Saatan hyvinkin olla vaikka ankea-anita mutta, onkohan joku taho tutkinut sitä kun lapselle/lapsilla on liian monta aikuista elämässään jotka kaikki tahollaan leikkivät vanhempaa?
uusperheet - vaikka kuinka yrittää niin onnistuuko se, että käyttäytyy aina niin kuin pitäisi x:än lapsia kohtaan?
miten ne x:än lapset kunhan vähän kasvavat mahtavat suhtautua siihen että on isä ja sen uusi perhe ja äiti ja sen uusi perhe ja kaikkien näiden sukulaiset ja kenties puolisisarukset päälle päätteeksi?
eipä käy kateeksi.
olen ajatellut, että kenenkään aikuisen ihmissuhdekiemurat eivät sivullisille kuulu - mutta kun siihen liittyy pieniä lapsia asia on toinen.
tarkoitus ei siis ole mollata eikä moralisoida vaan ihan miettiä, miltä se lapsista tuntuu kun elämässä on karsee määrä " uusia " ihmisiä.
kun on " uusperhe" ja vanha perhe ja kaikilla nykyään aikataulut - niin kenen aikataulu on se, jota aina voidaan rukata - miten saadaan sopimaan tapaamiset, juhlat, tavallinen arkielämä kun on niin monta aikuista joiden menoja täytyy sovelluttaa lasten elämään???
uusperheet - vaikka kuinka yrittää niin onnistuuko se, että käyttäytyy aina niin kuin pitäisi x:än lapsia kohtaan?
miten ne x:än lapset kunhan vähän kasvavat mahtavat suhtautua siihen että on isä ja sen uusi perhe ja äiti ja sen uusi perhe ja kaikkien näiden sukulaiset ja kenties puolisisarukset päälle päätteeksi?
eipä käy kateeksi.
olen ajatellut, että kenenkään aikuisen ihmissuhdekiemurat eivät sivullisille kuulu - mutta kun siihen liittyy pieniä lapsia asia on toinen.
tarkoitus ei siis ole mollata eikä moralisoida vaan ihan miettiä, miltä se lapsista tuntuu kun elämässä on karsee määrä " uusia " ihmisiä.
kun on " uusperhe" ja vanha perhe ja kaikilla nykyään aikataulut - niin kenen aikataulu on se, jota aina voidaan rukata - miten saadaan sopimaan tapaamiset, juhlat, tavallinen arkielämä kun on niin monta aikuista joiden menoja täytyy sovelluttaa lasten elämään???
Vastaukset 56
Vanhimmat
ihan hyvin näyttää ainakin meillä sujuvan.
kenen mielestä teillä sujuu hyvin? Sinunko?????
ja lasten isän ja hänen puolisonsa ja lasten mielestä. Olen muuten todella paljon keskustellut lasten kanssa asiasta. Heitä ei pakoteta esim isän uuden puolison suvun juttuihin, mutta he ovat tervetulleita. Miksi sinulle on tärkeää, että tämmöiset asiat ei voisi toimia?
on ainakin tullut ihan hyvä ihminen, vaikka minulla oli "liian monia vanhempia". Oli isä, äiti, mummo, pappa, täti ja hänen miehensä...
on ympärilläni paljon ihmisiä, niin läheisiä, kuin myös vieraita, kaikkiin ei tarvitse kuitenkaan olla "yhteydessä" samallailla, ja lapset ei kyllä siitä kärsi, jos maailma avartuu, eri aikuisten näkökulmista, pää-asia,että lapset sopeutuu, turvallisesti...
Hyvin on sujunut.
aivan ihmeellistä! kaikki on sujunut hyvin, ei mitään ongelmaa.....ettei ny vaan olis kyseessä minuun-ei-mikään-koske-syndroomaa - tai ainakaan en MYÖNNÄ.....ei mitään ongelmia ihmisten kanssa jotka ovat niin kypsiä että riidan tultua vaihtavat kakarat muijat ja äijät uusiin ja luulevat että se toimii - no, ainakin aivopesu on toiminut..onneksi olkoon teille uusperheen onnellisille....blah!
Minulle riitti kertaalleen murtunut nenä ja p***aksi mennyt jalka. Ja lapset vieressä katsomassa. Että sellanen ydinperhe. Olis vissiin pitäny pysyä siinä liitossa ja yrittää sopia riidat...?
kuule iitaseni kyllä uusioperheissäkin tapellaan niin että katkee luita ja neniä älä muuta yritä väittää, tiedän perheen joka on " tyypillinen" uusioperhe - molemmila avioliitoistaan pari kakaraa ja " yhteinen" hommattiin heti.
näytettin kait niille jätetyille että ollaan niin rakastuneita että.
no. ei siinä mitään.
tämän uusioperheen onnea kesti tasan vuoden, kun yhteinen kakara oli toisella vuodella isäntä keksi paljon nuoremman kuin uusiomuijansa ja taas lähdettiin.
mutta ei siinä vielä kaikki.
nyt tällä kuninkaalla on TAAS uusi perhe ja ihan taatusti tämänkin " perheen" onnellinen UUSIOvaimo kehuu miten onnellisa ovat ja miten
uusioperhe se se vasta jotain on.
noi voi paskat.
anteeksi kielenkäyttöni mutta ärsyttää tuollaiset helv tekopyhät - monet ovat kodin rikkojia mutta huit hait siitä.
mitä välii kunhan saadaan aikaan UUSIO PERHE JA UUSIA ONNETTOMIA KAKAROITA.....
Sanoi kettu ja niin edelleen. Puhuinkin vain omasta puolestani. En ole kenenkään kotia koskaan rikkonut enkä haluamalla halunnut uusioperhettä. Mutta näin vain kävi. Hyvä mulle :) Olen siis onnellinen uusioperheessäni, kuten myös kaikki lapsemme. Tuskinpa tässä muuten kohta 10 vuotta olisi oltu.
Mutta ymmärrän tunteesi tuollaisten ihmisten osalta (kukasta kukkaan). Ärsyttäisi varmasti allekirjoittajaakin katsoa vierestä :/
Meilläkin uusioperhe-elämä sujuu hyvin. Lapset ovat sanoneet, että on hienoa kun on monta aikuista heidän elämässään.
...........kuule : ovatkohan vain sanoneet - ettei sanonta ole peräsin ihan omasta pikku päästäsi........................
Mieheni tytär sanoi, että on hienoa kun synttäreillä on enemmän läheisiä ja saa lahjojakin enemmän. On sanonut äidilleen, että on turvallisempi ja parempi olo kun on paljon ihmisiä ympärillä.
auts! niinhän se menee = kakarat saa enemmän lahjoja...auts, kun ei sitä ymmärretä....ja onnittelut kun lapsi on noinkin onnellinen,
kenellä sä oikein vedät tuota teatteria???
U U S I O- P E R H E ei ole mikään idylli.
jos ihmiset näkisivät vähän vaivaa niin ydinperhe voisi toimi ihan hyvin eikä tarvitsisi lähteä esittämään mitään happy and shine uusio-perhettä.
Oletko sinä nyt sitten paljon puhuttu "katkera jätetty exä" vai mistä johtunee tuo vittumaisuutesi. Kysyit ja vastasin rehellisesti. Vastaus ei näköjään miellyttänyt sinua, miksi??? Olit huolissasi lapsen hyvinvoinnista ja eikö ole hyvä asia jos joku ei ole asiaa niin negatiivisena kokenut kuin "pelkäsit".
En tiedä mikä syndrooma sinulla itselläsi on...enkä oikeastaan haluakkaan. Kirjoituksesi puhukoot puolestaan. Onnea missä lienee perhemuodossa elätkään, taidatkin olla vanhapiika jota kukkan ei ole halunnut. Eipähän ainakaan lapset pääse kärsimään :-D
Et ensimmäisestä, mutta tästä kirjoituksesta päätellen taidat olla ankea-anita...tai paremminkin kiukku-anita.
Ihan kuin olisit päättänyt, että kaikissa uusperheissä lapset voivat hyvin, välittämättä siitä mitä itse uusperhelapset sanovat ja ajattelevat. Kuten yh-perheissä ja ydinperheissä, varmasti myös uusperheissä on lapsia, joilla ei mene hyvin. Eiköhän se ole näinä aikoina aika selviö.
Mitä itse tunnen uusperheissä kasvaneita, niin kaikki he voivat hyvin. Ei heillä ole mitään katkeruuksia tai muuta vastaavaa. Mutta jos perheen taustoista löytyy sellaisia tekijöitä, jotka ovat huonoksi lapselle myös ydinperheessä niin varmasti se vaikuttaa myös uusperheen lapseen.
Mieltäni jäi askarruttamaan mitkä ovat sinun vaikutteesi. Oletko ihminen, jolla ei ole mitään kokemusta uusperheistä, oletko ehkä yh-äiti vai itse kasvanut uusperheessä?
Mutta niin, kaikkiahan huolestuttavat jotkin asiat ja voivat käyttäytyä niiden suhteen härkäpäisesti. Itse en siedä vanhempia, jotka ovat alkoholisteja ja väkivaltaisia. Ja tuskin mikään mitä he sanoisivat muuttaisi käsitystäni. Mutta jokainen meistä valitsee sen, mikä itseään murehduttaa. Sinulle ne ovat eronneet ihmiset, jotka ovat jälkeenpäin löytäneet uuden kumppanin ja saaneet lapsen. Minulle tuo on liian iso joukko, sillä myös niistä perheistä löytyy hyvinvoivia.
Eronneista ei lähdekään edellisestä liitosta juuri sen takia, että haluaa uusioperheen. Eiköhän siinä vaikuta se, että liittossa on ollut mahdotonta elää niin vanhempien kuin ehkä lapsenkin. On myös niitä, jotka lähtevät liian hepposin perustein liitosta. Mutta tällöin syy ei ole sen vuosiakin myöhemmin muodostuneen uusperheen vaan syy löytyy ex-avioliiton puoliskoista.
en ole vanhapiika, naimisissa 29 vuotta,
ydinperhe.onnellinen sellainen. ei olla kumpikaan oltu vaihtamassa mihinkään huuhaa uusioperseeseen, anteeksi perheeseen, ja lapsia on, kaikki naimississa. onnellisia,myös ydinperheissä joten se siittä tollo.
Miksi ihmeessä olet noin katkera? Ja jos olisit 29-vuotias, niin osaisit varmaan kirjoittaakin kunnolla. Toisaalta jos ihan oikeasti olet sen ikäinen niin... :)
Sinulla siis ei ole minkään valtakunnan käsitystä millaista elämä uusperheessä on! Toisilla menee huonosti, toisilla ei. Aivan kuten lapsiperheissä, joissa lasten vanhemmat ovat yhdessä.Eikö sinua nyt sitten tyydytä ne vastaukset joissa sanotaan että ongelmia ei ole esiintynyt.
Oletko niiiin kieroutunut ihminen, että sanot eläväsi onnellisessa avioliitossa (jota uskalla epäillä)ja sitten pyörit uusperhepalstalla kyselemässä lasten oloista. Kun sanotaan, että hyvin asiat, niin suutut!! Saatko jotain sairasta tyydytysta kuullessasi nyyhky/perhehelvettitarinoita. Sen jälkeen voitkin rypeä ylpeydessa että "onnellinen ydinperheenne" ei ole hajonnut....
Haloo...hanki ihan oma elämä.
Kuten sanoin, en usko pätkääkään että elät onnelista elämää.
täällä uusperhe-sivuilla?
Pönkittämässä omaa itsetuntoasi lukemalla joskus elämässään virheitä tehneiden ihmisten kirjoituksia, vai?
Täällä löytyy myös lemmikit-palsta, voit mennä sinne keskustelemaan kultaisen noutajasi hoidosta, jokaisen onnellisen ydinperheen omakotitalon pihallehan sellainen kuuluu =)
Miten uskaltaa lähteä?
Kirjoittanut: Heta68 20.7.2006 klo 03.30
Meidän uusperheestä tuli uuserhe! Nyt ollaan kuitenkin vielä naimisissa. Mistä saisi rohkeutta vain ottaa ja lähteä? Kun ei olisi asuntoa, asuntolainaa eikä yhteistä lasta. Kun erosta ollut puhetta, niin mies kommentoi vain, että mene sinä vain, mutta lapsi jää hänelle. Miten tästä toimisi eteenpäin? Miten on jos/kun tulee kiista huoltajuudesta, niin kumman luona lapsi on?
Siis että joku haluaa lähteä uusioperheestä?? Voi kamalaa! Onneksi missään muussa perhemuodossa ei koskaan erota tai karata. Hyi hyi meitä uusioperheellisiä kun olemme noin leväperäisiä!
hohhoijaa.
juu, en perästäsi tiedä enkä sen leveydestä mutta pointti lienee siinä, että turhaan ihannoidaan uusio-perheitä - joka puolla on riitaa tappelua ja eroja - ei uusio-perhe o mikään idylli eikä ikuinen paratiisi, mutta ymmärrän kyllä sen että kun toisenkin kerran on lyönyt kätensä p...kaan kyynärpäitä myöten niin ei sitä voi myöntää . ett hyi hyi teitä jotka elätte valheessa - olkoon sitten uusio tai ydinperhe.
Mieheni tytär sanoi, että on hienoa kun synttäreillä on enemmän läheisiä ja saa lahjojakin enemmän. On sanonut äidilleen, että on turvallisempi ja parempi olo kun on paljon ihmisiä ympärillä.
Kirjoittanut: Uusperheellinen 14.6.2006 klo 23.03
Haluaisin vain kommentoida tähän viimeiseen lauseeseen, että vaikka vanhempien ero ei missään tapauksessa ole lapsen vika, ovat vanhemmat erotessaan tehneet valinnan jonka vaikutuksesta lapsen elämään he eivät ole voineet olla varmoja. Eivätkö juuri vanhemmat ole valinneet sen riskin että toisella vanhemmalla voi tulevaisuudessa olla uusi vaimo tai perhe, jossa elämäntavat ja kasvatusmallit ym. ovat erilaisia kuin vanhassa perheessä?
Eikä minusta myöskään lapsella ole suurempi oikeus isään kuin uudella vaimollakaan, ehkä erilainen vain...
Ja kuka tällaisia oikeuksia voi määritellä?
Kääntäen tuon sinun lauseen voisi lähinnä ymmärtää että olet sitä mieltä että isällä on velvollisuus olla ottamatta uutta vaimoa, joka voi aiheuttaa ongelmia, (varsinkin jos perheeseen tulee uusia sisaruksia) koska hänellä on lapsi entisestä liitostaan toisen kanssa?
Eikö ole kaukaa haettua?
Aina ei ristiriidatkaan johdu siitä, ettei toisen lapsia osaa arvostaa kuin omiaan.
Ainakin itse tiedostan hyvin että mieheni lapset ovat yhtä tärkeitä miehelleni kuin meidänkin yhteiset lapset.
Koskaan en ole muuta kuvitellutkaan, koska heti seurustelun alusta asti olen konkreettisesti nähnyt kuinka hänellä on ollut lapsiaan ikävä ja heistä huoli.
Mutta olen huomannut tässä ajan kanssa (7v), kun olemme perustaneet perheen senkin, että uusperheessä tilanteet kääntyvät joskus päälaelleen, juuri tuon takia kun kuvitellaan, että uusi avokki ilkeyttään aiheuttaa ristiriitatilanteita, tai ei välitä toisen lapsista. Esim. jos minä suutun meidän yhteiselle lapselleni on mieheni se helppo kestää, mutta jos suutun ei-omalle lapselleni, siitä voi hyvin herkästi nousta riita mieheni ja minunkin välille, vaikka hoitaisin tilanteen samalla tavalla kuin omanikin kanssa tai muutenkin pyrkisin toimimaan tasa-arvoisesti kaikkia kohtaan.
Ja nämä tilanteet ovat monesti aivan tavallisia lapsiperheen tilanteita, kuka voi kuvitella esim. 2 viikon lomaa yhdessä perheenä, jossa ei olisi yhtään poikkipuolista sanaa?
Mieheni lapset eivät ole minulle pahoja susia, mutta eivät myöskään viikoloppuisia lomailijoita joilla on meidän perheessä oikeuksia mutta ei velvollisuuksia. Harmi vain, että kun yrittää olla tasapuolinen kaikkia, myös omiansa kohtaan suhteessa miehen lapsiin, monesti joutuu itse siksi pahaksi äitipuoleksi joka pyrkii isän ja lasten väliin. Tarkoitan tällä, että en halua että jossain vaiheessa myöskään yhteiset lapsemme huomaavat että toiset lapset ottavat isä-lapsi-suhteesta vain parhaat hetket päältä ja jättävät tulematta jos jotain "palkintoa" tapaamisesta ei tulekaan.
Uutena vaimona en halua ottaa syyllisyyttä enkä vastuuta siitä että mieheni lapset ovat joutuneet vanhempiensa eron kokemaan, koska minulla ei sen asian kanssa ole ollut mitään tekemistä. Sen valinnan ovat yhteisesi tehneet lasten vanhemmat, koska ovat sen ilmeisesti nähneet toteutettavaksi vaihtoehdoksi. Heidän täytyy siitä valinnasta ottaa vastuu. Minun ei sitä mielestäni tarvitse myöskään heille hyvitellä, eikä se kyllä kauhean terveellistä ole lasten omiltakaan vanhemmilta, koska sekin voi paisua melko suhteettomiin mittoihin, jos tunnetaan liikaa syyllisyyttä siitä asiasta. Kun toisaalta eroaminenkaan harvemmin on niitä helppoja päätöksiä elämässä, kyllä niihin on yleensä hyviä syitä...
Lasten omilla vanhemmillakin siis täytyy olla kykyä suhtautua asioihin järkevästi, monesti se vain on sitä, että uutta puolisoa helposti syyllistetään, eikä nähdä omaa osallisuuttaan asioihin, niin isän kuin äidinkään...
Edellisen lisäksi todellakin odotan mieheltäni sitoutumista nykyiseen perheeseensä, joka käytännössä menee entisen perheen arjen ohi. Tämäkin perustuu siihen, että mieheni on tehnyt tietoisen valinnan mennä kanssani naimisiin ja saada lapsia kanssani. (Tilanne on silloin ollut se että entinen avopuoliso halusi hoitaa lapsia itsenäisesti ja hyvin vähissä tekemisissä isän kanssa.) Nämä ovat todellakin olleet aikuisen ihmisen valintoja, ei vahinkoja, eikä kukaan häntä näihin valintoihin ole myöskään pakottanut...
Mutta jotenkin tuntuu että eikö ihmiset osaa enää selvittää asioitaan puhumalla oman puolisonsa kanssa kun puhutaan näinkin tärkeistä asioista? Helppoahan se ei ole, varsinkaan kun puhutaan vain toisen lapsista. Mutta puhumatta ei voi tuoda omia ajatuksiaan toisen tietoon, eikä puhumatta voi kertoa jos jokin asia suhteessa lapsiin painaa mieltä.
Ja kyllä näitä samoja motkottamisia on aivan oman perheen ja lastenkin kesken, tuo vain että "vain-toisen-lapsista" juuri vedetään usein ne herneet nenään herkemmin.
Ja eihän sitä eletä ydinperheessäkään lapsen ehdoilla, ettei lapselle vain missään tapauksessa tulisi paha mieli, miksi sitten uusperheessä pitäisi elää lasten ehdoilla?
...Tai oikeastaan edes toisen vanhemman ehdoilla, kun ajatellaan, että kuitenkin vanhempien täytyisi olla aikuisia ja psytyä tekemään kompromisseja ja yhteisiä ratkaisuja kasvatuksessa lasten edun mukaisesti, ei niin että vain "hyväksytään toisen kasvatusjutut", kyselemättä. Tekisiköpä se entinenkään vaimo, lapsen oma äiti välttämättä niin....?
Voi olla, että yleistin, sillä tavalla, että en näe uutta puolisoa tai perhettä välttämättömänä pahana, koska onhan tietenkin niitäkin, jotka eivät toisen lapsia oikeasti arvosta, mutta toisaalta yleistithän sinäkin, useinhan juuri äitipuolia ja uusia vaimoja mustamaalataan.
On myös helppo sanoa, että miettisin kaksi kertaa jos olisi itsellä vastaava tilanne, muuttaakko yhteen kaverin kanssa jolla on lapsi... Monesti kun ikäviä tilanteita ei tule eteen vasta kuin sitten kun jo yhdessä asutaan ja elämää eteenpäin yhdessä eletään.... Niistä on vain selvittävä yhdessä, ja jos ollaan oikeasti aikuisia, niistä täytyy voida keskustella... Ja oikeastikin, sillä tavalla selviää paljon ristiriitoja!
...muhahaaahaaa
Kuule, kyllä se sopii, että valehtelet itsellesi, kuka helv nyt täällä totta puhuisikaan ja vaikka olet mahd.vetänyt elämäsi vessanpöntöstä perustamalla uusioperhettä niin ei se muita vaivaa eikä häiritse
buahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
no sen voin sanoa että minä olen aivan normaali vaikka minun ympärilläni on äiti,isä,isän vaimo. ja kaikki toimii aivan hyvin ja lisäksi on kaksoset tulossa, niin en vaan voi kuvitella että se minua häiritsisi, kun minulla on monta aikuista ympärillä!!
olen siis todella onnellinen. ja myös siitä että sain lisää aivan ihanan ihmisen! muo ei ainakaan lahjat sinänsä kiinnosta vaikka tulisi 110 lahjaa! vaan siitä että ei tarvi sitä tappelua ja huutoa kuunnella. ja nyt olen todella tyytyväinen elämääni!
miltä se lapsista tuntuu kun elämässä on karsee määrä " uusia " ihmisiä.
Miksi erään on niin vaikea uskoa, että uusperhe voi olla yhtälailla onnellinen kuin onnetonkin? Siinä on ongelmia ja onnellisuuden aiheita kuten ydinperheessäkin. Uusperhe on usein onnellinen sen takia kun ihmiset arvostavat sen toimivuutta enemmän koska tietävät, että kaikki ei ole itsestäänselvää sekä ovat oppineet aikaimmista tilanteista jotain. Siinä olevat aikuiset ovat usein myös kokeneenmpia kuin nuoret ydinperheet ja usein osaavat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
se voi olla onnellinen ja onneton! mutta minun omani on onnellinen! ja siitä olen ylpeä, että isäni ei mennyt minkään niponiuhon kanssa naimisiin :) ja meillä kaikki toimii todellaaa hyviinn! :))
Onpa sinun onnellinen ? isäsi onnistunut aivopesemään sinut- entä sinun " vanha - entinenkö? äitisi?
oletko ajatellut häntä siinä hurmiossa jossa elät ja olet niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen kun isä ei mennyt naimisiin nipon kaa. aha, onko oikea äitisi siis nipo?
epäilen,että hän kuitenkin on koko lössistä se onnellisin - hän on päässyt eroon löyhästä isästäsi ja lapsellisesta kakarastaan buahaaa.
Älkää nyt lapseen vihaanne purkako! Täällä oli aiheena lapsen onnellisuus, joku on. Ei se tarkoita että isä tai äiti olisi huono - päinvastoin! Nyt loppu uusperhelasten syyllistys, edes hetkeks? On onnellisia ja onnettomia perheitä. Niin uus-, ydin- kuin yh:kin. Ei sen takia tarvitse suuttua, jos joku lapsi on tyytyväinen ja onnellinen elämäänsä - se on muutenkin niin harvinaista nykyaikana.
olet oikeassa - sen on loputtava - nimittäin haavemaailmassa elämisen että uusioperheet ovat jotenkin " onnellisia" ehkä he ovat, mutta vaikka eivät:
EIHÄN SITÄ HELVATA VOI MYÖNTÄÄ!!!
Onpa sinun onnellinen ? isäsi onnistunut aivopesemään sinut
kuule hemmoteltu, itsekäs kakara mene pytylle.
En haluaisi tuollaista äitiä ikipäivänä kuin sinä. Mikä sinä olet puhumaan lasten hyvinvoinnista ja lasten edusta. Arvaan, että lapsesi on otettu huostaan tai sinulle on annettu lähestymiskielto. Et saisi silti tuomita kaikkia jotka ovat eronneet ja uuden naisen kanssa. Varmaan vihaat itseäsi sisimmässäsi, siksi olet niin kateellinen ja katkera ja kohdistat vihasi viattomiin ihmisiin jotka eivät sinuun mitenkään liity. Huostaanotot ja lähestymiskiellot annetaan usein koska henkilö ei ole tarpeeksi tasapainoinen huolehtiakseen lapsista tai ajatellakseen lapsen etua.
kuules muo ei todellakaan oo hemmoteltu. Voitko sinä sanoa minua itsekkääksi? mitä nämä muut täällä on? mitä? minä annan teidän aikuisten tietää asioita jota ette pienessä pirullisessa päässänne tajua! tule vasta sitten valittaa mulle että oon lellitty pentu kun tiedät asiasta enemmän!
siis onko tämä mulle vai tolle toiselle?
Älä vaan pahoita mieltäsi tuon henkisesti epävakaan yksilön kommenteista. Hänen lapsensa on varmaan otettu huostaan/lähestymiskielto ja siksi hän vihaa koko elämää. Mielestäni sinä olet ERITTÄIN fiksu ja järkevä tyttö ja haluaisin itse juuri tuollaisen tytärpuolen. Olen itse äitipuoli.
Viestini oli tälle uusperheiden vihaajalle tarkoitettu. Sinä olet erittäin järkevä ja älykäs tyttö.
kiitos! :) ottaa vaan päähän se kun kaikki valittaa että uusperheet on avuttomia, ja sitä että ne ei ole normaaleja! yhtä normaaleja ne on kun ydinperheetkiin!
Totta. Arvaa mikä on totta? IHMISET loppujen lopuksi tekevät perheen sellaiseksi kuin he itse ovat riippumatta siitä ovatko he kaikki sukua keskenään. Mulla on muuten 14 vuotias tytärpuoli. Tulemme hyvin toimeen keskenään. Eikä hän ole sellainen, että teeskentelisi vaan sanoo mitä ajattelee. Ja se on mielestäni hyvä. Tunteita on hyvä ilmaista uusperheissä, sekä positiivisia että negatiivisia. Silloin asioista voi keskustella ja kuulee toisenkin näkökannan kuin omansa. Ja puhumalla asioilla on tapana selvitä. Olen onnellinen puolestasi, että olet onnellisessa uusperheessä!! Ja sinä olet suuri osa sitä kokonaisuutta. Ilman sinua perheenne ei olisi niin hyvä. Anna arvoa itsellesi. Osaat ottaa muut upeasti huomioon huomasin kun luin juttujasi.
en minäkään sano asioita muitten mieleen, vaan sanon silleen miten asia on! ja siitä isäni ja hänen vaimonsa on tyytyväisiä! ja niin olen minäkin, kun saa olla rehellinen tunteistaan! ja meillä menee vallan mainiosti! ihmiset siitä uusperheestä tekee vaikean!
Kautta ismiskunnan historian perheeseen on yleesä kuulunut muitakin aikuisia kuin lasten omat vanhemmat. Onko ihmislapsilla siis aina ollut liian monia vanhempia?
älä isi sekoita puurot ja vellit.ymmärrät kyllä.
Isihän puhuu asiaa! Kyllä ennen elettiin, niin, että oli mummot ja kummit, piiat ja rengit samoissa kuvioissa mukana. Ei varmaan ymmärretty mitään ydinperhe käsitettäkään. Lapsista huolehti ken kerkesi ja jaksoi, usein isommat sisarukset hoisivat pienempiä.
Jossain vaiheessa elämä meni sille mallille, että aviopari muutti neljän seinän sisälle , teki lapsia ja eleli perheensä kanssa. Ei ollut mummoilla ja kummeilla asiaa niiden seinien sisälle. Vieraammista puhumattakaan.
Toki eria asia on, että lasta hoitaa joku muu kuin oma vanhempi. Se ei ole kutenkaan tuhoon tuomittua, sillä jos aikuinen osaa suhtautua hyvin lapseen ja toimia esimerkillisenä vanhempana miksi asiat eivät voisi toimia. Yleensä vierellä on aina myös toinen biologinen vanhempi. Paljon on kiinni siitä miten me aikuiset nämä asiat hoidamme. Otammeko lapset huomioon vai emme.
Ajat ovat muuttuneet, minkäs sille mahtaa.
Ja oikeastaan silloinhan se suurin mullistus tapahtui kun yhtäkkiä puolisot asuivat keskenään lasten kanssa. Todella mullistava muutos ihmiskunnalle. Nyt voidaankin pohtia voisiko tämä juuri olla se suuri virhe jonka länsimaisen yhteiskunta yllättäin omaksui ja päätti että tämä onkin yhtäkkiä ihmiselle luonnollisin tapa elää.
En väitä että se olisi huono, kehotan vain itse kutakin "luonnollisen" perhemuodon (eli ydinperheen) kannattajaa pohtimaan.
...se koira älähtää johon kalikka kolahtaa....
Taidat puhua itsestäsi:)
yritätkö sinä jotain elvistellä? minulla asiat ovat mahtavasti, entä sinulla? toimiikos se sun uusperhe niin hyvin mitä meillä toimii? ihan tiedoks TEILLE KAIKILLE ihmiset siitä uusperheestä tekee vaikean ei mikään muu! oppikaa hyväksymään tosi seikat!
perhekuvioiden lapsi, enkä koe niitä ongelmallisina. Kyllä lapset tietävät (pienetkin) ketkä ovat omia vanhempia ja ketkä vanhempien puolisoja. Usea osallistuva vanhempi on rikkaus! Taustalle jäävät ja vetäytyvät sekä selkeästi ongelmaiset (päihde/mielenterveys- tms.) ovat tietysti oma lukunsa, mutta sellaiset vanhemmat eivät ole lapselle ja nuorelle hyväksi vaikka olisivat biologisiakin, ikävä kyllä.
Näin aikuistuneena uusioperheiden kasvattina olen mielestäni monta kokemusta rikkaampi ja omaan laajan ja toimivan ihmissuhdeverkoston. Osaan myös arvostaa ja kunnioittaa ihmisiä ihan eritavalla kuin moni kanssa kulkijani. Nimenomaan siksi, että olen saanut nähdä monta puolta elämästä.
Onneksi vanhempani eivät ole koskaan syyllistyneet sellaiseen kiusantekoon ja pahan puhumiseen, mitä moni ex-vaimo (erityisesti) tällä palstalla ja elävässä elämässä harrastaa.
No mutta hyvä. onnesi on siis jämistä kasattu uusioperhe on se hyvä, ettet joutunut elämään ydinperheessä ties mikä styranki susta ois tullut.
on tullut...