...odotettu lapsi ja rakastavat vanhemmat.
Adoptio on onnellinen tapa yhdistää...
Eiks niin
91097
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jo 20 vuotta olemme saaneet elää antoisaa lapsiperheen arkea. Ja oin suositella tätä muillekin. Ei synnyttäminen ole ainoa ja ei aina edes paras tapa saada lapsia perheeseen.
Ei adoptio ole sama asia kuin biologinen lapsi ja monella on pelko adoptoidessa ettei tule rakastamaan lasta ollenkaan.
mutta silti yhtä oma ja rakas. Biologisen lapsen voi saada vahingossa, adoptiolapsi sen sijaan on aina adoptiovanhempiensa toivomalla toivoma ja odottamalla odottama.
Biologisen lapsen kohdalla ei ole aukkoja, adoptiolapsen kohdalla niitä voi olla, kaikkea ei aina tiedetä eikä koskaan saadakaan tietää. Rakastaminen vaatii myös tahtoa, tahtoa sitoutua lapseen sellaisena kuin se lapsi on, oli se sitten biologinen tai adoptoitu. Monen olen kuullut miettivän rakastamattomuutta myös silloin, kuin perheeseen syntyy lisää lapsia, voiko heitä kaikkia rakastaa yhtä paljon. Kyllä voi, ovat kaikki sanoneet jälkeenpäin.
Perhe-elämässä adoptiolapsi on aivan samanlainen kuin se biologinenkin. Eipäsiinä aamupuuroa keitellessä käy mielessä, että lapsi ei olisi oma tai että hän olisi vieras, perheeseen kuulumaton. Tätä taas eivät voi ymmärtää kuin toiset adoptiovanhemmat. Ei vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi.
Tyyne Järvelä - oikea ja oma äiti niin perheeseensä syntyneille kuin siihen liittyneillekin lapsille.
jos moinen pelko on jo adoptioprosessissa niin adoptio ei varmastikkaan ole oikea vaihtoehto. Minä olen sitä mieltä että jos vanhemmat oikeasti haluavat lapsen on heille sama onko lapsi biologinen vai adoptio. Pääasiahan on se että lapsi saa rakastavat vanhemmat ja vanhemmat sen kauan odotetetun lapsen joita ei ole yrityksistä huolimatta tullut. On varmasti helpotus saada lapsi monien vuosien jälkeen.
Uh, totta kai adoptiolapsi on biologinen lapsi. Ei sitä mistään mekanosarjastakaan ole tehty. Biologiset vanhemmat vain ovat adoptiolapsella eri kuin sosiaaliset vanhemmat.
Käytännössä eroa ei ainakaan meidän perheessämme ole. Meillä on sekä itsetehtyjä että adoptoituja lapsia.
Kirjoitit, että "On varmasti helpotus saada lapsi monien vuosien jälkeen."
Helpotus?
..niin eikö ole helpotus kun sen saa?
Kun äiti odottaa lasta ja saa vihdoin ja viimeine rakkaan lapsen syliinsä niin eikö se ole helpotus?
Raskas odottamisen aika on ohi ja tilanne on helpottunut.
Täytyy vaan muistaa, että se syliin saatu lapsi ei ole nukke, vaan usein kriisiä läpi käyvä ihmisolento. Adoptiolapsi joutuu kestämään kovia ilman että kukaan kysyy hänen omaa mielipidettään. Kauan odotetun lapsen tuleminen kotiin voi olla myös erittäin raskaan elämänvaiheen alku mikäli lapsi oireilee eikä halua kiintyä ja vanhemmat tai toinen vanhemmista masentuu. Monesti kaikki käy hyvin, mutta ei lapsen saaminen aina ole helpotus...
...
On helpotus että ei tarvitse enää jatkaa odottamista.
On helpotus että odottaminen päättyy.
Ei kukaan lapsi ole nukke, ei myöskään itse synnytetty! Kyllä lapsella täytyy paljon suurempi arvo olla. Lapsen arvo on sama kuin muidenkin ihmisten. Lapsi ihminen samalla lailla kuin muutkin ihmiset, oikuineen ja ominen luonteenpiirteineen.
En usko että kukaan neuvonnan läpi käynyt olisi niin sinisilmäinen että kuvittelisi saavansa ihanan pienen nuken jonka kanssa eläminen on joka ikinen hetki onnellista pilvilinnoissa leijailua.
(Mutta voiko näin kuvitella nainen joka tulee raskaaksi eikä saa neuvontaa...?)