Kaikki on voitettavissa, jos niin päätät!
Olen sairastanut 15 vuotta paniikkihäiriötä sekä ahdistuneisuushäiriötä, joka on kulminoitunut sairaudenpelkoon. Sairastuin myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joten tiedän, mistä puhun.
Tahdon rohkaista teitä, jotka painitte oman olonne ja ajatusten kanssa, että tästä elämästä ei tule mitään! Kun itse ei jaksa, ottakaa apu vastaan ja puhukaa! Puhukaa niin paljon, että jo itse siihen kyllästytte. Itse olen saanut avun lääkityksestä, aivan ihanalta terapeutilta sekä omilta läheisiltäni.
Suurimman työn joudut kuitenkin tekemään itse. Anna itsellesi aikaa, älä kiirehdi. Yritä olla pettymättä, jos takapakkia tulee. Seuraava takapakki väistyy taka-alalle aina helpommin ja nopeammin, aivan varmasti. Tee työtä itsesi kanssa, puntaroi ulkoiset ja sisäiset voimavarat. Mieti, mikä tekee sinulle hyvän olon. Onko se luonto, hyvä kirja vai keskustelu ystävän kanssa ja tee niitä asioita. Älä kuitenkaan odota, että saatu nautinto on heti 100%:tista. Jos alkuun sinulla on yksi positiivinen asia päivässä ja se edes kestää sekunnin, olet jo matkalla parempaan. Tartu johonkin konkreettiseen. Minulla sitä oli terapiassa käynnit. Ensimmäiset viikot elin laskemalla päiviä seuraavaan tapaamiseen. Jos et jaksa tehdä mitään, älä tee. Makaa sängyssä toimettomana, niin veikkaan, että parin päivän jälkeen et jaksa enää tehdä sitä.
Kaikki kääntyy hyväksi, usko pois! Se vaatii voimia, se vaatii tuskaa ja surua, se vaatii paljon itkua sekä pelkoa. Mutta, kun masennus on selätetty, niin nouset jaloillesi voimakkaampana ja ehyempänä ihmisenä.
Jaksamisia kaikille!
Olen sairastanut 15 vuotta paniikkihäiriötä sekä ahdistuneisuushäiriötä, joka on kulminoitunut sairaudenpelkoon. Sairastuin myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joten tiedän, mistä puhun.
Tahdon rohkaista teitä, jotka painitte oman olonne ja ajatusten kanssa, että tästä elämästä ei tule mitään! Kun itse ei jaksa, ottakaa apu vastaan ja puhukaa! Puhukaa niin paljon, että jo itse siihen kyllästytte. Itse olen saanut avun lääkityksestä, aivan ihanalta terapeutilta sekä omilta läheisiltäni.
Suurimman työn joudut kuitenkin tekemään itse. Anna itsellesi aikaa, älä kiirehdi. Yritä olla pettymättä, jos takapakkia tulee. Seuraava takapakki väistyy taka-alalle aina helpommin ja nopeammin, aivan varmasti. Tee työtä itsesi kanssa, puntaroi ulkoiset ja sisäiset voimavarat. Mieti, mikä tekee sinulle hyvän olon. Onko se luonto, hyvä kirja vai keskustelu ystävän kanssa ja tee niitä asioita. Älä kuitenkaan odota, että saatu nautinto on heti 100%:tista. Jos alkuun sinulla on yksi positiivinen asia päivässä ja se edes kestää sekunnin, olet jo matkalla parempaan. Tartu johonkin konkreettiseen. Minulla sitä oli terapiassa käynnit. Ensimmäiset viikot elin laskemalla päiviä seuraavaan tapaamiseen. Jos et jaksa tehdä mitään, älä tee. Makaa sängyssä toimettomana, niin veikkaan, että parin päivän jälkeen et jaksa enää tehdä sitä.
Kaikki kääntyy hyväksi, usko pois! Se vaatii voimia, se vaatii tuskaa ja surua, se vaatii paljon itkua sekä pelkoa. Mutta, kun masennus on selätetty, niin nouset jaloillesi voimakkaampana ja ehyempänä ihmisenä.
Jaksamisia kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit niin kauniisti ja kannustavasti,minun oli pakko itkeä koska olen kokenut psykkosi asteisen synnytyksen jälkeisen masennuksen.
Olin pitkään sairaalassa ja elämä oli siellä pelkkää tuskaa lääke pöhnässä ja paniikissa.
Monien hoitojaksojen ja taistelujen jälkeen selvisin perheeni ja ajan kanssa.
Siitä on nyt pian kuusi vuotta ja vieläkin tapahtumat ja se toivottomuus palaavat ajoittain mieleen.
Viimeinen vuosi on ollut taloudellisten ja ikävien asioiden takia erittäin raskas ja masentava.
Mutta jotenkin olen jaksanut yrittää ja en ole vielä lääkkeitä tai psykiatrista apua tarvinnut.
Sitä jotenkin ajattelee et kun on tarpeeksi vaikeaa,joskus tämä helpottaa ja kai se niin onkin.
Eipä ne minun raha tai työ asiat paljon ole parempaan muuttuneet,mut olen kiitollinen että olen kotona ja pystyn huolehtimaan lapsistani.
Rakastan heitä ja he minua he ovat syy nousta joka päivä uuteen aamuun.
Rohkaisit minua valtavasti koska olin aika maassa kun koneen avasin ja luin tänne tulleita viestejä.
Kiitos sinulle tuntematon ystävä ja kaikkea hyvää elämällesi.
Ja samalla kyselisin miten muut ovat selvinneet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Kiva, että sait edes vähän lohdutusta sanoistani. Olet oikeassa, että lapsi/lapset ovat se syy, minkä takia jaksaa eteenpäin. Tiedän mitä se on, kun sielu välillä värisee kylmyyttään, elämän tuulet riepottelevat tai odotat hetkeä, jolloin olet ehjä. Tällaisina hetkinä on hyvä siirtää katse omaan lapseen, katsoa niitä pieniä varpaita ja sormia ja todeta, että olet saanut jotakin ihmeellistä aikaan. Jotakin sellaista, mitä muut eivät onnistuisi tekemään, sinun lastasi. Kun sinä voit hyvin, perheesi voi hyvin. Kaikki muu, raha ja työ yms. ovat vain plussaa. Itse en hae 100%:sta onnellisuutta, koska se on mahdotonta. Mutta ne ilon hetket, ne ovat 100%:sia. Yhtälailla, suru ja pelko, ovat todellisia tunteita ja ne on hyvä käydä läpi täysillä. Pelko lisää pelkoa, kätketty suru turruttaa sydämen. Vanha äitini antoi minulle neuvon: "Naura, kun on naurun aika. Itke silloin, kun on itkun aika." Tätä neuvoa olen noudattanut. Kun puhut tai kirjoitat pelot ja surut ulos, ja näet ne konkreettisena esim. paperilla, niin ne jo menettävät tehoaan. Pidä päiväkirjaa tunteistasi. Veikkaan, että huomaat ajatuksissasi yhtäläisyyksiä, vaikka asia olisikin eri.
Älä häpeä masennustasi, kyyneleitäsi tai surusilmiäsi. Ylpeile hymylläsi ja naurullasi. Sinä olet tunteva ihminen!