Sukulaisijoitukset on otettava "käyttöön "mahdollisimman pikaisesti ,jotta lapsen etu toteutuu.
Niinpä sukulaiset kipin kapin koulutukseen ,joiden lähipiirissä on huostaanoton uhka,osaavat sitten varmasti hoitaa oikein näitä sukunsa lapsia .Olisi todella kauheaa jos tapahtuisi sama moka ,joka sijaisperheiden koulutuksen suhteen kävi.
Ja mikä parasta ,rahaa säästyy rutkasti ,koska onhan suvun lapsista kysymys ,sehän oli se "sama veri"joka heissä virtaa ,siksi sukulaisperheelle ei tarvitse maksaa mitään ,eivätkä he missään tapauksessa rahaa edes huolisikaan.
Sukulaisten kannattaisi nyt tässä vaiheessa jo olla aktiivisia ja ottaa vaikka koko kesäksi ,näitä pieniä lapsosia luokseen ,niin isit ja äidit saavat hoitaa itseään parempaan kuntoon ,ja näin saatetaan välttyä koko huostaanotolta.
Niinpä sukulaiset kipin kapin koulutukseen ,joiden lähipiirissä on huostaanoton uhka,osaavat sitten varmasti hoitaa oikein näitä sukunsa lapsia .Olisi todella kauheaa jos tapahtuisi sama moka ,joka sijaisperheiden koulutuksen suhteen kävi.
Ja mikä parasta ,rahaa säästyy rutkasti ,koska onhan suvun lapsista kysymys ,sehän oli se "sama veri"joka heissä virtaa ,siksi sukulaisperheelle ei tarvitse maksaa mitään ,eivätkä he missään tapauksessa rahaa edes huolisikaan.
Sukulaisten kannattaisi nyt tässä vaiheessa jo olla aktiivisia ja ottaa vaikka koko kesäksi ,näitä pieniä lapsosia luokseen ,niin isit ja äidit saavat hoitaa itseään parempaan kuntoon ,ja näin saatetaan välttyä koko huostaanotolta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Sukuun kun sijoitetaan, niin siinä ei tarvita sossutanttoja eikä verovaroja. Kyllä ennenkin lähisukulaiset ovat sukunsa lapsista huolehtineet ihan ilman yhteiskunnan puuttumista asioihin ja ilman koulutusta ihan normaalin ja terveen vastuuntunnon ja kiintymyksen perusteella. Huoltajuus ei vaihdu eikä biovanhempien asemaa nöyryytetä tai kielletä ja estetä sukulaissijoituksissa, jotka ovat kokonaan suvun oma asia eikä kuulu teikäläisille pätkääkään. Ei ole ennenkään yhteiskunta mitään maksanut niille tädeille ja mummoille, joille on jostain syystä tullut hoidettavaksi lapsenlapsi. Olis jo korkea aika sijaisvanhempien tajuta, etteivät he voi sotkea näppejään tiiviiden perheiden ja sukujen asioihin. Ólisi hyvä jos sijaisvanhemmat menisivät koulutukseen, jotta tämäkin asia tulisi heille ulkopuolisina selväksi.
eläminen on niin kallista, että kyllä myös sukulaissijoituksessa mielellään otetaan yhteiskunnan antama pieni korvaus vastaan.
Oi niitä aikoja ennen meitä.
Sinulla on todella vaaleanpunaiset käsitykset sukulaissijoituksista ja paljon muustakin .En tiennytkään biovanhempien menettävän huoltajuuden ,kun lapsi sijaisperheeseen JOUTUU.
Varmasti sinäkin tiedät ,että sukujen kesken on myös paljon riitoja,ei varmastikaan silloin tapaamiset suju ongelmitta.Jos yleensäkään saa tavata ollenkaan ,ja sossujahan ei tarvittu,suku häärää keskenään ihan miten lystää.
Ja mitä vielä tulee mummoihin ,jotka ottavat lapsen luokseen ,sinänsä aivan ihana ajatus,mutta mielestäni se joka ryhtyy lapsen "vanhemmaksi" ,olisi hyvä jos ikäero ei olisi kovin paljon yli 40 vuotta.
Äitini eli lapseni mummo olisi aikoinaan ottanut lapseni hoitoonsa ja varmasti rakastaen ja hellien hoitanut! En vain uskaltanut antaa lastani, koska isäni oli ajoittain väkivaltainen?
Selvittelyvaiheessa kyllä kävi ilmi, että äitini saisi myös taloudellista tukea samoin kuin te itsekkäät sijarit.
Tietenkin äidilleni olisi maksettu lapsilisät ja isän osuus jo lapsen kuluihin.
Nuorellani ja mummolla on niin lämpimät välit, että melkein "kateeksi" käy. Äidillehän ne sijoituksen aikaiset kaunat nyt puretaan.
Kyllä olen ajoittain lujilla, kun nuori huutaa suoraa huutoa: sä et rakastanu mua ku annoit pois! Tai miks sä lakkasit rakastamasta just sen ikäsenä?
Olen lukemattomia kertoja selittänyt nuorelleni syyt, jotka johtivat tilapäiseen sijoitukseen. Ei mene perille - ei millään??
Eräs ammatti-ihminen on sanonut minulle, että vain ottamalla nuoren vihan vastaan ja itse jaksamalla voi selvitä eteen päin. Kuulemma nuoreni ymmärtää silloisen tilanteeni, mutta sitä on saatava kiukutella ulos itsestään riittävän kauan.
Sitten tulee hali-aika takaisin.
Sukulaissijoituksessa sukulainen ei ryhdy lapsen "vanhemmaksi" kuten ei pitäisi sijaisvanhempienkaan ryhtyä. Lapsella on vanhemmat jo. Sukulaiset vain hoitavat sukulaislastaan pahimman yli. Tämän palstan perusteella vedän sen johtopäätöksen, että ulkopuolisille sijaisvanhemmille biovanhemmat menettävät huoltajuuden muutoin paitsi paperilla.
Toisekseen kuka nyt sijoittaisi lapsensa sellaiselle sukulaiselle, jonka kanssa on riidoissa. Ei kukaan. Eikä riitapukarinsa lasta kukaan edes halua alkaa hoitaa. Tuollainen skenaario pälkähtää ainoastaan sadistisen ulkopuolisen sijoittajan päähän, mutta sellaisenhan ei lasten asioita tule päästä hoitamaan.
äitisi ja "itsekkään" sijarin? Miksi äitisi saama rahallinen korvaus lapsesi hoidosta olisi oikein, miksi taas itsekkään sijarin saama korvaus ei?
aina sukulainen, eikä hänellä tulisi olemaan rahallisia korvauksia hoidossaan... Ups, lapsia hoidossaan kuin se yksi, jolloin hoidon laatu nähtävissä.
Pienet lapset jotka sijoitetaan sijaisperheeseen ,oltuaan ensin lastenkodissa "odottelemassa äitiään" ,niin heille nimenomaan haetaan vanhempia ja kotia.EI haeta HOITOPAIKKAA.Ymmärrät kai itsekin siinä olevan suuren eron ,onko lapsi hoitolapsen asemassa taikka saaden isän ja äidin ,siis VANHEMMAT JOTKA TUURAAVAT BIOLOGISTA ISÄÄ JA ÄITIÄ.
On sijoituksia joissa ei hoideta pahimman ylitse,vaan lapsi on perheessä niin kauan kunnes omat siivet kantavat.
Vai tunkevat sijaisvanhemmat näppinsä vääriin paikkoihin,mahtaa sinulla olla todella laaja ja monipuolinen koulutus ,kun itse olet näppeinesi joka asiassa.Olen kyllä tässä tullut huomanneeksi sinun suurimman ongelman ,
SIJAISVANHEMMAT JA KATEUS.
Yleensäkin näitä viestejä lukiessa välittyy sellainen kuva ,että "jos minulla ei ole ....ei sitten saa muillakaan olla".Eräskin äiti parkui ,kun hänen lapsensa ei saanut perhekodissa tupakkaa ja siideriä ,mutta omat lapset saivat.MULLE KANS KU TOI TOINENKI SAA.
Eli ei se mikään ihme ole jos sijaisvanhempien pieniä korvauksia kadehditaan.
"Yleensäkin näitä viestejä lukiessa välittyy sellainen kuva ,että "jos minulla ei ole ....ei sitten saa muillakaan olla".Eräskin äiti parkui ,kun hänen lapsensa ei saanut perhekodissa tupakkaa ja siideriä ,mutta omat lapset saivat.MULLE KANS KU TOI TOINENKI SAA."
Sitä paitsi, muistatko miten se meni ja missä yhteydessä. Kun joku täällä väläytti, että sijaisvanhemmat pitävät rajat lapsille, ei juomia eikä tupakkaa. Siinä yhteydessä kerroin, että omille lapsille pidettiin näinkin hyvin rajat!
korvaus olisi ollut vain nimellinen. Kauppamatkoista aiheutuneisiin bensakuluihin, minun ja lapsen tapaamisiin ym. Se olisi ollut mummonmarkoissa joku 200-300 mk, kun sijarit repivät 6000-7000 vanhassa rahassa.
myös sen omasta suvustaan tietävät,
sitä ei voi kukaan kiistää
eikä tosiasiaa muuksi muuttaa.....
lapset on aiemmin pidetty omassa suvussa hoidossa ja huollossa,
jos heidän vanhemmat ovat lastensa hoidossa ja huollossa estyneet.
Tämä nykyinen,
suurten lapsimäärien
"kyyditseminen ja pakkosiirto"
toiselle puolelle Suomea
on tuore "ilmiö" suomalaisessa
yhteiskunnassa ja lastensuojelussa.
Mitäs nämä tällaiset sijoitukset ovat, joissa lasta pidetään pysyvästi. Tunteeko lastensuojelulaki edes tuollaista hoitosuunnitelmaa ja millä perusteella. Rikos tietenkin lasta kohtaan on eri asia, mutta ei silloin varmaan edes huoltajuus voi säilyä rikoksen lasta kohtaan tehneellä vanhemmalla. Tuolloin ei voi olla kyseessä sijaiskoti vaan lapselle pitää nimetä huoltaja, joka hänestä on huoltovelvollinen.
Mitäs ne sellaiset sijoitukset ovat joissa lapsia pidetään pysyvästi.
Mietitäänpä hieman; toisesta vanhemmasta ei koskaan tule olemaan lapsen huoltajaksi ja arkielämän turvaajaksi, toinen on luopunut vapaaehtoisesti vanhemmuudestaan.
Sukulaiset tuntevat kiintymystä lapsiin, mutta ei niin paljon että haluaisivat heidät täysi-ikäisiksi kasvattaa.
Huoltosuunnitelmassa lukee toistaiseksi, mutta kyllä se tässäkin tapauksessa tarkoittaa pysyvästi.
Jatka vain lukemista ja ota asioista selvää, koita kommentoida vähemmän ettet paljasta jatkuvasti tyhmyyttäsi.
Se alkaa jo tympäistä.
Vastauksesi oli puutteellinen. Hoitosuunnitelmassakin lukee yhtä ja tarkoitetaan toista. Hyvä sossut!
Onko kellään kokemusta sukulaissijoituksesta? Annetaanko lapsi yh-perheeseen kun kysymyksessä on lapsen täti?
Kokemusta on.
Tiedän yhden pienen joka on tädillään sukulaissijoituksessa. Täti on ollut yksinhuoltaja koko ajan.
kuin ventovieras. Ja tottakai sukulainen tarvitsee samt korvaukset kuin ventovieras sijaisperhe. Samallalailla sijoitettu lapsi on TYÖTÄ sukulaiselle kuin ventovieraalle!
Minä en kertakaikkiaan voi ymmärtää sitä vastakkainasettelua ,kumpi hoitaa paremmin ,suku tai sijaisvanhemmat.Täysin järjetöntä kinastella tällaisesta asiasta.Itse olen mielettömän kiitollinen lapsista jotka olen saanut ,olen myös hyvin nöyrä ,koska muuten en olisi ikinä saanut kokea äitiyden ihanuutta,jos en näitä lapsia olisi saanut.
Tunnen myös ajoittain syyllisyyttä onnellisuudestani ,koska tiedän kuinka paljon biologiset vanhemmat ovat menettäneet.
Se että osaa rakastaa ja ymmärtää kuinka suuri lahja lapsi on ,ei mielestäni vaadi sukulaisuutta.
Oletko kuullut sanontaa: veri on vettä sakeampaa?
Totta kai sukulainen hoitaa lasta paremmin, rakastavammin ja hellemmin. Lapsihan on tavallaan myös hänen "vertansa".
Olin nuorena tyttönä kotiapulaisena ja pidin lapsesta, jota hoidin mutta en pätkääkään rakastanut häntä!
Todellisen rakkauden tunnistaa vasta, kun oma käärö on syntynyt. Sen rakkauden määrää ei voi kuvailla, ei mitata, ei edes käsittää.....
Minulla on biolapsia ja sijoitettu.
Sijoitettu on tullut meille vauvana eikä juurikaan ole yhteydessä biovanhempiinsa(heidän tahtonsa).
Eihän sitä lasta heti rakasta, kuinka voisikaan. Rakkaus lapseen kehittyy vähitellen, mutta yhtä lailla rakastan tätä sijoitettua kuin biologisiakin.
... ja toisaalta se, että on sukua ei tarkoita että jotakuta rakastaa automaattisesti. Täysin järjetön väite! Jokainen ihmissuhde vaatii aikaa kehittyäkseen eikä siinä veri ja geenit mitään merkkaa.
Jos se biorakkaus on noin voimakasta miten ihmeessä äidit voivat hylätä pieniä vauvoja,eikä tässä ole nyt kyse rahan puutteesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Jos olet jo mummoiässä ja sinulla on omia lapsia ,toivottavasti HE EIVÄT TULE KOSKAAN KÄRSIMÄÄN LAPSETTOMUUDESTA,SILLÄ OLISI KARMEAA SAADA SINUN KALTAISESI ISOÄITI,käy ihan sinua sääli.Sinullehan kelpaisivat ainoastaan biologiset lastenlapset.
täysin eriteillä tämän rakkaus-asian kanssa. En ole edes tiennyt, mitä rakkaus on ennen kuin lapseni syntyi?
Ei mieheen, ei omiin vanhempiin tai sisaruksiin ole koskaan ollut sellaista valtavaa tunnetta, mikä syntyi heti kun näin oman lapseni?
Sain hänet yksin ja heti nähtyäni, kun hän avasi hetkeksi silmänsä (olin leikkurin heräämössä), lävitseni kulki aalto, jota ei voi todellakaan kuvailla millään sanoilla??
Nukutusaine-tokkurassa hoin vain: noin pieni, noin suloinen, noin nätti.
Kun vauva tuotiin rinnalle, pyysin aina ylimääräisen hali-hetken. Kun vauvan vatsa oli täysi, silittelin hänen kehonsa ympäriinsä ja suukottelin poskea koko ajan.
Vaikka vauva oksensi kasvoilleni, se ei haitannut mitään??
Olin puolimetriä maan "yläpuolella" ja ajattelin vain vauvaani. Kaikki muu oli yhdentekevää.
Myöhemminkin, lapsen katse riitti väsymyksen karisemiseen.
Mutta tein siinä virheen, että luovuin kaikesta muusta lapseni tähden. Väsyin liikaa ja lapsi oli sijoitettava?
Onneksi sain hänet takaisin toivuttuani.
Ja, siitä isovanhemmuudesta. En tietenkään voi kuvitella edes olevani mummo, joskus myöhemmin muille kuin oman lapseni lapselle??
Tosin kaikki vauvat vaikkapa kaupassa saavat hymyn ja hellyydentunteet heräämään, mutta olla mummo oikeasti jollekin muulle, on käsittämätön jo ajatuksena.
Ei mummoksi voi noin vain alkaa? Mummoksi "synnytään" seuraamalla oman lapsen raskauden kehittymistä ja sitten kun H-hetki koittaa.....
Meille sijoitettujen lasten isovanhemmat olisivat halunneet hoitaa lapsenlapsensa, mutta heitä ei kuitenkaan heille sijoitettu. Syynä oli, että isovanhempien omat lapset oli huostaanotettuna ja sijoitettu perhekotiin. Vanhin, lastemme äiti, oli jo täysi-ikäinen ja "vapautunut" huostaanotosta. Lasten isästä ei kenelläkään tietoa joten toiselta suvulta ei voitu kysyä haluavatko lapset hoitaa.
Oletpa kylmä ihminen ,jos et voisi olla mamma adoptiolapselle....hui kauhistus.
Ja täällä kun on haukuttu sijaisvanhempia rahanahneiksi ja tunnekylmiksi lapsenryöstäjiksi sekä huonoiksi hoitajiksi.Mahtavatko tällaiset ahdasmieliset kenties löytyä jostain muualta.
minua, joka elän realiteeteissa. Kun lapsi syntyy tulee naisesta äiti. Ja mikäli elää parisuhteessa, miehestä isä.
Kun oma lapsi saa lapsen, tulee edellisen äidistä mummo. Ja isän äidistä toinen mummo. Eikö ole täysin loogista ajattelua. Näin luonto (luoja) on tämän asian alunperin tarkoittanutkin.
Jollei näin tapahtuisi, suku ei jatkuisi?
Jos alkaisin vieraalle lapselle mummoksi, olisi sanaan liitettävä jokin lisä: varamummo, apumummo, lainamummo yms.
Siis sinun ajattelusihan on järjenvastainen, vaikka sitä miten päin pyörittelisi?
Jos olet nuori kirjoittaja, niin voisiko poikaystäväsi yhtäkkiä ollakin veljesi? Se olisi täysin sama asia?
Mietipä sitä?
Vai onko tämä nykyajan seksivaltainen yhteiskunta niin sekaisin, että kohta kaikki saa olla mitä haluaa ja kutsua itseään vaikka äidinenonsedänpojantytöksi??
tietenkin adoptoidulle lapselle mummo, mutten sijoitetulle. Sijoitetun lapsen oma äiti on mummo, jos lapsi aikuistuttuaan saa omia lapsia.
Adoptiossahan on kyse vapaaehtoisesta vanhemmuudesta luopuminen, syistä joita ei ehkä kukaan lasta hoitava tiedä. Tällöin lapsi on otettu omiin nimiin ja kuuluu tavallaan sukuun. Silloin olisin mummo siinä kuin muillekin lastenlapsilleni.
Minusta on muuten työkaverini sanonut, että olet tosi lämmin ihminen. Hakeudu hoitoalalle.
Aloin nauraa, koska olen vuorotteluvapaalla hoitoalalta ja teen joskus 3 tunnin pätkiä hänen firmassaan.
kehittymistä.."
Eli miniänkään synnyttämä lapsi ei mielestäsi olisi lapsenlapsesi?!?
eivät ajattele samoin kuin sinä. Meille sijoitetulla lapsella ei olisi mummoa ollenkaan! Onneksi omani ja mieheni äidit ovat niin lämminsydämisiä ihmisiä, että heille lainalapsetkin ovat lapsenlapsia, eikä heitä erotella biolapsenlapsista.
on vähintäänkin kyseenalaista? Ettehän te sijarit ole äitejä hoitamallenne lapselle, kuinka äitinne sitten voisi olla mummo? Tällaisen "pajunköyden" syöttäminen onnistuu tietty pienelle lapselle, mutta auta armias kun tulee murkkuikä ja omia juuria aletaan aktiivisesti etsiä?
Onko "juridisesti" oikein edes?
Sehän on lapsen julmaa pettämistä?
Asian tekee hyväksyttäväksi, jos mummunne ymmärtää kutsua itseään vaikkapa laina- tai varamummuksi.
Kun psykologit ovat joskus kyseenalaistaneet joulupukki-tarinat niin mielestäni tässä on kyse samantapaisesta asiasta. Lasta petetään?
Jos hakisin virkaa, johon en ole pätevä (siis opintotodistukset väärennettyjä) ja tulisin valituksi niin kyseessähän olisi rikos??
Vähän samantapainen "rikos" tehdään tässä tapauksessa viattomalle lapselle!
Seuraan tätä palstaa oman opinnäytetyöni ohella, enkä ole biovanhempi "siinä mielessä" että motiivini kirjoittaa nousisi ainakaan kateudesta.
Yritän vain jotenkin jäsentää ja ymmärtää tätä huostaanotto- ja sijoitustoimintaa.
Yritän syvällä sydämessäni ymmärtää näitä erilaisia näkökantoja, mutta aina ei voi käsittää?
Tuntuu siltä, että kohta kuka tahansa saa olla mitä haluaa, kenenkään puuttumatta asiaan?
Kaikki entiset perhearvot, jotka ainakin minulle ovat tärkeitä, romutetaan.
Missä menee raja lapsen oman koskemattomuuden suhteen?
Tulee tunne, että kohta kaikki toisilleen tuntemattomat ihmiset voivat tehdä asioita keskenään, jotka normaalisti kuuluisivat vain perheen keskeiseksi, rakkaudesta ja välittämisestä kumpuaviksi asioiksi?
Sorry vain, en ymmärrä nyky yhteiskunnan outoja arvoja!
yhteiskunnan lakimääräisessä lastensuojelussa ja nimen omaan koskien lasten huostaanottoon liittyviä asioita.
Rahaa liikkuu vuosittain 350 miljoonaa euroa pelkästään lasten huostaanotoissa. Pieni rahako?
Jos olette nähneet tilastoja, miten sijoitetut lapset ovat voineet 10-20 vuotta sitten, tiedätte ettei sukulaissijoitus ole aina paras mahdollinen ratkaisu.
On tutkittu (Anja Laurila), kuinka huonosti sijoitetut ovat pärjänneet elämässä. Silloiset sijoitetut ovat jo aikuisia. Oli esim. monia itsemurhia jne.
Yksi tekijä on varmasti ainakin pride-koulutuksen puuttuminen, sijaisperheiden tukemisen puute mutta ennenkaikkea se, että siihen aikaan oli sukulaissijoitukset hyvin yleisiä. Lapsi pääsi turvaan kotoa biovanhemmiltaan, mutta pystyikö sukulainen (usein isovanhemmat) takaamaan lapselle turvallisen lapsuuden? Näkeekö isovanhempi lapsen hätää, kun on kyseessä oman lapsen vanhennottomuus? Kuinka paljon bioäidit pääsivät sotkemaan lapsen elämää myös jatkossa?
Sijoitus on pienelle lapselle rankka kokemus. Hänet revitään täysin irti kaikesta tutusta ja turvallisesta, joka varmasti jättää jäljet lapseen. Jopa niin pahat, että esim. alkoholisoituneet (tai muuten ongelmaiset) biovanhemmat eivät välttämättä olisi saanut aiheutettua lapselle.
Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä miksi hänet riistetään kodistaan. Sitä ei pysty kieltämään, etteikö sukulaissijoitus olisi parempi suurimmassa osassa tapauksissa, siinä kuitenkin tulee lievempänä lapselle muutokset kuin ventovieraalle sijoitettuna. Ja yleensä, jos lapsi sijoitetaan jollekin sukulaiselle johon bioäiti luottaa niin ei hän silloin varmasti turhaan lapsen elämää sotkekaan. Ehkäpä monissa tapauksissa on luottamuspula näitä sijaisäitejä kohtaan, koska he ovat ventovieraita ihmisiä ja mustasukkaisuus ja huoli saattaa vaivata bioäitejä joilta se lapsi on otettu pakolla huostaan.
Miten nämä vieraille sijoitetetut tulevat pärjäämään elämässään aikuisena? Heidät riistetään juuriltaan, biosuku voi olla jo lapsen kasvettua aikuisiksi täysin tuntematon, ei ole syntynyt siteitä siihen. Sijaisperheen tulot loppuvat, joten rakkaus ja kiintyminenkin voi loppua siihen? Tuleeko lapselle siinä vaiheessa nuorena aikuisena tunne, että hän ei kuuluu mihinkään? Ehkäpä sijaisperhe selvittää sukujuuriaan, mutta sijaislapsi huomaa, että: oho! Mihinkäs sukuun minä kuulun? Oma suku tuskin muistaa minun olemassa oloa, kun olen asunut muualla lapsuuteni!
Mitä nämä "irtolaisuus" tekee lapsen itseluottamukselle?
Ja jos ajattelee näitä sijaisvanhempien omia lapsia niin eipä se heistäkään ole välttämättä kivaa, jos he joutuvat jakamaan vanhempansa vieraan lapsen kanssa joka kärsii yhdestä sun toisesta ongelmasta ja vie vanhempien ajan lähes kokonaan. Vaikka pride kurssilla selitetään mitä ongelmia saattaa tulla eteen sijoitetun lapsen kanssa niin se käytäntö voikin olla paljon raaempaa koko sijaisperheen kannalta. Suomessa on paljon erinomaisia sijaisäitejä, mutta sitten on niitä joilla saattaa olla siihen touhuun lähtiessä liian "ruusun punainen kuva asiasta".
Luin itsekin artikkelin siitä kauan sitten, että sijaislapset kuolevat nuorina, etenkin pojat. Tytöt pelastuvat monesti sillä, jos sattuvat löytävän sopivan kumppanin jonka kanssa perustaa perhe ja saada vakaa elämä. Syy näihin varhaisiin kuolemiin ei kyllä johtunut sukulaissijoituksista, eli ollaan luettu eri artikkeileita ilmeisesti... (en muista enään kuka sen tutkimuksen oli tehnyt minkä minä luin).
Minusta pitäisi aina sijoituspäätöstä tehdessä ottaa selvää olisiko lapsella kuitenkin joku sukulainen joka ottaisi lapsen huostaansa, ennenkuin aletaan suunnitella perheen ulkopuolelle sijoittamista.