_ riesaksi.

    4) Mitä merkitystä ylipäänsä enää on nirvanalla/parinirvanalla ("sammumisella"), jos kuolema sellaisenaan jo merkitsee yksilöllisen egon, tietoisuuden, tajunnan ja olemuksen sammumista, häviämistä olemattomiin? Vastaus on, että ei yhtään mitään.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    ovat seuraavat:

    1) Jos en itse joudu omasta muille aiheuttamastani karmasta vastuuseen vaan kykenen välttämään seuraukset, niin mitä insentiiviä on välttää karman aiheuttamista ja epäeettistä toimintaa? (Me maalataan ja muut maksaa)

    2) Jos karma ei kohtaa tässä elämässä, niin kohtaako se minua milloinkaan? Vastaus on, että ei, sillä pääsen luikertelemaan siitä kuin käärme kanaverkon läpi, sillä kuoltuanihan häviän olemattomiin, ja se karma osuu _jonkun toisen_ harteille. Eli voin vallan hyvin tehdä tässä elämässä oikein kunnon TJ-pilan, ja joku toinen kärsii sen karmataakan, jonka minä olen kasannut.

    Tässä on buddhalaisen käsityksen heikkous hindulaiseen jälleensyntymäkäsitykseen verrattuna.

    3) Pääsääntöisesti pahantekijät tässä maailmassa _eivät_ joudu kohtaamaan tekojensa seurauksia (jolleivät mokaa ja jää kiinni), vaan heidän tekojensa seuraukset putoavat niiden "maan hiljaisten" niskaan. Ja koska jokaisen kohtalo on täsmälleen sama, olipa hän pyhimys tai roisto, eli haipuminen olemattomiin, niin eikö tällöin kaikkein mielekkäintä ole elää hedonistisesti ja epikurolaisesti, tarttuen hetkeen, "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme", sillä tietoisuushan häviää joka tapauksessa kuolemassa jokaisen osalta aivan samalla tavalla olemattomiin, saavuttipa hän nirvanan tai ei, ja kerätty karmataakka koituu sitten _jonkun toisen_ riesaksi.

    4) Mitä merkitystä ylipäänsä enää on nirvanalla/parinirvanalla ("sammumisella"), jos kuolema sellaisenaan jo merkitsee yksilöllisen egon, tietoisuuden, tajunnan ja olemuksen sammumista, häviämistä olemattomiin? Vastaus on, että ei yhtään mitään.

    Minkä takia karma-käsityksen sitten pitäisi olla eettinen? Mikset voi itse päättää toimia oikein, vaikka kukaan ei ole valvomassa, tai vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä sinulle jatkossa? Jos eettisyys pohjautuu pelkästään uskomuksien tukirakennelmiin eikä ihmisen omaan tahtoon, niin silloin päädytään minusta paljon pahempaan nihilismiin. Hindulaisessa käsityksessä ei sitäpaitsi ole mitään väliä, mitä teet, koska säilyvä tietoisuutesi ehtii maksamaan kaikki potut pottuina myöhemminkin.

    Joku mainitsi tuolla jo keskitien. Tässä se tarkoittaa minusta sitä, että on varmasti mukavaa jos maailmankatsomuksemme on sellainen, että se aina ja ehdottomasti tuntuu ohjaavan tekemisiämme oikeaan suuntaan ja antaa niille voiman. Valitettavasti sellaiset käsitykset ovat useimmiten filosofisesti pelkkää kuraa. Toisaalta loogista tarkastelua paremmin kestävä näkemys voi jättää ihmisen täysin vaille sellaista perustaa. Siksi sanotaan, että vain buddha on täydellinen ansiokkaissa teoissa ja viisaudessa, kun me muut emme osaa niitä yhdistää.

    Kuitenkin jos jokin keskitieksi ohimennen väitetty oppi ei miellytä eettisesti tai loogisestikaan, niin ei sitä tietenkään tarvitse todesta ottaa.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    ovat seuraavat:

    1) Jos en itse joudu omasta muille aiheuttamastani karmasta vastuuseen vaan kykenen välttämään seuraukset, niin mitä insentiiviä on välttää karman aiheuttamista ja epäeettistä toimintaa? (Me maalataan ja muut maksaa)

    2) Jos karma ei kohtaa tässä elämässä, niin kohtaako se minua milloinkaan? Vastaus on, että ei, sillä pääsen luikertelemaan siitä kuin käärme kanaverkon läpi, sillä kuoltuanihan häviän olemattomiin, ja se karma osuu _jonkun toisen_ harteille. Eli voin vallan hyvin tehdä tässä elämässä oikein kunnon TJ-pilan, ja joku toinen kärsii sen karmataakan, jonka minä olen kasannut.

    Tässä on buddhalaisen käsityksen heikkous hindulaiseen jälleensyntymäkäsitykseen verrattuna.

    3) Pääsääntöisesti pahantekijät tässä maailmassa _eivät_ joudu kohtaamaan tekojensa seurauksia (jolleivät mokaa ja jää kiinni), vaan heidän tekojensa seuraukset putoavat niiden "maan hiljaisten" niskaan. Ja koska jokaisen kohtalo on täsmälleen sama, olipa hän pyhimys tai roisto, eli haipuminen olemattomiin, niin eikö tällöin kaikkein mielekkäintä ole elää hedonistisesti ja epikurolaisesti, tarttuen hetkeen, "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme", sillä tietoisuushan häviää joka tapauksessa kuolemassa jokaisen osalta aivan samalla tavalla olemattomiin, saavuttipa hän nirvanan tai ei, ja kerätty karmataakka koituu sitten _jonkun toisen_ riesaksi.

    4) Mitä merkitystä ylipäänsä enää on nirvanalla/parinirvanalla ("sammumisella"), jos kuolema sellaisenaan jo merkitsee yksilöllisen egon, tietoisuuden, tajunnan ja olemuksen sammumista, häviämistä olemattomiin? Vastaus on, että ei yhtään mitään.

    toimittaisiin niinkuin 2 kohdassa kuvaamasi tavalla, olisimme hirveitä egoisteja. Olemmehan joskus ollut mitä tahansa, puita, vuohia, matoja jne. olisin kiitollinen jos voisin karmallani vaikuttaa positiivisesti siihen seuraavaan tietoisuuteen.

    Äänestä

  • puarr kirjoitti:

    toimittaisiin niinkuin 2 kohdassa kuvaamasi tavalla, olisimme hirveitä egoisteja. Olemmehan joskus ollut mitä tahansa, puita, vuohia, matoja jne. olisin kiitollinen jos voisin karmallani vaikuttaa positiivisesti siihen seuraavaan tietoisuuteen.

    vitsi onkin siinä, ettei mitään toista tietoisuutta ole edes olemassa. Eihän tietoisuus jälleensynny, vaan se häviää peruuttamattomasti ja ikuisiksi ajoiksi olemattomiin.

    Emmekä me ole olleet puita, vuojia ja matoja, vaan ne ovat olleet vain jonkun toisen karmataakkoja.

    Lopputuloksen kannalta on täsmälleen yhdentekevää ja aivan sama, järjestämmekö sille seuraavalle tietoisuudelle todella rankan TJ-pilan valtavan karmataakan muodossa vai olemmeko kilttejä ja jätämme vain pienen. Nykyinen tietoisuutemmehan annihiloituu joka tapauksessa olemattomiin, eikä meitä ole enää sen jälkeen lainkaan. Se toinen tietoisuus on aivan joku muu, ulkopuolinen.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    vitsi onkin siinä, ettei mitään toista tietoisuutta ole edes olemassa. Eihän tietoisuus jälleensynny, vaan se häviää peruuttamattomasti ja ikuisiksi ajoiksi olemattomiin.

    Emmekä me ole olleet puita, vuojia ja matoja, vaan ne ovat olleet vain jonkun toisen karmataakkoja.

    Lopputuloksen kannalta on täsmälleen yhdentekevää ja aivan sama, järjestämmekö sille seuraavalle tietoisuudelle todella rankan TJ-pilan valtavan karmataakan muodossa vai olemmeko kilttejä ja jätämme vain pienen. Nykyinen tietoisuutemmehan annihiloituu joka tapauksessa olemattomiin, eikä meitä ole enää sen jälkeen lainkaan. Se toinen tietoisuus on aivan joku muu, ulkopuolinen.

    Nykyinen tietoisuutesi loppuu juuri nyt, nyt ja nyt taas. Se jättää kaamean karmataakkansa sitä seuraavalle tietoisuuden hetkelle, joten on väliä sillä mitä tietoisuudessasi tapahtuu NYT.

    Äänestä

  • Simon-AV- kirjoitti:

    Minkä takia karma-käsityksen sitten pitäisi olla eettinen? Mikset voi itse päättää toimia oikein, vaikka kukaan ei ole valvomassa, tai vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä sinulle jatkossa? Jos eettisyys pohjautuu pelkästään uskomuksien tukirakennelmiin eikä ihmisen omaan tahtoon, niin silloin päädytään minusta paljon pahempaan nihilismiin. Hindulaisessa käsityksessä ei sitäpaitsi ole mitään väliä, mitä teet, koska säilyvä tietoisuutesi ehtii maksamaan kaikki potut pottuina myöhemminkin.

    Joku mainitsi tuolla jo keskitien. Tässä se tarkoittaa minusta sitä, että on varmasti mukavaa jos maailmankatsomuksemme on sellainen, että se aina ja ehdottomasti tuntuu ohjaavan tekemisiämme oikeaan suuntaan ja antaa niille voiman. Valitettavasti sellaiset käsitykset ovat useimmiten filosofisesti pelkkää kuraa. Toisaalta loogista tarkastelua paremmin kestävä näkemys voi jättää ihmisen täysin vaille sellaista perustaa. Siksi sanotaan, että vain buddha on täydellinen ansiokkaissa teoissa ja viisaudessa, kun me muut emme osaa niitä yhdistää.

    Kuitenkin jos jokin keskitieksi ohimennen väitetty oppi ei miellytä eettisesti tai loogisestikaan, niin ei sitä tietenkään tarvitse todesta ottaa.

    "Mikset voi itse päättää toimia oikein, vaikka kukaan ei ole valvomassa, tai vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä sinulle jatkossa?"

    Miksi sitten pitäisi?

    Etiikka lähtee aina seuraamuspohjalta. Mikäli syy-seuraamusketjulla ei ole takaisinkytkentää subjektiin itseensä, se ei voi luoda minkäänlaista pohjaa millekään etiikalle. Kyse on siitä, että mikä on mielekkäin toimintastrategia missäkin tilanteessa. Koska olemme biologisia olentoja ja meihin on syväkoodattu täsmälleen yksi käsky - levitä omia geenejäsi mahdollisimman tehokkaasti ja maksimoi hengissäselviävien jälkeläistesi määrä - niin tämä käsky johtaa nopeasti konflikteihin maailmassa, jossa syöjiä on enemmän kuin syötävää. Etiikka on olemassa sitä varten, ettei näitä konflikteja syntyisi, ja että subjektit kieltäytyisivät epäeettisistä teoista niiden seurausten takia.

    Etiikka ei milloinkaan voi perustua järjelle eikä mielipiteelle. Jos seuraamuksilla ei ole väliä, niin miksi silloin ylipäänsä toimia eettisesti, koska silloinhan vain vahingoittisin omaa biologista tarkoitustani - toimia hautomakoneena tai spermalinkona.

    Tuo esittämäsi toive toimia vapaaehtoisesti oikein toimii vain maailmassa, jossa on pelkkiä boddhisattvoja tai enkeleitä ja jossa kaikki noudattavat etiikkaa ja jossa väärintoiminnalla ei ole mahdollista saada itselleen ansiotonta hyötyä. Se ei toimi tässä materiaalisessa, raadollisessa maailmassa, jossa väärintoiminta usein parantaa omia mahdollisuuksia tuossa biologisessa olemassaolon taistelussa. Me ihmiset olemme kuitenkin pohjimmiltamme elukoita. Etiikalla pitää siksi aina olla takaisinkytkentä subjektiin itseensä.

    Siksi karmakäsitys ilman etiikkaa redusoituu pelkäksi TJ-pilojen järjestämiseksi.

    Hindulaisuuden käsityksen pointti on siinä, että jokainen todellakin on vastuullinen teoistaan. Koska tietoisuus säilyy, silloin jokainen löytää edestään sen minkä on taakseen jättänytkin. Tässä toteutuu etiikan vaatima takaisinkytkentä - karman lain pitkä koura tavoittaa sinut - tietoisen yksilön - ennemmin tai myöhemmin. Jos kuolema annihiloisi tietoisuuden, tällöin samalla häviää myös vastuu teoistaan subjektin hävitessä, ja karmasta todellakin tulee pelkkä TJ-pila, ja rangaistus kohdistuisi johonkin toiseen kuin alkuperäiseen syylliseen.

    "Kuitenkin jos jokin keskitieksi ohimennen väitetty oppi ei miellytä eettisesti tai loogisestikaan, niin ei sitä tietenkään tarvitse todesta ottaa."

    Tämä on vain toisessa muodossa sanottu nykyaikaisen satanismin oppi-isän Aleister Crowleyn motto: "Tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua" - me maalataan ja muut maksaa.

    Äänestä

  • vuoheen? kirjoitti:

    Nykyinen tietoisuutesi loppuu juuri nyt, nyt ja nyt taas. Se jättää kaamean karmataakkansa sitä seuraavalle tietoisuuden hetkelle, joten on väliä sillä mitä tietoisuudessasi tapahtuu NYT.

    se en kuitenkaan ole _minä_ vaan joku toinen, eikä tällä toisella ole minun tietoisuusjatkumoani, vaan pelkkä karmataakka. Tietoisuusjatkumohan katkeaa kuolemaan.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    "Mikset voi itse päättää toimia oikein, vaikka kukaan ei ole valvomassa, tai vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä sinulle jatkossa?"

    Miksi sitten pitäisi?

    Etiikka lähtee aina seuraamuspohjalta. Mikäli syy-seuraamusketjulla ei ole takaisinkytkentää subjektiin itseensä, se ei voi luoda minkäänlaista pohjaa millekään etiikalle. Kyse on siitä, että mikä on mielekkäin toimintastrategia missäkin tilanteessa. Koska olemme biologisia olentoja ja meihin on syväkoodattu täsmälleen yksi käsky - levitä omia geenejäsi mahdollisimman tehokkaasti ja maksimoi hengissäselviävien jälkeläistesi määrä - niin tämä käsky johtaa nopeasti konflikteihin maailmassa, jossa syöjiä on enemmän kuin syötävää. Etiikka on olemassa sitä varten, ettei näitä konflikteja syntyisi, ja että subjektit kieltäytyisivät epäeettisistä teoista niiden seurausten takia.

    Etiikka ei milloinkaan voi perustua järjelle eikä mielipiteelle. Jos seuraamuksilla ei ole väliä, niin miksi silloin ylipäänsä toimia eettisesti, koska silloinhan vain vahingoittisin omaa biologista tarkoitustani - toimia hautomakoneena tai spermalinkona.

    Tuo esittämäsi toive toimia vapaaehtoisesti oikein toimii vain maailmassa, jossa on pelkkiä boddhisattvoja tai enkeleitä ja jossa kaikki noudattavat etiikkaa ja jossa väärintoiminnalla ei ole mahdollista saada itselleen ansiotonta hyötyä. Se ei toimi tässä materiaalisessa, raadollisessa maailmassa, jossa väärintoiminta usein parantaa omia mahdollisuuksia tuossa biologisessa olemassaolon taistelussa. Me ihmiset olemme kuitenkin pohjimmiltamme elukoita. Etiikalla pitää siksi aina olla takaisinkytkentä subjektiin itseensä.

    Siksi karmakäsitys ilman etiikkaa redusoituu pelkäksi TJ-pilojen järjestämiseksi.

    Hindulaisuuden käsityksen pointti on siinä, että jokainen todellakin on vastuullinen teoistaan. Koska tietoisuus säilyy, silloin jokainen löytää edestään sen minkä on taakseen jättänytkin. Tässä toteutuu etiikan vaatima takaisinkytkentä - karman lain pitkä koura tavoittaa sinut - tietoisen yksilön - ennemmin tai myöhemmin. Jos kuolema annihiloisi tietoisuuden, tällöin samalla häviää myös vastuu teoistaan subjektin hävitessä, ja karmasta todellakin tulee pelkkä TJ-pila, ja rangaistus kohdistuisi johonkin toiseen kuin alkuperäiseen syylliseen.

    "Kuitenkin jos jokin keskitieksi ohimennen väitetty oppi ei miellytä eettisesti tai loogisestikaan, niin ei sitä tietenkään tarvitse todesta ottaa."

    Tämä on vain toisessa muodossa sanottu nykyaikaisen satanismin oppi-isän Aleister Crowleyn motto: "Tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua" - me maalataan ja muut maksaa.

    Ehdotan, että luet buddhalaisia kirjoja ja sutria, niin saat vastauksia kysymyksiisi. Täällä ei ehkä osata vastata.

    Mutta ehkä yrität vertailla omppuja ja aplareita, kun haet jotakin yhtä pohjaa erilaisille lähestymistavoille?

    Buddhalaisuus vastaa kai pohjimmiltaan kysymykseen, miten kärsimyksestä voi päästä. Tavallaan tästä johdettava etiikkakin on nähtävä tämän päämäärän valossa. Kärsimyksestä pääsemiseen on olemassa tie, johon kuuluu yhtenä osana mm. täydellinen moraali.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    "Mikset voi itse päättää toimia oikein, vaikka kukaan ei ole valvomassa, tai vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä sinulle jatkossa?"

    Miksi sitten pitäisi?

    Etiikka lähtee aina seuraamuspohjalta. Mikäli syy-seuraamusketjulla ei ole takaisinkytkentää subjektiin itseensä, se ei voi luoda minkäänlaista pohjaa millekään etiikalle. Kyse on siitä, että mikä on mielekkäin toimintastrategia missäkin tilanteessa. Koska olemme biologisia olentoja ja meihin on syväkoodattu täsmälleen yksi käsky - levitä omia geenejäsi mahdollisimman tehokkaasti ja maksimoi hengissäselviävien jälkeläistesi määrä - niin tämä käsky johtaa nopeasti konflikteihin maailmassa, jossa syöjiä on enemmän kuin syötävää. Etiikka on olemassa sitä varten, ettei näitä konflikteja syntyisi, ja että subjektit kieltäytyisivät epäeettisistä teoista niiden seurausten takia.

    Etiikka ei milloinkaan voi perustua järjelle eikä mielipiteelle. Jos seuraamuksilla ei ole väliä, niin miksi silloin ylipäänsä toimia eettisesti, koska silloinhan vain vahingoittisin omaa biologista tarkoitustani - toimia hautomakoneena tai spermalinkona.

    Tuo esittämäsi toive toimia vapaaehtoisesti oikein toimii vain maailmassa, jossa on pelkkiä boddhisattvoja tai enkeleitä ja jossa kaikki noudattavat etiikkaa ja jossa väärintoiminnalla ei ole mahdollista saada itselleen ansiotonta hyötyä. Se ei toimi tässä materiaalisessa, raadollisessa maailmassa, jossa väärintoiminta usein parantaa omia mahdollisuuksia tuossa biologisessa olemassaolon taistelussa. Me ihmiset olemme kuitenkin pohjimmiltamme elukoita. Etiikalla pitää siksi aina olla takaisinkytkentä subjektiin itseensä.

    Siksi karmakäsitys ilman etiikkaa redusoituu pelkäksi TJ-pilojen järjestämiseksi.

    Hindulaisuuden käsityksen pointti on siinä, että jokainen todellakin on vastuullinen teoistaan. Koska tietoisuus säilyy, silloin jokainen löytää edestään sen minkä on taakseen jättänytkin. Tässä toteutuu etiikan vaatima takaisinkytkentä - karman lain pitkä koura tavoittaa sinut - tietoisen yksilön - ennemmin tai myöhemmin. Jos kuolema annihiloisi tietoisuuden, tällöin samalla häviää myös vastuu teoistaan subjektin hävitessä, ja karmasta todellakin tulee pelkkä TJ-pila, ja rangaistus kohdistuisi johonkin toiseen kuin alkuperäiseen syylliseen.

    "Kuitenkin jos jokin keskitieksi ohimennen väitetty oppi ei miellytä eettisesti tai loogisestikaan, niin ei sitä tietenkään tarvitse todesta ottaa."

    Tämä on vain toisessa muodossa sanottu nykyaikaisen satanismin oppi-isän Aleister Crowleyn motto: "Tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua" - me maalataan ja muut maksaa.

    >"Etiikka lähtee aina seuraamuspohjalta. Mikäli syy-seuraamusketjulla ei ole takaisinkytkentää subjektiin itseensä, se ei voi luoda minkäänlaista pohjaa millekään etiikalle."

    Eikö mahayana-etiikkaa siis voida pitää etiikkana, koska siinä tekoja ei tehdä ajatellen, mitä niistä vain itselle seuraa?

    >"Kyse on siitä, että mikä on mielekkäin toimintastrategia missäkin tilanteessa. Koska olemme biologisia olentoja ja meihin on syväkoodattu täsmälleen yksi käsky - levitä omia geenejäsi mahdollisimman tehokkaasti ja maksimoi hengissäselviävien jälkeläistesi määrä - niin tämä käsky johtaa nopeasti konflikteihin maailmassa, jossa syöjiä on enemmän kuin syötävää. Etiikka on olemassa sitä varten, ettei näitä konflikteja syntyisi, ja että subjektit kieltäytyisivät epäeettisistä teoista niiden seurausten takia."

    Eikö konflikteja ja niiden seurauksia sitten pitäisi olla, jos asiat ovat sinusta aina jotakin varten?

    ">Etiikka ei milloinkaan voi perustua järjelle eikä mielipiteelle. Jos seuraamuksilla ei ole väliä, niin miksi silloin ylipäänsä toimia eettisesti, koska silloinhan vain vahingoittisin omaa biologista tarkoitustani - toimia hautomakoneena tai spermalinkona."

    Seuraamusten ennakointi perustuu kai aina järjelle. Jos taas mielipiteet eivät millään tavalla vastusta oman biologisen tarkoituksen seuraamista kaikissa tilanteissa, niin ei ihminen ole eettinen tai luo eettistä karmaa, vaikka hän tekisi tai uskoisi mihin hyvänsä. Yhtähyvin voisit mennä laitumelle selittämään etikkaa lehmille.

    >"Tuo esittämäsi toive toimia vapaaehtoisesti oikein toimii vain maailmassa, jossa on pelkkiä boddhisattvoja tai enkeleitä ja jossa kaikki noudattavat etiikkaa ja jossa väärintoiminnalla ei ole mahdollista saada itselleen ansiotonta hyötyä. Se ei toimi tässä materiaalisessa, raadollisessa maailmassa, jossa väärintoiminta usein parantaa omia mahdollisuuksia tuossa biologisessa olemassaolon taistelussa. Me ihmiset olemme kuitenkin pohjimmiltamme elukoita. Etiikalla pitää siksi aina olla takaisinkytkentä subjektiin itseensä."

    Miksi jonkin etiikan pitäisi toimia koko maailmassa? Silloin kenellekään ei olisi hyödytöntä ansiota mistään. Kun maailma on tällainen, niin silloin sillä ei ole mitään syytä tai edes oikeutta olla millään tavalla toimiva, joten sille on hyödytöntä keksiä mitään toivettani korvaavaa eettistä järjestelmää, joka oikeasti on täysin feikki.

    (Kuitenkin jos jokin keskitieksi ohimennen väitetty oppi ei miellytä eettisesti tai loogisestikaan, niin ei sitä tietenkään tarvitse todesta ottaa.)

    >"Tämä on vain toisessa muodossa sanottu nykyaikaisen satanismin oppi-isän Aleister Crowleyn motto: "Tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua" - me maalataan ja muut maksaa"

    Aivan väärin sanottu siis. Eikä liene mahdollista, että voisin esittää sitä oikeinkaan, joten olkoon näin.

    Äänestä

  • Niin saat vastauksia kirjoitti:

    Ehdotan, että luet buddhalaisia kirjoja ja sutria, niin saat vastauksia kysymyksiisi. Täällä ei ehkä osata vastata.

    Mutta ehkä yrität vertailla omppuja ja aplareita, kun haet jotakin yhtä pohjaa erilaisille lähestymistavoille?

    Buddhalaisuus vastaa kai pohjimmiltaan kysymykseen, miten kärsimyksestä voi päästä. Tavallaan tästä johdettava etiikkakin on nähtävä tämän päämäärän valossa. Kärsimyksestä pääsemiseen on olemassa tie, johon kuuluu yhtenä osana mm. täydellinen moraali.

    kärsimys ole asia, joka subjektiivisesti liittyy tietoisuusjatkumoon, ja kun tietoisuusjatkumo katkeaa kuolemassa, niin tämän jälkeen myös kärsimyksen pitäisi tämän tietoisuusjatkumon osalta olla lopullisesti ohi?

    Eikö se riitä kärsimyksestä pääsemisestä, että heittää hokkarinsa? Samalla karmataakasta seuraavan kärsimyksen saa sysättyä _jonkun toisen_ tietoisuusjatkumon harteille.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    vitsi onkin siinä, ettei mitään toista tietoisuutta ole edes olemassa. Eihän tietoisuus jälleensynny, vaan se häviää peruuttamattomasti ja ikuisiksi ajoiksi olemattomiin.

    Emmekä me ole olleet puita, vuojia ja matoja, vaan ne ovat olleet vain jonkun toisen karmataakkoja.

    Lopputuloksen kannalta on täsmälleen yhdentekevää ja aivan sama, järjestämmekö sille seuraavalle tietoisuudelle todella rankan TJ-pilan valtavan karmataakan muodossa vai olemmeko kilttejä ja jätämme vain pienen. Nykyinen tietoisuutemmehan annihiloituu joka tapauksessa olemattomiin, eikä meitä ole enää sen jälkeen lainkaan. Se toinen tietoisuus on aivan joku muu, ulkopuolinen.

    Lainaus Dalai-lamalta:

    "As it is said in the sutras:

    Abandon evildoing;
    Practice virtue well;
    Subdue your mind;
    This is the Buddha's teaching.

    We should avoid even the smallest negative actions, and we should perform even the most insignificant positive actions without underestimating their value. The reason for this is that the happiness we all want and the sufffering we all try to avoid are produced precisely by our actions, or karma."

    The Dalai Lama, A Flash of Lightening in the Dark of Night

    Äänestä

  • Hmm-jaa kirjoitti:

    Lainaus Dalai-lamalta:

    "As it is said in the sutras:

    Abandon evildoing;
    Practice virtue well;
    Subdue your mind;
    This is the Buddha's teaching.

    We should avoid even the smallest negative actions, and we should perform even the most insignificant positive actions without underestimating their value. The reason for this is that the happiness we all want and the sufffering we all try to avoid are produced precisely by our actions, or karma."

    The Dalai Lama, A Flash of Lightening in the Dark of Night

    Mitä ihmeen mieltä on olla idealisti ja kahlita omia eläimellisiä viettejään ja vaistojaan ja aiheuttaa siinä vahinkoa itselleen ja intresseilleen, jollei siitä koidu itselle mitään hyötyä?

    Sanokoon Buddha (Kristus, Muhammed, Bhaktivedanta) ihan mitä tahansa, jos tuolla ohjeella ei ole takaisinkytkentää siihen tietoisuusjatkumoon, joka muodostaa nimimerkin "kunhan kyselen" joko tässä ja nyt tai ennen sen kuolemaa, kyseisen ohjeen noudattaminen on pelkkää idealismia ja ihanteellisuutta. Kuoleman jälkeenhän tapahtuvilla asioilla ei tämän kyseisen tietoisuusjatkumon kannalta ole mitään merkitystä, koska tietoisuusjatkumohan annihiloituu kuolemassa - "kunhan kyselen" on maalannut, ja muut maksavat hänen maalaustensa puhdistamisen. Se karma, jonka hän on kerännyt elämänsä aikana, lankeaa jonkun aivan toisen tietoisuusjatkumon maksettavaksi.

    Tämä muuten on kaikkien ateististen moraalijärjestelmien heikkous: niillä ei ole mitään muuta takaisinkytkentää subjektiin itseensä kuin maallisen rangaistuksen pelko. On sanottu, että juuri tästä syystä kaikki sosialistiset valtiot ovat joutuneet luomaan helvetin maan päälle, koska he eivät ole voineet uhkailla sellaisella kuoleman jälkeen.

    Äänestä

  • Simon-AV- kirjoitti:

    >"Etiikka lähtee aina seuraamuspohjalta. Mikäli syy-seuraamusketjulla ei ole takaisinkytkentää subjektiin itseensä, se ei voi luoda minkäänlaista pohjaa millekään etiikalle."

    Eikö mahayana-etiikkaa siis voida pitää etiikkana, koska siinä tekoja ei tehdä ajatellen, mitä niistä vain itselle seuraa?

    >"Kyse on siitä, että mikä on mielekkäin toimintastrategia missäkin tilanteessa. Koska olemme biologisia olentoja ja meihin on syväkoodattu täsmälleen yksi käsky - levitä omia geenejäsi mahdollisimman tehokkaasti ja maksimoi hengissäselviävien jälkeläistesi määrä - niin tämä käsky johtaa nopeasti konflikteihin maailmassa, jossa syöjiä on enemmän kuin syötävää. Etiikka on olemassa sitä varten, ettei näitä konflikteja syntyisi, ja että subjektit kieltäytyisivät epäeettisistä teoista niiden seurausten takia."

    Eikö konflikteja ja niiden seurauksia sitten pitäisi olla, jos asiat ovat sinusta aina jotakin varten?

    ">Etiikka ei milloinkaan voi perustua järjelle eikä mielipiteelle. Jos seuraamuksilla ei ole väliä, niin miksi silloin ylipäänsä toimia eettisesti, koska silloinhan vain vahingoittisin omaa biologista tarkoitustani - toimia hautomakoneena tai spermalinkona."

    Seuraamusten ennakointi perustuu kai aina järjelle. Jos taas mielipiteet eivät millään tavalla vastusta oman biologisen tarkoituksen seuraamista kaikissa tilanteissa, niin ei ihminen ole eettinen tai luo eettistä karmaa, vaikka hän tekisi tai uskoisi mihin hyvänsä. Yhtähyvin voisit mennä laitumelle selittämään etikkaa lehmille.

    >"Tuo esittämäsi toive toimia vapaaehtoisesti oikein toimii vain maailmassa, jossa on pelkkiä boddhisattvoja tai enkeleitä ja jossa kaikki noudattavat etiikkaa ja jossa väärintoiminnalla ei ole mahdollista saada itselleen ansiotonta hyötyä. Se ei toimi tässä materiaalisessa, raadollisessa maailmassa, jossa väärintoiminta usein parantaa omia mahdollisuuksia tuossa biologisessa olemassaolon taistelussa. Me ihmiset olemme kuitenkin pohjimmiltamme elukoita. Etiikalla pitää siksi aina olla takaisinkytkentä subjektiin itseensä."

    Miksi jonkin etiikan pitäisi toimia koko maailmassa? Silloin kenellekään ei olisi hyödytöntä ansiota mistään. Kun maailma on tällainen, niin silloin sillä ei ole mitään syytä tai edes oikeutta olla millään tavalla toimiva, joten sille on hyödytöntä keksiä mitään toivettani korvaavaa eettistä järjestelmää, joka oikeasti on täysin feikki.

    (Kuitenkin jos jokin keskitieksi ohimennen väitetty oppi ei miellytä eettisesti tai loogisestikaan, niin ei sitä tietenkään tarvitse todesta ottaa.)

    >"Tämä on vain toisessa muodossa sanottu nykyaikaisen satanismin oppi-isän Aleister Crowleyn motto: "Tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua" - me maalataan ja muut maksaa"

    Aivan väärin sanottu siis. Eikä liene mahdollista, että voisin esittää sitä oikeinkaan, joten olkoon näin.

    "Eikö mahayana-etiikkaa siis voida pitää etiikkana, koska siinä tekoja ei tehdä ajatellen, mitä niistä vain itselle seuraa?"

    Ei siinä mielessä, missä etiikka filosofiassa nähdään. Toki etiikan tyyppejä on monenlaisia, ja tässäpä niistä muutamia, alkeellisimmasta korkeimpaan:

    1) Nihilistinen etiikka: tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua. Tätä kutsutaan myös mielialaetiikaksi.

    2) Spartalainen etiikka: tee ihan mitä itse haluat mutta älä jää kiinni. Tätä sanotaan myös tilanne-etiikaksi.

    3) Autoritaarinen etiikka: tottele koska niin sanotaan äläkä kysele.

    4) Legalistinen etiikka: tottele, koska se on laki ja lait ovat olemassa sitä varten, että ne säätelevät ihmistenväliset pelisäännöt

    5) Empaattinen etiikka: älä tee toisille mitä et itsellesi haluaisi tehtävän, koska toinen ihminen on samanlainen otus kuin sinäkin

    6) Velvollisuusetiikka: toimi niin, että voit pitää omaa eettistä toimintaasi esimerkkinä muille, miten tulisi toimia.

    7) Seuraamusetiikka: älä tee mitään sellaista, mistä seuraa vahinkoa kenellekään, sillä tekojen seuraukset määrittävät niiden eettisen arvon.

    "Eikö konflikteja ja niiden seurauksia sitten pitäisi olla, jos asiat ovat sinusta aina jotakin varten?"

    Iso kysymys on että miksi pitäisi? Asiat sujuvat pääsääntöisesti jouhevasti ilman konflikteja, ja konfliktien setvimiseen palaa turhaan aikaa, energiaa ja resursseja, jotka voisi allokoida muihin asioihin.

    "Seuraamusten ennakointi perustuu kai aina järjelle."

    Ei välttämättä. Se voi perustua myös tunteille.

    "Jos taas mielipiteet eivät millään tavalla vastusta oman biologisen tarkoituksen seuraamista kaikissa tilanteissa, niin ei ihminen ole eettinen tai luo eettistä karmaa, vaikka hän tekisi tai uskoisi mihin hyvänsä. Yhtähyvin voisit mennä laitumelle selittämään etikkaa lehmille."

    Onko ihmisellä ja lehmällä suuressa skaalassa lopultakaan mitään eroa, jos etiikka ei ole mitään muuta kuin ihmisen toimintaa kahlitsemaan luotu säännöstö, jonka noudattaminen vain vahingoittaa ihmisyksilön itsensä intressejä, ja jossa ei ole mitään takaisinkytkentää hänen tietoisuusjatkumoonsa?

    "Miksi jonkin etiikan pitäisi toimia koko maailmassa? Silloin kenellekään ei olisi hyödytöntä ansiota mistään. Kun maailma on tällainen, niin silloin sillä ei ole mitään syytä tai edes oikeutta olla millään tavalla toimiva, joten sille on hyödytöntä keksiä mitään toivettani korvaavaa eettistä järjestelmää, joka oikeasti on täysin feikki."

    Tuo on toisilla sanoilla sanottu satanismin motto: tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua.

    Toisaalta osoitat tuolla kappaleella myös oman alkuperäisen argumenttini oikeaksi: buddhalaisuus, varsinkin hinayana, on lopultakin vain nihilismiä. Kysyin "[J]a tästä voidaan tehdä myös ilkeä kysymys. [J]os kerran yksilöllinen tietoisuus ja minuus häviää samantien kuolemassa, niin eikö se merkitse sitä, että kuolema merkitsee porsaanreikää, jolla yksilö pääsee vastuustaan kuin koira veräjästä?" ja antamasi vastaus pohjimmiltaan on "kyllä".

    Vuosia sitten tein lukiossa uskonnonopettajalleni kysymyksen:

    "Jos kerran elämä on kärsimystä, ja jos kerran buddhalaisuudessa ihminen ja hänen tietoisuutensa ei enää kuoleman jälkeen jälleensynny, vaan vain hänen karmansa jälleensyntyy, niin eikö tällöin itsemurha ole ainoa looginen ratkaisu kärsimyksen ongelmaan?"

    Opettajani ei osannut vastata tähän kysymykseen.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    "Eikö mahayana-etiikkaa siis voida pitää etiikkana, koska siinä tekoja ei tehdä ajatellen, mitä niistä vain itselle seuraa?"

    Ei siinä mielessä, missä etiikka filosofiassa nähdään. Toki etiikan tyyppejä on monenlaisia, ja tässäpä niistä muutamia, alkeellisimmasta korkeimpaan:

    1) Nihilistinen etiikka: tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua. Tätä kutsutaan myös mielialaetiikaksi.

    2) Spartalainen etiikka: tee ihan mitä itse haluat mutta älä jää kiinni. Tätä sanotaan myös tilanne-etiikaksi.

    3) Autoritaarinen etiikka: tottele koska niin sanotaan äläkä kysele.

    4) Legalistinen etiikka: tottele, koska se on laki ja lait ovat olemassa sitä varten, että ne säätelevät ihmistenväliset pelisäännöt

    5) Empaattinen etiikka: älä tee toisille mitä et itsellesi haluaisi tehtävän, koska toinen ihminen on samanlainen otus kuin sinäkin

    6) Velvollisuusetiikka: toimi niin, että voit pitää omaa eettistä toimintaasi esimerkkinä muille, miten tulisi toimia.

    7) Seuraamusetiikka: älä tee mitään sellaista, mistä seuraa vahinkoa kenellekään, sillä tekojen seuraukset määrittävät niiden eettisen arvon.

    "Eikö konflikteja ja niiden seurauksia sitten pitäisi olla, jos asiat ovat sinusta aina jotakin varten?"

    Iso kysymys on että miksi pitäisi? Asiat sujuvat pääsääntöisesti jouhevasti ilman konflikteja, ja konfliktien setvimiseen palaa turhaan aikaa, energiaa ja resursseja, jotka voisi allokoida muihin asioihin.

    "Seuraamusten ennakointi perustuu kai aina järjelle."

    Ei välttämättä. Se voi perustua myös tunteille.

    "Jos taas mielipiteet eivät millään tavalla vastusta oman biologisen tarkoituksen seuraamista kaikissa tilanteissa, niin ei ihminen ole eettinen tai luo eettistä karmaa, vaikka hän tekisi tai uskoisi mihin hyvänsä. Yhtähyvin voisit mennä laitumelle selittämään etikkaa lehmille."

    Onko ihmisellä ja lehmällä suuressa skaalassa lopultakaan mitään eroa, jos etiikka ei ole mitään muuta kuin ihmisen toimintaa kahlitsemaan luotu säännöstö, jonka noudattaminen vain vahingoittaa ihmisyksilön itsensä intressejä, ja jossa ei ole mitään takaisinkytkentää hänen tietoisuusjatkumoonsa?

    "Miksi jonkin etiikan pitäisi toimia koko maailmassa? Silloin kenellekään ei olisi hyödytöntä ansiota mistään. Kun maailma on tällainen, niin silloin sillä ei ole mitään syytä tai edes oikeutta olla millään tavalla toimiva, joten sille on hyödytöntä keksiä mitään toivettani korvaavaa eettistä järjestelmää, joka oikeasti on täysin feikki."

    Tuo on toisilla sanoilla sanottu satanismin motto: tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua.

    Toisaalta osoitat tuolla kappaleella myös oman alkuperäisen argumenttini oikeaksi: buddhalaisuus, varsinkin hinayana, on lopultakin vain nihilismiä. Kysyin "[J]a tästä voidaan tehdä myös ilkeä kysymys. [J]os kerran yksilöllinen tietoisuus ja minuus häviää samantien kuolemassa, niin eikö se merkitse sitä, että kuolema merkitsee porsaanreikää, jolla yksilö pääsee vastuustaan kuin koira veräjästä?" ja antamasi vastaus pohjimmiltaan on "kyllä".

    Vuosia sitten tein lukiossa uskonnonopettajalleni kysymyksen:

    "Jos kerran elämä on kärsimystä, ja jos kerran buddhalaisuudessa ihminen ja hänen tietoisuutensa ei enää kuoleman jälkeen jälleensynny, vaan vain hänen karmansa jälleensyntyy, niin eikö tällöin itsemurha ole ainoa looginen ratkaisu kärsimyksen ongelmaan?"

    Opettajani ei osannut vastata tähän kysymykseen.

    >"Ei siinä mielessä, missä etiikka filosofiassa nähdään. Toki etiikan tyyppejä on monenlaisia, ja tässäpä niistä muutamia, alkeellisimmasta korkeimpaan:"

    Mutta onhan mahayanassa aineksia ainakin etiikoista 4-7, vaikka se ei olekaan sidottu mihinkään sinusta filosofiseen kategoriointiin.

    >"Iso kysymys on että miksi pitäisi? Asiat sujuvat pääsääntöisesti jouhevasti ilman konflikteja, ja konfliktien setvimiseen palaa turhaan aikaa, energiaa ja resursseja, jotka voisi allokoida muihin asioihin."

    Konfliktit on ihan jees, koska muutoin ihmiset voisivat viettää kaiken aikansa epäeettisesti luomalla niitä. Mutta kun konflikti syntyy, niin tulee edes vähän taukoa. Sitäpaitsi muiden konfliktien selvittäminen (me maksetaan, muut maalaa) on eettistä, eikä positiivista etiikkaa paljon olisi ilman konflikteja.

    (Seuraamusten ennakointi perustuu kai aina järjelle.)

    >"Ei välttämättä. Se voi perustua myös tunteille."

    Sitten se johtaa vielä varmemmin virheisiin, eikä voi toimia kokonaisvaltaisena etiikkana kovin hyvin.

    >"Onko ihmisellä ja lehmällä suuressa skaalassa lopultakaan mitään eroa, jos etiikka ei ole mitään muuta kuin ihmisen toimintaa kahlitsemaan luotu säännöstö, jonka noudattaminen vain vahingoittaa ihmisyksilön itsensä intressejä, ja jossa ei ole mitään takaisinkytkentää hänen tietoisuusjatkumoonsa?"

    On koska ihminen voi olla eettinen huolimatta siitä, onko etiikka jotain muuta vai ei.

    >"Tuo on toisilla sanoilla sanottu satanismin motto: tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua."

    Kaikki ihmiset ovat siis satanisteja elleivät toimi ideaalisen mahayanan mukaan. Mikä tässä oikein mättää?

    >"Toisaalta osoitat tuolla kappaleella myös oman alkuperäisen argumenttini oikeaksi: buddhalaisuus, varsinkin hinayana, on lopultakin vain nihilismiä. Kysyin "[J]a tästä voidaan tehdä myös ilkeä kysymys. [J]os kerran yksilöllinen tietoisuus ja minuus häviää samantien kuolemassa, niin eikö se merkitse sitä, että kuolema merkitsee porsaanreikää, jolla yksilö pääsee vastuustaan kuin koira veräjästä?" ja antamasi vastaus pohjimmiltaan on "kyllä"."

    Tietysti argumenttisi on oikein, mutta pointti on se, että se on täysin arvoton, koska minusta noin ajatteleva ihminen on epäeettinen riippumatta siitä, onko porsaanreikää vai ei.

    >"Jos kerran elämä on kärsimystä, ja jos kerran buddhalaisuudessa ihminen ja hänen tietoisuutensa ei enää kuoleman jälkeen jälleensynny, vaan vain hänen karmansa jälleensyntyy, niin eikö tällöin itsemurha ole ainoa looginen ratkaisu kärsimyksen ongelmaan?"

    Onko loogista, että kaikki ne buddhalaiset, jotka eivät ole vielä tappaneet itseään, ovat vain epäloogisia idiootteja, kun eivät ole tuotakaan tajunneet? Vai onko yhtälössä vielä enemmän muuttujia?

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    vitsi onkin siinä, ettei mitään toista tietoisuutta ole edes olemassa. Eihän tietoisuus jälleensynny, vaan se häviää peruuttamattomasti ja ikuisiksi ajoiksi olemattomiin.

    Emmekä me ole olleet puita, vuojia ja matoja, vaan ne ovat olleet vain jonkun toisen karmataakkoja.

    Lopputuloksen kannalta on täsmälleen yhdentekevää ja aivan sama, järjestämmekö sille seuraavalle tietoisuudelle todella rankan TJ-pilan valtavan karmataakan muodossa vai olemmeko kilttejä ja jätämme vain pienen. Nykyinen tietoisuutemmehan annihiloituu joka tapauksessa olemattomiin, eikä meitä ole enää sen jälkeen lainkaan. Se toinen tietoisuus on aivan joku muu, ulkopuolinen.

    jos asiat haluaa ajatella noin, mutta minusta on mielekkäämpää elää tässä ja nyt karmalleni hyvää tehden, (koska tekemäni karma menee toisen kannettavaksi) koska silloin olen onnellinen ja voin samalla auttaa jotakuta muuta.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    ovat seuraavat:

    1) Jos en itse joudu omasta muille aiheuttamastani karmasta vastuuseen vaan kykenen välttämään seuraukset, niin mitä insentiiviä on välttää karman aiheuttamista ja epäeettistä toimintaa? (Me maalataan ja muut maksaa)

    2) Jos karma ei kohtaa tässä elämässä, niin kohtaako se minua milloinkaan? Vastaus on, että ei, sillä pääsen luikertelemaan siitä kuin käärme kanaverkon läpi, sillä kuoltuanihan häviän olemattomiin, ja se karma osuu _jonkun toisen_ harteille. Eli voin vallan hyvin tehdä tässä elämässä oikein kunnon TJ-pilan, ja joku toinen kärsii sen karmataakan, jonka minä olen kasannut.

    Tässä on buddhalaisen käsityksen heikkous hindulaiseen jälleensyntymäkäsitykseen verrattuna.

    3) Pääsääntöisesti pahantekijät tässä maailmassa _eivät_ joudu kohtaamaan tekojensa seurauksia (jolleivät mokaa ja jää kiinni), vaan heidän tekojensa seuraukset putoavat niiden "maan hiljaisten" niskaan. Ja koska jokaisen kohtalo on täsmälleen sama, olipa hän pyhimys tai roisto, eli haipuminen olemattomiin, niin eikö tällöin kaikkein mielekkäintä ole elää hedonistisesti ja epikurolaisesti, tarttuen hetkeen, "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme", sillä tietoisuushan häviää joka tapauksessa kuolemassa jokaisen osalta aivan samalla tavalla olemattomiin, saavuttipa hän nirvanan tai ei, ja kerätty karmataakka koituu sitten _jonkun toisen_ riesaksi.

    4) Mitä merkitystä ylipäänsä enää on nirvanalla/parinirvanalla ("sammumisella"), jos kuolema sellaisenaan jo merkitsee yksilöllisen egon, tietoisuuden, tajunnan ja olemuksen sammumista, häviämistä olemattomiin? Vastaus on, että ei yhtään mitään.

    Ihan ulkopuolelta mukaan, mutta tulipahan mieleen..
    "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme"
    -Entäs jos ei huomenna kuolekkaan? ;)

    Mitäs sitten jos jäät kiinni niistä TJ-piloista ja maalailuista joudut sovittamaan tekosi?
    Onko se edelleen merkityksetöntä?

    Saat multa vitosen seuraavassa elämässä jos sprayailet, jäät kiinni ja sen takia päätät elämäs.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    "Eikö mahayana-etiikkaa siis voida pitää etiikkana, koska siinä tekoja ei tehdä ajatellen, mitä niistä vain itselle seuraa?"

    Ei siinä mielessä, missä etiikka filosofiassa nähdään. Toki etiikan tyyppejä on monenlaisia, ja tässäpä niistä muutamia, alkeellisimmasta korkeimpaan:

    1) Nihilistinen etiikka: tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua. Tätä kutsutaan myös mielialaetiikaksi.

    2) Spartalainen etiikka: tee ihan mitä itse haluat mutta älä jää kiinni. Tätä sanotaan myös tilanne-etiikaksi.

    3) Autoritaarinen etiikka: tottele koska niin sanotaan äläkä kysele.

    4) Legalistinen etiikka: tottele, koska se on laki ja lait ovat olemassa sitä varten, että ne säätelevät ihmistenväliset pelisäännöt

    5) Empaattinen etiikka: älä tee toisille mitä et itsellesi haluaisi tehtävän, koska toinen ihminen on samanlainen otus kuin sinäkin

    6) Velvollisuusetiikka: toimi niin, että voit pitää omaa eettistä toimintaasi esimerkkinä muille, miten tulisi toimia.

    7) Seuraamusetiikka: älä tee mitään sellaista, mistä seuraa vahinkoa kenellekään, sillä tekojen seuraukset määrittävät niiden eettisen arvon.

    "Eikö konflikteja ja niiden seurauksia sitten pitäisi olla, jos asiat ovat sinusta aina jotakin varten?"

    Iso kysymys on että miksi pitäisi? Asiat sujuvat pääsääntöisesti jouhevasti ilman konflikteja, ja konfliktien setvimiseen palaa turhaan aikaa, energiaa ja resursseja, jotka voisi allokoida muihin asioihin.

    "Seuraamusten ennakointi perustuu kai aina järjelle."

    Ei välttämättä. Se voi perustua myös tunteille.

    "Jos taas mielipiteet eivät millään tavalla vastusta oman biologisen tarkoituksen seuraamista kaikissa tilanteissa, niin ei ihminen ole eettinen tai luo eettistä karmaa, vaikka hän tekisi tai uskoisi mihin hyvänsä. Yhtähyvin voisit mennä laitumelle selittämään etikkaa lehmille."

    Onko ihmisellä ja lehmällä suuressa skaalassa lopultakaan mitään eroa, jos etiikka ei ole mitään muuta kuin ihmisen toimintaa kahlitsemaan luotu säännöstö, jonka noudattaminen vain vahingoittaa ihmisyksilön itsensä intressejä, ja jossa ei ole mitään takaisinkytkentää hänen tietoisuusjatkumoonsa?

    "Miksi jonkin etiikan pitäisi toimia koko maailmassa? Silloin kenellekään ei olisi hyödytöntä ansiota mistään. Kun maailma on tällainen, niin silloin sillä ei ole mitään syytä tai edes oikeutta olla millään tavalla toimiva, joten sille on hyödytöntä keksiä mitään toivettani korvaavaa eettistä järjestelmää, joka oikeasti on täysin feikki."

    Tuo on toisilla sanoilla sanottu satanismin motto: tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua.

    Toisaalta osoitat tuolla kappaleella myös oman alkuperäisen argumenttini oikeaksi: buddhalaisuus, varsinkin hinayana, on lopultakin vain nihilismiä. Kysyin "[J]a tästä voidaan tehdä myös ilkeä kysymys. [J]os kerran yksilöllinen tietoisuus ja minuus häviää samantien kuolemassa, niin eikö se merkitse sitä, että kuolema merkitsee porsaanreikää, jolla yksilö pääsee vastuustaan kuin koira veräjästä?" ja antamasi vastaus pohjimmiltaan on "kyllä".

    Vuosia sitten tein lukiossa uskonnonopettajalleni kysymyksen:

    "Jos kerran elämä on kärsimystä, ja jos kerran buddhalaisuudessa ihminen ja hänen tietoisuutensa ei enää kuoleman jälkeen jälleensynny, vaan vain hänen karmansa jälleensyntyy, niin eikö tällöin itsemurha ole ainoa looginen ratkaisu kärsimyksen ongelmaan?"

    Opettajani ei osannut vastata tähän kysymykseen.

    "Eikö konflikteja ja niiden seurauksia sitten pitäisi olla, jos asiat ovat sinusta aina jotakin varten?"
    Iso kysymys on että miksi pitäisi? Asiat sujuvat pääsääntöisesti jouhevasti ilman konflikteja, ja konfliktien setvimiseen palaa turhaan aikaa, energiaa ja resursseja, jotka voisi allokoida muihin asioihin."

    -Ihan taas ulkopuolelta.. Eikös jokaisen konfliktin tarkoitus ole vähintään jonkin sortin opetus yksilölle ja yhteisölle? (Olkoonkin se sitten kohtalo tai sattuma)

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    Mitä ihmeen mieltä on olla idealisti ja kahlita omia eläimellisiä viettejään ja vaistojaan ja aiheuttaa siinä vahinkoa itselleen ja intresseilleen, jollei siitä koidu itselle mitään hyötyä?

    Sanokoon Buddha (Kristus, Muhammed, Bhaktivedanta) ihan mitä tahansa, jos tuolla ohjeella ei ole takaisinkytkentää siihen tietoisuusjatkumoon, joka muodostaa nimimerkin "kunhan kyselen" joko tässä ja nyt tai ennen sen kuolemaa, kyseisen ohjeen noudattaminen on pelkkää idealismia ja ihanteellisuutta. Kuoleman jälkeenhän tapahtuvilla asioilla ei tämän kyseisen tietoisuusjatkumon kannalta ole mitään merkitystä, koska tietoisuusjatkumohan annihiloituu kuolemassa - "kunhan kyselen" on maalannut, ja muut maksavat hänen maalaustensa puhdistamisen. Se karma, jonka hän on kerännyt elämänsä aikana, lankeaa jonkun aivan toisen tietoisuusjatkumon maksettavaksi.

    Tämä muuten on kaikkien ateististen moraalijärjestelmien heikkous: niillä ei ole mitään muuta takaisinkytkentää subjektiin itseensä kuin maallisen rangaistuksen pelko. On sanottu, että juuri tästä syystä kaikki sosialistiset valtiot ovat joutuneet luomaan helvetin maan päälle, koska he eivät ole voineet uhkailla sellaisella kuoleman jälkeen.

    "kunhan kyselen" on maalannut, ja muut maksavat hänen maalaustensa puhdistamisen."

    Onko se maalaaminen sitten niin paha-asia? Se kuka sen putsaa saa siitä palkkion, jolla sitten elättää perheensä tai ostaa itselleen spraypurkin..

    Äänestä

  • -eliö- kirjoitti:

    Ihan ulkopuolelta mukaan, mutta tulipahan mieleen..
    "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme"
    -Entäs jos ei huomenna kuolekkaan? ;)

    Mitäs sitten jos jäät kiinni niistä TJ-piloista ja maalailuista joudut sovittamaan tekosi?
    Onko se edelleen merkityksetöntä?

    Saat multa vitosen seuraavassa elämässä jos sprayailet, jäät kiinni ja sen takia päätät elämäs.

    "Ihan ulkopuolelta mukaan, mutta tulipahan mieleen..
    "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme"
    -Entäs jos ei huomenna kuolekkaan? ;)"

    Jatketaan syömistä ja juomista :)

    "Mitäs sitten jos jäät kiinni niistä TJ-piloista ja maalailuista joudut sovittamaan tekosi?
    Onko se edelleen merkityksetöntä?"

    Buddhalaisuuden (hinayanan) perusoppi on, että minä _en_ jää niistä kiinni, sillä minähän annihiloidun kuolemassani, eikä minusta jää jäljelle yhtään mitään. Joku toinen (siis joku muu kuin minä, nimimerkki "kunhan kyselen") jää niistä nimimerkin "kunhan kyselen" tekemistä TJ-piloista sitten kiinni (= perii minun aikaansaamani karmataakan) ja tämä joku toinen, johon minun kuolemassa hajaantuneet skandhani inkarnoituvat, joutuu sitten sovittamaan minun tekoni.

    Kyllä, se on edelleenkin minun itseni kannalta harvinaisen merkityksetöntä.

    Äänestä

  • -eliö- kirjoitti:

    "kunhan kyselen" on maalannut, ja muut maksavat hänen maalaustensa puhdistamisen."

    Onko se maalaaminen sitten niin paha-asia? Se kuka sen putsaa saa siitä palkkion, jolla sitten elättää perheensä tai ostaa itselleen spraypurkin..

    Tuo kysymys redusoituu ns. rikotun ikkunan ongelmaksi.

    Eli ilmaista lounasta ei ole olemassakaan. Ne rahat ja resurssit, jotka menevät sen sillan tai seinän puhdistamiseen, ovat aina jostakin muusta pois. Yhteiskunta ei suinkaan vaurastu sotkujen puhdistamisesta, vaan köyhtyy.

    Samalla tavalla se toinen tietoisuusjatkumo, kenelle teen kuolemassani TJ-pilan, ei suinkaan tule mitenkään paremmaksi tai autuaammaksi karmani puhdistamisessa, vaan pelkästään päinvastoin.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    "Ihan ulkopuolelta mukaan, mutta tulipahan mieleen..
    "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme"
    -Entäs jos ei huomenna kuolekkaan? ;)"

    Jatketaan syömistä ja juomista :)

    "Mitäs sitten jos jäät kiinni niistä TJ-piloista ja maalailuista joudut sovittamaan tekosi?
    Onko se edelleen merkityksetöntä?"

    Buddhalaisuuden (hinayanan) perusoppi on, että minä _en_ jää niistä kiinni, sillä minähän annihiloidun kuolemassani, eikä minusta jää jäljelle yhtään mitään. Joku toinen (siis joku muu kuin minä, nimimerkki "kunhan kyselen") jää niistä nimimerkin "kunhan kyselen" tekemistä TJ-piloista sitten kiinni (= perii minun aikaansaamani karmataakan) ja tämä joku toinen, johon minun kuolemassa hajaantuneet skandhani inkarnoituvat, joutuu sitten sovittamaan minun tekoni.

    Kyllä, se on edelleenkin minun itseni kannalta harvinaisen merkityksetöntä.

    Minä mistää hinajanoista ja mahajanoista tiedä.
    Viis _opista_. Teoria on eriasia kuin käytäntö ;)
    Jäät kuitenkin kiinni ennen kuin ehdit tappaa itsesi.

    Ok, ellet sinä jää niistä kiinni, joku toinen jää. Samalla periaatteella kärsit eläessäsi toisen tekemistä TJ-piloista. Eli eikös tuo ole vähän - 0. Silloinhan sen voisi myös ajatella, että elämäsi perustuu innovaatioihin. Siinä lomassa vain paikkailet tai kehittelet toisten aikaansaannoksia. Eli juuri sinun TJ-pilasi voi olla mullistava askel seuraavalle sukupolvelle, vaihtoehtoisesti se voi syöstä sen tuhoon, ja kaikkea siltä väliltä.
    Jostain kuitenkin syvästä mielen syövereistä kaikuu ei ole absoluuttista hyvää, eikä pahaa.

    Keksitäämpä TJ-pila!
    Heität intissä vikana päivänä purkin tonnikalaa ilmastointi kanavaan. Muutaman päivän päästä uutukaiset alokkaat kärsii karmeasta löyhkästä. Tästä menee ilmoitus eteenpäin -> Ongelmaa aletaan tutkia. Ilmastointikanava avataan ja huomataan tonnikalanräppeet. Samalla havaitaan vaikkapa, että putki on rikki ja vaikkapa rakennuksessa on hometta.
    Tämän seurauksena koko rakennus ehkä puretaan tai kunnostetaan. Alokasparat pääsee uuteen rakennukseen. Sinähän itseasiassa autoit etkä aiheuttanut hallaa! Vaikka alkuperäinen tarkoituksesi oli pilata toisten ilo ja vain sotkea paikkoja.

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    Tuo kysymys redusoituu ns. rikotun ikkunan ongelmaksi.

    Eli ilmaista lounasta ei ole olemassakaan. Ne rahat ja resurssit, jotka menevät sen sillan tai seinän puhdistamiseen, ovat aina jostakin muusta pois. Yhteiskunta ei suinkaan vaurastu sotkujen puhdistamisesta, vaan köyhtyy.

    Samalla tavalla se toinen tietoisuusjatkumo, kenelle teen kuolemassani TJ-pilan, ei suinkaan tule mitenkään paremmaksi tai autuaammaksi karmani puhdistamisessa, vaan pelkästään päinvastoin.

    "Yhteiskunta ei suinkaan vaurastu sotkujen puhdistamisesta, vaan köyhtyy"

    -Ei asiat ole näin mustavalkoisia. Se kuka sen puhdistaa on palkattu työläinen -> mitä luultavammin ei ole tarvetta protestoida sotkemalla.
    - Joku kuuluisa taiteilija saa ennenkuulumattoman idean hyödyntää mitätöntä suttuasi taiteeseen.
    - Joku poliitikko alkaa pohtimaan yhteiskunnan tilannetta nähtyäsi suttusi ja päättää ajaa läpi verohelpotuksia köyhän kansan elintason parantamiseksi.
    - Olet tietämättättäsi antanut ihmiskunnalle opetuksen ja maailma on jälleen parempi paikka.

    ... entäs jos...
    Mitenkäs se asia sitten olisi.
    - Jos yrittäisit koko elämäsi tehdä vain "hyvää"?

    Äänestä

  • kunhan kyselen kirjoitti:

    "Mikset voi itse päättää toimia oikein, vaikka kukaan ei ole valvomassa, tai vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä sinulle jatkossa?"

    Miksi sitten pitäisi?

    Etiikka lähtee aina seuraamuspohjalta. Mikäli syy-seuraamusketjulla ei ole takaisinkytkentää subjektiin itseensä, se ei voi luoda minkäänlaista pohjaa millekään etiikalle. Kyse on siitä, että mikä on mielekkäin toimintastrategia missäkin tilanteessa. Koska olemme biologisia olentoja ja meihin on syväkoodattu täsmälleen yksi käsky - levitä omia geenejäsi mahdollisimman tehokkaasti ja maksimoi hengissäselviävien jälkeläistesi määrä - niin tämä käsky johtaa nopeasti konflikteihin maailmassa, jossa syöjiä on enemmän kuin syötävää. Etiikka on olemassa sitä varten, ettei näitä konflikteja syntyisi, ja että subjektit kieltäytyisivät epäeettisistä teoista niiden seurausten takia.

    Etiikka ei milloinkaan voi perustua järjelle eikä mielipiteelle. Jos seuraamuksilla ei ole väliä, niin miksi silloin ylipäänsä toimia eettisesti, koska silloinhan vain vahingoittisin omaa biologista tarkoitustani - toimia hautomakoneena tai spermalinkona.

    Tuo esittämäsi toive toimia vapaaehtoisesti oikein toimii vain maailmassa, jossa on pelkkiä boddhisattvoja tai enkeleitä ja jossa kaikki noudattavat etiikkaa ja jossa väärintoiminnalla ei ole mahdollista saada itselleen ansiotonta hyötyä. Se ei toimi tässä materiaalisessa, raadollisessa maailmassa, jossa väärintoiminta usein parantaa omia mahdollisuuksia tuossa biologisessa olemassaolon taistelussa. Me ihmiset olemme kuitenkin pohjimmiltamme elukoita. Etiikalla pitää siksi aina olla takaisinkytkentä subjektiin itseensä.

    Siksi karmakäsitys ilman etiikkaa redusoituu pelkäksi TJ-pilojen järjestämiseksi.

    Hindulaisuuden käsityksen pointti on siinä, että jokainen todellakin on vastuullinen teoistaan. Koska tietoisuus säilyy, silloin jokainen löytää edestään sen minkä on taakseen jättänytkin. Tässä toteutuu etiikan vaatima takaisinkytkentä - karman lain pitkä koura tavoittaa sinut - tietoisen yksilön - ennemmin tai myöhemmin. Jos kuolema annihiloisi tietoisuuden, tällöin samalla häviää myös vastuu teoistaan subjektin hävitessä, ja karmasta todellakin tulee pelkkä TJ-pila, ja rangaistus kohdistuisi johonkin toiseen kuin alkuperäiseen syylliseen.

    "Kuitenkin jos jokin keskitieksi ohimennen väitetty oppi ei miellytä eettisesti tai loogisestikaan, niin ei sitä tietenkään tarvitse todesta ottaa."

    Tämä on vain toisessa muodossa sanottu nykyaikaisen satanismin oppi-isän Aleister Crowleyn motto: "Tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sallittua" - me maalataan ja muut maksaa.

    tässä ja nyt tavoittelematta mitään esim. kuolemaa.
    Elämä on olemassa kohdussa jo ennen hedelmöitystä. Synnymme seksuaalisesta halusta.

    Äänestä

totaa....karma: syy, seuraus,syy yhteys, tapahtuma.Siinä kaikki!Moninaiset syy-yhteysvaikutukset.Ei karmaa voi kerätä.Karma käsite on "karannut käsistä",Pahimmillaan vain sekoittaa luulot.Karmaa ei tarvii pelätä!Psykologiassa karma toimii moitteetomasti.TJ-
pilasta,olet oikeilla jäljillä."Auki meidän sieluun niillä ollut ovi on,
myrkkyänsä nieluun toi savu kirjarovion.Sait raamatusta jäsenkirjatiedon ja loitsut kaikki opi hokemaan,ne järjestivät herätyksen miedon vaan itse et sitä päässyt kokemaan...kenen biisistä lainattu?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kunhan kyselen kirjoitti:

Buddhalaisuudessa, ainakin hinayanassa ja länsimaissa, on käsitys, jonka mukaan mitään yksilöllistä sielua ei ole olemassa ja että kuolema merkitsee yksilöllisyyden, muistin ja tietoisuuden loppua ja skandhojen hajaantumista. Tämän opin mukaan myös jälleensyntymässä ei, toisin kuin hindulaisuudessa, uuteen kehoon siirry sielu, vaan pelkkä persoonattoman karman taakka.

Mutta jos yksilöä ei ole ja jos individualiteetti häviää kuolemassa olemattomiin, niin mikä oikeastaan siirtyy? Ja mitä oikeastaan on karma, jos yksilö ei lopultakaan joudu itse vastuuseen teoistaan, vaan syntyvä uusi yksilö on aivan toinen persoonallisuus?

Eettinen ja juridinen vastuu liittyy aina yksilöön. Oikeuden periaate on kaikkialla, että isää ei syytetä poikien rikoksksta eikä tytärtä äitinsä. Vastuu on jokaiselle siis yksilöllinen ja koskee yksilöllistä persoonaa. Nyt jos kerran kuolemassa yksilöllisyys häviää ja mitään "ydinsielua" ei ole olemassa, niin miten karman lakia enää voidaan perustella? Onko kyseessä tällöin enää vain persoonaton vahingon kierrättäminen yksilöltä toiselle?

Ja tästä voidaan tehdä myös ilkeä kysymys. Jos kerran yksilöllinen tietoisuus ja minuus häviää samantien kuolemassa, niin eikö se merkitse sitä, että kuolema merkitsee porsaanreikää, jolla yksilö pääsee vastuustaan kuin koira veräjästä?

Ja vielä pahempaa: eikö tässä jouduta samaan tilanteeseen, kuin eräässä sillan maatukeen maalatussa graffitissa: "Me maalataan ja muut maksaa". Jos karman sovittajana (maksajana) ei ole sama yksilö kuin sen aiheuttajana (maalaajana), niin eikö se ole pelkästään vahingon kierrättämistä?

Ja jos oikein ilkeäksi haluaa mennä, niin eikö pohjimmiltaan kyse ole TJ-pilasta? Eli vanhemmilla varusmiehillä on kotiutuessaan tapana jokin sellainen sabotaasi, jäynä tai tuhoteko, jolla nuorempien varusmiesten elämä tehdään hankalaksi tai heille aiheutetaan tietoista mielipahaa (kuten vaikka levitetään kenkäplankkia sussupuhelimen luuriin). Eikö kyseessä ole juuri se sama asia: kerätään tässä elämässä karmaa, sitten hävitään olemattomiin eikä itse jouduta siitä vastuuseen, ja sitten joku toinen saa sovittaa sen kaiken?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu