Solu-asumisesta

Inhosin! Ei ikinä enää! Toisaalta taas muutama ihminen tuntui ihan tyytyväiseltä omiin kämppiksiinsä. Riippuu täysin onnekkuudesta.

viettää opiskelijaelämää vanhempien ulottumattomissa;) Asuin noin 5 v. soluasunnossa ja kokemukset olivat pääasiassa hyviä. Ainoastaan yksi harrasti epämääräisinä aikoina suihkussa käyntiä (aamulla 5.20 - 5.50), muiden tavat ja tottumukset eivät haitanneet.

Meitä oli yhteensä 3 (vaihtuvuus 3kk-2v), joten sellainen jatkuva kanssakäyminen ei ollut pakollista. Oppihan siinä tuntemaan hieman erilaisia ihmisiä.

Luulen että opiskelijakämpän saanti ei ole helppoa, jos asut jo täällä. Todellinen säästö kuitenkin asua kotona, varsinkin jos vaihtoehtona on yleisiltä markkinoilta kämpän etsintä.

Kyllähän siinä soluasumisessakin itsenäistyy, mutta toisaalta täytyy ottaa muutkin asukit huomioon.

olen asunut lähes puolitoista vuotta kahden hengen solussa ja olen ollut ihan tyytyväinen. Soluasunto on opiskeluaikana hyvä vaihtoehto koska se on halpaa ja sehän opiskelijana merkitsee aika paljon.

Onhan se tietysti totta että kämppis voi olla millainen vain mutta suosittelen silti ottamaan riskin, itsenäisyys on mukavaa ja ties vaikka kämppiksestä tai kämppiksistä tulisi kuinka hienoja ystäviä! Itselläni on aiemmasta kolmen hengen solusta ollut ystävä ja kolme vuotta!

Onko sinusta OK asua kotona? Siis että vanhempien kanssa ei tule ongelmia, saat elää ns. itsenäisesti ja äiti ei soittele perään, jos olet kahdeksan jälkeen ulkona? :) Jos näin on, älä ihmeessä muuta pois.

Soluasumisen huonot puolet:
- asunnot keskinkertaisia, esim. joissakin huoneet vain 10-13 m2
- pyykinpesu todennäköisesti vaikeampaa, vaikka kohteissa olisikin pesutuvat
- suihkun ja vessan jakaminen toisten kanssa: ei voi mennä suihkuun kun haluaa/joku voi mennä suihkuun keskellä yötä ja valvottaa koko kämppää. Tietynlainen vieraskorrektisuus: ei kehtaa sanoa toiselle, toista tuntia vessassa istuneelle, että joko tulisit pois, kun pitäisi päästä kuselle... jne.
- jos sattuu olemaan oikein vittumaiset kämppikset, niin kannattaa miettiä kuinka monen euron arvosta uskaltaa säilyttää ruokatavaraa yhteisessä jääkaapissa
- bileet/riehuminen/päihteiden käyttö jne. jos oikein huono tuuri käy
- vaikka kotona olisi kuinka vanhempien valvovan silmän alla, niin soluasunnoissa ei välttämättä ole sen helpompaa tuoda vaikkapa omia vieraita kylään

Asut pääkaupunkiseudulla, jossa vuokrat ja asuntojen hinnat ovat poskettomia. Jääkö sinulta tällä hetkellä yhtään rahaa säästöön? Yksi oikein järkevä ajatus olisi sellainen, että jos asut kotona ja saat jonkin verran (vaikka edes 50-100 €/kk) säästöön, niin voisit avata vaikka asuntosäästötilin. Kun valmistut, voisit muuttaa kirjaimellisesti omaan kämpään ja maksaa asuntolainaa pois (kannattavaa pk-seudulla, jossa pienten kämppien vuokrat pahimmillaan saman verran kuin jos maksaisi asuntovelkaa...)

Ai niin, jos tulet oikeasti vanhempiesi kanssa toimeen, ei kannata suotta muuttaa. Itse olen asunut yksiössä ja täytyy sanoa, että välillä olisi kiva että arkisinkin olisi jotain seuraa ettei tarvitsisi yksin nyhjöttää himassa. Viikonloppuisin on toki kivaa viettää kavereitten kanssa rauhassa leffailtaa. Mutta kuitenkin. Tiedän ihmisiä, jotka muuttavat kotoa vasta siinä vaiheessa, kun alkavat seurustella vakavasti ja muuttavat yhteen. Mielestäni ihan ok, koska yksin asuminen on taloudellisesti vähän kannattamatonta ja joskus jopa tylsää.

Itse EN I-KI-NÄ menisi enää soluun. turhaa maksaa paikasta, jossa ei kuitenkaan voi olla "kuin kotona". Jos hyvä tuuri käy kämppiksen suhteen niin lottovoiton luokkaa taitaa olla, että myös seinänaapurit olisivat "opiskelevaa väkeä". Tiivistäen ja kärjistäen: levotonta, biletystä, varkausaltista kaikki soluasuminen

Itselläni tuo solu oli lähinnä kääntymispaikka. Ohjelmaa oli niin paljon että eipä solussa paljon aikaa tullu viettettyä. Tentteihin opiskelin kirjastossa ja usein menin porukoiden luo viikonlopuksi. Ei mitään valittamista.

kotona en kyllä olisi jaksanut asua. On kuitenkin se oma vapaus kun ei enää asu porukoiden luona.
kukaan ei kysele perään ja voit tulla ja mennä miten haluat.

Sitten... itse 20 veenä tyttösenä karsastin kotona asuvia kundeja.