miksi kaikki ovat niin kovin korvikkeita ja soseita vastaan? otetaan hirveitä paineita jos ei täysimetys onnistu tai kysellään mikä nyt on jos puolivuotias itkee ja söis tissiä tunnin välein. mulla on nyt 4 vuotias poika ja imetin ja annoin korvikketta molempia. poika söi ja kasvoi hyvin. annoin soseita varovasti 3 kk eteenpäin, imetyksen lopetin kokonaan kun poika oli 4 kk. ei ole allergioita, ja tosi harvoin kipeä. tein jo ennen raskautta päätöksen että kenenkän huvituttina en ole, ja omaakin aikaa on pakko saada joskus. kun ruokimme lasta myös pullolla niin isä pystyi osallistumaan syöttöihin mikä erityisesti öisin oli hyvä juttu. ja itse pääsi välillä ilman vauvaa vaikka elokuviin, eikä tarvinnu huolehtia pojan syötöistä. puhuin aina muutokset neuvolantätille, ja sain kyllä aina "hyväksynnän" tekemilleni ratkaisuille. mulla oli ihana neuvolantäti joka sanoi että jos äiti on iloinen, onnellinen ja saa hiukan myös omaa tilaa, se on lapselle vaan hyväksi. miksi täällä ollaan niin hanakoita tuomitsemaan?
imetyksestä ja korvikkeesta
satuvaan
3641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla on kohta kuusi viikkoo vanha poika, poikamme oppi pulloruokintaan keskolassa ollessaan. Nyt kuitenki osaimetän, kotona kun ollaan niin imetän mutta esim kylään tai sillon kun meillä on vieraita kylässä niin annan pullosta. Joissakin kyläpaikoissa poika syö hyvin rintaa,joissakin ei rupee ollenkaan vaan itkee..en aio kiusata lasta enempää ja siksi tutteli kulkee kassissa mukana. Rintamaidolla kuitenki pääasiassa kasvaa,voi mennä viikkokin etten tuttelia anna. Hyväksyn täysin ainakin sun ratkaisun.
Meillä on kanssa tehty niin että esim. illalla oon imettäny pojan.Mies valvoo yleensä monta tuntia pitempään ja antaa pojalle pullosta maitoo että saan nukahtaa vähän pidempään. Myös asioilla ollessa mies antaa pullosta ruokaa jos tarvis vaikka lähtiessä imetän..Neuvolatäti ymmärtää varsin hyvin,sanoi että omaakin elämää pitää olla.. eikä vaan sitä että kokopäivän istuu ja imettää.
tästä minäkin. Itse epäonnistuin esikoiseni imetyksessä täysin kuusi vuotta sitten. Päätin toista odottaessani, etten tällä kertaa mokaa. Siispä istuin tuntikausia ja viikkokausia tissi suussa ja sainkin homman toimimaan parissa kuukaudessa. En vaan tarjonnut mitään muuta ennen neljän kuukauden ikää (ekalla viikolla joi vähän kyllä pullosta) ja niinhän kävi, ettei poju huoli pulloa, tuttia tms korvaavaa tuotetta. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kohta 9 kk ikäinen pikkujäbä ei oikein suostu juomaan muusta kuin rinnasta ja mun tarttis mennä kohta jo töihin...olen siis lirissä. Seuraavan kohdalla aion kyllä jälleen imettää pitkään, mutta tarjoilen kyllä säännöllisesti myös pulloa/tuttia, jottei unohtaisi niiden olemassaoloa.
Eli ei aina se imetyskään ole parasta.
Kirjoitit asiallisen kokemuksesi. Mutta viimeinen lause sitten vei pohjan.. Mielestäni ei täällä olla hanakoita tuomitsemaan! Usein täysimettäviä äitejä syytetään siitä, että he tuomitsevat. Jos joku haluaa imettää, eikä halua antaa korvikkeita tai soseita varhain, niin kai silloin täällä saa kysyä siihen neuvoa. Jos joku sitten jotain tuomitsee, niin se on vähemmistö. Ja tuomitsemista tapahtuu ihan puolin ja toisin. Itse olen vain kovin usein törmännyt siihen, että imettävää äitiä syyllistetään siitä, että hän jakaa kokemuksensa. Usein jos kertoo jotain hyviä asioita imetyksestä, se koetaan tuomitsemiseksi.
Imetys on sellainen asia, että useat tarvitsevat siihen tukea. Sen takia täälläkin siitä paljon kysellään. Kirjoituksessasi oli paljon hyviä pointteja, miksei kannata imettää. Yhtä paljon varmasti tiedät pointteja, miksi joku haluaa imettää. Jokainen tekee omalla tavallaan. Usein imettävä äiti ei saa hyväksyntää neuvolasta tekemilleen ratkaisuilleen ja siksi useat kyselevät neuvoa muilta äideiltä. Se voi kuulostaa siltä, että otetaan kauheat paineet. Minun mielestäni neuvola tarjoaa melko yksipuolista neuvoa riippuen kunkin terveydenhoitajan subjektiivisesta näkemyksestä. On joukossa toki avarakatseisia henkilöitäkin.
Eli ei siis viitsitä tuomita puolin eikä toisin.