Viimeinen pala

On kädessäni elämäni palapelin
viimeinen pala
Ihailen se kädessä lopputulosta
Näin pitkälle olen päässyt
Enää tämä pala ja se on siinä,
kunnes se revitään rikki
-Toivon, vasta vuosien kuluttua

Se tapahtuu kyllä vääjäämättä
jälleen kerran
Kerta toisensa jälkeen
niin on käynyt ennenkin

Vielä tämä pala

Katson sinua vierelläni
Ystävääni
Ajattelemme toisistamme niin samoin
mutta tapamme ovat niin erilaiset
Olet minulle ystävä, ystävänä
Tämä salamyhkäisyys kuluttaa
enkä jaksa sitä

Luulet minusta vieläkin jotain muuta
Jotain, mitä olin ennen, mutta en enää
enkä tahtoisi palata menneisiin
Et kai ole valmis tyyliseeni ystävyyteen
Olisin ystäväsi niin kauan kuin haluat
Sana vain ja katoaisin
Eikä se ole yhtään salamyhkäisempää,
rehellisesti ystävinä

Eivät tunteeni ole muuttuneet
tajusin vain niiden laadun olleen aina näin
Ystävät ovat minulle rakkaita
ja kannan jokaista heistä sydämessäni
kuin kalleinta aarretta
Ja paljastan
ettei rinnallani ole kuin ystäviä
vaikka yksi onkin ylitse kaiken
ja vähän enemmän

Vielä tämä pala

Tuijotan sitä huomaten palan
joka painuu kurkussani
Ei minua itketä
mutta olen apaattinen
Tahtoisin keksiä jotain
mutta en haluaisi painostaa
Olen tehnyt niin jo liikaa,
siksi odotan

Odotan
Tuntien tiimalasin hiekan valuvan
Pian ovat kuluneet viimeisetkin hiekanjyväset

Ratkaisuja on, sinullekin hyviä
vaikken niitä sinulle enää esitä
Sinun on ne nyt itse keksittävä
tai tähän jäätävä

Vielä tämä pala
ja aika on mennyt...
10488
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

elämäni palapelissä
on kuva sumennut
enkä edes tiedä
mitä se esittää
reunat pehmenneet
palasista jokunen
on sulanut yhteen
vielä on koloja
ilman oikeita kuvioita
mutta olen löytänyt
palat kadonneet

kokoan sitä hiljaisena
aatoksissani
paloja kädessäni pyöritän
harkiten laitan palojani
paikkoihin sopiviin
kunnes luulen sen valmistuneen

katson paloja kädessäni
sopimattomia ajatuksiani
turhia uhrauksiani
kauniita kuvitelmiani
palat ovat kauniita
jokainen omalla tavallaan
kenenhän palapelistä
ne ovat pudonneet?
jokaista luulin oikeaksi
osa sopi paikalleen
sekoittaen kuvioni
osaa en saanut
väkisinkään laitettua
on mustia, repaleisia
rakkaita ja unohtuneita
paloja jotka joskus
olivat oikeita

laitan palat purkkiin
jossa säilytän muistoni
elämäni palapelin
jonka rakensin itselleni
mieleni suojassa säilytän


kiitos kauniista runostasi. älä heitä palaasi pois, ehkä se jonain päivänä vielä löytää paikkansa : )

kaunista päivää!

Äänestä
  • hienosta runostasi! =D

    Juuri tällainen on minunkin palapelini
    mustuneita, repaleisia
    mutta paloja, jotka olivat joskus jotain
    ja tiedän, mihin ne kuuluivat silloin
    kuuluvat siihen nytkin

    Pala kädessäni
    Sillekin on paikka
    mutta en uskalla laittaa sitä paikoilleen
    koska silloin päättyy jotain
    Tuo tullessaan aikoja uusia

    Odotan, koska tahtoisin jotain mukaani
    uusiin aikoihin
    Mutta en voi vaatia
    voin vain pyytää.

    Sadekuuroista päivää
    auringonpaisteen keskeltä
    täältä jostain!

    Äänestä

  • riitasointu kirjoitti:

    hienosta runostasi! =D

    Juuri tällainen on minunkin palapelini
    mustuneita, repaleisia
    mutta paloja, jotka olivat joskus jotain
    ja tiedän, mihin ne kuuluivat silloin
    kuuluvat siihen nytkin

    Pala kädessäni
    Sillekin on paikka
    mutta en uskalla laittaa sitä paikoilleen
    koska silloin päättyy jotain
    Tuo tullessaan aikoja uusia

    Odotan, koska tahtoisin jotain mukaani
    uusiin aikoihin
    Mutta en voi vaatia
    voin vain pyytää.

    Sadekuuroista päivää
    auringonpaisteen keskeltä
    täältä jostain!

    jäin oikein miettimään näitä paloja aikani kuluksi ja pitää hetken jatkaa tätä pohdintaa :D


    ei ole paloja sopimattomia
    kaikki palat sopivat aikansa
    täyttävät tarkoituksensa
    jota ei aina ymmärrä
    ennen kuin katsoo kuvaa
    antaen sielulleen etäisyyttä
    nähdä, miksi kuvio elää
    juuri noin.

    kuva muuttuu eri valossa
    eri ihmisten katseessa
    eri elämän vaiheissa
    merkityksen eri tasoilla
    ajatusten eri asteilla
    joskus niin kauniina
    hetkittäin niin rumana
    ettei sitä kestä katsoa
    sen sielua halua tuntea
    pelottavana, uutena
    kunnes annat itsesi
    siihen tottua

    uskallusta vaativaa
    uusia paloja sovittaa
    mutta vaikka hajoittaisikin
    ajan kanssa kokoaa takaisin

    on paloja, jotka tietävät paikkansa
    paloja, jotka eivät halua kuulua
    paloja, joiden merkitystä ei ymmärrä
    paloja, joiden paikkaa ei päätetä


    kaikenlaisia paloja elämässä.


    hyvää jatkoa : )

    Äänestä

  • stupid cupid kirjoitti:

    jäin oikein miettimään näitä paloja aikani kuluksi ja pitää hetken jatkaa tätä pohdintaa :D


    ei ole paloja sopimattomia
    kaikki palat sopivat aikansa
    täyttävät tarkoituksensa
    jota ei aina ymmärrä
    ennen kuin katsoo kuvaa
    antaen sielulleen etäisyyttä
    nähdä, miksi kuvio elää
    juuri noin.

    kuva muuttuu eri valossa
    eri ihmisten katseessa
    eri elämän vaiheissa
    merkityksen eri tasoilla
    ajatusten eri asteilla
    joskus niin kauniina
    hetkittäin niin rumana
    ettei sitä kestä katsoa
    sen sielua halua tuntea
    pelottavana, uutena
    kunnes annat itsesi
    siihen tottua

    uskallusta vaativaa
    uusia paloja sovittaa
    mutta vaikka hajoittaisikin
    ajan kanssa kokoaa takaisin

    on paloja, jotka tietävät paikkansa
    paloja, jotka eivät halua kuulua
    paloja, joiden merkitystä ei ymmärrä
    paloja, joiden paikkaa ei päätetä


    kaikenlaisia paloja elämässä.


    hyvää jatkoa : )

    juuri näin!

    Kyllä paloista saa aikaan vaikka mitä. Jokainen näkee paloissa jotain itselleen sopivaa, jotain, joka tekee tästä palapelistä ainutlaatuisen.

    "Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla" siteerasi/lauleskeli äitini ennen. Kaikenlaisia paloja siis!

    Kiva huomata, että sain ajatukset liikkeelle! =)

    Äänestä

Loppu hyvin kaikki hyvin.>:-)

Äänestä

Ystävyyden vyyhdelmä.
Upea, koskettava, syvällisen mahtava.
Olisiko ihan elämän malja?

Äänestä
  • kenpä tietää.

    Elämän malja. Kippis ja kulaus! ;-)
    Kiitos!

    Äänestä

  • riitasointu kirjoitti:

    kenpä tietää.

    Elämän malja. Kippis ja kulaus! ;-)
    Kiitos!

    Tosissaan joku odottaa jotain.Voi että.Se ei siltikään ole niin helppoa,eihän.Ajatella miten toista ehkä sitä oikeata rakkainta voi odottaa.Joillekkin oikea ei koskaan satu kohdalle ja kun taas toinen on saattanut joutua rakkaudestaan luopumaan niin ei enää koskaan tule samanlaista rakasta.Hän on ollut kaikki.

    Äänestä

  • että,jotta,koska,kun kirjoitti:

    Tosissaan joku odottaa jotain.Voi että.Se ei siltikään ole niin helppoa,eihän.Ajatella miten toista ehkä sitä oikeata rakkainta voi odottaa.Joillekkin oikea ei koskaan satu kohdalle ja kun taas toinen on saattanut joutua rakkaudestaan luopumaan niin ei enää koskaan tule samanlaista rakasta.Hän on ollut kaikki.

    Kiitos sinulle, miten hienosti tuon sanoit.Silloin kun elämä näyttää ne hyvät puolensa, niistä pitäisi osata nauttia. Voi kun osais!

    Äänestä

ajatelmia on runoni herättänyt. Tämä oli riemukasta huomata, yhdestä runosta voi saada irti paljon erilaisia mielikuvia.

Kiitos kommentoineille, totean siis onnistuneeni. =)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


riitasointu kirjoitti:

On kädessäni elämäni palapelin
viimeinen pala
Ihailen se kädessä lopputulosta
Näin pitkälle olen päässyt
Enää tämä pala ja se on siinä,
kunnes se revitään rikki
-Toivon, vasta vuosien kuluttua

Se tapahtuu kyllä vääjäämättä
jälleen kerran
Kerta toisensa jälkeen
niin on käynyt ennenkin

Vielä tämä pala

Katson sinua vierelläni
Ystävääni
Ajattelemme toisistamme niin samoin
mutta tapamme ovat niin erilaiset
Olet minulle ystävä, ystävänä
Tämä salamyhkäisyys kuluttaa
enkä jaksa sitä

Luulet minusta vieläkin jotain muuta
Jotain, mitä olin ennen, mutta en enää
enkä tahtoisi palata menneisiin
Et kai ole valmis tyyliseeni ystävyyteen
Olisin ystäväsi niin kauan kuin haluat
Sana vain ja katoaisin
Eikä se ole yhtään salamyhkäisempää,
rehellisesti ystävinä

Eivät tunteeni ole muuttuneet
tajusin vain niiden laadun olleen aina näin
Ystävät ovat minulle rakkaita
ja kannan jokaista heistä sydämessäni
kuin kalleinta aarretta
Ja paljastan
ettei rinnallani ole kuin ystäviä
vaikka yksi onkin ylitse kaiken
ja vähän enemmän

Vielä tämä pala

Tuijotan sitä huomaten palan
joka painuu kurkussani
Ei minua itketä
mutta olen apaattinen
Tahtoisin keksiä jotain
mutta en haluaisi painostaa
Olen tehnyt niin jo liikaa,
siksi odotan

Odotan
Tuntien tiimalasin hiekan valuvan
Pian ovat kuluneet viimeisetkin hiekanjyväset

Ratkaisuja on, sinullekin hyviä
vaikken niitä sinulle enää esitä
Sinun on ne nyt itse keksittävä
tai tähän jäätävä

Vielä tämä pala
ja aika on mennyt...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu