Mulla on pieni ongelma, jo mä toivoin jos te voisitte auttaa...
Mä en saa enää syntymään runoa. Yksinkertaista.
Mä tiedän, etten oo kirjoitellut tänne kauaa, ettekä te tunne mua mitenkään, mutta mä voin vakuuttaa teille kirjoittaneeni kauan. Ei mitään kovinkaan kummoista runoutta, jos nyt mun sepustuksia voi edes runoiksi kutsua, mut jotain kuitenkin.
Ja nyt mä en saa enää kirjoitettua mitään. Kaikki mitä mä teen kääntyy aina kovin pinnalliseksi, tai mitäänsanomattomaksi... mä en kestä tällasta. Se auttaa aina selvittämään päätä, kun näkee asiat paperilla, ja nyt mä vaan en saa niitä kirjoitettua!
Onko jollekin muulle käynyt näin? Miten tästä selviää, tää on ihan kamalaa, mä en tiedä mitä mä teen, jos kaikki alkaa kaatua taas niskaan, kun kaikki kerääntyy mun päälle, ja mä en saa purettua niitä mitenkään... mä pelkään, et teen jotain tosi pahoja virheitä uudestaan, jos mä pidän tän kaiken sisälläni...
Auttakaa mua.
Mä en saa enää syntymään runoa. Yksinkertaista.
Mä tiedän, etten oo kirjoitellut tänne kauaa, ettekä te tunne mua mitenkään, mutta mä voin vakuuttaa teille kirjoittaneeni kauan. Ei mitään kovinkaan kummoista runoutta, jos nyt mun sepustuksia voi edes runoiksi kutsua, mut jotain kuitenkin.
Ja nyt mä en saa enää kirjoitettua mitään. Kaikki mitä mä teen kääntyy aina kovin pinnalliseksi, tai mitäänsanomattomaksi... mä en kestä tällasta. Se auttaa aina selvittämään päätä, kun näkee asiat paperilla, ja nyt mä vaan en saa niitä kirjoitettua!
Onko jollekin muulle käynyt näin? Miten tästä selviää, tää on ihan kamalaa, mä en tiedä mitä mä teen, jos kaikki alkaa kaatua taas niskaan, kun kaikki kerääntyy mun päälle, ja mä en saa purettua niitä mitenkään... mä pelkään, et teen jotain tosi pahoja virheitä uudestaan, jos mä pidän tän kaiken sisälläni...
Auttakaa mua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan niitä aikoja kaikilla, jolloin ei vain synny mitään, ainakaan mitään julkaisukelpoista... Mutta turha sitä on stressata. Itse huomasin, että tässä viimeisen puolen vuoden aikana on ollut niin pirun kiire, että kirjoittaminen on jäänyt enemmän ja vähemmän paitsioon. Onhan noita, irtonaisia lauseita, ajatuksia, joita voi käyttää sitten, kun on taas 'luovemmalla' päällä... Mutta väkisin kirjoittamisesta tulee vain turhautunut olo, ja niin kuin sanoit, kaikki on pinnallista, mitäänsanomatonta.
Silti, jos on kirjoittajaihminen (itse väsäillyt kaikenlaista jo kolme- tai neljätoista vuotta...), niin voi niitä ajatuksia paperille heittää. Vaikka suorasanaisestikin, jos se tuntuu helpommalta, ja vaikka hävittää, jos saa aikaan pelkkää soopaa. Ja joskus on ihan mielenkiintoista (ja tavallaan friikkiä) kirjoittaa ihan mitä mieleen tulee, ilman mitään järjestystä, mitään järkeä.
Kyllä se siitä.
välil ihmisen ajatukset o niin sekasin tunteista, et niitä ei pysty purkaa. aika monelle käy näin, eikä synny mitään ajatusten tuotoksia...pää täynnä ajatuksia...ajatuksia joista ei saa selvää, ei tiedä mitä ajattelee. tai sit ei ole mmitään syytä kirjoittaa. ei onnea, ei surua...ei tunteita. ei mitään. elämä on tasaista jnpp...eli: ei yhtään mitää!!
mut kyllä se siitä =)