Elikkäs..meidän 3 vuotias neitokainen on ottanut elämän tehtäväkseen pelätä imuria..heti kun näkee sen kapistuksen alkaa ees taas ravaaminen läähätys ja seinien kautta karkuun juoksu..koskaan ei ole imurilla härnätty tms..ja vajaa vuosikas kahtoo mallia..niinpä yhdessä peräkanaa juoksevat tuota kuheaa kapistusta karkuun...=) Mitähän tälle asialle voisi tehdä =)
Imuri kammoinen =)
chibi84
12946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
imurin esille vaikka sillä ei siivottaisikaan. näin saisi tutustua imuriin pikkuhiljaa omalla tahdillaan.
On kokeiltu sitäkin mutta ravaus ja läähätys ei lopu vaikka kokopäivän imuri lojottas esillä..=)
Mun oma pelkäs pentuna ja myöhemmin oli ainaki heti imurin kimpussa puremassa ja roikumassa sen päällä. Mä en kestäny sitä kun ei saanu mitää tehty, joten koiran laitoin sohvalle ja siellä sai odotella. Nykyään kun näkee et imuri tulee kaapista se menee ite sohvalle nukkumaan.
Sun pitäs jotenki näyttää koiralle, ettei se ole pelottava. Jos vaikka oot siinä imuri päällä ehkä koira tulee ite tutustumaan. Jos ei niin koita käskee omalle paikalleen odottamaan. Sit kun sun pitää imuttaa se huone mis koira on käske se toiseen huoneeseen...
tuo toimii omalla tavallaan...mutta rassukka vapisee ja tärisee ku haavan lehti/läähättää ja on kokoajan valmiina pinkomaan karkuun..sen takia oonkin pistäny koiran suosiolla pihalle six aikaa..sisälle tullaan sit hiljaa hiipimällä ja kuikkimalla..ja jos imuri sattuu tulemaan näköpiiriin..seinien kautta ohi toiseen huoneeseen..ois kiva tietää mistä moinen käytös johtuu..johtuuko se imurin pitämästä äänestä vai mistä? =)
... se johtuu jostakin imurin äänessä. Sellaisesta, jota ei ihmiskorvalla erota.
Minulla oli Braunin hiustenkuivaaja, ja kun yritin pesun jälkeen sillä kuivata koiraa, niin karkuun tuo meni koko ajan. Saman teki sitten toinenkin koira. Kun sitten ostin toisen hiustenkuivaimen, niin sillä voi ihan rauhassa kuivata - ei juokse kumpikaan koira karkuun.
Josko voisit kokeilla imurointia toisella imurilla?
Mun sakupentu pelkäsi imuria aluksi. Kävi sen kimppuun ja haukkui sille. Imuroinnista ei tullut mitään...
Sitten lueskelin kirjoista neuvoja ja otin imurin vain esille. En sanonut koiralle mitään, kävin vain sohvalle makaamaan ja leikin todella rauhallista haukotellen vähän väliä (vaikka oikeasti koiran räksytys kävi hermoille!). 'Ei se koira koko päivää voi jaksaa', oli se mitä hoin itselleni. Ja ihme kyllä koira tottui imuriin.
Ei se imuria rakasta, mutta sietää sitä. Käsken sen kyllä omaan petiin, kun alan imuroida, koska siellä sillä on varmasti turvallisin olo ja sinne se nykyään ihan omatoimisesti meneekin, mun kaivan imurin kaapista.
Eli mun neuvo olis, että kokeile vielä sitä imurin ottamista esille. Älä missään tapauksessa lohduttele tai rauhoittele koiraa. Se ainakin pahentaa tilannetta. Koiraa rauhoittaa se, että olet itse rauhallinen, mieluiten oikein haukoittelet ja löhöilet jossain. Jos se hakee Sinusta turvaa, anna sen tulla lähelle, mutta älä sano sille mitään. Toinen asia, joka tunnetusti rauhoittaa koiraa, on syöminen: eli lempiherkut vaan esille!
Tsemppiä!
Meillä oli nuorempi koira pentuna aivan imurikammoinen. Vapisi, säntäili pitkin seiniä ja kuolasi. Meillä se imuri sitten vaan lojui ja lojui siinä lattialla, vieläpä sellaisessa paikassa, että koiran oli PAKKO ohittaa ko. kammotus jatkuvasti, jos halusi liikkua huoneesta toiseen. Vanhempi narttu ei ole imurista moksiskaan, joskin väistää kyllä pyydettäessä tieltä, kun imuroidaan. Mmh, tosiaan, nuoremmalla tuo vaiva hävisi sitten ajan kanssa. Mutta se imuri oli ensin äänettä siinä lattialla valehtelematta viikon. Ja sitten sitä surruteltiin useita kertoja päivässä liikkumatta, niin että koira sai tulla viereen ihmettelemään (itse siis istuin vain imurin vieressä ilman mitään sen ihmeempiä kommervenkkejä). Nykyään ei ole mitään ongelmaa, joskaan ei vieläkään imuria rakasta.
En osaa antaa neuvoa pulmaasi mutta kerrompa päinvastaisen tapauksen. Nyt jo koirien taivaaseen siirtynyt sakuni ilmestyi aina imurin nähdessään imuroitavaksi ja nautti siitä silminnähden.
...kyttää koko ajan vieressä. Sen mielestä kun imuri on niin erinomaisen mielenkiintoinen leikkikaveri. ;-)
se kun kerran imuroin koiran persus- ja kaulakarvat /kasvattajan vinkki) Tästedes nauttii imuroinnista. Täydellä teholla ei koiraa saa imuroida, eikä kovin kauaa, koska ääni on sen verran kova ja korkea.
on kokeiltu mutta koira meni ihan pakokauhun valtaan..täris ja yritti karkuun ja näytti että silmät pullahtaa päästä..huomasin tänään että se kapistus saa lojottaa lattialla niin pitkään kunhan on hilja ja ei liiku...siirsin imuria huoneesta toiseen niin jo alkoi ravaaminen ja kuikuilu..vaikka imuri ei ollut päällä..mutta jospa se siitä =)
ruualla.
Meillä tuo nuorempi pentuna pelkäsi imuria. Totuteltiin niin että istuin imurin vieressä ja houkuttelin makupaloilla koiraa luokseni. Palkkasin kun tuli. Sitten pitelin letkua kädessä ja taas pallkasin kun koira rohkaistui tulemaan lähelle. Tästä edettiin pikkuhiljaa kulkemaan imurin kanssa ja kun koira käveli lähellä palkkasin sen. Sitten laitoin imurin päälle nakkia enkä kiinnittänyt koiraan mitään huomiota ja ajan kanssa se kävi nakit popsimassa. Alkuun kun imuroin oli makupaloja taskussa ja kun koira vauhkoili selkäni takana ja kiekui kimeästi sieltä niin normaalilla äänellä kerroin ,ettei hätää ja palkkasin kun oli hiljaa. Imuri meillä oli ainakin kuukauden eteisen lattialla tai keittiössä näkösällä. Enää ei mitään propleemaa.
Tuo sinun koirasi on jo 3 vuotias ja pelko totuttua jo. Työtä vaatii päästä siitä, mutta eiköhän se kovalla yrittämisellä onnistu. Tsemppiä.