Kun muuttaa suru muotoaan,
voit kuulla pienen kilkkeen,
sydän takoo suruaan,
se muovaa pienen pilkkeen.
Kun katsot silmiin epelin,
näet surun sydämessä,
kun katsot vielä tarkemmin,
näet niissä pienen pilkkeen.
Ei kai epelillä sentään
suru kauaa kestä,
Kaipaustaan kuitenkaan,
ei saa se pois sydämestä.
Siks ei voi epeli luovuttaa,
sen on pakko koittaa yhä uudestaan,
kunnes vihdoin korjaa aika epelin,
ja kätkee alle sepelin.
Vois neito pieni nätti vakava,
veikeän vinha ja vinkeä
olla epelille yks hyvä ystävä.
Syytä silti olla sitkeä,
pitkämielinen ja ymmärtävä,
sillä epeli ei kuitenkaan,
vois olla yrittämättä.
Ja niin taas muuttaa suru muotoaan
kun takoo sydän sitä uudestaan.
Ja niin jatkaa surun kiertokulkua
sydän yhden epelin.
Vaikka kurottaakin mahdotonta,
haavettansa toivotonta,
ei sille mahda yhtään mitään,
ei edes yks epelikään.
Se on se pilke sen silmäkulmassa.
Se on se suru sen sydämessä.
Nyt takoo sydän epelin.
Mutta kohta on taas valmista ..
voit kuulla pienen kilkkeen,
sydän takoo suruaan,
se muovaa pienen pilkkeen.
Kun katsot silmiin epelin,
näet surun sydämessä,
kun katsot vielä tarkemmin,
näet niissä pienen pilkkeen.
Ei kai epelillä sentään
suru kauaa kestä,
Kaipaustaan kuitenkaan,
ei saa se pois sydämestä.
Siks ei voi epeli luovuttaa,
sen on pakko koittaa yhä uudestaan,
kunnes vihdoin korjaa aika epelin,
ja kätkee alle sepelin.
Vois neito pieni nätti vakava,
veikeän vinha ja vinkeä
olla epelille yks hyvä ystävä.
Syytä silti olla sitkeä,
pitkämielinen ja ymmärtävä,
sillä epeli ei kuitenkaan,
vois olla yrittämättä.
Ja niin taas muuttaa suru muotoaan
kun takoo sydän sitä uudestaan.
Ja niin jatkaa surun kiertokulkua
sydän yhden epelin.
Vaikka kurottaakin mahdotonta,
haavettansa toivotonta,
ei sille mahda yhtään mitään,
ei edes yks epelikään.
Se on se pilke sen silmäkulmassa.
Se on se suru sen sydämessä.
Nyt takoo sydän epelin.
Mutta kohta on taas valmista ..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tao! Tao! Rauta kuumana pidä, ei muuten rakkaus välillänsä idä.
Älä anna taoksen jäähtyä vaan pidä sen sydän hollilla.
Sitä hellästi hoivaa ja muovaile sillä rakkauden täyteisellä muotilla.
Niin on sydän kimulinkin ikävää itkenyt, makua kitkerää kieleltä kitkenyt.
Kimuli rakasti ja rakastaa, siks halua ei pahaa uskoa rakkaastaan.
On arvet haavat syvät eilisen, mut usko ja luotto huomisen.
Siks jaksaa aina vaan, muistella omaa rakkaintaan.
On hällä toive pienoinen, ehkä kerran saa kanssaan olla ONNELLINEN.
Ei yksin vaan yhdessä, ovat tässä ikävän täyttämässä liemessä.
Molemmilla määränpää sama lie, on heillä edessä yhteinen tie.
Anna siis haaveesi lentää, niin onnesi pian luokses entää...
Kimuli epeliä ymmärtää, niin kauan kun vain kestää pää.
*hym*
kaukana.
kun tulee valmista :))
Hiano värssy muuten...
puhutteleva runo!