tarkoitan tyylin tällein: http://www.vastavalo.fi/displayimage.php?album=toprated&cat=0&pos=3
kuinka taustan saa hävitettyä kunnolla?
hmmm..
81382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
photoshopissa ja elementsissä näin: rajaat pääkohteen, käännät valinnan, sumennat Gaussian Blur-suotimella (Filter>Blur>Gaussian Blur) niin reippaasti että tausta sumenee haluamallasi tavalla. Näin ainakin itse teen jos kameran täysi aukko ei riitä sumentamaan taustaa...mutta varo ettei kuvasta tuu luonnottoman näköinen.
Hankit sellaisen linssin, että sitä bokea (hallittua "sumeutta") tulee, kun aukko on täböllä. Alta satasella saa jo yleensä jonkinlaisen esim 50mm 1.8 vikuttimen.
Jos kuvaat ns. kittilinssillä (18-55 tms.) niin väännä ne millit ääriasentoon (55mm, tässä tapauksessa) niin boke on huomattavasti parempi kuin laajemmalla kulmalla. Myös loittorengas esimerkkikuvan tapauksessa auttaa, jos ei ole makro-objektiivia, tai vaikka lähilinssi.
Jos kuva on hyvä niin sitä ei tarvitse hirveästi photarilla hioa jälkikäteen.
Taustan sumentaminen, kuten on jo sanottu, onnistuu kittilinssistä lähtien. Mutta jos haluaa kuvata kauempaa, täytynee luonnollisesti hankkia objektiivi, jossa on suurempi polttoväli. Mieluiten vielä varustettuna suurella maksimiaukolla. Esim: http://www.keidas.net/pentax/lehti.jpg
(300mm f4,5)
älä vaan sorru ostamaan mitään halpoja linssejä, petyt varmasti. Laadukkaat kiinteäpolttoväliset lasit maksaa satoja euroja mutta ovat rahan arvoisia
Esim Canonin 50mm 1.8 on _erittäin_ hyvä linssi hintaluokassaan. Niitä liikkuu käytettyinä hintaan 60-80e. Siitä ei hinta-laatu -suhde parane. Erinomainen linssi aloittelijalle. Myydessä saa laadukkaasta käytetystä optiikasta käytännöllisesti katsoen rahansa takaisin.
Kiinteäpolttoväliset ovat parempia, yleisesti ottaen, siitä ei pääse mihinkään. Ja enemmillä milleillä tulee myös sitä bokentynkää paremmin, se unohtui alleviivata. Eli yhtä hyvin voisi suositella jotain 80 tai 105 millistä primeä myös.
50mm opiskat ovat laadultaan toki ensiluokkaisia, mutta ei kannata kuvitella, että niillä lähdettäisiin luontokuvaamaan. 50mm on sopiva kompromissi ja sillä suurennoskertoimeksi saat ehkä jotain 1:4, joten jos haluat ötököiden kuvia niin osat makrolinssi
Tuollaisiin kuviin tarvitset makron. Kun kuvaat aivan läheltä kohdetta, syväterävyysalueelle käy juuri kuten tuossa kuvassa.
Telejen syväterävyydestä tuolla jo oli, siitä ei enempää. Mutta makrokuvaus on oma maailmansa.
Makrokuvauksessa ongelma ei ole taustan häivyttäminen esimerkin tavoin, vaan se että syväterävyyttä on riittävästi. Noin esimerkin vuoksi, jos kuvaat 30 sentin päästä ja sinulla on 50 mm makro, syväterävyysalueen pituus on n. 0,5 cm aukon ollessa 2.5. Mikäli tahdot vaikkapa kukan kuvaan niin, että lähimmät ja kauimmaiset terälehdet ovat kuvassa teräviä, joudut käyttämään jotain f/11 kieppeillä olevaa aukkoa.
Täydellä kennokoolla 50 mm makro antaa kuvan suurennoksen suhteessa 0,5, täysikokoiseen tarvitse 100 mm.
Mikäli olet aloittamassa makrokuvausta ja mietit objektiiveja, yksi huomio. Canonilla on mallistossaan ikivanha 50mm/2.5 makro. Kuvanlaadultaan se on oikeenkin hyvä ja hinnaltaan tuo ei ole paha. Mutta objektiivissa ei ole ultraäänimoottoria, vaan perinteinen mikromoottori. Tuo objektiivi tarkentaa erittäin hitaasti. Samalla se surisee samalla tavalla kun jotkut lasten sähkömoottoriset lelut. Se on hyvä tuotekuvaukseen, mutta luontokuvauksessa voisi toivoa nopeampaa tarkennusta.
Jos kunnon makrokuvausta tahtoo nähdä, tuolta löytyy useita kilpailuja voittaneen Frank Phillipsin otoksia:
http://www.beautifulbugs.com/
Makrokuvaus on sellainen laji, että siinä on AF:stä lähinnä haittaa.
parhaaseen tulokseen pääsee siis käsitarkennuksella.
Usein ei myöskään ole kiirettä ja terävyysalue pitää kuitenkin aina tarkistaa laittamalla objektiivi himmennetylle aukolle. Muussa tapauksessa tulee ikäviä yllätyksiä.
Jokin atustalla oleva kohde, jota ei näe täydellä aukolla loistaa kuin "naantalin aurinko" otetussa kuvassa.
AF ei myöskään toimi, jos kohde on pieni tai tasavärinen, vaan kamera valitsee jonkin muun tarkennuspisteen ja lyö ohi.
AF tarkentaa myös mielellään kohteen etureunaan, jolloin puolet terävyysalueesta menetetään.
Jalusta ja käsitarkennus, siinä sen salaisuus, paitsi juoksevat tai lentävät kohteet.
Olen ottanut kuvia pölyttävistä kasveista ja lentävistä kiitäjistä manuaalisäädöillä, mutta AF:llä ei edes ehdi mukaan.