meillä on maalla yksi orvoksi jäänyt kissanpentu. Sen emo ja sisarukset katosivat tässä kesällä varmaan petoeläinten, kuten kettujen suuhun. Nyt pentu on yksinäinen ja minun käy sitä todella sääli. muut pentueesta olivat todella kesyjä ja ihmisrakkaita, mutta juuri tämä pentu on ollut arka heti syntymästään. se antaa tulla lähelleen, leikkiikin, mutta koskemisesta se ei pidä, vaan siirtyy kauemmas. On vain niin surullista katsoa sitä yksin ulkona, kun sisälle se ei uskaltaudukaan. Se syökin ulkona. Miten saisin sen olon mukavammaksi, kun selvästikin se on hyvin surullinen. Auttaisikohan uuden kissanpennun hankkiminen sille kaveriksi?
nalle
otso
2163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kai se pentu arka on jos viettää aikansa yksinään ulkona...Ota se pentu vaikka loukulla(lainaa eläinsuojeluyhdistykseltä)kiinni ja pidä se sisällä.Kyllä se ihmisiin tottuu,kun pennun kanssa ollaan päivittäin tekemisissä.Leikkautathan myöskin sen?On melko vastuutonta antaa leikkaamattomien kissojen juoksennella vapaasti ulkona...
Se on napattu monta kertaa sisälle mutta se on aina kauhusta jäykkänä ja sitten kun se rentoutuu hiukankaan, se juoksee ovella ja alkaa ulvomaan. Se nimittäin syntyi ulkona navetassa ja pelkää sisätiloja. Yritimme kesyyttää pentuja syntymästään asti, mutta vain kolmen pennun kohdalla se toimi. Onneksi se on aika nuori, että sen jotenkin voisi totuttaa vielä. Sen velikin oli aluksi hieman arka, mutta sen luonne oli rohkeampi ja saimme kesytettyä siitä todella ihanan.. Voikunpa tämäkin pentu kesyyntyisi, niin se saisi onnellisemman elämän. Harmi vain, että se joutuu kärsimään saadakseen sen käymällä sisällä silloin tällöin.. Sen kyllä huomaa, että se pitää meistä, sillä se mouruaa meille aina söpösti, kun tulemme juttelemaan sille. Se pitää siitä kun olemme sen luona sillä se on seurallinen. Silti kesyttäminen on hankalaa, koska se on tottunut vain kissaperheensä kosketuksiin ja ulkoilmaan... Toivottavasti syksyn tullen se muuttaa mielensä. Ja tottakai se pitäisi leikkauttaa ja rokotuttaa. Kaikki emokissan aiemmat pennut oli joko annettu uusiin koteihin taikka sitten rokotettu ja leikattu. Parhaamme mukaan niitä olemme yrittäneet hoitaa. Emoa emme olleet leikkauttaneet, sillä ihminen joka oikeastaan omistaa nämä kissat pitää pentuja omistavaa emoa parempana hiirikissana, kuin leikattua naaraskissaa ja hiirikissana emo on toiminutkin jo pidemmän ajan. Vasta kissan tullessa vanhaksi se oli tarkoitus leikkautaa.