Olin omasta mielestäni ollut aina hetero kunnes kohtasin maailman ihanimman naisen, joka vei jalat alta...olimme vuoden yhdessä ja kaikki oli ok, paitsi aina taustalla oli se, että voiko tää nyt kestää koko elämän..!!??Mulle on aina ollut tärkeää, että saan lapsia ja jne. ja sitten tuli joku paniikkikohtaus, että en tässä suhteessa voi sitä saada...että se olisi liian vaikeaa....joten pistin poikki ja ajattelin, että niin ois parempi. Kuitenkin tunteet pysy koko ajan ja nyt vasta oon tajunnu parin kuukauden jälkeen, että kai se olis onnistunu sittenkin! Mutta tajusin liian myöhään ja nyt en enää ko. henkilöä saa takaisin elämääni, koska satutin liikaa jättäessäni...nyt vaan mietin ,että menetin sen mulle tarkotetun ihmisen ihan järjettömästä syystä:(....
Virhe!!??
monna
5788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen samaa mieltä kanssasi että virhe oli. olen itse bi-nainen joka törmäsi kaikkien miesten jälkeen naiseen joka vei jalat alta. nyt ollaan (kahden vuoden seurustelun jälkeen) menossa lapsettomuuskilinikalle lapsen tekoon (isäkin löytyi nopeasti). mutta sellaista elämä, virheistä oppii jne. ja kaikella on tarkoituksensa joten älä vaivu totaaliseen synkkyyteen.
Mulle kävi aivan samalla lailla kunnes rakastuin tulisesti maailman ihanimpaan tyttöön. Rakastan häntä tavallaan vieläkin.. Siitä on jo vuosia. Kaikki oli niin hyvin mutta mäkin sain saman paniikkikohtauksen. "Entäs kun pitää kertoa äidille? Mites tulevaisuus? En saa koskaan lapsia tässä suhteessa? Uudessa kaupungissa ne pitää minua epänormaalina". Aloin sitten käyttäytyä kylmästi häntä kohtaan ja lopuksi päädyin jättämään hänet. Itkin, itkin, itkin ja särjin itse oman sydämmeni! Idiootti. Tajusin sen vain liian myöhään niin kuin sinäkin Monna. Nykyään minun elämäni naisella on oma elämänsä nainen enkä se ole minä. Kun sain kuulla uudesta suhteesta sydämmeni särkyi taas..
Jaksamisia ja voimia. Jokainen mokaa.. Et ole ainut...
ettei se enää onnistuisi, vaikka selittäisit kaiken rehellisesti?
En ole varma voisiko sittenkin onnistua, olemme olleet yhteydessä aika paljon ja puhuttu asioista....ja ainoa ongelma siinä kai on se luottamuksen puute, että se pelkää mun satuttavan sitä uudestaan jos antaa uudestaan sydämensä mulle!Oon kuitenki varma, että jos saisin naiseni takas niin se ois sitten lopullista...ja jaksan vielä toivoa....
vielä kannattaa yrittää ja myöntää, että olit pelkuri ja pyytää anteeksi.
Sellainen vähän liiotteleva selittely ja ylijauhaminen ei välttämättä ole hyvä, mutta rehellisyys varmasti tuossa tilanteessa on.
Ja tiedät varmasti, joskus täytyy jopa menettää toinen ennen kuin tajuaa, miten tärkeä hän on.