http://www.religionfacts.com/buddhism/library/dhammapada/16.htm
Jostain syystä mielihyvän tavoitteleminen on pahasta, mutta kuitenkin kööri haluaa kieriskellä omassa erinomaisuudessaan.
Tämä, kuten muutkin uskonnot (ateismi mukaanlukien, tietty), ovat täyttä paskaa.
Jostain syystä mielihyvän tavoitteleminen on pahasta, mutta kuitenkin kööri haluaa kieriskellä omassa erinomaisuudessaan.
Tämä, kuten muutkin uskonnot (ateismi mukaanlukien, tietty), ovat täyttä paskaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Uskon asioita
“Tulevaisuuden uskonto on kosminen uskonto, joka perustuu kokemukselle ja hylkää dogmaattisuuden. Jos on olemassa uskonto, joka sopii yhteen tieteen tarpeiden kanssa, se on buddhalaisuus.“
— Albert Einstein
En kuulu kirkkoon, enkä koskaan ole kokenut minkäänlaista painostusta vanhempien taholta uskonnon suhteen. Minulle on pienestä pitäen opetettu kristillisen ajatusmaailman oppeja ja harvoihin kysymyksiini olen aina saanut totuudenmukaisen vastauksen. Olen erittäin onnellinen siitä, että olen saanut varttua varsin vapaassa ilmapiirissä ja omia polkuja etsien.
Olen aina vieroksunut dogmaattisia opetuksia uskonnosta ja mistä tahansa. Hylkäsin kristinuskon painostavalta tuntuvat, pelottelutaktiikalla päähän taotut opit jo varsin nuorena. En tuntenut soveltuvani kristilliseen muottiin, enkä varsinkaan halunnut leikkiä tekopyhää kuten niin monet tekevät.
Uskonnot ovat aina kuitenkin kiinnostaneet ja olenkin koko nuoruusvuoteni tavallaan hakenut ja rakentanut ympärilleni sellaista maailmankuvaa, joka sopisi nimenomaan minulle. Käytyäni lukion adventistien suosimassa lukiossa (puhtaasti maantieteellisistä syistä - toiseksi lähin lukio olisi ollut 20 km kauempana) tunsin saaneeni yliannostuksen uskoon hurahtaneista ihmisistä ja heidän vääristyneistä maailmankuvistaan, olin taas askelen lähempänä ateismia. Marxilainen ateismi tuntuikin pitkään olevan lähinnä sellainen suhtautumistapa uskontoihin, joka kuvaisi eniten omia ajatuksiani ja suhdettani muihin uskontoihin (lähinnä kristinuskoon.)
Itämaiset filosofiat ja uskonnot ovat aina jollain tapaa kiinnostaneet ja olenkin niitä aina jollain tavalla sivusilmällä seurannut. Buddhalaisuus, erityisesti Zen-buddhalaisuus, on hyvin lähellä sellaista maailmankuvaa johon koen voivani samaistua. Ateistinen uskonto, joka perustuu älylliseen oivallukseen ja meditaatioon eikä dogmaattisiin oppeihin, on mielestäni kiehtova ja lähinnä minulle oikeaa.
Kiinnostuksista huolimatta en kuitenkaan ole ryhtynyt aktiivisesti mitään uskontoa tai aatetta sen vahvemmin harjoittamaan. Hetkelliset kiinnostukset niin buddhalaisuuteen kuin hippiaatteeseenkin ovat toistaiseksi riittäneet tyydyttämään mielenkiintoni ja kaikissa asioissa riittää vielä opiskeltavaa. Päivittäisissä askareissani yritän täyttää itse itselleni asettamat tavoitteet ja tätä kautta saada itselleni mielenrauhan.
Buddhalaisuudessa varoitetaan mielihyvän tavoittelemisesta, sillä se nähdään onnellisuuden ja vailaistumisen esteenä. Mielihyvää tavoitellessaan ihminen rajoittaa havaintojaan vain siihen mitä hän etsii, siihen, mistä hän ajattelee saavansa mielihyvää. Saatuaan mielihyvää yhdestä lähteestä, ihminen usein kääntää katseensa seuraavaan lähteeseen ja sen jälkeen jälleen seuraavaan (eräs tuttavani vertasi mielihyvän tavoittelua kuuman kiven pitelemiseen; kiveä pitää jatkuvasti pallotella kädestä toiseen käsien polttamisen välttämiseksi, ja samalla tapaa mielihyvää tavoitteleva ihminen on jatkuvassa liikkeessä, rauhaton), jolloin hän on tavallaan mielihyvän tavoittelun orja. Jos oikein muistan ja ymmärrän, buddhalaiset haluavat olla onnellisia missä ja milloin vain.
Aivan juu, meinasin unohtaa. Tässä yhteydessä käytetty termi "mielihyvä" viittaa aineellisista asioista saatavaan mielihyvään, ei henkiseen. Buddhalaisista on hienoa haluta tehdä hyvää toisille mutta he pyrkivät välttämään herkullisen voileivän haluamista. Ja buddhalaisilla tarkoitan tietenkin uskoa/filosofiaa/oppia elävää ja harjoittavaa henkilöä, en tapabuddhalaista.
...saattoi tulla omissa tutkimuksissaan aika lähelle näitä näkemyksiä, vaikka ei kai tullutkaan arvioineeksi niitä itämaisesta näkökulmasta.
Olen juuri lukemassa kolmatta tai neljättä kertaa Kahdeksaa kuolemansyntiä, jota voinee pitää hänen henkisenä testamenttinaan. Länsimaisen sivistyksen perusteoksia, eikä turhan paksu eikä vaikeatajuinen!
Miten vielä sattuikin, kirjanmerkki on kohdalla "Tunteiden lämpökuolema", jossa käsitellään laittamattoman syvällisesti nautinnon ja epänautinnon tasapainoa tai sen puutetta.
Toinen tässä yhteydessä erittäin suositeltava teos on Edward O. Wilsonin Konsilienssi.
Jos ehdin ja jaksan ja viitsin, voin heittää jotain juttua näistä vielä Yleistä tieteestä palstalle. Jos aikaa ja ymmärrystä riittää, niin etsikää näitä lähimmästä kirjastosta!
selvennyksestä.
Ilmeisesti fyysisessä mielihyvässä ei sinänsä siis ole mitään pahaa. Vain sen tavoittelussa.
Ateisti on sellainen henkilö joka ei usko mihinkään. Se ei siis ole uskonto.
http://en.wikipedia.org/wiki/Atheism
Jokainen ihminen uskoo johonkin, jos ei uskonnoiksi yleisesti luokiteltaviin, niin sitten esim. kommunismiin...ateismiin, mikä tahansa ismi on myös uskontoa. En ole tavannut ikinä ihmistä, joka ei uskoisi johonkin. Sanakirjan mukaista ateistia ei siis ole olemassa.
... paremmin. Jos kerran ateismi on sitä että ei usko mihinkään niin miten sitten voisi uskoa ateismiin, jos on ateisti! ;)
Eikä ateismi ole uskoa siihen, ettei mitään yliluonnollista/jumalaa tms. ole olemassa? Se on vain uskoa, ei tietämystä. Henkilö, joka sanoo olevansa ateisti siis uskoo ateismiin.
Miten joku voi uskoa mihinkään jos uskoo että ei ole mitään mihin uskoa. Shakki ja matti!
Sinähän sen sanoit "...jos uskoo että ei ole mitään mihin uskoa". Tuo lause sisältää paradoksin! Jos uskoo, niin silloin uskoo, vaikka uskoisi ettei (muka) ole mitään mihin uskoa.
Ja toimitko itse aina pelkän tiedon varassa? Jokainen ihminen uskoo johonkin, sen ei tarvitse olla jumala tai muu henkiolento.
Lue Rene Gothonin: Uskontojen uustulkintaa, jos jaksat. asia on siinä esitetty aika selvästi. En muista sivua
... ateisti on ei usko mihinkään kun ei ole mitään uskomisen arvoista. Älä jatka enää, lauta ja nappulat ovat jo kaapissa!
uskoo, että jumalaa ei ole olemassa. Siis se myös on uskonto/uskomus.
kun ottaa henkilökohtaisesti Jeesuksen vastaan,niin rauha tulee samaan kauppaan.
Täysin ilmaista tietenkin,kaupan päälle saa ilon,siunauksia,ystäviä,silmien avautumista(maailma avartuu kummasti) ja bonuksena Taivas iankaikkisuudessa kaikkien Jeesuksen omien kanssa,ilman kipuja ja tuskaa.
mitään noista, niin Buddhismi lienee parempi vaihtoehto.
tämä joka uskoo että ei usko mihinkään taitaa tietämättään uskoa että on olemassa
Taikka romanttiselta rakastumiselta.
Entäs jos ihminen ei halua elää mielikuvituksessaan eikä harhoissaan?
No en menis vannomaan, kokemukseni mukaan sulle sanellaan nuo tunteet ja sitten suggeroidut niihin ja suljet todellisuuden ulkopuolelle. Siellä sitten kollektiivisesti hengaillaan Jeesuksen selän takana ja huudellan noita kyseisiä kliseitä ylimielisesti ja -me- henkisesti jokainen oman lahkonsa suulla. Aika ahdistunutta ja syntiä väijyvää populaa löytyy iloisen pinnan alta. Buddhalaisuudessa on jotain itselle rehellistä verrattuna tähän meininkiin. En silti epäile vilpitönta ja oikeaa pyrkimystä kristinuskon takana. Tulkinnat vaan ovat niin kovin moninaisia ja sekavia.